Hiihtomuistoja Sammista

Uusi vuosi alkaa. 
Nyt on hyvä muistella mennyttä ja suunnitella tulevaisuutta. 
Vuoden alussa on hyvä aloittaa myös jotain uutta. 
Minä aloitan tämän blogin kirjoittamisen. 
Samalla harjoittelen lisää selkokielen kirjoittamista.

Synnyin Siikaisissa, Sammin kylässä. 
Ehkä Sammi on sinullekin tuttu kylä. 
Se on paikka jossa vietin lapsuuteni. 
Kun tulin aikuiseksi, lähdin opiskelemaan 
ja muutin kaupunkiin. 
Niin on käynyt monille muillekin.

Viime kesänä Sammi valittiin vuoden kyläksi. 
Kotitaloni kuului aiemmin Kankaanpäähän.

Kylän ensimmäiset asukkaat tulivat Ikaalisista. 
He tulivat ensin metsästämään ja 
kalastamaan järven rannalle. 
Myöhemmin he rakensivat taloja ja alkoivat viljellä maata.

Autolla matka Sammista Ikaalisiin on lyhyt. 
Aiemmin matkaan kului pitkä aika. Teitä ei ollut. 
Silloin koko matka käveltiin, hiihdettiin tai soudettiin joella. 
Jollakin saattoi olla hevonen, jolla voi ratsastaa. 
On vaikea ajatella, miltä on tuntunut hiihtää 
tuota pitkää matkaa Ikaalisiin kirkkoon. 
Matkalla piti yöpyä vähintään yö tai kaksi.

Kylän asukkaat pitävät hyvää huolta ympäristöstä. 
Sen näkee, kun ajaa kylän läpi. 
Lavasjärven rannoilta on poistettu kaislikkoa. 
Isot hiekkakuopat on palautettu luonnon tilaan. 
Maisema on säilynyt samanlaisena mitä se oli lapsuudessani. 
Olen tyytyväinen. 
Kylälle ei ole rakennettu rivitaloja. 
Kylällä asuu paljon yrittäjiä, mutta siellä ei ole rumia tehdashalleja. 
Uudetkin rakennukset sopivat maaseudulle.

Maisema ei ole paljon muuttunut, 
mutta kylä elää vahvasti nykyaikaa. 
Kylässä on kunnan vesijohto ja 
hyvät internet-yhteydet.

Kirjoitan tätä kirjoitusta kaupungissa. 
Samalla ajattelen, että monet muutkin 
istuvat kotonaan tietokoneen vieressä. 
Myös ne, jotka asuvat maaseudulla.

Toivon, että minullakin olisi ollut nuorena sellainen mahdollisuus. 
Nuoruudestani on kauan aikaa. 
Silloin emme vielä tienneet internetistä mitään. 
Näin ensimmäisen tietokoneen lukion viimeisellä luokalla.

Lapsena en siis istunut sisällä tietokoneen ääressä. 
Luin paljon. Pidin myös ulkoilusta. 
Talvella luistelin ja hiihdin. Isä voiteli sukseni. 
Kun lähdin opiskelemaan, lopetin hiihtämisen. 
Viimeisen kerran olen hiihtänyt 
Sammissa Auralan kuntoladulla. 
Hiihtoloman aikaan siitä tulee 30 vuotta. 
Vieläköhän siellä on valaistu latu?

En pidä kylmästä enkä lumesta. 
Silti sanon, että luminen maisema on kaunis. 
Sammissa on nyt riittävästi lunta hiihtämiseen. 
Me muut voimme kävellä ja nauttia maisemista.

Pian lumi sulaa ja tulee kevät. 
Tästä on hyvä jatkaa.

* * * *

Teksti on julkaistu Selkokieliharjoittelunani alunperin 15.1.2016 Satakunnan Kansan blogissa. Blogi lakkautettiin vajaa 2 vuotta myöhemmin ja siirretty 2018 tähän vanhaan blogiini.