Hanukka

Hanukka on juutalaisten talvinen juhla, jota vietetään kahdeksan päivän ajan. Juhlan aikana muistellaan helleeneistä vuonna 165 eKr. saatua voittoa. Tarinan mukaan vihollisen tuhoaman temppelin raunioista löytyi lamppu, joka paloi yhden päivän öljyllä kaikki ne kahdeksan päivää, jotka kuluivat temppelin puhdistamiseen.

Nykyisinkin hanukka juhlaan kuuluu mm. yhden lisäkynttilän sytyttäminen päivittäin, jolloin kahdeksantena juhlapäivänä kynttelikössä palaa kahdeksan kynttilää. Juhlaan kuuluu yhdessäoloa, herkkuja ja lahjoja.

Hanukan ajankohta vaihtelee, esimerkiksi juhla alkaa auringon laskiessa 1.12.2010, 20.11.2011, 8.12.2012 ja 27.11.2013.

Julian perhekunta omaa kristillisen vakaumuksen, mutta Julian laajasta varastosta löytyy dreidel-peli, jota pelaillen joulu lähestyy kuin siivillä.

Dreidel on eräänlainen hyrrän ja nopan yhdistelmä ja se on alunperin keskiaikainen ja keskieurooppalainen joulunaikana pelattu peli, jonka nimi tulee saksan sanasta pyöriä - drehen. Nykyisin peliä pelataan pääasiassa hanukka-juhlan aikana.

Hyrränopan sivuihin on kirjoitettu jollain tai useammilla kielillä ei mitään, kaikki, puolet tai lisää panosta. Hyrrää pyöräytetään ja toimitaan sen mukaan. Panoksena käytetään pähkinöitä, suklaarahoja tai pelimerkkejä.

31 päivää jouluun

Yksi kielletyimistä, mutta ah, niin sykähdyttävä tarinan aloitus tulee jälleen kerran tässä:

Jo muinaiset roomalaiset...

Muinaisessa Roomassa sydäntalven aika, alkoi 24.11. ja kesti 25.12. saakka, jolloin alkoi voittamattoman auringon syntymän päivä. Päivämäärät siis nykyajanlaskun mukaiseksi aikamääreeksi muutettuna.

Julian kamarissa on pimeinä marraskuun öinä mietitty useampaankin kertaa, että tälle synkeälle, sateiselle ja pimeälle aikakaudelle pitäisi keksiä joku nimitys. Itse asiassa tämä pimeän synkeä ajanjakso jatkuu tammikuun puolelle. Vasta 18.1. päivän pituus ylittää tämän päivän pituuden. Kenties Topeliuksen käyttämä termi sydäntalvi, olisi sopiva nimitys, vaikka Topeliuksen aikana marras- ja joulukuun luetiin syystalveen kuuluviksi, maalis- ja huhtikuu olivat kevättalvea ja niiden välissä oli sydäntalvi.

Ilmastonmuutos on tehnyt Suomessakin tästä vuoden pimeimmästä ajasta entistä synkeämmän, sillä ainakin eteläisessä Suomessa lunta näkee harvoin. Pimeintä pimeyttä valaisee vain satunnaiset jouluvalot, jotka suomalaisissa kaupungeissa ovat aika vaatimattomat verrattuna esimerkiksi isoihin Keski-Eurooppalaisiin kaupunkeihin.

Julian mielestä tähän käsittämättömän syvään pimeyteen sopii nykyisin oivallisesti sydäntalvi nimitys. Nykyisin monet mieltävät hiihtämisen kuuluvan keväthangille helmikuiselle hiihtolomalle tai pääsiäisen tienoille ajoittuville Lapin lomille. Olisi helppoa ajatella, että kevättalveen kuuluu lumi ja sydäntalveen pimeys.

Kekri

Tänä viikonloppuna vietetään Halloweenia ja Julia näki lauantaina Helsingin keskustassa useampiakin päivän teemaan sopiviin asuihin pukeutuneita neitoja. Julia on tuumaillut, että on todella hienoa, että pimeään suomalaissyksyyn on saatu pienoinen juhla, jota on mukavaa odotella.

Toisaalta sitä kummeksuu, miksi ihmeessä kotimainen Kekri on syrjäytetty näin onnistuneesti amerikkalaisella juhlalla. Kekristä piisaisi juhlaa muuallepäinkin Suomea kuin Kajaaniin, jossa Julian kuuleman mukaan pidetään oikein Kekriviikkoa. Hieno juttu! Terkkuja täältä Julian kamarista kaikille kajaanilaisille. Täällä ollaan vähän kateita :)

Kekri oli suomalaisten talonpoikien sadonkorjuujuhla, jota saatettiin viettää eri taloissa ja kylissä eri aikaan riippuen siitä, milloin syystyöt oli saatu kokonaan päätökseen ja aloiteltiin talvitöitä. Juhlaan kuului keskeisenä osana uudesta sadosta nauttiminen: syötiin hyvin, jotta jaksettiin aloittaa talven odotus. Pantiin kekriolutta, paisettiin kekrimakkaraa ja lammaspaistia, leivottiin tuoretta leipää ja haudutettiin lanttua ja naurista; eikä juustoakaan unohdettu ainakaan läntisessä Suomessa. Ruoka oli taatusti lähiruokaa ja luomua - itse viljelty, mitä nyt kahvia ja suolaa haettiin kaupasta.

Jossain päin Suomea poltettiin aiemmin kekritulia ihan kuin juhannuskokkoja nykyään. Siitä tulikin mieleen, että juhannuskokko on itse asiassa karjalainen juhannustapa. Länsi-Suomessa kokkoja on poltettu pääasiassa pääsiäisenä, helluntaina, helatorstaina tai sitten juuri kekrinä. Julialla on muistikuva, että maanviljelijät ovat viime vuosina polttaneet kekritulia maanteiden lähistöllä, josta niitä on voinut ihailla ohi ajaessaan. Vieläköhän tapa on voimassa.

Kajaanissa Kekriviikko päättyy tänä vuonna 6.11. Julian kamarissa pohditaan nyt, pitäisikö sittenkin nousta junaan ja käväistä Kajaanissa juhlimassa kekriä.

22.9. Ensimmäinen ammattikunta

Turussa perustettiin Suomen ensimmäinen ammattikunta 1625. Ammattikuntaan kuului turkulaisia räätäleitä. Tästä sitten vähitellen räätäleiden ammattikunnat levisivät eri puolille maata, ja perustettiin suutareiden, muurarien ja monien muiden käsityöläisten ammattikuntia. Saatiin paikalliset kisällit ja mestarit.

Julian kammarissa on pohdiskeltu tämän tästä, miksi hienoa kisälli- ja mestarijärjestelmää näytetään nykyisin niin vähän? Ken tietää, voisi laittaa asiasta sähköpostia.

Mistä on pienet säilykkeet tehty?

Sokeritopat kuvattuna Kankaanpään museon näyttelyssä

Mistä on pienet säilykkeet tehty?
Mistä on pienet näilykkeet tehty?
Sokerista, marjasista, hedelmistä, vihanneksista. 
Niistä on pienet säilykkeet tehty. 

Runon kirjoitin Marttojen perinnetietokeskuksen syksyistä sadonkorjuunäyttelyä varten 2010. Näyttelyssä oli esillä mm. sienistä ja säilönnästä kertova PowerPoint esitys.

24.7. Kristiinan kateenkorva

Julian kyökissä ei konsaan ole laitettu kateenkorvaa, mutta jos sellaista jostain löytyisi, mikä olisi oivallisempi kokeilla näin naisten viikon päätteeksi.

Kristiinan kateenkorva riisin ja herneitten kanssa
1 kateenkorva
75 g voita
porkkana
sipuli
maustekimppu
1 dl lihalientä
suolaa, pippuria
herneitä
riisiä: keittämiseen lihalientä ja voita
Kateenkorvaa voi ostaa hyvältä lihakauppiaalta, ensi alkuun voi kysellä kauppahallista. Liota kateenkorvaa tunti kymässä, hieman suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja kuivaa talouspaperilla.
Leikkaa se viipaleiksi ja ruskista voissa 15 minuuttia. Nosta viipaleet kasarista ja kuullota nyt porkkanaviipaleet ja sipuli viipaleet maustekimpun kanssa.
Pane kateenkorva viipaleet takaisin kasariin ja lisää lihaliemi. Mausta pippurilla ja suolalla ja keitä hiljalleen puoli tuntia. Kuori pinnalle tullut vaahto.
Keitä samalla riisit voilla maustetussa lihaliemessä. Kun riisi on kypsää, kaada se voideltuun rengasvuokaan. Pane vuoka uuniin 10 minuutiksi (n. 200 astetta).
Keitä herneitä tovi kevyesti suolalla maustetussa vedessä ja valuta vesi pois.
Nosta palaset kattilasta ja siivilöi kastike.
Kaada riisi vuuasta tarjoiluvadille, pane keskelle herneitä, lado herneitten päälle kateenkorva ja kaada päälle kastike.
Ohje löytyy Kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta.

22.7. Rotanpyydystäjän päivä

Suomalainen Matleenan päivä tunnetaan keskieuroopassa Rotanpyydystäjän päivänä. Päivää vietetään Grimmin sadun Hamelnin pillipiiparin kunniaksi. Hauskan sadun voi lukea Grimmin veljesten satukirjoista. Monilla kesäloma läheneekin näihin aikoihin loppuaan ja jos mökki jätetään loman päätteeksi talviteloilleen, kannattaa hiirenloukut laittaa viritystä vaille valmiiksi.

21.7. Edelfeltin tippaleivät

Tippaleivät mielletään nykyisin vahvasti vappuun kuuluviksi, mutta mikä estäisi laittamasta simaa ja tippaleipiä keskellä kesää?

Oivallisen syyn tähän antaa kreivitär Eva Mannerheim Sparren hienostuneen klassikkokeittokirjan resepti Efelfeltin tippaleivät. Niiden kera on helppo juhlistaa taiteilija Albert Edelfeltin syntymäpäivää (s. 21.7.1854). Oheisesta annoksesta Julian kyökissä valmistetaan 20 tippaleipää.

Efelfeltin tippaleivät
8 munanvalkuaista
1 keltuainen
160 g sokeria
175 g jauhoja
Paistorasvaa (Eva Mannerheim Sparren mielestä parasta olisi hanhenrasva, mutta samapa tuo).
Vatkaa valkuaiset, keltuainen ja sokeri tasaiseksi tahnaksi ja lisää jahot.
Kuumenna paistorasva pienessä kasarissa. Pienessä sen vuoksi, ettei tippaleivät leviä liian isoiksi. Voit myös käyttää paistamisen kestävää metallista holkkia, joka rajoittaa taikinan leviämistä.
Kun rasva on sopivan kuumaa, kaadetaan taikinaa joko lusikallinen kerrallaan pieneen suppiloon, josta se valutetaan tasaisena nauhana rasvaan tai laitetaan koko taikina pursottimeen, josta sitä pursotetaan. Pääasia on, että taikina tulee tasaisena, ohuena nauhana kattilaan ja että tippaleiväst muodostuu tiivis kerä.
Kerä käännettään paistamisen välillä ja kun se on tasaisen vaalean ruskea, se nostetaan esimerkiksi metallisella reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan. Kun irtonainen rasva on valunut tippaleivän päälle sirotellaan sokeria. Nykyisin tippaleivissä käytetään tomusokeria, mutta Edelfeltin aikaan sokeri taisi olla hienoa sokeria.

20.7. Eliaan päivä

Profeetta Eliaan päivää vietettiin 20.7. aina vuoteen 1706 saakka, jolloin se siirrettiin Mikael Agricolan päivälle 9.4. Eliaan eli Iljan päivällä oli pitkälti samanlaisia sääennusteita mitä nykyisin liitetään tänä päivänä olevaan Reetan päivään: Ilja on vesihäntä - jos iljana sataa, sataaa seitsemän viikkoa, ja Iljan päivän tienoillahan sataa aina.

Harvat sääennusteet ennustavat sienisatoa, mutta Eliaan päivälle on sellainen kunnia luotu. Pohjois-Karjalassa on sanottu, että runsaat pilvet ennustavat sienisatoa, koska pilvistä putoilee sateen mukana sienten siemeniä: Iljana sienipilvet kulkee.

Julian mielestä yksi tenhoavimmista vanhan kansan sanonnoista on suistamolainen sananparsi Iljan päivältä:
Iljan päivänä jälkeen vilukivi mereen,
kuhilas pellolle, tuli perseeseen.
Halla ei enää haon takaa lähde,
kaste kaidasta tilasta.
Syksy on siis tulollaan.

Karjalan ortodoksialueella Eliaan päivänä ei menty heinäpellolle, sillä vanhan uskomuksen mukaan profeetta Elias lähetti salaman polttamaan heinät, jos pellolle mentiin hänen juhlapäivänään. Ja hyväähän lepopäivä raskaan heinätyön lomassa varmasti teki. Joillain paikkakunnilla työkielto koski vain Iljan päivän vastaista perjantaita. Rikkaimmat saattoivat käyttää vapaapäivän viemällä härän myytäväksi ja lajoittamalla rahat kirkolle. Tarina ei kerro, mitä köyhemmät tekivät.

Nylon sukat, muistatko?

Ensimmäiset nylonsukat tai kotoisasti nailonit tulvat kauppoihin 15.5.1940.

Julia on monesti miettinyt, miten merkittävä tuo päivä oli suomalaisen naisen historiassa. Ennen nailoneita harvalla oli varaa silkkisukkiin, joten kuljettiin villasukissa ja kaiketi oli olemassa paksuja kangassukkiakin.

Sota aikana siviliväestöllä on osoitettu olevan taipumusta etsiä elämäänsä jotain kaunista joka vie ajatukset pois käsillä olevasta sodasta. Nailonit olivat varmasti yksi tällainen asia, joka kosketti naisen sisintä positiivisella tavalla. Talvisota oli ohi ja yritettiin asetella elämää jälleen normaaliin kuosiin.

Tuo tuossa oli vain yleistettyä kuvitelmaa siitä, mitä sodassa tapahtuu, mutta Julia on pohtinut, miten naiset kokivat sota-aikana esimerkiksi nailonit. Ostettiinko sellaiset heti, kun rahat ja kupongit antoivat siihen mahdollisuuden? Olisipa hauskaa tietää.

12.-14.4. Suviyöt

Huhtikuun 12.-14. päivää vasten olevia öitä kutsutaan suviöiksi. Jos näinä öinä on kylmä, kertoi vanhakansa sen olevan paha merkki tulevalle kesälle.

21.3. Kevätpäivän tasaus ... jatkuu

Kuten eilen tuli mainittua, juhlitaan nykyisin kevätpäiväntasausta 20. tai 21.3. Eilen tuli kerrottua Suomesta, mutta tänään voisi katsastaa hieman kauemmas.

Julian tietojen mukaan päivää juhlistetaan muualla maailmassa Suomea enemmän esimerkiksi japanilaiset juhlivat kevätpäiväntasausta pitämällä vapaapäivää. Persialaisilla ja myös monilla Aasian mailla kevätpäivän tasaus on ollut uudenvuodenpäivä.

20.3. Kevätpäivän tasaus

Kevätpäivän tasausta vietetään nykyisin 20.3. tai 21.3. Jostain Juliaa hämmästyttävästä syystä on päätetty, että vuodesta 2016 alkaen päivää vietetään aina 20.3. Kenties syynä on auringon ja maan pyöriminen. Julia muistelee myös, että joskus satavuotispäivänsä tuntumassa päivää aletaan viettää jo 19.3.

Kevät- ja syyspäiväntasaukseksi sanotaan aikaa, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Tasan yöt, tasan päivät tasan kaksi jalkaistain, sanoo kurki, kun päiväntasauksen aikaan liikkeelle lähtee (kohti pohjolaa) -sanonta on peräisin Vanajasta. Yö ja päivä ovat yhtä pitkät itse asiassa jo pari päivää aiemmin, mutta tasauspäivänä aurinko siirtyy taivaan eteläiseltä pallon puoliskolta pohjoiselle puoliskolle.

Suomen Lähetysseura on ottanut päivän kansalliseksi tasauspäiväksi, jonka tavoitteena on herättää keskustelua maailman hyvinvoinnin tasaamiseksi. Uuspakanoilla on kevätpäiväntasauksen kunniaksi Ostara-juhlat. Muut tahot eivät Suomessa sitten juurikaan vietä päivää näkyvästi.

Aiempina aikoina tämäkin oli eräänlainen työpitoinenmerkkipäivä. Talon miesväki teki tasauspäivänä puhdetöitä, sillä ottavimmat uistimet ja onget tehtiin tuolloin. Myös emännille riitti puuhaa mm. lutikoiden hävittämisessä, sillä päivää pidettiin vuoden kuivimpana ja sen vuoksi todella hyvänä päivänä pajun, lepän ja lutikoiden hävittämiseen. Parhaiten hävittäminen onnistui, jos päivä osui keskiviikoksi. Joillain paikkakunnilla luteet ja roskapuut hävitettiin jo edellisenä päivänä, koska uskottiin, että se olisi vuoden kuivin päivä.

Jos kellä on lutikoita kotona hävitettäväksi saakka, kannattaa reilusti kokeilla nyt seuraavaa nurmeslaista keinoa: Kun ennen kevätpäiväntasausta tekee yhdeksänlajisista puista vastan ja ripsuu sillä huoneen seinät alastonna ja vie rikat ulos kartanosta, niin lutikat häviävät. Heinolassa on sanottu, että luteita ja kirppuja pitää hävittämän kevättasauksenpäivänä, ja parempi vielä, jos se osuisi olemaan keskiviikkona, se olisi vieläkin kateellisempi.

Säitäkin saattoi päivästä ennustaa. Ensimmäinen teeren kukerruksen kuuleminen ennen kevätpäiväntasausta tietää lumisadetta, kevätpäivän tasauksen jälkeen se tietää kauniita ilmoja. Iltarusko ennen kevätpäiväntasausta tietää pakkasta, sen jälkeen lämmiintä.
Kirkas täysikuu ennen kevätpäiväntasausta ennustaa kaunista ilmaa, mutta jälkeen yöhallaa.

19.3. Joosepin päivä

Julia pistää tänään varmuuden vuoksi peukut pystyyn. Kaikki keinot hyvän kesän saamiseksi tulee käyttää. Juosepinpäivänä jos päivä paistaa, niin siit tulloo hyvä kesä. Joosepinpäiväksi toivottiin kirkasta päivää. Sen uskottiin tuovan hedelmällisen vuoden.

Karjalassa on todettu kevään viimeinen pyrypäivän ajoittuvan Joosepin päivän tienoille. Kovasti savolaiseen tapaan ilmaistuna (kierrellen ja kaarrellen) Talven suuremmista puruista sanotaan olevan viimeisen Juosepin purku; se on Juosepin päivänä tahe vähän ennen tahe jälkeen.

17.3. Pyhän Patrikin päiviä

Pyhä Patrik on irlantilaisten suojeluspyhimys, ja siten suomalaisen Pyhän Henrikin virkaveli. Siinä missä suomalaiset viettävät Henrikin päivää lähinnä uskonnollisin tuntein tai markkinoilla käyden, julivat irlantilaiset olan takaa.

Patrikin päivän viettoon kuuluu apilan vihreät kankaat tai mainoslakanat, isoon mustaan hattuun pukeutunut kääpiö ja apilanlehdet. Irlantilainen musiikki kuuluu olennaisen osana juhlaan, samoin tanssiminen, oluen kanssa tai ilman. Julian kamarissa on tänä iltana hiljaista eikä kyökissäkään kuulu astioiden kolinaa, sillä Juliakin yrittää mahtua tänä iltana mukaan irkkupubin hälinään.

14.3. Matildan vohvelit

Matildan päivän jälkiruuaksi sopii oivallisesti Matildan vohvelit, joiden resepti on peräisin kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta. Tarina ei kerro, kuka oli se Matilda, joka keksi tarjota vohveleita kinuskikastikkeessa.

Matildan vohvelit
4 dl kermaa
3 munaa
2 dl jauhoja
1 dl kuumaa voisulaa
Täytteeksi Kaimakkia (kinuskikastiketta) johon tulee:
5 dl kermaa
½ kg sokeria
1 dl fariinisokeria.
Valmista ensin Kaimakki. Sekoita ainekset ja keitä niitä kunnes tahna käy sitkeäksi. Ei liene suuri häpeä, vaikka käyttäisi kaupasta ostettua kinuskikastiketta.
Vaahdota kerma ja munat erikseen vaahdoiksi. Sekoita kermavaahtoon munavaahto ja lisää varovasti jauhot. Lisää lopuksi voisula kiehuvan kuumana.
Paista vohvelit vohveliraudalla. Ainakin ensimmäistä vohvelia varten rautaa kannattaa voidella rasvalla. Tarjoa vohvelit parittain niin, että laitat väliin kaimakkia tai hilloa ja peität päälimmäisen vohvelin kaimakilla.

13.3. Aku Ankan syntymäpäivä

Sarjakuvahahmo Aku Ankka munittiin vuonna 1934, hänen kuoriutumisensa (eli ensiesiintyminen lyhytpiirroselokuvassa Viisas Kana Kananen) tapahtui kolme kuukautta myöhemmin 9.6.1934.

Julian kamarissa luetaan tänään vanhoja Aku Ankkoja, seitesmänkymmenlukuisia, Julian lapsuudesta tuttuja, totta kai. Kenties lukuvuorossa on taas Jäyhä Jököttäjä, joka on Julian suursuosikki.

8.3. Naisten päivä

Hyvää naistenpäivää kaikille! 

 Vuonna 1857 New Yorkin vaate- ja tekstiilitehtaiden naistyöntekijät menivät lakkoon. Kansainvälinen naisten päivä 8.3. perustettiin aikoinaan ylistämään naisen sosialistista sankaruutta kaikissa yhteiskunnissa. 

Ajatus yhteisestä naistenpäivästä syntyi naissosialistien II kansainvälisen kongressin aikana Kööpenhaminassa 1910, ja sitä juhlittiin ensimmäisen kerran seuraavana keväänä Itävallassa, Saksassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Pietarissa juhliminen aloitettiin 1913 (alkujaan helmikuun viimeisenä sunnuntaina) ja Suomessa 1914, säännöllisemmin 1920-luvulla. 

Joissain, lähinnä sosialistimaissa, päivä on otettu vuotuiseksi vapaapäiväksi. Näin on esimerkiksi Venäjällä vuodesta 1965 (silloin Neuvostoliitto). 

Alkuvuosikymmeninä naistenpäivää vietettiin tavallisimmin työväentalolla arvokashenkisten iltamien muodossa. Illan juhlapuhujaksi pyrittiin löytämään tunnettu työväenliikkeen nainen. YK:n merkkipäiväksi päivä tuli 1975, jolloin siitä mainittiin esimerkiksi kouluissa. Vähitellen 1980-luvulle tultaessa naistenpäivän vietto laajeni ja monilla paikkakunnilla muutkin naisjärjestöt, ylioppilaskunnat tai muut yhteisöt ottivat sen ohjelmaansa ja päivä sai sosialistisen leiman ohella feministisiä vaikutteita.

Ensimmäisiin suomalaisiin almanakkoihin päivä tuli 1990, kaikkiin 1994. Joissain kunnissa päivää liputetaan. Päivän viettoon ei ole kuitenkaan liittynyt meillä erityisempiä rituaaleja, joskin naiset voivat saada läheisiltään kukkia, eikä sitä ole viime vuosina naisjärjestöjen ulkopuolella juuri juhlittu tai huomioitu. Esimerkiksi martat huomioivat nykyisin vain harvoilla paikkakunnilla naistenpäivää. 

Joissain lähteissä on arvioitu, että erityisenä juhlapäivänä naistenpäivä olisikin katoamassa juhlapäiviemme joukosta. Katoaminen ei kuitenkaan ole niin nopeaa, mitä se oli keskikesäksi yritetty suomalaisen kansanvallan päivän kohdalla. Jotkut ovat epäilleet, että päivän voisi pelastaa se, että kauppiaat ja sinkkunaiset kehittävät siitä äitienpäivänvastineen lapsettomille naisille. Karkauspäivä tosin on jo sellainen, mutta sitä juhlitaan vain joka neljäs vuosi.

26.2. Nestorin päivä

Norppaemot synnyttävät kuuttinsa rannan lumipesiin helmikuun lopulla Nestorin päivän tienoilla. Päivä on ollut Maailman luonnonsäätiön teemapäivä, jolloin vedotaan norppien pesimärauhan puolesta.

21.2. Kansainvälinen äidinkielen päivä

Kansainvälinen äidinkielen päivä. UNESCOn teemapäivä, jonka tarkoituksena on edistää kielellistä ja kulttuurillista moninaisuutta ja monikielisyyttä.

Julian kamarissa on pohdittu pitkään ja hartaasti tämän päivän viettämistä ja tultu siihen tulokseen, että käytännöllisin tapa viettää tätä päivää olisi kirjoittaa päivän blogi oman paikkakuntansa murteella. Se se vasta olisi äidinkielellistä moninaisuutta vailla vertaa.

Nähtäväksi jää, tuleeko ensi vuoden blogiteksti jo Julian äidin tahi isän omalla murteella. Tänä vuonna se ei ainakaan vielä onnistu, sillä jo ensimmäisillä luokilla opettaja onnistui kitkemään Julialta oman murteen vivahteet meko tarkkaan. Sydämestä sattuu edelleen nähdä sielunsa silmin, kuinka opettaja punakynällä oli korjannut jokaisen kauvan sanan muotoon kauan ja enään muotoon enää, ja kielsi myös enää koskaan ääneen sanomasta niitä sanoja. Raumalaisille ja savolaisille kyllä on annettu oikeus säilytää oma murteensa, mutta pienen pikkuriikkisen kunnan murretta ei saanut säilöä. On se vaan surku ja häpeä menettää niin nuorena oma paikallinen identiteettinsä. Nyyh.

Jotta tämä tästä iloksi muuttuisi, haastan kaikki blogejaan kirjoittavat suomalaiset kirjoittamaan, ellei nyt joka päivä, niin ainakin joka vuosi 21.2. oman kotitienoonsa murteella, olipa se sitten äidinmaidosta imettyä tahi aikuisena opittua.

8.2. Lainan päivä

Lainan päivä

3.2. Alvar Aalto -päivä

3.2. on Alvar Aallon syntymäpäivä. Päivää on ehdotettu suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun päiväksi, mutta suomalaisissa kodeissa päivän vietto on vielä vähäistä.

Julian kammarista ehdotetaan, että päivän kunniaksi kannattaisi lähetä kävelylle omalle kotikadulle tai kylätielle. Samalla voisi kerrankin katsella oman kadun tai kylätien rakennuksia vierailijan silmin.

Mikäli sattuu olemaan niin onnekas, että kävelyetäisyydeltä löytyy Alvar Aallon suunnittelema talo, kannattaa käydä bongaamassa sekin samalla reissulla.

Kävelyn jälken voi nautiskella vaikka Julian valoleivoksia, joiden ohje löytyy 3.2.2009 kohdalta.

2.2. Murmeli ennustaa kevään tulon

Murmelin kevään ennustuspäivä on elokuvista tuttu. Julian kovasti rakastamassa elokuvassa Päiväni murmelina (Groundhog Day), Bill Murray elää päivästä toiseen toista helmikuun päivää Punxsutawneyn pikkukaupungissa Pennsylvaniassa. Murray esittää itseään rakastavaa televisiojuontajaa, joka määrätään kertomaan kansalle mitä maailman kuuluisin murmeli, Punxsutawney Phil ennustaa kevään säästä.

Tarinan mukaan talvi jatkuu vielä kuuden viikon ajan, jos murmeli näkee tuona päivänä varjonsa. Muussa tapauksessa koittaa aikainen kevät. Perinne on vanha; sitä on jatkettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1887. Phil on ennustanut aikaista kevättä 14 kertaa. Punxsutawneyn kaupungin edustajien mukaan Phil on aina oikeassa, mutta säätieteilijät eivät ole päässeet samaan tulokseen. Niiden mukaan Phil onnistuu vain neljästi kymmenessä vuodessa.

Huolimatta ennustuksen osumistesta tai osumattomuudesta, päivä on kuitenkin orastavan kevään ensimmäisiä enteitä, paikallinen juhlapäivä, jonka iloisia ohjelmanumeroita kokoontuu todistamaan vuosittain tuhansia turisteja.

Julian kamarissa katsotaan tietysti tänä iltana Päiväni murmelina -elokuva. Elokuva sinänsä ei enää anna Julialle mitään uutta, mutta sen hilpeä asenne: jos on aikaa, voi oppia mitä vaan, panee miettimään joka kerta mihin kaikkeen ajan kanssa voisi kyetä, jos heti aloittaisi.

31.1. Tipattoman tammikuun päättyminen

Juhlapäivän aattohan se tämäkin joillekin on...

Tipattoman tammikuun jälkeen voisi viettää:

• hapottoman helmikuun
• maltaattoman maaliskuun
• huikattoman huhtikuun
• tuiskeettoman toukokuun
• keppanattoman kesäkuun
• helmettömän heinäkuun
• eloryypyttömän elokuun
• sahdittoman syyskuun
• lotraamattoman lokakuun
• moukuttoman marraskuun
• juopumattoman joulukuun

jos intoa piisaa. Julian kamarissa ollaan vähän sitä mieltä, että parempi kohtuus, kuin ylettömyys kumpaankaan suuntaan. Opiskeluajalta Julia muistaa, kuinka silloin mainostettiin alkoholitonta helmikuuta - se kun on kuukausista lyhin, joten alkoholipaasto on helpointa toteuttaa siinä kuussa.