Jules
Vernen syntymästä tuli tänään kuluneeksi 193 vuotta. Ranskalainen Verne ja nykyisen
Italian alueella elänyt Leonardo da Vinci olivat aikanaan ajan hermolla tai aikaansa
edellä, miten sitten tieteiskirjallisuutta ja keksintöjen kehittelyä näin
jälkikäteen kuvailisikaan. Hattua pitää nostaa heidän näkijän kyvyistään – ja siitä,
kuinka vähän heidän ajatuksistaan on mennyt vikaan.
Kirjan kansikuvat johdattaa
mielikuvitusta kohti erilaisia seikkailuja
Jules
Vernen kirjoista
tunnetuin lienee Matka maailman ympäri 80 päivässä, jonka olen lukenut
joskus nuoruudessani ja katsellut myös tarinan televisiosta sekä elokuvana että
piirrettynä. Vernen Salaperäinen saari kirjaan perustuvat Kapteeni
Nemon sukellusvenetarinat ja pääosan esittäjä Omar Sharif saivat
pääni pyörälle teini-iässä.
Muutama
muukin Vernen kirja tuli luettua sen jälkeen, kun sain Kahden vuoden loma-aika
-kirjan lahjaksi. Kävin kirjojen mukana ainakin kuussa ja syvällä maan kuoren
sisällä.
Vernen
laajasta tuotannosta on kuitenkin useampia kirjoja, joita en ole lukenut.
Esimerkiksi Tsaarin kuriiri taisi tulla aikanaan televisiosta, mutta
sitä en ole lukenut kirjana. Vuoden vaihteessa minun piti korjata tämä huutava
vääryys, mutta jostain syystä tartuinkin sen sijaan Robinson-kouluun.
Robinson-koulu
kertoo nuoren Godfrey Morganin ja hänen tanssin opettajansa ihmeellisestä
seikkailusta autiolla saarella heidän kokemansa haaksirikon jälkeen. Merionnettomuuteen
Godfrey joutuu melko pian lähdettyään kiertämään enonsa höyrylaivalla maapallon
ympäri ennen avioitumistaan. Maapallon kiertäminen oli Godfreyn haave, jota hän
piti ilmeisesti jonkinlaisena aikuisuusriittinä: kun reissu on tehty, voisi
hyvällä syyllä vakiintua ja ryhtyä aikuisten töihin.
Saaren
ilmasto on suotuisa ja ympäristö turvallisen oloinen. Vähillä varusteilla kaksikko,
eli Robinson-koululaiset asettuvat lokoisan oloiseen saarelaiselämän viettoon. Kun
vertaa kirjaa Robinson Crusoen kuvitteelliseen tai Tom Nealen todelliseen
yksinäisen miehen saari -elämään, niin miesten elo saarella tuntuu turhan
sinisilmäiseltä. Miesten arki saarella on helppoa. Ruokaa riittää eikä sairaudet
vaivaa.
Vähitellen
alkaa kuitenkin seikkailut toden teolla ja kirja saakin sangen yllätyksellisen
lopun.
Harmi
sinänsä, että en löytänyt tätä kirjaa Sammin kyläkoulun kirjastosta. Olisi tuo
aikanaankin ollut kiintoisaa luettavaa. Näin aikuisen silmin miesten elämä
saarella oli huoletonta vailla pelkoa huomisesta. Toisaalta heitä oli kaksi ja
saari oli turvallinen.
Huoleton
mies on karjaton mies…
Tuo vanha
sananparsi tuli mieleeni siitä, että jollain yksinäisen miehen saarella
päähenkilön täytyi metsästää saarelta siat, jotka kävivät tuhoamassa ruokaa.
Niin taisi käydä Nealen Yksinäisen miehen saarella.
Robinson-koulu on julkaistu suomeksi vuosikymmenten saatossa useina eri painoksina. Kirjan kansikuvia katsellessani pohdiskeliin, että kovin erilaiseen lukukokemukseen kannet ovat lukijota johdatelleet. Jotkut kansista kosiskelivat selvästi aikanaa lukijakunnaksi seikkailun janoisia poikia. Lukemani kirjan kansikuva on kollaasissa keskimmäisenä ja se kansikuva johdattaa enemmänkin ajatukset Godfreyn ja hänen kihlattunsa Phinan tarinaan. Kaikki nämä kansikuvien elementit löytyvät itse tarinasta. Kannatti lukea.
