13-vuotissynttärit ja lyhyt historiikki

13 vuotta...

Ja muistan sen kuin eilisen. Olin aloittanut blogipohjan suunnittelun 6 päivää aiemmin vapaapäivänä. Tunsin, että haluaisin kirjoittaa blogia, mutta se mistä kirjoittaa oli täysin avoinna. Mietin sitä melkein viikon. En keksinyt mitään sopivaa tulokulma. Kaikkea muuta taisin miettiä mutta en sitä, että tästä olisi tullut martta historiaa käsittelevä blogi. Se ei käynyt edes mielessä.

Blogin nimeksi tuli Julian kamari koska nimeni Second Lifessä oli Julia. Viime vuonna vaihdoin nimen Kirsin konttuuriksi. Konttuuri oli lapsuuteni pohjoisseinällä ollut kylmähuone, jossa säilytettiin ruokia ennen jääkaappia; siis niitä ruokia, joita ei viety viilenemään kaivoon. Nykyisin konttuuri tuo yleensä mieleen konttorin. Jotenkin tykkäsin ajatuksesta, että se olisi vähän molempia, muistojen säilöntäpaikka ja kirjoituspaikka: konttuuri 🤔

Kun olin 6 päivää miettinyt enkä keksinyt, mitä kirjoittaa, päätin vain aloittaa ja katsoa mihin se johtaa.

Aluksi Italia kutkutteli mielessä

voimakkaana vaihtoehtona aiheelle, mutta en saanut siitä otetta. Ei vaan irronnut.

Vuoden mietiskelytauon jälkeen aloitin tosi toimin. Kaiken sen harkinnan jälkeen kallistuin jakamaan tietojani vanhoista merkkipäivistä. Sitä jatkui aktiivisemmin pari vuotta, kunnes Tunturisusi ja muutamat muut blogit näyttivät hoitavan sen asian aktiivisemmalla otteella, laajemmin ja ennen kaikkea markkinoivemmin.

En halunnut blogiin kuvia, enkä markkinoinut sitä missään. Yllättävää silti, että lukijoitakin löytyi jonkin verran.

Blogi oli naftaliinissä muutaman vuoden, kun kirjoitin tekstejä Satakunnan Kansan blogeihin. Suunnittelin kaikenlaista, mm. ummikkona urheilutapahtumassa - sarjaa, mutta en saanut siihenkään otetta.

Vasta 2017, blogin täytettyä 10 vuotta keksin kirjojen ja muistelmien yhdistelmän, joka jaksaa motivoida kirjoittamaan.

Blogin markkinointi ei vieläkään tunnu mun jutulta, mutta nykyisillä välineillä se on helpompaa kuin 13 vuotta sitten Second Lifessä, jossa en koskaan tavannut yhtään suomalaista.

Teini-ikään päässyt blogini on selviytynyt lastentaudeistaan. On mielenkiintoista nähdä, kuinka kapinoiva ovat seuraavat vuodet kohti täysi-ikää.

Luulen, että mikään muu ei ole kirkossa kuulutettu, kuin se, että kirjoitan jatkossakin. Aika näyttää kuinka paljon ja mistä.

Kiitokset lukijoille. Ilman teitä kirjoittaisin paljon harvemmin.

Kupponen espressoa juhlan kunniaksi