keskiviikko 24. marraskuuta 2010

31 päivää jouluun

Yksi kielletyimistä, mutta ah, niin sykähdyttävä tarinan aloitus tulee jälleen kerran tässä:

Jo muinaiset roomalaiset...

Muinaisessa Roomassa sydäntalven aika, alkoi 24.11. ja kesti 25.12. saakka, jolloin alkoi voittamattoman auringon syntymän päivä. Päivämäärät siis nykyajanlaskun mukaiseksi aikamääreeksi muutettuna.

Julian kamarissa on pimeinä marraskuun öinä mietitty useampaankin kertaa, että tälle synkeälle, sateiselle ja pimeälle aikakaudelle pitäisi keksiä joku nimitys. Itse asiassa tämä pimeän synkeä ajanjakso jatkuu tammikuun puolelle. Vasta 18.1. päivän pituus ylittää tämän päivän pituuden. Kenties Topeliuksen käyttämä termi sydäntalvi, olisi sopiva nimitys, vaikka Topeliuksen aikana marras- ja joulukuun luetiin syystalveen kuuluviksi, maalis- ja huhtikuu olivat kevättalvea ja niiden välissä oli sydäntalvi.

Ilmastonmuutos on tehnyt Suomessakin tästä vuoden pimeimmästä ajasta entistä synkeämmän, sillä ainakin eteläisessä Suomessa lunta näkee harvoin. Pimeintä pimeyttä valaisee vain satunnaiset jouluvalot, jotka suomalaisissa kaupungeissa ovat aika vaatimattomat verrattuna esimerkiksi isoihin Keski-Eurooppalaisiin kaupunkeihin.

Julian mielestä tähän käsittämättömän syvään pimeyteen sopii nykyisin oivallisesti sydäntalvi nimitys. Nykyisin monet mieltävät hiihtämisen kuuluvan keväthangille helmikuiselle hiihtolomalle tai pääsiäisen tienoille ajoittuville Lapin lomille. Olisi helppoa ajatella, että kevättalveen kuuluu lumi ja sydäntalveen pimeys.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kekri

Tänä viikonloppuna vietetään Halloweenia ja Julia näki lauantaina Helsingin keskustassa useampiakin päivän teemaan sopiviin asuihin pukeutuneita neitoja. Julia on tuumaillut, että on todella hienoa, että pimeään suomalaissyksyyn on saatu pienoinen juhla, jota on mukavaa odotella.

Toisaalta sitä kummeksuu, miksi ihmeessä kotimainen Kekri on syrjäytetty näin onnistuneesti amerikkalaisella juhlalla. Kekristä piisaisi juhlaa muuallepäinkin Suomea kuin Kajaaniin, jossa Julian kuuleman mukaan pidetään oikein Kekriviikkoa. Hieno juttu! Terkkuja täältä Julian kamarista kaikille kajaanilaisille. Täällä ollaan vähän kateita :)

Kekri oli suomalaisten talonpoikien sadonkorjuujuhla, jota saatettiin viettää eri taloissa ja kylissä eri aikaan riippuen siitä, milloin syystyöt oli saatu kokonaan päätökseen ja aloiteltiin talvitöitä. Juhlaan kuului keskeisenä osana uudesta sadosta nauttiminen: syötiin hyvin, jotta jaksettiin aloittaa talven odotus. Pantiin kekriolutta, paisettiin kekrimakkaraa ja lammaspaistia, leivottiin tuoretta leipää ja haudutettiin lanttua ja naurista; eikä juustoakaan unohdettu ainakaan läntisessä Suomessa. Ruoka oli taatusti lähiruokaa ja luomua - itse viljelty, mitä nyt kahvia ja suolaa haettiin kaupasta.

Jossain päin Suomea poltettiin aiemmin kekritulia ihan kuin juhannuskokkoja nykyään. Siitä tulikin mieleen, että juhannuskokko on itse asiassa karjalainen juhannustapa. Länsi-Suomessa kokkoja on poltettu pääasiassa pääsiäisenä, helluntaina, helatorstaina tai sitten juuri kekrinä. Julialla on muistikuva, että maanviljelijät ovat viime vuosina polttaneet kekritulia maanteiden lähistöllä, josta niitä on voinut ihailla ohi ajaessaan. Vieläköhän tapa on voimassa.

Kajaanissa Kekriviikko päättyy tänä vuonna 6.11. Julian kamarissa pohditaan nyt, pitäisikö sittenkin nousta junaan ja käväistä Kajaanissa juhlimassa kekriä.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

22.9. Ensimmäinen ammattikunta

Turussa perustettiin Suomen ensimmäinen ammattikunta 1625. Ammattikuntaan kuului turkulaisia räätäleitä. Tästä sitten vähitellen räätäleiden ammattikunnat levisivät eri puolille maata, ja perustettiin suutareiden, muurarien ja monien muiden käsityöläisten ammattikuntia. Saatiin paikalliset kisällit ja mestarit.

Julian kammarissa on pohdiskeltu tämän tästä, miksi hienoa kisälli- ja mestarijärjestelmää näytetään nykyisin niin vähän? Ken tietää, voisi laittaa asiasta sähköpostia.

perjantai 27. elokuuta 2010

Mistä on pienet säilykkeet tehty?

Sokeritopat kuvattuna Kankaanpään museon näyttelyssä
Mistä on pienet säilykkeet tehty?
Mistä on pienet näilykkeet tehty?
Sokerista, marjasista, hedelmistä, vihanneksista. 
Niistä on pienet säilykkeet tehty. 

Runon kirjoitin Marttojen perinnetietokeskuksen syksyistä sadonkorjuunäyttelyä varten 2010. Näyttelyssä oli esillä mm. sienistä ja säilönnästä kertova PowerPoint esitys.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

24.7. Kristiinan kateenkorva

Julian kyökissä ei konsaan ole laitettu kateenkorvaa, mutta jos sellaista jostain löytyisi, mikä olisi oivallisempi kokeilla näin naisten viikon päätteeksi.

Kristiinan kateenkorva riisin ja herneitten kanssa
1 kateenkorva
75 g voita
porkkana
sipuli
maustekimppu
1 dl lihalientä
suolaa, pippuria
herneitä
riisiä: keittämiseen lihalientä ja voita
Kateenkorvaa voi ostaa hyvältä lihakauppiaalta, ensi alkuun voi kysellä kauppahallista. Liota kateenkorvaa tunti kymässä, hieman suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja kuivaa talouspaperilla.
Leikkaa se viipaleiksi ja ruskista voissa 15 minuuttia. Nosta viipaleet kasarista ja kuullota nyt porkkanaviipaleet ja sipuli viipaleet maustekimpun kanssa.
Pane kateenkorva viipaleet takaisin kasariin ja lisää lihaliemi. Mausta pippurilla ja suolalla ja keitä hiljalleen puoli tuntia. Kuori pinnalle tullut vaahto.
Keitä samalla riisit voilla maustetussa lihaliemessä. Kun riisi on kypsää, kaada se voideltuun rengasvuokaan. Pane vuoka uuniin 10 minuutiksi (n. 200 astetta).
Keitä herneitä tovi kevyesti suolalla maustetussa vedessä ja valuta vesi pois.
Nosta palaset kattilasta ja siivilöi kastike.
Kaada riisi vuuasta tarjoiluvadille, pane keskelle herneitä, lado herneitten päälle kateenkorva ja kaada päälle kastike.
Ohje löytyy Kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta.

torstai 22. heinäkuuta 2010

22.7. Rotanpyydystäjän päivä

Suomalainen Matleenan päivä tunnetaan keskieuroopassa Rotanpyydystäjän päivänä. Päivää vietetään Grimmin sadun Hamelnin pillipiiparin kunniaksi. Hauskan sadun voi lukea Grimmin veljesten satukirjoista. Monilla kesäloma läheneekin näihin aikoihin loppuaan ja jos mökki jätetään loman päätteeksi talviteloilleen, kannattaa hiirenloukut laittaa viritystä vaille valmiiksi.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

21.7. Edelfeltin tippaleivät

Tippaleivät mielletään nykyisin vahvasti vappuun kuuluviksi, mutta mikä estäisi laittamasta simaa ja tippaleipiä keskellä kesää?

Oivallisen syyn tähän antaa kreivitär Eva Mannerheim Sparren hienostuneen klassikkokeittokirjan resepti Efelfeltin tippaleivät. Niiden kera on helppo juhlistaa taiteilija Albert Edelfeltin syntymäpäivää (s. 21.7.1854). Oheisesta annoksesta Julian kyökissä valmistetaan 20 tippaleipää.

Efelfeltin tippaleivät
8 munanvalkuaista
1 keltuainen
160 g sokeria
175 g jauhoja
Paistorasvaa (Eva Mannerheim Sparren mielestä parasta olisi hanhenrasva, mutta samapa tuo).
Vatkaa valkuaiset, keltuainen ja sokeri tasaiseksi tahnaksi ja lisää jahot.
Kuumenna paistorasva pienessä kasarissa. Pienessä sen vuoksi, ettei tippaleivät leviä liian isoiksi. Voit myös käyttää paistamisen kestävää metallista holkkia, joka rajoittaa taikinan leviämistä.
Kun rasva on sopivan kuumaa, kaadetaan taikinaa joko lusikallinen kerrallaan pieneen suppiloon, josta se valutetaan tasaisena nauhana rasvaan tai laitetaan koko taikina pursottimeen, josta sitä pursotetaan. Pääasia on, että taikina tulee tasaisena, ohuena nauhana kattilaan ja että tippaleiväst muodostuu tiivis kerä.
Kerä käännettään paistamisen välillä ja kun se on tasaisen vaalean ruskea, se nostetaan esimerkiksi metallisella reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan. Kun irtonainen rasva on valunut tippaleivän päälle sirotellaan sokeria. Nykyisin tippaleivissä käytetään tomusokeria, mutta Edelfeltin aikaan sokeri taisi olla hienoa sokeria.

Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Joulukalenteri etkot 22.11.

Tuomiosunnuntai ja viikko aikaa ensimmäiseen adventtiin. Kun loppusyksystä selasin lukupinoa, tajusin, että minulla oli suunnitelmissa lukea...