Yksi isäni sanonnoista on "Kyllä Jumala laiskalle lupaa, mutta ei anna." On helppo unelmoida, mutta useampien unelmien eteen pitää tehdä töitä.
Joskus olen lukenut, että ainoa paikka, missä menestys on ennen työtä on sanakirjassa. Nykyään onnenkantamoisia saattaa tulla menestyksen suhteen somen avulla aivan yllättäen, mutta useimmiten kaikki vaatii ponnisteluja.
Jotkut osaavat ponnistella koko ajan oikeaan suuntaan.
Aina se ei onnistu, mutta olen yrittänyt lohduttaa itseäni silloin, että "nämä olivat hyviä askeleita": eli ei haitaa, vaikka eksyin, kun kuitenkin kunto nousi.
Pilvilinnojen rakentelu ei ole aina helppoa ammattilaisellekaan, vaikka joskus olen miettinyt, kuka oikeastaan on pilvilinnojen rakentelun asiantuntija. Vaaditaanko siihen unelmointitaitojen ohella rakennusmestarin tai arkkitehdin opintoja, vai riittääkö taiteellinen silmä?
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta pessimisti toteaa helposti, että se toinen puolikas on tärkeämpi, koska se saattaa homman valmiiksi.
Jos maailman epävarmin pituusyksikkö on matka toiveesta valmiiksi, niin onko loppujen lopuksi varmaa peltoa auraavan häränkään työ? Saattaa se härkäkin kupsahtaa kesken peltosaran kääntämisen. Niinpä epävarmuudesta huolimatta jatketaan toivomista. Näin korona-aikana toivo on se, mistä me kaikki voimme ammentaa. Toivo ei saa olla kuollut, vaikka elämmekin vaikeita aikoja.
* * * * *
Teksti on kirjoitettu 2020 julkaisematonta blogia varten. Liitin sen tänne 10/24.
