Se tunnetuin suomalainen murhatapaus

Ensimmäinen surmatyö, josta kuulin, tapahtui omalla kotikylälläni 1970-luvulla. Siitä ei romaaneja kirjoitettu eikä lauluja laulettu. Itseänikään asia ei juuri koskettanut, koska sekä uhri että surmaaja olivat pienelle koululaiselle tuntemattomia. Yläasteella kuulin Kyllikki Saaresta. Ammoin kuolleesta neidosta, josta puhe ei ollut laantunut. Eikä laannu. Tänäkin vuonna ilmestyi tapauksesta uusi kirja. 

Suohaudalla kävin 2016

Lapsuuden naapurikunnassa sattunut tapaus Kyllikki Saari oli siis tuttu, kun tartuin kesällä uuteen Teemu Keskisarjan kirjaan. Lehdistö ei ole jättänyt mysteeriä rauhaan. Viime vuonnakin kuuntelin aiheesta podcastin ja lueskelin pari laajahkoa lehtijuttua. 

Ennen Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten tarina -kirjan julkaisua seurasin netissä jo unohtuneesta lähteestä Keskisarjan live-esitystä kirjasta. Se ei oikein vakuuttanut. Sen sijaan syksymmällä, Kouvolan Dekkaripäivien verkkolähetyksissä Keskisarja pani parastaan. Melkeinpä halusin lukea kirjan sen jälkeen uudestaan. 

En kuitenkaan lukenut. Yksi kerta riitti hyvin. Kovin paljon uutta en kirjasta löytänyt, sillä aihe oli todellakin entuudestaan tuttu. Yläasteella kaverit puhuivat tapauksesta, ja ainakin kahden vanhemmat olivat pyöräilleet Kyllikki-neidon hautajaisiin. Pienoinen pettymys oli, että täysin selkeää murhaajaa ei tämäkään teos julkaissut, vaikka Keskisarjan kirjoittaessa teostaan, oli arkistolähteitä käytössä enemmän kuin aiempien murhajulkaisujen aikaan, mielestäni se ei kuitenkaan vaikuttanut kirjan lopputulokseen. (Osa esitutkinta-aineistosta vapautui tutkijoille 2018.) 

Isojoen kirkko ja suohauta

Heti Keskisarjan kirjan jälkeen luin Juha Saaren Kuuluisan kuoleman varjo - Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu? -kirjan. Myös tämä viime vuonna julkaistu kirja on kirjoitettu käyttäen laajempaa arkistoaineistoa. 

Saaren kirjan ote olikin virkistävästi erilainen. Monet kriitikot ovat pitäneet kirjaa kuivahkona, mutta itse tykkään, että asiatekstissä lähdeviitteet ovat kunnossa. Muiden moittima pieni pränttikään ei häirinnyt kun käytti E-kirjaa ja kuunteli tekstin. 

En tiedä olisiko ollut antoisampaa lukea kirjat toisessa järjestyksessä. Ainakin näin jälkikäteen ajatellen (blogitekstin viimeistely venyi 5 kuukauden päähän lukemisesta) olisi ollut mieleenpainuvampaa lukea kirjat eri aikaan. 

Molemmissa kirjoissa oli itselleni uutta tietoa. Yllättävää oli Kyllikin Kokemäen kausi poikaystävineen, mistä en muista lukeneeni aiemmin, samoin epäily siitä, että Kyllikki saattoi jopa olla hengissä kun hänet haudattiin, sillä kuolinsyy ei ole täysin selvä. 

Keskisarjan kirjaa on moitittu joissain kirjoituksissa siitä, että tapahtumaan ehkä liittyviä ihmisiä käsiteltiin siinä laajastikin. Jännä juttu sinänsä, että Saaren kirjan kohdalla en muista sellaista keskustelua, vaikka käytössä oleva aineisto oli sama ja epäilys lankeaa siinäkin melkolailla samoihin henkilöihin. Ehkä Keskisarjaa on helpompi kritisoida, kun hän on ollut enemmän julkisuudessa. 

Oli miten oli: kelpo kirjoja molemmat omalla tavallaan. Mainittakoon sekin, että tämä oli ensimmäinen Keskisarja, josta tykkäsin. Kerpeikkarin tarina kyllä oli hyvä, mutta en koskaan ole jaksanut lukea sitä kirjasta vaan geokätkökuvauksista. Muutkin aloittamani Keskisarja ovat jääneet kesken. 

. 

Book voyager - 10 South America

Lokakuu oli Etelä-Amerikka-kuu. Etelä-Amerikka on lukemisen kannalta tuottanut enemmän pettymyksiä kuin haltioitumisia, joten mitään suurta intohimoa en tunne etukäteen. 

Muutamia elämyksiä löysin tällä kertaa. 

1. Kolumbia. Anni Valtonen Elämäni Kolumbia kirjassa Valtonen muistelee Kolumbia jossa on asunut aiemmin. 
2. Kolumbia Gabriel García Marquez Pelon hetki sijoittuu ajallisesti aikaan ennen tunnetumpaa Sadan vuoden yksinäisyyttä samaan kylään Kolumbiassa. 
3. Peru Michael Bond Karhuherra Paddington. Karhuherra tuli Englantiin salamatkustajana Perusta, ja lienee siten tutuin perulainen Suomalaisille. 
4. Venezuela Mikko Pyhälä, Kun yö saapuu Venezuelaan. Kiva iskelmä johti ajatuksiani ihan muuhun suuntaan, mistä kirja kertoi. Kaikenlaista sitä on tapahtunut Venezuelassa, enkä ole yhtään huomannut. Niin paljon oli tietoa, että päähän tuskin jäi kymmenettä osaa. 
5. Brasilia Lasse Nousiainen Rakkauden lähettiläs. Kirja oli mielenkiintoinen kahden ihmisen näkökulmasta kerrottu tarina siitä, mitä tapahtui, kun Suomen Brasilian suurlähetystö joutuu ottamaan vastaan suomalaisen psykiatrin joka tulee tukemaan työyhteisöä vaikeana aikana. Ääneen pääsee psykiatri ja lähetystön työntekijän mies, joka on Brasiliassa vaimonsa seurana, mutta perinteisten diplomaattinen rouvien tapaan avustaa siellä, missä pyydetään. Kirja oli genressään loistava ja itselleni ensimmäinen kahden ihmisen lukema äänikirja. 
6. Argentiina Mariana Enrique Mitä liekit meiltä veivät. Olipa mielenkiintoinen kirja. Alussa tuntui, kuin kirja olisi erillisiä, mutta tosi mielenkiintoisia tarinoita. Sitten tuntui, että jos en olisi jo lukenut likimain puolia, niin olisin luovuttanut, sillä hirveästi ei innosta esim. kun kertoja murtautuu naapuriin ja löytää märäntynyttä naudanlihaa, mutta etsimänsä hän löytää vasta kotoaan ja sangen puistattavassa puuhassa. Inhottavan keskiosan jälkeen päästiin vihdoin tarinaan, johon kirjan nimi viittaa. Lopputulema oli vaihtelevasti keskinkertainen lukukokemus, joka vahvisti outojen eteläamerikkalaisten kirjojen perinpohjaista outoutta, vaikka toden puhuakseni muutaman normaalimmankin olen lukenut. 
7. Ecuador, Elisabeth Elliot Operaatio Auca : uskalias ristiretki tuonen tuville - villien auca-intiaanien keskuuteen. Vaikea käsittää sinisilmäisyyttä, millä ristiretkeä tehtiin. Lentokoneen käyttö tosin oli nerokasta, mutta aika soitellen pojat lähti työhön. Silmiä avaava tarina, monella tapaa. 
8. Bolivia, Ernesto Che Guevara Moottoripyöräpäiväkirja. Kirjasin Boliviaan, josta Che on kotoisin. Sielläkin oltiin, mutta pääosin muualla.  Aika köyhiä poikia oli nämä välivuotta pitävät veikkoset reissullaan. Selvisivät kuitenkin. Moottoripyörä vaihtui jossain välissä autoiluun ja lopuksi lentokoneeseen. Jotenkin tykkäsin enemmän Lady Warrenin Moottoripäiväkirjasta. Mutta paljon tuli opittua tästäkin reissusta. Niin matkalaisille kuin minullakin. 
9. Surinam, Clark Accord Paramaribon kuningatar - Max Linderin kronikka. Sitä on hienovaraisia geishoja ja Max, joka ei omin sanoin sanoen ole "mikä tahansa motioletukka". Max on kallis, mutta hän ei kerää rahaa vaan on jakanut omastaan jo lapsuudesta saakka. Yllättävän hyvä elämäkerta. 
10. Chile Pablo Neruda Kapteenin laulut. Runot Neruda kirjoitti Caprin vuosinaan rakastajattarelleen, josta myöhemmin tuli hänen vaimonsa. 
11. Chile Rauha S. Virtanen Seljalta maailman ääreen. Sarjan viides osa, jossa osa tytöistä jää Chilen vallankumouksen jalkoihin 1973 kun Augusto Pinochetin johtama sotilasjuntta kaappasi vallan. Pinochetistä tulee aina mieleen Pave Maija sen laulu jossa lauletaan "Augusto Pinochet rintamerkin ostaa missä ihminen hallitsee, ok". Itselläni on jonkinlainen aavistus tuosta ajasta, vaikka olin vasta aloittanut toka-luokalla. Mitään faktaa en muista, mutta kaiketi asiat jäi mieleen televisiouutisista ja lehdistä. Myöhemmin muistan, kuinka kuulin Chilestä tulleista pakolaisista, mutta siihen taisi mennä vuosia. Yllättävän surullinen oli tämä kirja lastenkirjaksi. Ehkä tämä on kirjoitettu "entisten nuorten lastenkirjaksi". 
12. Uruguay Eduard Galeano Tulen muistot : vanha uusi aika, sarjan 1.osa. Kirja alkaa eteläamerikkalaisesta maailman synnystä, jonka mukaan ihminen syntyi luomisen 13.päivänä, muutama päivä myöhemmin saatiin aurinko joka tuli kuppaisesta Jumalan käppänästä (ei ole kirjoitusvirhe, vaikka niitä harrastankin). Siitä se lähti. Tarinat etenivät siitä 1600-luvulle saakka. Tarinat on koottu eri puolilta eteläistä Amerikkaa. Välillä joku miete tuntuu niin kiehtovalta, että yritän muistaa sen ja merkitä muistiin, mutta seuraavassa hetkessä se unohtuu kuitenkin. Kuppaisen jumalankäppänän sentään muistin. Kiva näitä oli lukea, mutta epäilen, että kaksi seuraavaa jää lukematta. 
13. Brasilia Anders C Krogh Jaguaarin voima - vuosi Amazonian sademetsässä oli yllättävän mielenkiintoinen kirja. Toisin kuin minä, norjalainen Andets on kiinnostunut amerikkalaisista alkuperäiskansoista. Hän on ollut kiinnostunut niistä niin paljon, että osti menolipun ja muutti Amazonian viidakkoon asuakseen siellä kuten alkuasukkaat. Andersin repussa oli 2 kiloa muovihelmiä ja paljon rahaa, mutta ei juuri muuta, koska tarkoitus oli todella asua kuten alkuasukkaat. Vähitellen Anders oppi tavat ja kielen. 
14. Argentiina Graham Greene Kunniakonsuli. Konsuli kidnapataan, mutta miten sujuu hänen nuoren vaimonsa elämä? 
15. Chile, Pablo Neruda Maremoto. Pablo Neruda kirjoitti merelliset runot Karin Oldfelt Hjeronssonin puupirroksiin. Idea oli Nerudan, joka näki ensimmäisen, delfiiniä esittävän puupiirroksen ja tilasi kymmenen lisää. Kirjassa piirroksia on 16.
16. Paraguay, Marton Taiga, Valehtelin sinulle Zorilla. Kirjassa seikkailee suomalainen Jussi (José Rojo nimellä) Paraguayssa. Kirja on vuodelta 1944. Pitäisi metsästää myös Taigan Kuka murhasi konsulin, kirja. Se sopisi hyvin Greene Kunniakonsulin kumppaniksi. 

Luetut maat lihavoituna, Guyana ja parit saaret jäi lukematta. Guyanasta en vielä kirjaa löytänyt suomeksi. 

Argentiina

Bolivia

Brasilia

Chile

Ecuador

Etelä Georgia ja Eteläiset Sandwich saaret

Falklandin saaret

Guyana

Kolumbia

Paraguay

Peru

Ranskan Guyana (luettu aiemmin) 

Surinam

Uruguay

Venezuela

Halloween lukuhaaste 2021

Bongasin viime kuussa Halloween-lukuhaasteen juuri sopivasti kun sieluni kaipasi muutamaa vampyyrikirjaa. Edellisestä sellaisesta onkin aikaa, ellei Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula - kirjaa lasketa. Sen luin elokuussa, jotta sain Romanian luetuksi tältä vuodelta. 

Haasteen on esittänyt Yöpöydän kirjat _blogin pitäjä, jota olen lueskellut satunnaisesti. Aiheena tietenkin kauhu kuten vampyyrit, ihmissudet, noidat, zombit.... sekä Halloween ym. syyskirjat ja kauhistuttavat tarinat, joita ei nyt ole näköpiirissä. 

Lokakuussa lukemani kirjat jotka sopii haasteeseen (täydennän listaa lukemani mukaan) 

1. Stephenie Mayer Keskiyön aurinko. Pitkään pystyin säästämään tätä. Nyt oli pakko aloittaa. Vaikka ei se tähän jää... Alku oli tuttu Om jag kunde drömma - kirjan alusta. Loppu oli uutta, vaikka tuttua. En tiedä, miksi tämä tuli luettua suomeksi. 
2. Stephenie Mayer När jag hör din röst. Kuten sanottu. Ei jäänyt edelliseen. Tuttu kirja, joten ei yllätyksiä. 
3. Stephanie Mayer Ljudet av ditt hjärta. Osa, josta ehkä tykkään vähiten, vaikka mulla on aiheeseen sopiva pyyhekin 🙃
4. Stephenie Mayer Så länge vi boda andas. Ja niin lammas sai leijonan... 
5. Stephenie Mayer Om jag kunde drömma. Jos vielä muutaman kerran kuuntelen sarjan, osaan vuoropuhelut ulkoa. Yllättävää kyllä, pystyin lopettamaan tähän. Brie Tannerin lyhyt elämä jäi kertaamatta. 
   
   
   
6. Matthew Costellon & Neil Richardin Kummitushotelli on Cherringhamin mysteerien osa nro 19. 
7. Viveca ja Camilla Stenin Synkät vedet sarjan 1 osa Syvyyksissä, sopii hyvin halloweenaikaan sekä syksyisen ajankohdan että kauhuelementtien vuoksi. Kirjan alussa koululainen häviää kesken suunnistuksen. Tarinan edetessä tutustutaan myös ns. vanhaan väkeen. 
8. Viveca ja Camilla Stenin Synkät vedet 2 Sumussa. Parissa kohtaa sain kirjoittajat kiinni epätarkkuudesta. Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa, sanotaan, mutta itse kirja oli yhtä hyvä kuin edellinen. Ekan virheen ehdin jo unohtaa, mutta toinen oli se, kun kirjassa väitettiin, ettei Päähenkilö ollut käynyt Kouluvrnekuskin kotona. Kuitenkin ekassa osassa päähenkilö juoksee kuskin talolle ja lainaa venettä. Pikkuvirheitä, mutta osoittaa, että parityössäkin pitäisi olla tarkkana. 
9. Viveca ja Camilla Stenin Synkät vedet 3 Loimut. Sarja on ollut hyvä, joten vähän ihmettelen, miksi kolmososaa ei ole äänikirjana. Tykkäsin tästä Itämerestä huoltakantavasta sarjasta. Huolta pitääkin tuntea, sillä Itämeri on matala ja saastunut. Itsekin olen vähän miettinyt johonkin Itämeri-yhdistykseen liittymistä. Porissakin sellainen olisi. Kovin itämeriystävällistä ruokaa ei ole kirjassa mainittu Gulassikeitto, johon kuuluu naudanliha, joten kirjoittajat voinevat jatkossa paneutua myös Itämeri ystävällisiin ruokiin. Gulassikeitto taidettiin mainita jo kakkoskirjassakin. Maukasta talvi ruokaa se kuitenkin on. Ehkä sitä voisi tehdä lampaastakin. 

Enemmänkin tietty olisi voinut fiilistellä kauhun ja halloweenin kanssa, mutta tämäkin oli ihan antoisa pläjäys. 

Ovi auki vai lukossa?

Joku vinkkasi, että ennen uuden James Bondin katselua kannattaisi lukea yksi kirja. Jonkinlaisena lukuhaasteyllytyshulluna tartuin asiaan oitis, vaikka kovasti epäilen, että James Bond ei ryhdy supernannyksi, tai mistä senkään tietää. 

Vinkattu kirja oli Ruth Waren Lukitut ovet. Kirjassa perhe palkkaa lastenhoitajan neljälle lapselleen. Talo on täynnä elektroniikkaa ja kahvinkeitinkin turhan monimutkainen. Lapset ovat haastavia ja pihapiiristä löytyy myös myrkkypuutarha... 

Vähän mentiin pois mukavuusalueeltani, mutta kahlasin kirjan sinnikkäästi loppuun, mikä olikin palkitsevaa.

Olen tainnut ennenkin sanoa, että voin lukea kansanmurhasta, kummituksista, vampyyreistä ja moottorisahamurhaajista menettämättä yöunia, mutta kun tavallinen ihminen mokaa, niin vaivaannun ja koen mielipahaa sen puolesta. Niin kävi nytkin, kun lastenhoitaja esitteli itseään liian hyvässä valossa työhaastattelussa. 

Tuskin tämä silti uniin tulee. 

Ja aina voin muistella kirjaa, jonka luin vahingossa tätä ennen. Lukittujen ovien sijaan latasin nimittäin luettavaksi ensin vahingossa Avoimet ovet. Sen on kirjoittanut Sofie Sarenbrant. Ja se kirja ei vaivaannuttanut lainkaan. 

Kirja kertoo asunnon myymisestä ha heti tuli mieleen omatkin asuntokaupat kymmenen vuoden takaa. Ennen näyttöä oli siivottava ja pistettävä paikat esittelykuntoon. Liljoja en ostanut maljakkoon, mutta tuoreita hedelmiä mulla on aina, ei tosin vihreitä omenia ja sitruunoita, kuten kirjassa. Hyvä kirja, voin suositella. 

Se, pitääkö oven olla auki vai kiinni jää näiden kirjojen valossa nähtäväksi. Yksi mökki naapuri joskus totesi, että jättää aina kahvimukin pöydälle ja oven lukitsematta, niin koskaan ei ole käynyt varkaita. Tosin hän kävi mökillä melkein päivittäin, joten sekin varmasti vaikutti.  

Ehkä ovi asiassakin on kuten juomalaseissakin: Joidenkin lasi on yleensä puoliksi tyhjä, jollain on  aina vielä puolet jäljellä. Jälkimmäisellä on useimmiten parempi fiilis. 

Nobel palkittu 2021

Arvailut Nobel-palkintojen saajista osuvat harvoin kohdalleen. Koko maailma - haastetta suorittaessani (aloitin 1.1.2017) olen huomannut, kuinka vähän erilaisten maiden kirjallisuutta käännetään suomeksi. Sen ymmärtää, kun olemme pieni kielialue, mutta onhan se jollain tapaa karehdittavaa, kun ruotsinkielisillä asiat on paremmin. Onneksi itse voin lukea myös ruotsiksi, vaikka äidinkieli on aina äidinkieli.

Vietettyäni viime kuun hyvin tiiviisti soffamatkalla Afrikassa toivoin kovasti, että palkinto osuisi tällä kertaa afrikkalaiselle kirjallisuudelle. Näin kävikin, sillä vuoden voittaja, Abdulrazak Gurnah, on syntynyt Sansibarilla, joka nykyään kuuluu Tanzaniaan. Mainittakoon tässä, että ennen tätä päivää monille suomalaisillekin tunnetumpi sansibarilainen oli Gurnahia pari vuotta vanhempi Freddie Mercury. 

Pakko todeta, että mietiskelin tässä tapasivatko he Lontoossa, missä asuivat 1960-luvulta lähtien. Molemmat lähtivät Sansibarista pakoon vallankumousta, Mercury 1964 ja Gurnah 1968. Jotkut haluavat tavata aina ihmisiä koti puolesta, jotkut vierastavat ajatusta aivan erityisesti. Kumpaankohan ryhmään he ovat kuuluneet. 

Kuten monesti ennenkin, voittajan kirjoja ei ole käännetty suomeksi. Kääntämistä ajatellen tämä vuosi on helppo, sillä voittaja kirjoittaa englanniksi. 

Ruotsiksi löytyy kaksi kirjaa, Paradiset ja Den sista gåvan. Kumpaakaan ei tosin löytynyt äänikirjana. 

Koska Gurnah jää nyt vielä lukematta, muistelen tässä sillä aikaa kun kääntäjien osalta "Show must go on", ainoaa Sanisibarista kertovaa kirjaa, jonka olen lukenut. Se oli M. M. Kayen Kuolema Sanisibarissa. Kirjan luin kesäkuussa ja lukiessani pohdiskelin millaista saarella oikeasti olisi. Tiedän, että Kaye teki hyvin tarkkoja muistiinpanoja niistä maista, missä oli puolisonsa työnsä vuoksi, jolloin hänen oli helppo kirjoittaa paikoista tarkasti. Jotenkin sen tietäminen kaksinkertaisti luku nautinnon. Itse dekkarikin oli ihan hyvä. 

Viisikko eläkeiässä

Joku aika sitten pohdiskelin, että joku voisi kirjoittaa Tiina-kirjoista kirjan Tiina saa rollaattorin. En tiedä mistä tuo tuli mieleen, sillä en ole juuri ollut Tiina-kirja fani. Nykyään Tiinakin olisi jo ikä-ihminen. Samaa voi sanoa Viisikosta. 

Erilaisia kansia Viisikko Aarresaarella

Tänä vuonna tulee 65 vuotta ensimmäisen Enid Blytonin Viisikko osan julkaisemisesta. Se tarkoittaa sitä, että nykyään Annekin alkaa olla 75-vuotias. Mitähän heille kuuluu nyt? 

Koronan vuoksi matkustelu on ollut jäissä, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa luontumaan. Nummilla on tilaa, joten porukka pakannee syyslomaa varten paljon kuivamuonaa ja telttaan paksut ilmapatjat. Maatiloilta ei enää saa ostaa munia ja leipää, eikä koronan vuoksi viitsi mihinkään poiketakaan. Ilmapatjat painavat, mutta niiden päällä saa paremmat unet. Olutta ostetaan maalaispubeista, näin syksyllä voi juoda ulkona. Vai lähtisivätkö he kuitenkin reissuun asuntoautolla? 

Porukka ei ole enää pelkkä viisikko, vaan mukaan on tullut puolisoita ja uusia koiria. Puoliso löytynee ainakin Annelta ja Leolta. 

Seikkailuja löytyy eläkeläisillekin, mutta jatkaisiko porukka salakuljettajien ja varkaiden kiinniottamista, vai olisivatko he siirtyneet huumekaupan ja murhien tutkintaan. Veikkaan edellistä, sillä Annea pelottanee edelleen ja Leo katsoisi vastuun painavan liikaa jos seurannassa olisi vaarallisempia rikollisia. 

Vaikea kuvitella Viisikon jäseniä työssä poliisina tai kokopäiväisinä yksityisetsivinä, mutta eläkkeellä on aikaa harrastaa. Ehkä he tutkivatkin True crime - tutkijaporukkana vanhoja rikoksia? Britanniastakin löytynee omat kyllikkisaarensa. Jotenkin tuntuu siltä, että näin olisikin. Silloin ei tarvitsisi etsiä seikkailuja sattumakaupalla. 

* * *

Heinäkuun 2021 vietin seikkaillen erilaisilla saarilla ympäri maailmaa. Sen vuoksi tuli kuunneltua myös Enid Blytonin Viisikko Aarresaarella. 

Olen viimeaikoina kuunnellut silloin tällöin uudelleen käännetyn Viisikon. Muutama vuosi sitten yritin lukea vanhaa käännöstä, mutta niiden kieli ei imaissut mukanaan. Nyt nämä uudet käännökset ovat saaneet minut jälleen ihastumaan lasten retkeilyhenkisiin seikkailuihin. 

Luin ala-asteella Viisikot vähintään kerran vuodessa ja 1990-luvulla luin suurimman osan uudestaan, joten nyt lienee menossa vähintään 8 kerta. Aarresaaresta kertovaa kirjaa en yhtään muistanut, vaikka itsellänikin näkyy olleen Fantti-kirjakerhosta kyseinen kirja. Ala-asteen koulun kirjastossa oli painos, jonka takakansi oli vaalean sininen. Uuden painoksen kannesta on sama tunnelma kuin siinä, joten nostalginen fiilishän tästäkin tuli. 

Book voyager 2021 - 5 South Asia

Toukokuu meni eteläisessä Aasiassa. Muuallakin tuli vähän käytyä, mutta yllättävän paljon luin alueen kirjoja. Muutama uusikin maa tuli kuitattua, ainakin Kambodza, Vietnam ja Filippiinit. Maita tuli 9 ja kirjoja Etelä-Aasiasta 19. Raportointi jäi kesän kuumuuden vuoksi syyskuulle. 

1. Aloittelin eteläisen Aasian matkaa Thaimaasta lukemalla norjalaisen Jo Nesbön Torakat. Kirjan torakat olivat vähän erilaisempia kuin Ian McEwanin Torakka, jonka luin seuraavaksi. Sen tapahtumapaikka on Englanti, joten ei siitä enempää tässä. Tämä oli toinen Harry Hole ja tykkäsin paljon enemmän, mitä tuoreimmista. 

Norwegian Jo Nesbo has written criminal novel Cockroaches, that take place in Thailand. 

2. Jarkko Steniuksen Lohikäärmeen luola tapahtumapaikkana on Thaimaalainen metsäluostari.  

Jarkko Stenius has been Finnish Thai boxer, and has written some criminale books that tskes place in Thailan, where he lives half a year. Books are not translated in English. Dracon Cave is the 2nd one. 

3. Piia Leinon Ruma kassa johdatti jälleen toisenlaiseen Thaimaaseen. Kirjassa tavallinen kaupan kassatyttö pääsee mukaan Thaimaassa kuvattavaan tositv-sarjaan. 

Piia Leino is Finnish writer, who's book Ugly Shop Cachier is not translated in English. You g woman gets to take part in reality TV serie. 

4. Välipalaksi lennähdin Vietnamiin Hõ Xuãn Hu'o'ngin Kysymyksiä kuulle -runokirjan siivin. 

Hõ Xuãn Hu'o'ng (1772-1822) from Vietnam has has written poems. Questions to the moon is Finnish antology about those poems. I am not sure, is there this kind of book in English, but some poems gas translated. Some of the is in Wikipedia. 

5. Palailin Thaimaaseen Seppo Korpipään Pillerirannikon kanssa. Kirjassa on paljon sitä, millaisena kuvittelen osan länsimaalaisten viettävän thaimaalaista elämää. Joutilasta ja päihteiden täyttämää. 

Seppo Korpipää is Finnish Writer and Pill Coast is his first novel. It tells about lazy days in Thailand with dugs and alcohol and problemi with mental health. Not translated in English. 

6. Janak Sapkotan Tulikärpänen valaisee sivun on haiku-runokirja Nepalista, joka on toinen maa, jossa vierailin toukokuussa paljon. 

Janak Sapkota's japanese haiku-poems was marvelous. A Firefly Lights a Page is bilingual book in English/Finnish. Sapkota has born in Nepal, but lives now in Finland. 

7. Pertti Lehmuskosken Ping-keinu : kertomus Nepalista kertoi erään pienen kylän pojan tarinan lähetystyöntekijän kirjoittamana. Hieno tarina ja googlauksen jälkeen totean, että ping-keinuun en menisi. Sen verran suureellista touhua näkyy olevan. 

Pertti Lehmuskoski has worked as missionary in Nepal. Ping-swing is book about boy, that move as a Child from country in town to study there, but he find himself working. I find that ping-swing is interesting swing - so huge! Not translated in English. 

8. Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut koskettavan surullisen, mutta toivoa tuovan kirjan Khao Lakin sydämet, jossa tyttö palaa isovanhempiensa kanssa Thaimaaseen kymmenisen vuotta tsunamin jälkeen. 

Marja-Leena Tiainen has written a book The Hearts of Khao Laki. It tells about a girl who has Lost her family in Tsunami in Thailand. She travels to Khao Laki with her grandparents to say farewell to tragical memories and thank to man who saver her. Not translated in English. 

9. Carina Räihän Huipulta huipulle : elämänmuutos ja Everest kirjassa kiivetään Nepalista MountEverestin huipulle.

Carina Räihä's book From top to top is autobiograph about woman who left her job and climb to the Mount Everest in Nepal. She was the first Finnish woman alone in Mount Everest. Book is not translated in English but you May find something about it in English via Google using words : carina Räihä top to top

10. Jeffrey Archerin Matka maailman katolle on kertomus retkestä samaiseen paikkaan. Nepal on tässäkin esillä. Kirja pohjautuu George Malloryn aitoon vuorenvalloitukseen. 

Jeffrey Archer Paths of Glory tells story of Georg Mallory's last adventure in Mount Everest, Nepal. 

11. Kevin Kwanin Ökyrikkaiden ongelmia kirjassa palataan Singaporeen. Monenlaisia ongelmia on rikkaillakin. 

I have read Kevin Kwan before. Rich People Problems is his 3rd book from Singapore. 

12. Historia sarjan osa Intian valtameren tsunami kertoo Tsunamista joka teki suurta tuhoa mm. Indonesiassa. 

History-serie part Tsunami in India ocean 26th December 2004 tells about Tsunami, that was worst in Indonesia. Not in English, but I am sure there is a lot of books about it. 

13. Pohjolan poliisi kertoo kirjassa Tsunami-operaatio Thaimaassa muistellaan miten pelastustyötä tehtiin Thaimaassa tsunamin jälkeen. Hyvässä muistissa asiat vielä olivat. 

In this book Police in Scandinavia tell what kind of work was find and fly home people who was in Thailand during tsunami 2004. Not translated in English. 

14. Jan-Philipp Sendker Sydämen ääntä ei voi unohtaa kirja on jatko-osa Sydämen lyönneistä ikuisuus kirjalle, jonka olen lukenut aiemmin. Kirjassa tytär palaa Myanmariin ja tutustuu paremmin veljeensä. 

Jan-Philipp Sendker's 2nd book about Burma is A Well Tempered Heart. Julia come back in Burma after 10 years and meet her brother again. 

15. Intiaa piti valloittaa enemmänkin, mutta en sitten ehtinyt. Luin kuitenkin Pelle Miljoonan Shiva-kuun, joka yllätti raikkaudellaan. Nuoruudesta muistan kyllä, että Pelle osasi kirjoittaa, mutta tämä oli ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirja, jonka luin. En välttämättä tykkää siitä puhekielestä, jota kirjassa käytettiin, mutta taisin antaa kirjalle vähintään neljä tähteä viidestä. 

Pelle Miljoona was my idol about 1980. He had a favorite new age punk band in Finland. I loved his song lyrics. Now he writes novels. Shiva-moon is one of novels. It tells about Finnish people's living with short money in India. Not translated in English. 

16. Jukka Niskasen Käärmeenkehto-kirjan tapahtumapaikkana on Singapore. Käärmeen kehto on kirjan mukaan se, kun iso käärme tekee itsestään oksalle itselleen eräänlaisen pesän, missä voi keinutella. Käärmeet ei onneksi olleet kirjan keskiössä. Kelpo kirja. Melkeinpä tykkäsin. 

Finnish writer's, Jukka Niskanen's, The Cradle of the Snake is kind of adventure in Singapore. I kind of liked it. Book is not yet translated in English. 

17. Loppukuusta oli vielä mahdollisuus käydä Kambodzhassa Sirpa Pietilän Kambodzhan päiväkirja - torpiikin elämää ja makuja -kirjan kanssa. Kirjassa muutamaan otteeseen Kambodzhassa asuneena Pietilä kertoo elämästä kaupungissa. Kirja oli hyvä, mutta toivoin siltä hieman enemmän paikallisten tapojen esittelyä. Kirjassa kerrottiin mm. että suomalaiset kävivät siellä häissä, mutta ei kerrottu yhtään, millaisia tapoja häissä oli. No, koska asia vaivasi, katselin muutamat paikalliset häät YouTubesta. 

Sirpa Pietilä has lived in Cambodia and I read her Kambodzha Diary. Book is only in Finnish. 

18. Ja elämä räjähtää : Kambodzan miinoitettu arki kirjan olen hankkinut muutamia vuosia sitten, mutta olen jotenkin pelännyt sen olevan ihan järkyttävä. No. Hirveitä onnettomuuksia miinan silpomiset ovat, mutta kirja oli yllättävän hyvä kokonaisuus, jonka jaksoin lukea putkeen. Paljon uuttakin opin. 

I have owned a book And Life Explodes. Now I finally read it. It tells about people who injured when mine explored in Cambodia. Writers are from Finland. 

19. Shohei Ookan Tulia tasangolla on ollut kirja, jonka kuvittelin lukeneeni muutama vuosikymmen sitten, mutta mielestäni kuitenkaan en ole lukenut. Muistissani on vastaavan tyyppistä viidakossa asumista, mutta en ole vielä keksinyt mistä kirjasta sitten on kyse ellei tästä. Joka tapauksessa nyt kirja on ainakin luettu ja Filippiinitkin on saatu mukaan luettuihin maihin.

Last country was Philippines Islands. I read Shohei Ooka's classical war novel A Record of The Battle of Leyte. I think I May have read it a long time ago, but I am not sure.

This was My May with books.

Burma

Cambodia 2 books

India

Indonesia

Nepal 4 books

Philippines Islands

Singapore 2 books

Thailand 6 books

Vietnam