Ruukin kahvila 2012 |
Maanantain SuomiAreena-kohteeni oli Euran Kauttua. Kylä on
tunnettu Alvar Aallon rakennuksista, vanhasta ruukkimiljööstä ja monipuolisesta
luonnostaan. Keskipäiväisestä sateesta huolimatta Kauttualle oli kokoontunut
mukava määrä kuulijoita.
Tilaisuuden asiantuntijapohja oli laaja. Keskustelijoina oli
niin ympäristöministeriön, metsähallituksen, matkailutoiminnan kuin paikallisen
ympäristöseuran edustajia. Alan ammattilaisiksi tunnustautuneiden yleisön edustajien
ohella keskusteluun osallistui myös yllättäen paikalla ollut ranskalainen
arkkitehti Bruno Lugac, jolle alue oli tuttu entuudestaan.
Laajasta näkökulmapohjasta huolimatta luonnon
tuotteistamiseen ja markkinointiin ei saatu ratkaisua tässäkään tilaisuudessa.
En tosin sitä odottanutkaan, sillä niin kauan kuin muistan, on suomalaisen
luonnon erinomaisuudesta ja turistien houkuttelemisesta luontoon puhuttu, mutta
näyttää siltä, että lopullisia tuloksia ei koskaan synny.
Olin 1980-luvulla mukana Lestijoen aluetaloudellisessa
tutkimuksessa, jossa kartoitettiin Lestijoen matkailullisia mahdollisuuksia.
Ajatuksena oli rakentaa Keski-Pohjanmaalle samanlainen kalastusmatkailukonsepti
kuin Ruotsissa Mörrum-joella. Kartoituksen jälkeen paikalliset halusivat pitää
jokensa vireänä, mutta siitä ei haluttu tehdä todellista matkailukohdetta.
Samaan ratkaisuun on näytty päätyvän monilla paikkakunnilla ja asia nousi
esille tässäkin tilaisuudessa. Matkailijoiden tuomia muutoksia pelätään ja tämä
pelko näyttää usein painavan vaa’assa enemmän kuin vetovoimaisesta matkailusta
saatavat mahdolliset hyödyt alueen yrityksille ja muulle vireydelle.
Kauttuan ja Noormarkun ruukkialueilla matkailun eteen on
tehty töitä useampia vuosia. Keskustelusta kävi ilmi, että yrittäjät tekevät
mieluusti Satakunnassakin yhteistyötä matkailijoiden viihtymisen eteen, jos
vain löytyy sopiva sateenvarjo, jonka alle eri tahot saadaan mukaan. Itse
kymmenisen vuotta Saimaan Charmanttien matkailuhankkeita seuranneena olen
todennut sen hyväksi tavaksi toimia. Yhteistyö ei ole keneltäkään pois, kun
sateenvarjon alla on riittävästi erilaisia toimijoita.
Ahlströmin ruukki-palveluita edustanut Riitta Kilo lupaili,
että muutamien vuosien kuluttua ruukkia tullaan markkinoimaan aktiivisesti myös
ulkomaisissa ostoskeskuksissa. Tällaista markkinointia suomalaiset
matkailuyritykset tekevät vielä hyvin vähän, jos ollenkaan. Vähäistä on ollut
myös koko maan markkinointi. Hannele Pokka kuitenkin muistutti, että Kataisen
hallituksen alkuun panema Team Finland on nyt aloittanut toimintansa. Ehkä sen
puitteissa tullaan vihdoin saamaan laajempiakin tuloksia kuin satunnaiset
moottorikelkkasafarit ja käynnit joulupukin luona.
Suomalaisille luonto on lähellä, sitä on paljon ja se on
pääosin puhdasta, vaikka yksittäisiä surullisia ympäristötapahtumia sattuukin
tämän tästä, viimeksi Kokemäenjoella, jonne lipsahti taannoin vähän reilumpi
erä nikkeliä.
Siitäkin puhuttiin, mutta se, mikä itseäni kiinnostaisi,
olisi se, miten tätä puhdasta ympäristöä voisi saada markkinoitua laajemmin,
vaikkapa niille Pokan mainitsemille kiinalaisille. Sitä odotellessa meistä jokainen
voi suunnata lähiluontoon, joka alkaa sieltä, missä on lähin puu kun astuu
ovesta ulos. Ainakin siitä asiasta kaikki panelistit olivat täysin yhtä mieltä.
Linjuriauto on maantien ässä
SuomiAreenan bussit kuljettavat kuuntelijoita Porin
keskustaa etäämpänä oleviin kohteisiin. Tämän päivän Euran bussissa kuulijoita
oli 12. Tunnelma autossa oli mukavan rento. Viereisessä penkissä istuneet
tapailivat otsikkona olevan laulun sanoja.
Huomioitsijana sitä huomioi kaikenlaisia asioita. Senkin,
että linja-autoon mahtuisi enemmänkin väkeä. Näin oli viime vuonnakin, jolloin
kävin areenan bussilla Honkajoelle. Ahkerana bussin käyttäjänä sitä tulee
pohdittua sitäkin, eivätkö matkan varrella asuneet ole hoksaneet, että mukaan
voisi yrittää matkan varreltakin. Luulisi sen olevan mahdollista.
Retkeilykohteen huomioon ottaen jopa suotavaa. Kauttuallakin oli
parkkipaikoista pienoista pulaa ja ne olivat kaukana kohteesta.