Kuukauden viimeiseksi kokonaan luetuksi kirjaksi valikoitui ensimmäinen suomenkielinen tekoälylukijakokeiluni. Valitsin lukijaksi neljästä vaihtoehdosta Tuomas (AI). Kiva, että valittavana oli sekä mies että naislukija.
Äänikirjapalveluuni on tullut parikymmentä kirjaa, missä voi valita lukijan. Valitsin niistä luettavakseni tanskalaisen dekkarin Wolf Inger Pimeä syys, jonka sisältöön en puutu tässä kirjoituksessa. Se löytyy muutaman päivän päästä lokakuun luetuissa.
Lukijan vaihtaminen oli näppäränpää mitä äänikirjan vaihto E-kirjaksi. Se tapahtuu näytön alhaalla olevasta Lukija kohdasta klikkaamalla.
Kaikki vaihtoehdot oli nopeasti kokeiltu. Vaihtoaika oli niin nopea, että se ei häirinnyt juurikaan virkkaamiseen keskittymistä. Kesken virkkauksen ei tee mieli hiplata sovelluksen vaihtoehtoja tämän tästä.
Vaihdossa ei myöskään menettänyt mitään, sillä uusi lukija sanoo pari viimeistä sanaa uudestaan.
Mielestäni se on hyvä, sillä ainakin näin uutena tekstin kuunteleminen herpaantui hetkeksi, kun keskityin kuuntelemaan eri ääntä enkä sitä, mitä sanottiin.
Äänen vaihtumiseen varmasti tottuu jatkossa nopeasti, jos eri ääniä tulee kokeiltua usein, joten en usko, että muutaman kokeilun jälkeen menetän sanaakaan lukijoita selatessani.
Tässä kohden uskon, että uudemmat äänikirjan lukijat eivät ole samoilla kalkkiviivoilla. Itse koen olevani hyvin tottunut lukija, sillä 1,5 vuoden päästä vietän äänikirjan kuuntelun 40-vuotisjuhlia. Saa tuoda kakkua ja kuohuviiniä huhtikuussa 2026 lähestulkoon päivittäisen äänikirjojen kuuntelun kunniaksi. Kaseteista aikanaan aloitin. 🙃
Kokeilin kaikkia lukijoita pari eri kertaa ja valitsin lukijakseni Tuomas (AI). Valittavana oli myös aito Jaakko Ohtonen sekä Sanna (AI) ja Max (AI).
Olen aiemmin, 8-10-vuotta sitten kuunnellut pari äänikirjaa englanniksi, joissa on ollut vanhanaikainen, konemainen ääni, miksi sitä soitten sanottiinkaan. Tämä nykyinen tekoälypohjainen lukeminen ei hirveän paljon poikkea ihmisen lukemisesta verrattuna noihin aiempiin ääniin, jotka erottaa ihmisäänistä selvästi.
En tunnistanut Tuomaan äänen alkuperää, jos sellaista olikaan, joten en osannut verrata sitä aitoon lukijaan. Sanna (AI) ääntä, joka on lainattu Sanna Majurilta, en lyhyestä katkelmasta erottaisi aidosta. Syynä voi olla kuulovammani tai epämusikaalisuuskin, mutta kun on kärsinyt 1980-2010-lukujen vähäisen tarjonnan ja osin kelanauhuriajalle tehdyt äänitteet, ei vieläkään ole turhan ronkeli siitä mitä saa.
En juuri kiinnitä huomiota äänien puutteisiin vaan keskityn itse tarinaan. Sehän siinä on pääasia.
Tykkään, kun kirja luetaan ääneen niin, että puhujat eroaa kerronnasta. Vesa Vierikon Harry Potter -tulkinta on tästä loistava esimerkki. Nämä tekoälylukijat eivät muuttaneet ääntä dialogeissa. Luenta oli ihan peruslukemista, johon olen tottunut tietokirjoissa ja usein silloin kun lukija ei ole puhumisen ammattilainen kuten näyttelijä. Muutama päivä sitten kuuntelin Sanna Majurin itsensä lukemista ja Sanna (AI) kuulosti kuulovikaiseen korvaani samalta, mutta vähemmän ilmeikkäältä, vähemmän näytellyltä, mutta ei yhtään huonommalta.
Tykkäsin tekoäly Tuomaasta. Noin kuuden tunnin aikana sain Tuomaan vain kolme kertaa kiinni ruotsalaistyyppisestä intonaatiosta tms. väärästä suomalaisesta ääntämyksestä.
Korvaan pisti myös se, että lukujen alkua (jos kirjassa ylipäätään luvut oli), ei erottanut kappaleiden vaihdosta kyllin selkeästi. Ihmisen lukemana tauko on yleensä vähän pidempi. Tämä korjantunee jatkossa.
Kaiken kaikkiaan kelpo luenta. Kun kokeilin vuorotellen kaikki neljä vaihtoehtoa, tuntui omaan korvaani ihminen huonoimmalta vaihtoehdolta. Korostan kuitenkin sitä, että kuulokäyräni ei ole "normaali", vaikka kuulenkin melkein kaiken puhutun melko hyvin.
Oli tosiaan hyvä, että tarjolla oli sekä mies- että naisääniä. Oma synnynnäinen kuulovaurioni on sopraanovokaalien taajuudella. Luultavasti sen vuoksi valintani kohdistuu aina mieslukijaan, jos mietin kuuntelenko jostain aiheesta yhtä hyväksi kuvittelemani kirjan A vai B.
Kokeilin aluksi toista äänikirjaa, missä oli vain naislukijoita, mutta niistä yksikään ei innostanut, eikä tarinakaan ollut tähän päivään sopiva. Elättelen toiveita, että kaikissa kirjoissa, joihin tulee useampia tekoälylukijoita, olisi jatkossa valintamahdollisuutena molemmat sukupuolet.
Inhokkilukijani on nainen, jolla on pääkaupunkiseudun nuoren naisen intonaatio ja joka lukee dekkarit nuotilla, joka minun korvaani sopisi enemmänkin eroottisiin novelleihin. Siinä valossa katsottuna tekoälylukijat saattavat laajentaa kuunteluvalikoimaani entisestään. On kirjoja, jotka olen unohtanut lukijan vuoksi.
Luultavasti ihmistä edullisempi tekoäly tulee tuomaan äänikirjamarkkinoille kokonaan uuttakin tarjontaa. Jostain haastattelusta luin, että äänikirjoiksi voidaan tekoälyn avulla lukea myös enemmän tietokirjoja.
Itse toivoisin, että myös menneiden vuosikymmenten kirjoja tehtäisiin jatkossa äänikirjaksi entistä enemmän. Nyt kun olen tätä kirjaa lukuun ottamatta lukenut kaksi viikkoa vain vuonna 1984 ilmestyneitä kirjoja, voin todeta, että aiemminkin tehtiin kivoja kirjoja.
Veikkaan, että tästä tulee kuuntelukokemuksena lähestulkoon yhtä iso muutos omaan äänikirjojen käyttöön, kuin aikanaan siirtyminen painavista kasettikirjoista, cd-levyihin, cd-levypinosta yhteen MP3-levyyn ja vähän myöhemmin MP3 soittimeen ja viimeisimpänä äänikirjoja tarjoaviin suoratoistopalveluihin. Niidenkin kanssa on tullut koettua jo yksi muutos, kun rajoittamattomasta tuli määrältään rajoitettu.
***
Kukaan ei ole sponsoroinut tätäkään tekstiä. Pitkän linjan äänikirjojen suurkuluttajana kaikkia äänikirjoihin liittyviä uutuuksia pitää kokeilla heti alkuunsa. Itse tykkäsin ja halusin jakaa kokemukseni.
