Olen lukenut ainakin nämä, muistaakseni myös pari muuta:
Gilgamesh Mesopotamia
Maailman vanhin säilynyt eepos. Kuningas, ystävyys ja kuolemanpelko – ja vedenpaisumus, joka on Raamattua vanhempi.
Sundiata Mali (Mandinka-kulttuuri)
Suullinen eepos Malin valtakunnan perustajasta. Sankari alkaa heikkoudesta ja kasvaa johtajaksi – griotien äänessä historia ja runous ovat sama asia.
Beowulf Anglosaksinen Englanti (tapahtumat Skandinaviassa)
Yksi käsikirjoitus, kolme hirviötä. Sankaruus on fyysistä, mutta kuolema lopulta väistämätön.
Edda Islanti
Jumalten kohtalo ja Ragnarök. Runomuotoista viisautta ja maailmanlopun estetiikkaa, joka ei sulje pois uutta alkua.
Nibelungenlied Saksa (germaaninen alue)
Rakkautta, petosta ja kylmää kostoa. Kriemhildin muodonmuutos on yksi keskiajan kirjallisuuden pysäyttävimmistä.
Kalevipoeg Viro
Jättiläissankari, jonka oma miekka kääntyy häntä vastaan. Kansallisen identiteetin rakennusprojekti traagisessa sävyssä.
Lāčplēsis (Karhunkaataja) Latvia
Sankarin voima on karhun korvissa. Eepos on samalla vastarintakertomus ja myyttinen alkuperä selitys. Tämä on myös vii eksi lukemani.
Mitä sitten voisin ottaa seuraavaksi:
Mahabharata : Sankareiden tarina Intia
Maailman pisin eepos. Sukuviha, kosminen moraali ja Bhagavadgītā sen ytimessä. Ei vain sankaritarina, vaan filosofinen tutkielma velvollisuudesta.
Ramayana - Rauman tarina Intia
Rāman ja Sītān tarina. Uskollisuus, maanpako ja demonikuningas – mutta myös ihannekuninkaan malli. Joku mielikuva, että tämän olen lukenut 1990-luvulla, mutta tästä on uusi käännös vuodelta 2013.
Shahnameh Persia (Iran)
Ferdowsin 1000-luvulla kirjoittama kuninkaiden kirja. Yhdistää myytin ja historian, ja pelasti persian kielen arabialaisvaikutteiden alta.
Popol Vuh Maya-kulttuuri (Guatemala)
Luomiskertomus ja sankarikaksosten seikkailut. Harvinainen esikolumbiaaninen teksti, joka säilyi kolonialismin läpi.
Ilias ja Odyssey – Antiikin Kreikka
Homeros on antiikin suurin eeppinen runoilija, ja molemmat hänen jättiteoksensa on käännetty suomeksi useamman kerran. Ilias kertoo Akhilleuksen vihasta Troijan sodan loppuvaiheissa, ja Odysseia seikkailee Odysseuksen kotimatkassa Troijasta. Myös tämän muistelen lukeneeni 1980-luvun lopussa.
Rolandin laulu –Ranska
Vanha ranskalainen kalevalaistyylinen eeppinen runoelma. Suomeksi sen on kääntänyt Yrjö Jylhä jo vuonna 1936, joten sitä saa etsittyä kirjastoista tai vanhemmista painoksista.
