Miesten viikko 12.9.

Jos tuotti Taimi vaikeutta alkuviikosta, niin perjantain Neo oli mahdoton löytää. Turvauduin ortodoksiseen kalenteriin, mistä löytyy monipuolisia vaihtoehtoja jokaiselle päivälle. Valinta osui Ahtiin, koska siihen löytyi lukulistalla kiinnostavaa fantasiaa.

Timo Parvelan Tuliterä aloittaa Kalevalasta pohjan ammentavan Sammon vartijat - sarjan. 

Aloitusosasaa koulukaverit Ahti ja Ilmari joutuvat klassisen sankatarinan tapaan kohtaamaan kutsun, josta ei voi kieltäytyä. 

On pelastettava maailmaa. 

En ehtinyt vielä lukemaan jatko-osia, sillä olen kärsinyt viikon ajan kummallisesta aasialaisten elokuvien himosta — jopa niin paljon, että olen unohtanut katsoa niitä Satakirjastojen Elokuvahaasteen silmin. 

Poista on kuitenkin hyvää vauhtia tulossa sankareita. Se on selvää. 

Tykkään Timo Parvelan kerrontatavasta. Kirjat on suunnattu lapsille, mutta Kalevalaa lukenut tai ainakin ahkerasti selaillut, kuten minä, löytää sopivasti ajateltavaa. 

Olen joskus hieman ylpeillytkin siitä, että olen lukenut kaikki kansalliseepokset jotka olen löytänyt, paitsi Kalevalaa. 

Totta se on, mutta olen lukenut Kantelettaren suurimman osan Kalevalan runoista. Sanasta sanaan alusta loppuun en ole lukenut edes koulu versiota, joka oli kyllä koulussa luokan kirjahyllyssä. 

Mielenkiintoista nähdä, minne Sammon vartijat lopussa pääsevät. 

Miesten viikko 11.9. Aleksanteri

Syksy alkaa olla käsillä ja illat pitenee. Aleksanterin/Santerin päivä oli ennen kisälleille juhlapäivä. Verstaalla sytytettiin ensi kertaa valot illalla, jotta töitä pystyttiin tekemään kauemmin. Ensimmäisen illan kunniaksi mestemari tarjosi kisälleille silmänkirkastusryypyn. 

Tämän päivän kirjaksi valitsin Tuula T. Matintuvan Piippo ja kaupan naiset. Olen aiemminkin lukenut pari sarjan osaa. Nekin ovat sijoittuneet Seinäjoen tienoille. 

Kirjassa Piippo on jo naimisissa ja perhehuolia on monenlaisia. Ne veivät ehkä liikaakin aikaa rikoksen selvittelyltä. 

Rikoksen tutkiminen alkaa kun kaupan naisten varastosta löytyy ruumis. Hassu

 Sattuma, mutta myös eilisessä kirjassa löytyi varastosta ruumiin osa.

Kirjassa oli viikon räiskyvän kansi. Rakastan tuota vihreää.

Muista pistää illalla valot, niin voit jatkaa lukemista pidempään! 

Miesten viikko 10.9. Kalevi

Kalevi on ollut nimipäiväkalenterissa lähes sata vuotta. Tunnettujen Kalevien lista on pitkä. Sieltä löytyy mm. tusinan verran kirjailijoita ja runoilijoita. Dekkarien lukijoille niistä tutuin lienee Kalevi "Kale" Puonti, jonka Pasilan Myrkky -sarjan kirjoja on julkaistu jo seitsemän kappaletta. 

Tällä pidennetyllä miestenviikolla nostan esille kuitenkin kirjoja, joiden jollain keskeisellä henkilöllä on nimipäivät. 

Valitsin eilen ilmestyneen JP Koskisen Marraskuun murhaavat myrskyt. 

Olen seurannut sarjaa sen alusta lähtien. Ihan sarjan alkuaikoina olin kuuntelemassa Porin kirjastossa paneelikeskustelua, missä oli mukana JP Koskinen. En enää muista, kuka muista kirjailijoista mainitsi, että Koskinen teki rohkean valinnan aloittaessaan tietoisesti 12 kirjan sarjaa. 

Murhan vuosi -sarjassa on saatu tutustua Arosuon sukutarinaan. Sen pääosissa on Juho Tulikoski enonsa Kalevi Arosuon kanssa. Sarjan edetessä entinen poliisi, Kalevi Arosuo (tässä kirjassa noin 70-vuotias) siirtyy firman työntekijäpuolelta vähitellen takavasemmalle ja Tulikosken pariksi kenttätöissä tulee tyttöystävä, jolla on kampaamo. 

Sarjassa ratkotaan rikos per kirja, mutta sen ohella etenee sukutarina ja tutkitaan myös vanhoja kuuluisia murhamysteereitä: Bodom, Ulvila, Isojoki... ja mitä niitä onkaan. Jälkimmäinen on ollut erityisesti Kalevi Arosuon harrastus. 

Tässä kirjassa sukusaaga etenee jälleen hieman. Vietetään Juholle tärkeän isoäidin syntymäpäiviä ja Juhon talouskin vähän kohenee. 

Olen sijoittanut sarjan aikoinaan Hämeenlinnaan, mutta hirveästi en paikkoja tässäkään kirjassa tunnistanut, joten lukija voi hyvin kuvitella mieleisensä kaupungin. 

Miesten viikko 9.9. Vertti

Vertti kuuluu hieman nuorempaan nimiperinteeseen. Toisin kuin hiiriveljensä Mortti, Vertti on päässyt kalenteriin 2010 Eevertin ja Iston seuraksi seuraksi. Tuttuja nimiä. Omasta suvustanikin Eevertti-setä on aikanaan löytynyt. Toisin kuin Eevertit, Vertit ovat syntyneet pääosin 2000-luvulla. 

Valitsin päivän kirjaksi lapsille suunnatun Kari Evinsalon jännityskirjan Etsivä-Vertti ja varastettu veistos. 

Kirjasta tuli oitis mieleen itseäni kovasti kauhistuttaneet taidevarkaudet, joita on viimeaikoina tapahunut korkeiden metallihintojen vuoksi. Kappaleita metalliveistoksista tai jopa kokonaisia veistoksia on varastettu ja myyty sulatettavaksi. Joitain sentään on saatu palautettuakin . 

Kirjassa taideaarteet eivät kuitenkaan joudu romuttamolle, vaan suuntaavat kohti ulkomaan markkinoita. 

Vertti ja hänen ystävänsä Korppi ja Lissu aloittelevat etsiväntöitä tässä kirjassa. Jatkoa on seurannut. Vuonna 2013 ilmestyneen kirjan jälkeen Vertti on seikkaillut pääasiassa taiteen ja kulttuurihistorian parissa. Tutuksi ovat tulleet niin viikingit kuin muinaiset egyptiläisetkin. 

Vertti on kekselijäs, Lissu nopea hoksaamaan ja Korppi on... Korppi. 

Heti ensimmäisessä osassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Myöhemmin myös vanhemmat tarttuvat vaarakysymyksiin ja alkavat etsiä lapsille harrastusta, joka olisi vaarattomampi. 

Uskon kuitenkin vahvasti, että nimenomaan vaaran tuntu on se, miksi lapset lukevat jännityskirjoja. Tietenkin sen ohella, että jännityskirjat ovat useimmiten sarjoja, ja sarjojahan on todella mukava lukea, koska päähenkilöistä tulee vähitellen yhtä tuttuja kuin naapurin Lissusta tai Vertistä oikeassakin elämässä. 

Vertti on etsivä kolmannessa polvessa. Hän saa lahjaksi isoisänsä etsiväsalkun ja saa myös vinkkejä onglemiin isoisältään. Mutta siitä enemmän itse kirjassa. Kannattaa lukea tämäkin. 

Itse innostuin sarjasta bongattuani kirjasankari-Verttiä etsiessä Etsivä-Vertti ja Kolholan kätkö -nimiseen kirjaan. Se on vielä lukematta, sillä se on sarjan kuudes osa. 

Miesten viikko 8.9. Taimi

Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää. Tänään jos koska kannattaa tarttua konkreettisesti kirjaan. Ja koska on lämmintä, kannattaa suunnistaa lukemaan puistoon tai kahvilan terassille, rannalle tai bussiin kaiken kansan näkyville. 

Taimi on tyypillinen suomalainen luontonimi. Se on ollut sitä myös sen vuoksi, että taimiksi on kastettu sekä naisia että miehiä. Enemmän naisia, mikä sekin on tyypillistä suomalaisille luontonimille.

Olen aina ihaillut luonnosta poimittuja nimiä. Oma nimeni tarkoittaa kotikonnuillani lähinnä keväistä kovaa hankikantoa, joka kestää aikuisen painon ja joskus jopa hevosenkin: sanotaan, että on kirsikanto. Muualla Suomessa kirsi tarkoittaa routaa. Toinen mummoistani oli Lauha, ja syntynyt samoihin aikoihin kun oli myös Taimien, etenkin miespuolisten Taimien kulta-aikaa.

Kirjan yhdeksi päähenkilöksi oli haastavaa löytää edes naispuolista Taimia, ja koko Miesten viikko -ajatus meinasikin tyssätä siihen. 

Mutta sitten löytyi pelastava kirja. Ja siitä löytyi jopa miespuolinen Taimi.

Nuoruuteni suosikkikirjailijoihin kuului Arto Paasilinna, jonka tuotantoa on tullut kerrattua tämän tästä. Paasilinnan mielikuvitus oli lähes vailla vertaa. 

Pääosissa on lähestulkoon aina tavallinen ihminen, usein onnetonkin. Sattuman, usein jopa hämmästyttävänkin sattuman jälkeen pieni asia alkaa poikia uusia ja uusia tapahtumasarjoja. 

Kun Paasilinnan tuotanto väheni ja loppui, löysin tilalle pari samaan humoristiseen/ satiiriseen genreen kuuluvaa kirjailijaa. Ensin Lasse Lehtisen Uskottuine miehineen, ja sittemmin Kalle Isokallion.

Kun Arto Paasilinnan tuotannossa tapahtumat alkavat usein hieman onnettomissa fiiliksissä: on burnouttia, avioeroa, itsemurhasuunnitelmia, konkurssia toheloituja töitä... niin Isokallion kirjoja voi useimmiten kuvailla ajatuksella että yrittäjä pyrkii tekemään hyvää, mutta priimaa pukkaa.

Päähenkilö Taimi löytyy Isokallion kirjasta Maailmanparantaja. 

Maailmanparantaja on firmansa hyvällä voitolla myynyt, eläkkeelle jäänyt yrittäjä. Hän muuttaa maalaiskuntaan, ja päättää sijoittaa rahojaan kuntalaisten hyvinvointiin.

Talokauppojen mukana tulee koiranpentu Taimi, jonka koiria itseäni paremmin tunteva tuttavani analysoi urokseksi, sillä naaraskoirat eivät kuulemma merkkaa lyhtypylväitä. 

Kirjan tapahtumat kerrotaan pääosin Taimin silmin. 

Talokauppojen mukana tulee myös tuttaviksi paikallinen vanhempi remonttimies ja kaikki tunteva ravintolan/kahvilan pitäjä, jotka pitävät rikkaan miehen jalat maassa. Työtön nuori saa työtä ja muitakin onnistaa. Ei kuitenkaan liikaa, siitä pitää päähenkilöt huolen. 

Itse olen lopettanut Isokallion kirjojen kuuntelemisen julkisella paikalla samoin kuin esimerkiksi Timo Parvelan Ella-sarjakin. On hiukan noloa nauraa yksikseen ilman juttulaveria bussissa - etenkin kun en käytä jättimäisiä kuulokkeita, joista kaikki näkee kauas, että liikutaan eri maailmoissa.

Mutta muutoin kyllä; vahva suositus. 

Miesten viikko 7.9. Milo

Tänään nimipäivää viettää Arhippa, Arho, Milo ja Miro. Ruotsinkielisessä kanenterissa on Roy, ja muista löytyy liuta miehiä ja muutama nainen lisää. 

Max Seeckin Uskollinen lukija on ollut mielestäni yksi parhaista kotimaisista dekkareista, vaikka siitä tuleekin mieleen yhden lempitv-sarjani Castlen eräs jakso. Lukemista häiritsi vain se, että kirjailija Castlea näyttelevän miehen ulkomuoto häälyi koko ajan mielessä. Se ei kyllä ollut missään nimessä huono asia. 

Viime vuonna ilmestynyt Merkitty aloittaa Milo Perho -sarjan. 

Milo Perho on taidegalleristi, joka on aiemmin suojelupoliisissa ja avustaa edelleen poliisia sarjamurhaajien kiinnisaamisessa profiloijana. 

Kirja imaisi mukaansa ja nautin lukemisesta. Ei selvästikään ole ihme, että myös tästä Seeckin kirjasta on suunnitteilla tv-sarja. Mielestäni kirjat painivatkin samassa sarjassa toisin kuin Seeckin ensimmäinen sarja, jonka pääosiin sopisi enemmänkin toimintasankari, kuin asioita pohtiva, shakkimestarilta ajattelua oppinut psykologi.

Kirjan myötä Milon persoona alkoi syvetä niin, että on mainio asia, että sarjan seuraava osa, on ollut jo saatavilla peräti neljän päivän ajan. 

Hauska yhteensattuma, että viime kuussa luin dekkari, missä lapsettomuus oli myös taustalla vaikuttamassa. Tässä asia ei haitannut, koska se jäi riittävän taustalle. Elämän onni ei tuntunut olevan lapsesta kiinni, vaikka sitä yritettiinkin saada keinolla millä hyvänsä. Toisessa dekkarissa, jonka nimi ei enää tule mieleen, oma vauva oli pakko saada.

Kaiken kaikkiaan tiedän, mitä teen viimeistään 13.9. Tartun Petettyyn.

Sitä ennen on ratkaistavana maanantain kirjaongelma ja odotettava tiistaita, jolloin ilmestyy keskiviikon kirja. 

Miesten viikko 6.9. Asko

6.9. Nimipäiviään viettää suomenkielisen kalenterin mukaan Asko ja Felix. ChatGpt ei antanut yhtään kirjaa, jossa päähenkilö olisi ollut päivään sopiva. 

Kun kyselin siltä, mihin unohtui Mika Waltarin Felix onnellinen, minkä olin harkinnut lukevani. Ei kuulemma hakenut kuin uudempaa kirjallisuutta. Mitä tekee hakukoneella, joka tutkii vain pintaa? 

Pistä lapsi asialle ja tee itse perässä. 

Lyhyellä haulla löysin toisenkin Felixin, Thomas Mannin Huijari Felix Krulli tunnustukset. Siitä en ollut kuullutkaan aiemmin ja menee lukupinoon. Lastenkirjojakin olisi löytynyt Felixistä mm. kanikirja Felix maailmalla. 0

Ihmettelen kyllä, miksi tekoäly ei löytänyt 2018 ilmestynyttä Katariina Vuoren Erään tapon tarinaa, jonka kertojaäänenä on Asko Eskon poika. Esko on se, kenen taposta on kyse.

Kirja on TrueCrimeä Haapajärveltä. Asko käy koulua. Asko asuu äitinsä kanssa. Esko ryyppää ja tekee rikoksia niin, että on vankilassa tämän tästä.

Selvänä ja vankilassa Esko on hyvä isä. Vankilassa hän piirtää ja kirjoittaa Askolle ja vaimolleen vihkoja. Kun vihko täyttyy, se postitetaan ja aloitetaan uusi. Paras aikakausi on se, kun Esko ottaa antabuskapselin käsivarteensa.

Kun Eskon pää ei ole selvä, hänellä on vihanhallintaongelmia. Ja ainainen rahapula, mikä tietää perheen ruokarahojen menettämistä.

Poliisit tulee tutuksi. Niin tutuksi, että ne eivät aina edes lähde apuun. Perhe jää vähän oman onnensa nojaan. 

Aikansa kun tätä jatkuu, 'kamelien selät katkeavat'. Kyse on enemmänkin siitä, kenen selkä katkeaa ensin : kuka antaa tappavan iskun.

Vuori oli itselleni uusi tuttavuus. Saunakeittokirjaa olen selannut kirjastossa. Joulumerkkikodin lapset sekä Merireittejä menneisyyteen on pitänyt lukea. Yllätyin itsekin, että Merireitit oli jäänyt lukematta. Tämän jälkeen luen senkin.