Lokakuussa luin vähemmän kuin koskaan sen jälkeen kun aloitin koulun. Lukemaan opin 5-vuotiaana, mutta kirjoja en saanut. Koulu, ja sen kirjasto oli kuin taivas, mutta eksluokalla sai lainata vain kirjan viikossa, ja sekin oli kirja, missä oli tavuviivat. Se tuli luettua jo samana iltana.
Kuten syyskuun luettuja päivitellessäni eilen totesin, suomalaiset lukevat nykyisin reilun 16 kirjaa vuodessa (2025/Kirjakauppaliitto).
Se on kansainvälistä kärkeä. Vuodesta ja laskutavasta riippuen (lasketaanko esimerkiksi hieman kesken jäänyt kirja luetuksi tai onko kuunneltu kirja myös "luettu") tilastojen kärjestä löytyy aakkosjärjestyksessä Intia, Suomi ja Yhdysvallat likimain samankaltaisella lukumäärällä. Nettiselailun mukaan Usassa luettiin 2025 keskimäärin 17 kirjaa, Intiassa 16 ja Englantikin on nousussa tilastokärkeen 15 kirjalla.
Kannattaa muistaa tilastoja tulkitessa se, että sen lisäksi, että lukeminen on subjektiivinen kokemus, se on myös harrastus, jonka vähäisyydestä monet tuntevat huonoa omatuntoa, jolloin ihminen mielellään pyöristää kirjoen määrää mieluummin ylöspäin kuin alaspäin, jolloin tilasto ei ole välttämättä luotettava. Itse olen huomannut että jos lukemaansa ei dokumentoi jotenkin heti, se unohtuu. Kirjan vuodessa lukevilla sitä ongelmaa tuskin on, mutta veikkaan itse, että kaikki aikuiset eivät laske luetuksi kirjoja, jotka he lukenut ääneen lapsilleen, vaikka niitä saatetaan lainata täysi repullinen joka kuukausi.
Lainatut tai ostetutut kirjat eivät kerro koko totuutta. Kirja voidaan ostaa kokoelmia varten, jolloin sitä ei välttämättä luueta heti. Kierrätetyt kirjat ei näy myyntitilastoissa, ei myöskään ulkomailta ostetut kirjat, joita erityisesti nuoret suosivs.
Sage Lyle Done and dusted takaisin satulaan. Kirja oli kuukauden kolmas eli viimeinen kirja. Kaksi lukijaa, mistä tykkäsin tälläkin kerralla paljon.
Cowboyromantiikka ei ole genreäni, enkä edes muista miten ihmeessä tulin edes löytäneeni saati alkaneeni tämän kirjan, mutta itse asiassa kirja oli lajissaan viihdyttävä. USA.
"En ollut ikinä kuvitellut, että minusta tulisi yrittäjä. Ei ollut kukaan muukaan. Minua ei varsinaisesti tunnettu Meadowlarkissa vastuuntuntoisuudesta, mutta baari sai minut tavoittelemaan enemmän kuin mitä toiset minulta odottivat." 🌟🌟
Shen Yang Enemmän kuin yksi lapsi. Shen Yangin omiin muistoihin pohjautuva kirja siitä, mitä oli olla 1980-luvulla monilapsisen perheeseen syntynyt lapsi, joka lähetettiin piiloon ensin isovanhempien luokse maalle ja sieltä tädin luo. Tuolloin elettiin yhden lapsen politiikkaa, jolloin kaupungissa ei ollut sallittu kuin yksi lapsi vanhempia kohti. Maalla oli sallittu hankkia toinenkin lapsi.
Jos lapsi oli ylimääräinen ja siten laiton, lapsi ei yleensä saanut kotipaikkaoikeutta, joka antoi mahdollisuuden esimerkiksi koulutuksen. Kirjan tytöllä oli hankittuna kotipaikkaoikeus kaupunkiin, joten hän oli onnekas ja pääsi hyvään kouluun kaupunkiin.
Ainoa valopilkku olikin koulu jo maaseudulla asuessa. Sieltä löytyi vihdoin englanninopettaja, joka antoi tytön elämälle suunnan.
Tuosta opettajasta tuli mieleeni 9-luokan äidinkielen opettajani Kylä-Liuhala, jolta sain hyvät eväät jatkoon yhden vuoden aikana. On harmi, että hän opetti koulussani vain tuon vuoden. Mitä kaikkea olisin oppinut, jos hän olisi opettanut 3 tai jopa 6 vuotta, kuten lukiokoulussani olisi ollut mahdollista.
Kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja se tuki hyvin niitä ajatuksia, mitä itselleni oli syntynyt lukuisia kiinalaisia kevyitä elokuvia katsottuani perheiden lapsista, jotka ovat isolta osin kasvaneet ydinperheen ulkopuolella. (Elokuvien ohella olen googlannut runsain mitoin ja keskustellut kiinalaisesta kulttuurista ChatGptn kanssa).
Kiinassa ydinperheessä kasvanut ja siellä aseman saanut on on usein vakiinnuttanut asemansa paremmin kuin perheen vanhin tytär, joka on kasvanut muualla, vaikka olisi kasvanut sukulaisten hoivissa suvun kuolleiden esivanhempien kotisijoilla, joka perinteisesti on ollut perheelle se tärkein "koti" ihan samoin kuin meillä opiskelija sanoo lähtevänsä kotiin, kun lähtee vanhempiensa luo. Kiina. 🌟🌟
Shin Kyung-sook Jään luoksesi. Jos kuukauden aikana aikoo lukea yhden ainoan kirjan, niin se on tämä. Aiemmin minuun on vaikuttanut samoin vietnamilainen Ru ja ranskalaiset Musson runot.
Muistoja kerrotaan pala palalta muistellen ja muistikirjaan viitaten. Elämä ei ole aina helppoa. Haluaa jotain, mutta haluaa kuitenkin tehdä oikein ja toiselle hyvää.
"– Saatan eristää sinut muista ihmisistä kuin kaukaisen saaren. Erotan sinut toisista täysin. Ihmiset saavat tuntea sinut vain minun kauttani. Haluan, että sinulla ei ole mitään muita suhteita. Yritän pitää sinut rinnallani niin kovasti, että siitä tulee rumaa.
– Miksi sitten lupasit?
– Koska haluan elää kanssasi."
Kirja kertoo nuoruuden muistoista ajalta, jolloin itsekin olin nuori. Kirjan päähenkilöinä on kissa, kolme nuorta, heidän nuori opettajansa ja kuollut sisko. Muistot herättävät ajatuksia, joita haluaa miettiä.
"Aina kun viittaan johonkin tiettyyn aikaa sanoilla kauan sitten, minusta tuntuu kuin kävelisin jonnekin. Ehkä meidät on tehty asioista, jotka tajuamme vasta sitten, kun paljon aikaa on kulunut ja voimme sanoa niistä kauan sitten."
Nice to know: Kirjassa valmistetaan malvakeittoa. Kuulostaa eksoottiselta. Etelä-Korea. (13.9.-9.10.) Annan tälle viisi tähteä kolmesta. Ehdottomasti vuoden paras lukukokemus. Tätä lähelle pääsi vain Pavesen Runot. 🌟🌟🌟🌟🌟
