28.1. Kallen päivä

Päivää vietetään Kaarle Suuren, Ranskan ja Rooman keisarin kunniaksi.

Suomessa päivän vietosta ei juuri ole voinut puhua, mutta säätä voidaan tarkkailla Kallen päivänäkin. Vampulassa on sanottu: Kyllä sekin on totta, että mimmoista ilmaa on kallenpäivänä, niin semmoista ilmaa pitää koko vuoden. Jos aamupäivä on kaunista, niin sitten alkuvuosikin on nättiä, ja jos ehtoopuolella on rivo ilma, niin sitten on koko loppu vuosi rivoja ilmoja.

Julian kamarissa syödään tänään keskiaikaista ruokaa ja luetaan iltasella Ranskan kansalliseeposta Rolandin laulu.

27.1. Vainojen uhrien muistopäivä

Euroopan parlamentti antoi vuonna 1995 suosituksen, jonka mukaan jokaisessa EU:n jäsenmaassa tulee viettää holocaustin muistopäivää. Laajaa eurooppalaista tapaa noudattaen on Suomessakin vietetty muistopäivää vuodesta 2002 alkaen.

Muistopäivän ajankohta vaihtelee jonkin verran maittain. Suomessa muistopäivän ajankohdaksi on valittu tammikuun 27. päivä, joka on Auschwitzin kuolemanleirin vapauttamisen vuosipäivä.

Julian kamarissa ei ole vielä keksitty tapaa, miten päivää voisi juhlistaa kotioloissa muutoin kuin ihmisen tekemiä julmuuksia muistellen.

Jotenkaan päivään ei sovi Vainojen uhrien muistopäivänleivosten tarjoaminen, eikä edes perinteisiin suomalaisiin juhlapäiviin kuulunut rasvainen hernesoppa. Perinneruuista mieleen nousee ruispuuro, vesivelli ja kaalisoppa, mutta voiko tällaista päivää viettää muuten kuin paastoten?

25.1. Paavalin päivä

Tänään syödään sitten hernekeittoa, jotta saataisiin hyvä hernesato ensi kesänä. Ei silti, että Julialla olisi hernettä kasvussa, mutta varmuuden vuoksi, varmuuden vuoksi kuitenkin...

Paavalin päivä oli apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivä ja tärkeä keskitalven merkkipäivä. Päivään liittyvät enteet ja uskomukset olivat hyvin samanlaiset kuin Henrikin päivän liittyvät uskomukset.

Vanha kansa uskoi, että Paavalin päivään mennessä puolet lumesta oli satanut. Vironlahdella sanottiin Paavalin päivänä paraat pakkaset ja Säämingissä Paavali on talven napa.

Jos Paavalin päivänä satoi paljon lunta, tiesi se hyvää hernevuotta; siksipä Paavalin päivänä syötiin hernekeittoa.

23.1. Luisa Casatin -päivä

Kaikille päiville ei löydy vanhoja merkkipäiviä, mutta ei hätää. Luovana persoonana Julia keksii helposti uusia merkkipäiviä pidemmille merkkipäivättömille jaksoille.

Tänään Julian kammarissa vietetään Luisa Casatin syntymäpäivää (s.1881) katselemalla elokuva Kohtalon tuulet, jossa Ingrid Bergman esittelee kreivitär Sanziania. Roolin esikuvana on ollut Luisa Casati.

Luisa Casati oli aikansa kulttuuripersoona, joka tunsi taiteilijat ja kulttuuriväen. Parin hänestä tehdyn elokuvan, useamman romaanin ja lukemattomien muotokuvien ohella hänet muistetaan mm. Christina Diorin 1998 kevät/kesämallistosta, jonka pääsuunnittelija John Galliano omisti Luisa Casatin muistolle. Myös Gallianon Diorille luoman syksy/talvi 2007/2008 mallistossa Casatin aikoinaan luoma tyyli antoi vaikutteita. Castati tunnettiin aikonaan mm. elävien käärmeiden käytöstä korujen tapaan sekä leopardin turkista tehdyistä asuistaan. Leopardin nahkainen turkki hänellä oli yllään myös arkussa, jossa hänet haudattiin yhdessä rakkaan koiransa kanssa.

Koska blogeissa on tapana haastaa muita tekemään mitä kummallisimpia asioita, haastaa Juliakin nyt kaikki muotiblogien lukijat viettämään kanssaan Luisa Casatin -päivää.

Seitsemän sanaa viikosta 3

1. il lavoro di grubbo - ryhmätyö
2. Ci vediamo Maisa! - Nähdään Maisa!
3. ammobilare - kalustaa
4. il modem -modeemi
5. la donna delle pulizie - siivooja
6. il cardigan - villatakki
7. gli fumetti - sarjakuva

19.1. Henrikin päivä

Heikin päivää vietetään Pyhän Henrikin, Suomen ensimmäisen kristinuskon saarnaajan ja piispan muistoksi. Henrik on Suomen suojelupyhimys.

Legendan mukaan talonpoika Lalli surmasi piispa Henrikin Köyliöjärven jäällä 20.1.1156. Päivä oli suuri juhlapäivä katolisena aikana Suomessa ja Ruotsissa.

Keskiajalla Henrikin päivä oli Suomen kirkon suurin pyhimysjuhla. Pyhän Henrikin päivänä oli messu ja sitä vietettiin aatto- ja jälkipäivineen. Keskiajalla kirkkoja oli harvassa ja Henrikin messuun lähdettiin kauempaakin. Koska kansaa oli liikkeellä paljon, Henrikin päivän viettoon liitettiin monilla vanhoilla kirkkopaikoilla myös markkinat.

Uskonpuhdistuksen möytä päivän vietto väheni, mutta markkinat säilyivät monin paikoin. Luterilaista kirkkokalenteria uudistettaessa Pyhän Henrikin muistopäivä otettiin käyttöön uudelleen vuonna 2001.Nykyisin päivän viettoon kuuluu myös Henrikin vaellus, Kokemäeltä Köyliön kautta Turkuun, jonne saavutaan sopivasti muistopäivän messuun.

Heikin päivää on pidetty vanhastaan talven keskikohtana, jolloin talven selkä napsahtaa poikki ja karhu kääntää kylkeä: Yö puolessa, nälkä suolessa.

Heikin päivänä tuli olla vielä puolet karjan rehusta jäljellä tai muutoin Heikki lehmät tappaa. Pielavedellä sanottiin Heikki on talven napa. ja Teiskossa Heikki talven selän katkaisee. Ihmisten ruuasta piti olla jäljellä enemmän kuin puolet, sillä viljasato saadaan vasta myöhemmin kesällä.

Antoniuksen Osso buco

Italialainen osa Julian sisintä kaipaa hyvää, italialaista ruokaa. Julian kammarin talvisiin herkkuihin on jo vuosia kuulunut Osso buco, jonka Julia valmistaa näpärästi myös sianlihasta, kuten kävi tänäänkin.

Osso buco
1 vasikan potkaviipale syöjää kohti
suolaa
mustapippuria
(vehnä)jauhoja
1 1/4 dl öljyä
1 porkkana
1 iso punasipuli
n.10 laakerinlehteä
1 tölkki paseerattua tomaattia
1/2 tölkkiä vettä
Mystinen Pohjola -mausteseosta

Sekoita jauhojen joukkoon suolaa ja pippuria. Julian kyökistä ei löydy vehnäjauhoja, joten Julia käyttää vehnätöntä vaaleaa jauhoseosta, mutta tavallinen vehnäjauhokin kelpaa. Kuivaa lihat tarvittaessa talouspaperilla ja leikkaa lihaa ympäröivään kalvoon muutama viilto, ettei liha mene kupille. Kierittele sitten lihat molemmin puolin jauhoseoksessa ja ruskista molemmin puolin nopeasti kuumassa öljyssä.
Kaada pannulla ollut öljy uunivuokaan ja lado pohjalle ruskistetut lihat. Levitä päälle laakerinlehtiä, pilkottu porkkana ja sipulit. Sekoita tomaatti ja vesi ja mausta mielesi mukaan. Valkosipuliakin sopii käyttää. Kaada seos lihojen päälle ja paista 175 ° uunissa pari tuntia.

Lisukkeeksi sopii esimerkiksi perunamuusi, uuniperunat ja/tai mehevä vihersalaatti.

17.1. Antoniuksen päivä

Tänään syödään sikaa, tai mikäli mahdollista, siansorkkia, joten iltaruuan valmistukseen kannattaa varata runsaamman puoleisesti aikaa. Onnellinen se, ken matkustaa tänään Virossa, jossa Antoniuksen päivän vietolla on voimakkaammat perinteet. Luultavasti siellä saa tänään siansorkkia ruuaksi valmistettuna ravintolastakin.

Pyhä Antonius oli erakko ja luostarilaitoksen perustaja Egyptissä. Hän kuoli vuonna 356.

Suomalaisessa kansanperinteessä Antonius eli Tyni oli sikojen suojelupyhimys, siksi päivän ruokapöytään kuului sika, erityisesti sian sorkat. Päivästä ei kuitenkaan koskaa muodostunut Suomessa isoa juhlapäivää, eikä päivää edes tavata vanhimmissa kalentereissamme.

Turun hiippakunnan keskiaikaisessa pyhimyskalenterissakin Antoniuksen päivänä pidettiin vain alimman luokan kirkkojuhla. Tämä ehkä siksi, että kolme päivää myöhemmin oli Suomen kirkon suurin pyhimysjuhla, Pyhän Henrikin –juhla.

Sen sijaan Suomenlahden eteläpuolella Virossa, joka keskiaikana eli voimakkaan saksalaisen kirkollisen vaikutuksen alaisena, Antoniuksen päivä oli keskeinen kulttipäivä. Jo 1400-luvun alussa Pyhän Antoniuksen asema Baltiassa oli hyvin vakiintunut.

Julian kammarissa nautitaan tänään osso bucoa, mutta sianpotkasta voi myös tehdä myös saksalaistyyppisen uunissa paahdetun ruuan tai modernimmin vaikkapa Carne con chocolaten. Joka tapauksessa aikaa tulee varata ruuan valmistamiseen vähintään 2-4 tuntia. Sianpotka kun ei ole mitään pikaruokaa.

15.1. Siviän päivä

Jotkut vanhat merkkipäivät ovat kummallisia, kuten tämänpäiväinenkin: Siviän päivänä ei saa silmiäänkään pestä, ettei sinä vuonna tulisi silmätautia, silmipaskoa. Tänään on siis aikaa ainakin minuutti enemmän käytää muihin töihin, kun ei tarvitse pestä silmiä.

Päivän sananparsi panee kuitenkin pohtimaan, mitä ihmeellistä ja poikkeavaa on tässä nimenomaisessa päivässä silmäsairauksien syntymistä ajatellen. Silmälääkärit varokaa, seuraavalla kerralla, kun tapaamme, Julia tulee kysymään asiasta. Kannattaa miettiä vastaus valmiiksi :)

* * * *
Ps. Jottei parin päivän kuluttua tulisi ruuanlaitto-onglemia, kannattaa hankkia valmiiksi ainakin yksi sianpotka, ellei sellaista ole entuudestaan ruokavarastoissa. Sitä tarvitaan 17.1.

14.1. Topeliuksen päivä

Tänään on kirjailija ja historioitsija Zachrias Topeliuksen syntymäpäivä.

Julia muistaa kuinka koulussa päivää vietettiin joka vuosi Topeliusta lukien. Jostain kumman syystä päivän vietto ei kouluja ja valistusjärjestöjä lukuun ottamatta ole saanut suurta kannatusta. Tiedä sitten juhlitaanko päivää enää kouluissakaan.

Useimmat suurmiehemme ja nykyisin myös -naisemme ovat saaneet omia leivoksia. Julia kaipaisi Topelius-leivoksen reseptiä, jos kukaan on sellaista koskaan tehnyt. Reseptin voi laittaa sähköpostilla.

Julian kammarissa luetaan tänä iltana Kuningatar Kristiinan ajoista kertovaa Topeliuksen kirjaa Tähtien turvatit ja ilta päätettäneen päivän teeman mukaan Topeliuksen virteen Totuuden henki, johda sinä meitä.

Mikäli Topeliuksen muistelu kiinnostaa, niin tunnetuimmat Topeliuksen kirjat löytynevät kaikista kirjastoista:

• Lukemista lapsille
• Matkustus Suomessa
• Talvi-iltain tarinoita
• Välskärin kertomuksia
• Sekä libretto Kaarle Kuninkaan metsästys.

Julia tunnustaa häpeillen, ettei ole jälkeen kouluaikojen lukenut näistä muita kuin Talvi-illan tarinoita sekä osia Matkustus Suomessa kirjasta.

13.1. Nuutin päivä

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti sen pois viepi.

Useiden keskiaikaisten lähteiden mukaan joulurauhan on katsottu loppuvan jo 7.1. eli vanhana Nuutin päivänä. Suomen kansa vietti alun perin Nuutin päivää ja joulunloppua loppiaista seuraavana päivänä, mihin jo viittaa epifania-juhlan kansanomainen nimi loppiainen, siis joulujuhlien loppumispäivä. Vanhalla paikallaan 7.1. Nuutin päivää vietetään vielä Tanskassa, Islannissa ja Saksassa. Missä se on 7.1.1131 murhatun Tanskan pyhän Knut-kuninkaan, herttua Knut Lavardin, muistopäivä.

Suomalaiset noudattivat kalenterissaan ruotsalaista tapaa. Ruotsissa vietettiin jo vuonna 1600 Knutin päivää 13.1. Suomalaisissa almanakoissa päivä siirtyi 13. päivään vasta 1708. Vanhemmissa ruotsalaisissa kalentereissa päivän nimi on Octava epiphanie Domini, Herran ilmestymisen oktaava, eli loppiaisen kahdeksas päivä tai myös joulun kahdeskymmenes päivä. Viimeksi mainittu nimitys esiintyy jo Ruotsin keskiaikaisissa maakuntalaeissa ja tarkoittaa päivää, jolloin joulurauha loppuu.

Tavalliselle kansalle siirrosta tuskin oli haittaa, voitinpa siirron myötä joulua juhlia vielä yksi viikko enemmän. Juhlimisesta onkin peräisin vanhan Nuutin jälkipäivien nimitykset: Tänäpän on Hiiva-Knuutti, huomenna rahka-lakki, ylihuomenna tyhjä tappi.

Nuutin päivän kansanomaiseen sisältöön kuuluu tavallisten arkitöiden uudelleen aloittaminen Knuutin knuppi, joulun loppu, sotarikko käteen, kaalikuppi eteen. Naiset ottivat esille rukit ja miehet valmistautuivat pitkiin talviajoihin valmistauduttiin.

Sitä ennen kuitenkin erityisesti Etelä- ja Lounais-Hämeessä sekä Varsinais-Suomessa, juotiin yhdessä pois joulujuomat kierrellen talosta taloon kulkueena. Viimeinen perinteinen nuuttikertue oli tiettävästi Iitissä vuonna 1939. Sodan jälkeen tapaa ei enää elvytetty.

Vaikka Nuutin päivä kalenterissa oli 13.1. lähdettiin nuutinkiertueelle usein jo loppiaisiltana, mutta tavallisimmin vasta seuraavana eli vanhana Nuutin päivänä (7.1.). Kiertue saatettiin uusia vielä useana seuraavana iltana.

Joukon ytimen muodosti 3-5 hassunkurisesti pukeutunutta nuorta miestä tai naista. Miehet saattoivat pukeutua naiseksi, naiset mieheksi. Joukko kasvoi sitä mukaa kuin edettiin talosta toiseen kyselemässä olutta ja muita tarjottavia. Usein saadut juomat ja ruuat koottiin rekeen, jossa oli saavi olutta varten. Koko saalis kuljetettiin lopuksi kylän suurimpaan tupaan, jossa pidettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit ja saaliiksi saadut antimet nautittiin yhdessä.

Joka tapauksessa joulurauha ja joulukemut ovat aina loppuneet Nuutin päivään, olipa se sitten 7. tai 13. päivänä tammikuuta. Tavat vaihtelivat alueittain eikä joulunvieton tarvinnut loppua samana päivinä kaikissa taloissa. Varakkaampi väki kykeni vaurautensa turvin juhlimaan viikon kauemmin kuin talonpojat ja köyhä kansa.

Nykyisin nuutipukki saattaa kävellä vastaan Länsi-Suomessa vaikka Spidermaniksi pukeutuneena. Nuutipukit eivät enää kerjää olutta vaan esittävät kirkkailla lasten äänillään kauden viimeiset joululaulut ja saavat palkaksi viimeiset joulukaramellit. Yllättävää kyllä, tapa ei ole (vielä) levinnyt samalla tavoin koko maahan, mitä virpominen ja hallowen-illan kiertely talosta taloon.

Julia on viimeksi törmännyt nuutipukkiin Porissa pari vuotta sitten.

Maitopussit - muistatko?

Helsingissä alettiin myydä maitoa muovipusseissa 11.1.1967.

Julialla itsellään on harmaa mielikuva pussimaidosta, mutta kovin pitkäikäinen tämä uusi keksintö ei ollut. Käytännöllisemmät pahvipurkit syrjäyttivät muutamassa vuodessa helposti rikkimenevät muovipussit.

Vaikka pussit menivätkin helposti rikki niitä kotiin kantaessa, näyttää niiden kulutuskestävyys muuten olevan erinomainen.

Viimeksi viime kesänä Julian silmiin osui käsin kudottu muovimatto, jossa mukana oli maitopussimuovia. Neljäkymmentä vuotta kestänyttä mattoa voi jo kutsua kestäväksi. Mikä lienee tuollaisen kestävän maton ekologinen jalanjälki verrattuna nykymattoiihin?

Seitsemän sanaa viikosta 2

1. il onomastico -nimipäivä
2. epiphanie - loppiainen, bonussana: Befana - loppaiseen liittyvä noita, joka tuo lahjoja
3. calza di lana - villasukka, bonussana sukkapuikot - ferri da calza
4. il tempo non promette niente di bueno - sää ei lupaa mitään hyvää
5. il letargo - talviuni
6. comprare a buon mercato - ostaa halvalla
7. la rete - verkko (atk)

7.1. Selkäviikot alkaa

Loppiaisesta alkavat selkäviikot, millä tarjoitetaan moniviikkoista juhlatonta kausi ennen laskiaista ja Marian päivää.

Nimi selkäviikot viittaa talven selkään, joka sattuu tammikuun jälkipuolelle. Viikot kuvaavat sydäntalven kovaa karuutta talonpojan elämässä. Takana on joulukauden herkuttelu ja loikominen lämpimässä tuvassa. Arkinen aherrus alkaa, tästä tulee viikkojen toinen nimitys, härkäviikot.

Vanhassa kansanomaisessa taloudessa nämä viikot olivat erityisesti metsätöiden aikaa. Sydän talvi on oivallinen aika poltto- ja rakennuspuiden hankitaan, sillä routaisessa maassa oli helppo liikkua metsässä.

Entisaikaan metsäpuolen töihin liittyi erityisesti Länsi- ja Etelä-Suomessa havujen ajo ja havunhakkuu. Kaadettujen mäntyjen ja kuusten oksat ajettiin suurina kuormina tarhalle. Tällöin talonvaarit, poikaset ja naiset katkoivat ne pienillä hakokirveillä pilpuiksi ja erottelivat paksummat rungot polttopuiksi.

Osa havuista levitettiin heti navettaan, talliin ja lammaskarsinoihin, jolloin eläinsuojiin saatiin hyvä tuoksu ja puhdas alusta. Havuja ei kuitenkaan pilkottu pelkästään hyvän tuoksun vuoksi. Niiden avulla listättiin lannan määrää ja havut auttoivat lannan "poltossa", eli lanta lämpeni ja kompostoitui peltoon sopivaksi. Samlla se myös lämmitti navettaa pakkaskautena.

6.1. Loppiainen

Loppiaista vietetään itämaan tietäjien vierailun muistoksi. Se on viimeinen virallinen joulukauteen kuuluva kirkollinen pyhäpäivä.

Luterilaisessa Suomessa päivä on saanut kansan taholta varsin vähän huomiota osakseen. Syy tähän lienee läheinen Nuutin päivä, joka varsinkin Länsi-Suomessa on vallannut kaiken sen, mikä muuten saattaisi kuulua loppiaiseen.

Itä-Suomessa sen sijaan loppiaista on vietetty ahkerammin ja sen merkitys sään ja tulevan ennustamisessa on ollut samaa luokkaa kuin vuoden vaihteen merkitys muualla Suomessa. Siellä missä loppiaissäätä tarkkailtiin, oli sen sanoma lähes sama kuin uudenvuoden. Vähäinenkin lumisade riitti enteeksi: Jos loppiaisena on jyväaitan polku ummessa, niin se joutaa olemaan ummessa koko seuraavan talven. (Ol:n Pyhäjärvi)

Savupirttien aikakaudella kiukaat lämpisivät joulun aikana koko lyhyen valoisan ajan, koska ihmiset saattoivat päivänvalolla toimitella ulkosalla askareitaan pirtin ollessa savun vallassa. Mutta jo loppiaisena sanottiin, että tupa lämpiää liikaa, jos kiukaassa palaa tuli koko valoisan päivän. Päivä oli pidentynyt ja valaistuspäreiden kulutus väheni.

Kiikoisissa on sanottu että: Ensimmäisestä suojasta jälkeen loppiaisen on yhdeksän viikkoa kelirikkoon. Vanhan uskomuksen mukaan loppiasena on satanut puolet talven lumesta.

Mikäli joutilasta aikaa jää sään tarkkailulta, kannattaa ennen kakun leipomista lähteä lenkille avantoa etsimään, sillä vanhan kansan mukaan loppiaisena vetehinen kertoo koko elämän avannolla kuuntelijalle. Jos ketä tulevaisuuden tietäminen sitten kiinnostaa.

Papukuninkaan kakku
(Loppiaiskakku, Galette des Rois)
½ kg valmista lehtitaikinaa (ei voitaikinaa)
tanko mantelimassaa
1 papu tai manteli
voiteluun 1 muna

Jaa sulanut lehtitaikina kahteen osaan ja kauli molemmat palat saman kokoisiksi ½ cm pyöreiksi levyiksi. Kauli mantelimassa vähän pienemmäksi levyksi. Laita ensimmäinen levy uunipellille leivinpaperin päälle, voitele sen reunat valkuaisella. Laita levyn keskelle mantelimassalevy ja sen keskustan lähelle, muttei ihan keskelle, yksi papu tai manteli. Laita toinen levy mantelimassan päälle ja katso, että reunat tarttuvat toisiinsa kiinni. Voitele päälimmäinen levy munankeltuaisella. Voidellessa kannattaa varoa laittamasta valkuaista tai keltuaista levyjen reunoille. Näin levyt kohoavat paremmin. Voit koristella kakun pinnan tekemällä terävällä veitsellä vinoneliöitä.

Paista kakku 240-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Uunia ei kannata avata ensimmäiseen puoleen tuntiin, niin kakusta tulee lehtevämpi.

Maukkaamman tuloksen saa, jos tekee mantelimassa itse. Massan voi myös maustaa ½ dl konjakkia.

Tarjoiltaessa kakun päälle laitetaan pahvista tehty kruunu. Kakku syödään jakamalla kakku tasan syöjien kesken. Ranskalainen tapa on jakaa palaset seurueen kesken niin, että nuorin läsnäolijoista laitetaan pöydän alle, ja hän saa nimetä kuka minkäkin palasen saa, mutta pääasia on että kakku jaetaan kokonaan. Se, ken löytää palastaan mantelin/pavun, saa olla loppupäivän perheen kuningas/kuningatar.

Ranskalaiset juovat kakun kanssa samppanjaa, mutta Julian kamarissa kakku nautitaan lämpimänä kahvin kanssa.

5.1. Loppiaisaatto

Tänään, jos milloin, kannattaa lukea Dickensin Loppiaisaatto, mutta ennen kuin aloitat lukemisen, katso, että kaapista löytyy ainekset huomiseksi Loppiaiskakun leipomiseen.

Ranskassa syödään loppiaisena Galette des rois-kakkua, englannissa kakkua kutsutaan Papukuninkaan kakuksi. Näistä kakuista itseasiassa on tullut meille tapa kätkeä joulupuuroon manteli.

Kakkua varten tarvitset vähintäänkin paketillisen pakastelehtitaikinaa ja pötkön mantelimassaa. Parempaan lopputulokseen pääsee luonnollisesti, kun valimistaa täytteen itse. Lisäksi tarvitaan papu tai manteli sekä valmis pahvikruunu tai pahvia kruunun askartelemiseen.

Luterilaisessa osassa Suomea loppiasiaattoa ei ole juuri noteerattu. Toisin on ollut ortodoksisessa osassa maata, erityisesti Karjalassa ja Inkerissä suoritettiin loppiaisena tärkeä uskonnollinen juhlameno, veden vihkiminen.

Itäisessä Suomessa vanha kansa otti loppaiaisaattoiltana monet samat enteet kuin muualla Suomessa uudenvuodenaattona. Erityisesti vesipaikat, kuten lähteet, avannot ja kaivonkannet, olivat tärkeitä kuuntelu- ja havaintopaikkoja.

3.1. Elmerin päivä

Vuoden alku on otollista sääntarkkailuaikaa. Muuhunkaan työhön ei ennen vanhaan tarvinnut ryhtyä, sillä joulu jatkui vielä Nuutin päivään saakka.

Vanha kansa sanoo, että millaiset ilmat Elmerinä, semmoiset maaliskuussa.

Mikäli yöilmat suosivat voi tähyillä taivaalle. Siellä voi olla ruuhkaa. Kvadrantidien tähdenlentoparvi nähdään yleensä vuosittain tammikuun 3.-4. päivän tienoilla, ja se voi jatkua useita päiviä.

Lähteitä

Kirjoittaessani vanhoja ja uusia merkkipäiviä koskevia tietoja olen lukenut mm. seuraavia teoksia:

Kirjalliset lähteet:
Feiring, Sami, Oja, Heikki: Päivien kirja, Helsinki, Otava, 2000.
Hakulinen, Lauri (toim.): Hyvä Tuomas, Helsinki, Gummerus, 1938.
Hautala, Jouko (toim.):Vanhat merkkipäivät, Helsinki, SKS, 1990.
Laiho, Antto, Heikkinen Jani (toim.): Vanhan kansan merkkipäivät, Karisto, 2006.
Mannerheim Sparre Eva, Kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille, Otava 1991 (ensipainos 1935).
Oja Heikki, Aikakirja 2007, Helsingin Yliopiston almanakkatoimisto 2007, http://almanakka.helsinki.fi/.
Pöyhönen Anne: Yäkuu ja alakuu - ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä, Vaajakoski, Gummerrus, 2006.
Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto, Helsinki, Otava, 1989.

Käyttämiäni nettisivuja:
Forsius Arno: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/hakasia.html 20.3.2006.
MTK: http://www.mtk.fi/maaseutu/maaseutuvinkit/kulttuuri/kansanviisaudet/fi_FI/kansanviisauksia_etu/ 20.3.2006.
SKS: www.finlit.fi 20.3.2006.
Finnica: http://www.finnica.fi/suomi/index.htm 20.3.2006.
Suomen YK-liitto: http://www.ykliitto.fi/ykliitto/kalenter.htm 19.10.2006.
Wikipedia eri kieliset versiot.

Lisäksi oma kohtaiset kokemukset ja tarinointi lukuisten ihmisten kanssa.

1.1. Uuden vuoden päivä

Vuoden alkaminen tammikuun ensimmäisestä päivästä on vanha kirkollinen tapa.

Suomessa tapa otettiin käytäntöön vasta keski- ja uudenajan taitteessa, virallisesti 1.1. määrättiin tilivuoden alkamispäiväksi 1500-luvun puolivälissä. Sitä ennen vuosi aloitettiin Ruotsissa joulusta, Suomessa taas kekristä; myöhäissyksyllä, kun riihet oli saatu puiduksi ja syysteurastukset tehdyiksi.

Käyttäytyminen vuoden ensimmäisenä päivänä vaikutti koko vuoteen. Jos talossa noustiin varhain vuoteesta ja viritettiin nopeasti tuli takkaan, pysyttiin virkeinä koko vuosi ja työt joutuivat. Aamu-unista nukutti koko vuoden.

Lehmät tulivat kesällä ajoissa metsälaitumilta, jos ne ensimmäisenä päivänä lypsi varhain. Karjaonnea emäntä hankki, jos vei juhannuskoristeina olleet lehdet ja oksat aamusella navettaan lehmien eteen toivottaen hyvää uutta vuotta.

Säähavaintojen teossa uusivuosi on ollut vuoden merkittävimpiä päivä. Jotkut ovat lukeneet siitä koko vuoden sään, toiset juhannussään, kolmannet tammikuun ilmat.

Sääilmiöitä on seurattu yöstä lähtien: kirkas tähtinen taivas tiesi satoisaa ohra- ja hyvää marjavuotta, Karjalassa myös hyvää sienivuotta ja Lounais-Suomessa karjan menestystä. Saamelaiset sanovat: Jos uudenvuodenpäivänä näkyy paljon tähtiä, tulee hyvä hillavuosi.

Aamurusko edusti pyryistä talvea. Metsä edusti tavallaan silloin viljapeltoa: jos puut olivat huurteessa tai lumisia, oli kesällä tähkä täynnä jyviä. Ankara pakkanen, joka kylmäsi katajankin neulaset punertaviksi, oli hallavuoden enne. Jos on usma uunnavuonna, niin on halla heinäkuussa, talvi kesällä.

Nykyisin 1.1. vietetään Kirkkojen kansainvälistä rauhanpäivä. Monille alkaa myös Tipaton tammikuu.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä sanotaan hullunkin jo huomaavan, kuinka päivä on pidempi. Valoisuudesta kannattaa nauttia: kevät on tuossa tuokiossa. Tapanin päivänä päivä on kukon askeleen verran pidempi, uunna vuonna hullukin sen jo huomaa.

Hän on täällä taas...

Julian ensimmäisen kirjoituksen pohdinta osui kerrankin nappiin. Eipä ole tullut roikuttua täällä joka päivä, näemmä ei edes joka vuosi.

Kirjoittamisen tarjoikoitus on ollut hukassa, mutta koska "kaikilla muillakin on blogi" niin toki myös Julialla. Vihdoin näkyy blogin tarkoituskin kehittyneen.

Julian kamarissa vietettiin Uudenvuoden yötä Rai Unon seurassa. Riminillä, mistä aaton lähetys tuli, lämpötila lähenteli nollaa ja satoi. Kotona oli pakkasta -2 astetta ja tuuli. Tasoissa oltiin iltalämpötilassa tälläkin kerralla.

Näissä tunnelmissa Julia vetäytyy aamuiselle yöpuulle. Tästä on hyvä jaktaa.