31 päivää jouluun

Yksi kielletyimistä, mutta ah, niin sykähdyttävä tarinan aloitus tulee jälleen kerran tässä:

Jo muinaiset roomalaiset...

Muinaisessa Roomassa sydäntalven aika, alkoi 24.11. ja kesti 25.12. saakka, jolloin alkoi voittamattoman auringon syntymän päivä. Päivämäärät siis nykyajanlaskun mukaiseksi aikamääreeksi muutettuna.

Julian kamarissa on pimeinä marraskuun öinä mietitty useampaankin kertaa, että tälle synkeälle, sateiselle ja pimeälle aikakaudelle pitäisi keksiä joku nimitys. Itse asiassa tämä pimeän synkeä ajanjakso jatkuu tammikuun puolelle. Vasta 18.1. päivän pituus ylittää tämän päivän pituuden. Kenties Topeliuksen käyttämä termi sydäntalvi, olisi sopiva nimitys, vaikka Topeliuksen aikana marras- ja joulukuun luetiin syystalveen kuuluviksi, maalis- ja huhtikuu olivat kevättalvea ja niiden välissä oli sydäntalvi.

Ilmastonmuutos on tehnyt Suomessakin tästä vuoden pimeimmästä ajasta entistä synkeämmän, sillä ainakin eteläisessä Suomessa lunta näkee harvoin. Pimeintä pimeyttä valaisee vain satunnaiset jouluvalot, jotka suomalaisissa kaupungeissa ovat aika vaatimattomat verrattuna esimerkiksi isoihin Keski-Eurooppalaisiin kaupunkeihin.

Julian mielestä tähän käsittämättömän syvään pimeyteen sopii nykyisin oivallisesti sydäntalvi nimitys. Nykyisin monet mieltävät hiihtämisen kuuluvan keväthangille helmikuiselle hiihtolomalle tai pääsiäisen tienoille ajoittuville Lapin lomille. Olisi helppoa ajatella, että kevättalveen kuuluu lumi ja sydäntalveen pimeys.