 |
| Malin Gustavsson, Karin S. Thorburn, Tuula Peltonen,
Sture Fjäder, Carl Haglund ja Rosa Erlingsdottir kaupungintalon sisäpihalla 2014 |
Maailman tasa-arvoisimmat maat ovat viime syksynä julkaistun
tilaston mukaan Islanti, Suomi, Norja, Ruotsi. Tanskakin löytyy sijalta 8.
Tässä valossa voisi tovin pohtia, kannattiko ylipäätään
pohjoismaisesta tasa-arvosta puhua +26°C helteessä kaupungintalon sisäpihalla 1,25
tuntia?
Vaikka Pohjoismaat ovat tasa-arvossa edellä muita maita, se
ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä olisi kaikki viimeisenpäälle kunnossa.
On hyvä, että tasa-arvoasiaa pidetään esillä. Näin se ei unohdu.
Itselleni oli pienoinen pettymys, että tasa-arvosta
puhuttiin lähinnä vain isyys/vanhempainloman ja palkkanäkökulmasta. Olisin
odottanut, että pohjoismaisesta tasa-arvosta, joka todellakin on maailman tasoon
verrattuna huippuluokkaa, olisi saanut hivenen erilaistakin otetta. Esimerkiksi
yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ei juuri kajottu, vaikka meillä naiset ovat
olleet kiinni vallan kahvassa 107 vuotta.
Kiinnostavaa olisi ollut kuulla siitä, miten Pohjoismaat
voisivat hyödyntää sen, että ovat tasa-arvotilaston kärjessä. Tätäkään
kysymystä ei sivuttu.
Keskustelun parasta antia oli mielestäni Akavan Sture
Fjäderin ytimekkäät puheenvuorot, joissa hän nosti selkeästi esille esimerkiksi
sen, että meillä Suomessa tulisi saada enemmän naisia liiketoiminnan
johtopaikoille.
On totta, että naisia tapaa usein henkilöstö- ja
hallintopuolella, ei niinkään tehtaan tai liikelaitoksen johtoportaassa.
Naisjohtajia tarvitaan sillä on todettu, että ne liikelaitokset, joilla on
naisjohtajia tekevät parempaa tulosta. Erilaisuus on valttia.
Tasa-arvoisesta palkkapolitiikasta puhuttaessa on syytä
muistaa, että palkkaerot voivat syntyä kahdesta eri syystä. Palkka voi olla
samasta työstä erilainen tai naiset työskentelevät eri aloilla kuin miehet.
Edelliselle voidaan tehdä jotain, Fjäderin mukaan esimerkiksi analysoimalla
läpinäkyvästi kriteerit, miten palkka muodostuu esimerkiksi pisteyttämällä
tehtäviä vaikeustason mukaan jne.
Itse jäin pohtimaan keskustelun juontajan kommenttia siitä,
että naisten kroppa ei sovi kaikille aloille. Itselleni ei yhtäkkiä tullut
mieleen muita aloja, kuin miesmallin ura, johon nainen ei pystyisi. Suurin osa
fyysisesti raskaista töistä tehdään nykyään koneita käyttäen niin, että on
aivan sama, tekeekö työtä kuntosalilla treenaava nainen vai soffaperunamies.
Tämä huomioon ottaen vanhojen asenteiden purkamisessa onkin edelleen paljon
tekemistä.
Keskustelijoiksi oli ilahduttavasti saatu
suomalaisvaikuttajien ohella islantilainen ja norjalainen asiantuntija. Otsikko
Jämställdhet så i Norden, antoi ainakin itselleni suuremmat odotukset, mitä
keskustelusta loppujen lopuksi sai irti. Tai no, en oikein luonnehtisi sitä
keskusteluksi. Puhetta johtanut konsultti esitteli poikkeavan runsaasti omia
näkemyksiään ja antoi vuorotellen kysymyksen kullekin panelistille. Enpä olisi
koskaan uskonut näin sanovani, mutta…. joka useasti puhui asiasta aivan liian
pitkään. Aitoa keskustelua syntyi yhden ainoan kerran, kun pari henkilöä pyysi
kommenttipuheenvuoroa.
Yleisölle luvattiin kysymyksille aikaa lopuksi, mutta
loppujen lopuksi sekin unohdettiin, kenties aikapulan vuoksi.
Henkilökohtainen hyötyni tästä keskustelusta jäi lähinnä
kielikylvyn asteelle. Negatiiviselle puolelle liiallisen auringonporotuksen (aurinko
paistoi suoraan ja tasa-arvoisesti niin naisille kuin miehillekin) ohella
kirjataan myös kaupungintalon idyllisellä puupenkillä suttaantuneet
housunpersukset.
