 |
| Kerttu Horilan mainio teos tuli bongattua tällä kuulemalla. |
Tytöille pitää sallia samalla tavoin kuin pojille sallitaan
räväkkyys ja mesoaminen. Hyssyttelyllä ja vaimentamisella ei kasvateta rohkeita
naisia, jotka uskaltavat tarttua koviinkin haasteisiin. Sellaisia maailma
tarvitsee muuttuakseen. Ja juuri tuo muutos on se, mitä ilman emme tule
toimeen.
Tämä oli mielestäni pariin lauseeseen kiteytettynä
Zonta-järjestön suunnitteleman keskustelutilaisuuden suurin anti. Zonta-naiset
olivat tänäkin vuonna onnistuneet löytämään joukon erilaisia ammattilaisia,
joiden puhetta oli ilo kuunnella.
Tilaisuus alkoi vähän yllättäen sillä, että yksi toisensa
jälkeen totesi eri sanoin, että päätöksen teossa tarvitaan ennen kaikkea erilaisia
ihmisiä, ei niinkään miehiä tai naisia. Maailmassa ei ole miesten ja naisten
töitä, on vain töitä, jotka tulee tehdä, ja jotkut ihmiset osaavat paremmin
jotain, jotkut muut taas jotain muuta.
Se on varmaan meille kaikille jo selvää, että naisille on
olemassa lasikattoja, joiden yläpuolelle on vaikea päästä. Sen lisäksi on
olemassa myös lasiseiniä, joiden läpi on vaikea päästä. Tilaisuudessa ei
puhuttu ensimmäisistä naiskansanedustajista, mutta asia tuli elävästi mieleeni
keskustelun aikana. Vuonna 1907 naisten päästyä eduskuntaan, he kiinnittivät
huomionsa moniin sosiaalisiin kysymyksiin, joihin miehet eivät olleet
paneutuneet. Näistä asioista tehtiin lakialoitteita pilvin pimein, joista
jotkut menivät toki läpi vasta vuosikymmenien jälkeen. Tuolloin
naiskansanedustajille syntyi rooli, että he osaavat hoitaa sosiaalipolitiikkaa.
Siitä roolista on ollut vaikea tulla ulos. Paula Risikko esimerkiksi kertoi,
kuinka vaikeaa oli vaihtaa ministeriötä.
Ilmastonmuutos on niin iso kysymys, että ellei sitä
ratkaista, ei tarvitse ratkaista tasa-arvokysymyksiäkään.
Vanha sananparsi sanoo, kun koulutat pojan, koulutat
yksilön, kun tytön, koulutat kansakunnan.
Perheissä nainen on usein se, joka päättää arjen
kulutuksesta. Kun naisten euro on 80 senttiä, pätee sama suhde myös
maailmanlaajuisesti ajateltuna kuluttamisessa. Jotta muutosta saadaan
aikaiseksi, tulee kaikki maailman tytöt kouluttaa. Keskustelun loppupuolella
väläytettiin mahdollisuutta, että kouluttaa voi tänä päivänä myös internetissä
ilman koulujen seiniä. Tuosta aiheesta olisi kuullut mielellään enemmänkin.
Yleisökysymyksen vuoksi puhuttiin paljon myös
naisyrittämisestä. Monet naisista työllistävät yrittämällä vain itsensä.
Jostain pitäisi löytää uskallusta palkata työntekijöitä ja laajentua. Siihen
ratkaisuna todettiin olevan riittävä liiketoiminnan koulutus kaikissa
kouluasteissa. Pitää kuitenkin muistaa, että pelkästään se, että osaa pyörittää
numeroita ei takaa yrityksen menestystä. Sen ohella pitää ostata jotain, jonka
ympärille voi yrityksensä rakentaa. Näin ollen ammatillinen koulutus on
tärkeää, niin meillä kuin kehitysmaissakin.
Yrityksistä nostettiin esille alat, joilla on
menestysmahdollisuuksia heikoimpinakin aikoina. Näitä on esimerkiksi
cleantech-yritykset, joita Wikipedian mukaan oli Suomessakin jo 2010 pari
tuhatta. Vihreiden arvojen noudattaminen tuo uusia työpaikkoja, mutta
valitettavasti ne ovat usein aloilla, joissa ei ole totuttu naisia näkemään.
Siksikin äitien pitäisi muuttua ja antaa tyttöjenkin kasvaa
rohkeiksi ja eri asioihin tarttuviksi aikuisiksi. Silläkin riskillä, että
välillä vähän mesottaisiin.
