Arjen taidot estävät syrjäytymistä

Ruuanlaitto, pyykin pesu, siivous, aikataulujen ja asioiden hallinta, rahan käyttö, valistunut kuluttajuus jamaalaisjärki olivat yleisön eniten arvostamia arkitaitoja.

Satakunnan Marttojen tiloihin oli kokoontunut
mielenkiintoinen joukko keskustelemaan aiheesta :

”Tairaks sää arje?”

Kaikki osanottajat olivat sitä mieltä, että arjen taitojen osaaminen on yksi niitä asioita, jotka estävät syrjäytymistä ja pitävät pyörät pyörimässä silloinkin, kun maailma ei välttämättä kohtele hellällä kädellä.

Porissaa Toimiva Nuorten paja ja valtakunnallinen etsivä nuorisotyö ovat esimerkiksi niitä tahoja, jotka pyrkivät löytämään ne nuoret, jotka kaipaavat tukea arkeen ja esimerkiksi opiskelusuunnan etsimiseen silloin, kun oma motivaatio on vähän hukassa.

Suurena haasteena onkin löytää ne, jotka apua kipeimmin tarvitsevat. Helpompaa on sitten ohjata löytyneet oikeisiin paikkoihin ja antaa heille tarvittavia tietoja ja taitoja.

Käytännön taitoja opiskellaan pajoissa tai vaikkapa marttojen järjestämillä
kotitalouskursseilla.

Helpoissa käytännön asioista, kuten sämpylätaikinan tekemisessä onnistuminen antaa luottamusta isompienkin asioiden hoitamiseen.

Työpajoissa voi opetella itseään kiinnostavia asioita ja kehittää taitoja niin, että työ- tai koulutuspaikan
saaminen on helpompaa.

Monille nuorille paja tuntuu etukäteen vihoviimeiseltä paikalta, jonne joudutaan. Kun sitten ovi on avattu ja alkuhaastattelut käyty, alkaa tuntua että työpajaan on nimenomaan päästy.

Runsaslukuiselta yleisöltä ja keskustelijoilta kysyttiin, mitkä ovat niitä arjen taitoja, jotka ovat olleet itselle tärkeitä.

Ruuanlaitto, pyykin pesu, siivous oikealla tavalla, aikataulujen ja asioiden hallinta, rahan käyttö, valistunut
kuluttajuus ja maalaisjärki olivat niitä, jotka nousivat eniten esille.

Suomi-Areena- ja jazzviikolla ei koskaan tiedä kenet kohtaa. Tämän keskustelutilaisuuden aluksi kävi presidentti Tarja Halonen kiittelemässä marttoja siitä työstä, mitä martat ovat tehneet arjen ja kestävän kehityksen eteen. Kysyttäessä, presidentti Halonen piti tärkeimpinä arjen taitoinaan nuorena opittua ruuanlaittotaitoa sekä verkostoa.

Vaikka äidit pruukaavat niin sanoa, ei kaikkea silti tarvitse osata tehdä itse.

Tytönkin pitää saada mesoa

Zonta says NO -teltta kävelykadulla. KV  2013

Tytöille pitää sallia samalla tavoin kuin pojille räväkkyys ja mesoaminen. Hyssyttelyllä ja vaimentamisella ei kasvateta rohkeita naisia, jotka uskaltavat tarttua koviinkin haasteisiin. Sellaisia maailma tarvitsee muuttuakseen.

Ja juuri tuo muutos on se, mitä ilman emme tule toimeen.

Tämä oli mielestäni pariin lauseeseen kiteytettynä Zonta-järjestön suunnitteleman keskustelutilaisuuden suurin anti. Zonta-naiset olivat tänäkin vuonna onnistuneet löytämään joukon erilaisia ammattilaisia, joiden puhetta oli ilo kuunnella.

Tilaisuus alkoi vähän yllättäen sillä, että yksi toisensa jälkeen totesi eri sanoin, että päätöksenteossa tarvitaan ennen kaikkea erilaisia ihmisiä, ei niinkään miehiä tai naisia.

Maailmassa ei ole miesten ja naisten töitä, on vain töitä, jotka tulee tehdä, ja jotkut ihmiset osaavat paremmin jotain, jotkut muut taas jotain muuta.

* * *
Tämä lyhennetty Satakunnan Kansan huomioitsija -blogiteksti on julkaistu myös Satakunnan kansassa.

Timokratiaa

Timokratia oli etukäteen ainoa ohjelma, jonka valitsin puhtaasti otsikon perusteella.

Etukäteen kutkutti ajatus,
että Timot ovat tehneet sen, mitä Martta- tai Markkuliitto eivät ole huomanneet ja pykänneet pystyyn keskustelutilaisuuden Suomi-Areenalle.

Tilaisuuden juontaja, Timo Koivusalo kertoi Timojen tutkineen, että Timoja on Suomessa tällä hetkellä   59 055 kappaletta.

Kuusi Timoa. Kuva KV 2013

Kaikki Timot kuulemma ovat miespuolisia.
Yhdellekään naiselle ei ole kelpuutettu tätä uljasta nimeä.

Uteliaisuuttani tarkistin samaisesta

Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelusta, että Kirsi-nimisiä suomalaisia oli

15.7.2013 yhteensä 23028.

Timokratia-ajatuksen hauskuudesta huolimatta puhuttu asia oli vakavaa. 

Puhuttiin isoista asioista kuten työstä, ja pohdittiin, loppuuko työ tekemällä. 

Voimme olla täysin huoletta jatkossakin. Ei

kuulemma lopu.

* * *
Lisätty 2018
Tämä SuomiAreenan huomioitsijateksti on julkaistu myös Satakunnan Kansassa.

Sittemmin Marttaliittokin on ottanut näkyvämmän otteen SuomiAreenasta.Yhtenä vuonna KansalaisAreenalla nähtiin myös Markku-liiton koju.

Muutamassa kaupungintalossa on vuosien varrella tullut käytyä. Kyllähän tämä meidän hieno on.

Porin kaupungin sinetti Valtuustosalin seinältä. KV 2013

Olipa kerran Pisa-tutkimus

Olipa kerran eräs pienoinen pohjoinen maa, joka menestyi Pisa-tutkimuksessa
loistavasti. Maailmalta virtasi viisaita miehiä ja naisia ottamaan selvää mistä maan erinomainen menestys johtui.

Huolimatta siitä, että pienoisessa maassa puhuttiin outoa kieltä, tiedonvaihdosta selvittiin. Pienoisessa valtiossa jokainen lapsi oli jo 30 vuoden ajan opetettu vaikenemaan myös englannin kielellä. Rohkeimmat
yksilöt uskaltautuivat puhumaan ainakin sen verran, että asiat tulivat selväksi.

Tutkimusta uusittiin kolmen vuoden välein. Pienoinen maa lepäsi laakereillaan, kun aiemmin huonosti
menestyneet maat olivat ottaneet opikseen.

Laakereilla levätessä kehittyminen unohtui. Pienoisen maan kaikissa kouluissa ei enää otettu käyttöön
uutta teknologiaa, jonka käytössä maa oli ollut huippuluokkaa aiemmin. Opetus junnasi paikallaan.


Menestyneiden aikuisten mielissä alkoi elää pelko miten pienoisen maan oppilaat pärjäisivät tulevissa Pisa-tutkimuksissa. Kun eteläisessä naapurissakin koululaitos oli alkanut kehittyä pienoisen maan ohi, kauaskantoisimmat alkoialkoivat pelätä, että menossa oli ikävämmänpuoleinen muutos, josta ei hyvää seuraisi.

SuomiAreena keskustelu lahjakkaista lapsista 2013. Kuva KV

Eräänä tuulisena kesäpäivänä kerääntyi kuusi menestynyttä viisasta pohtimaan ollaanko menty jo niin pitkälle, että lahjakkaat lapset olisivat alkaneet syrjäytyä. Keskusteltuaan viimaisella rannalla tunnin ja vartin, tulivat menestyjät siihen tulokseen, että näin ei vielä ollut täysin käynyt. Pienoisen maan lahjakkaampia lapsia ei kuitenkaan ehkä aina ja kaikkialla huomioida tarpeeksi.

Yhdessä sovittiin, että painetaan unholaan kaikki ne pienoisen maan wanhat sananparret, joissa korostetaan
vaatimattomuuden hyvettä ja paremman elämän tavoittelun turhuutta. Sanonnat kuten ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa,” hylättiin nykymaailmaan sopimattomana.

Menestyjä, joka oli tullut kuuluisaksi opettamalla kaikki maailman ihmiset heittelemään vihaisilla linnuilla vihreitä possuja, lupasi auliisti keksiä vanhojen sanontojen tilalle muutamia käyttökelpoisia sanontoja, jotka nostaisivat pienoisen maan kansallista rohkeutta kohdata ylpeästi tulevaisuuden haasteet.

*  *  *
Lisäys 2018.
Teksti julkaisiin aikanaa myös painetussa lehdessä.

Kirjoitusta tänne siirtäessäni yritin muistella keitä muita keskusteluun osallistui, kuin Peter Vesterbacka, en muistanut. Sen sijaan muistan kyllä erittäin hyvin sen tv:stä tutun toimittajan, joka yritti kovasti yleisöstä olla sitä mieltä, että miten käy vähemmän lahjakkaiden lapsien, jos lahjakkaisiin lapsiin aletaan kiinnittää yhtään enempää huomiota.

Näin 5 vuotta myöhemmin voinen todeta, että hirveän paljon mitään näkyvää ei tämän suhteen ole tapahtunut tässä ajassa. Elän toivossa, että lahjakkaitakin lapsia huomioidaan edes jotenkin; etteivät jäisi lapsipuolen asemaan junnaamaan paikoilleen, kun eivät saa riittävästi virikkeitä oppiakseen sen, mihin pystyisivät. Harva kuitenkaan on omatoiminen ja innokas tutkimaan lisää.

Kiirastorstai

Kiirastorstai (aikaisintaan 19.3., viimeistään 22.4.)

Tunnetaan myös nimillä kiiratorstai ja kierotorstai.

Kiirastorstaina ei saanut kehrätä, jauhaa eikä muutenkaan tehdä töitä, joissa käytettiin kiertoliikettä, koska muuten lampaat tulivat kesällä pyörötautiin.

Talojen pihoilta karkotettiin kiira (vähän epämääräinen paha olento) erilaisin karkotusrituaalein. Tarkoituksena oli pitää mahdollisimman kovaa ääntä vaikkapa paukuttamalla kattiloita tai ripustamalla kelloja yms. kolisevaa kaulaan ja juoksemalla pihaa ja taloa ympäri, usein savuava terva-astia kelkalla vedettynä perässä. Tämä piti myös käärmeet ja muut ei-toivotut eläimet poissa pihoilta.

Katolisessa kirkossa kiirastorstai on puhdistustorstai ja paastonajan jälkeinen synninpäästön päivä. Ortodokseille päivä on vuoden tärkein siivouspäivä. Päivä on ollut Herran ehtoollisen asettamispäivä 600-luvulta lähtien. Nykyään Suomen kirkoissa käy kiirastorstaina enemmän väkeä ehtoollisella kuin minään muuna päivänä vuodessa.

Kalamiehet toivoivat tuoretta säätä, joka toisi hyvän onkikesän.

Kiits Kiiraan! oli tuttu huuto Julian lapsuudessa. Nykyisin sitä ei enää kuule.

Julian perheen traditiona on valmistella päivällä pääsiäisruokia ja käydä illalla messussa.

Kellokeskiviikko

Kellokeskiviikko

Kellokeskiviikkona laitettiin ennen wanhaan lehmille kellot kaulaan. Karjan uloslaskuaika läheni, ja kaiketi kelloja kaivattiin myös trullien pois hätyyttelyssä navetasta.

Julialla ei ole lehmiä, ei edes kissaa, jolle kellon voisi kaulaan laittaa. Niinpä päivä on perinteisesti Julian perheessä pyhitetty pääsiäisleivonnaisten valmistamiselle.  

Tikkutiistai

Tikkutiistai

Vanhan kansan mukaan tikkutiistaina vuollut sytyketikut tuovat onnea.

Tikkutiistaina tuvan seinänrakoihin laitettiin luudan ja vispilän varpuja, jotteivät pahat henget tulisi taloon pääsiäisviikolla.

Julian kyökissä ei ole seinänrakoja joihin varpuja tökkiä, eikä sunnuntaina saadut kauniit virpomisvarvut seinänrakoon joutaisikaan. Pääsiäisviikon tiistai on Julian perheessä perinteisesti ollut hyvä päivä pääsiäissiivoukselle.

 

Malkamaanantai

Malkamaanantai (Maitomaanantai)

Palmusunnuntain jälkeen alkoi piinaviikko eli hiljainen viikko(Suuri viikko), jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä. Perinteisesti viikolla ei saanut nauraa, vihellellä eikä tehdä töitä teräaseilla.

"Kun pääsiäisviikko on kylmä, se tietää hyvää vuotta." (Rauma)

Julialla on jo vuosia ollut tapana käydä kirkossa malkamaanantaina kuuntelemassa päivän ahtisaarnaa.

5.4. Palmusunnuntai

         Palmusunnuntai (aikaisintaan 15.3., viimeistään 18.4.)

Pääsiäistä edeltävä sunnuntai, pääsiäisen esijuhla.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastuksen kunniaksi. Häntä tervehdittiin palmunoksin ja siitä on saanut alkunsa myös suomalainen virpomisperinne. Suomessa tosin käytetään palmunoksien sijaan pajunkissan oksia...

Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks sulle vitsa mulle palkka.

Virpominen on alunperin itäsuomalainen perinne, joka levisi karjalaisten mukana myös muualle Suomeen. Itä-Suomessa päivää kutsutaan nimellä virposunnuntai. Perinteisesti virpojat olivat lapsia ja nuoria ja virvottavina olivat ensisijaisesti heidän kumminsa. Virpomisen kohteena oli myös muita, joille haluttiin toivottaa hyviä tulevia aikoja. Palkaksi virpojat saivat joko heti tai viikon päästä muna, makeisia, rahaa tai pääsiäisateria. Virpomisen kohteen tuli säilyttää saadut oksat oven, ikkunan tai ikonin päällä vuoden ajan.

Nykyisin lapset pukeutuvat virpomisreissuilleen noidiksi, joka on erinomainen esimerkki kristillisten ja pakanallisten perinteiden sekoittumisesta, koska noidat eivät kuulu palmusunnuntain kristilliseen perinteeseen.

Sana virpoa tulee venäjänkielisestä sanasta verba, joka tarkoittaa pajua. Verba taas tulee latinan sanasta verbenae, joka tarkoittaa pyhiä oksia.

Palmusunnuntain sään pitäisi olla kaunis, jotta ohra kasvaisi hyvin ja papu menestyisi tulevana kesänä.

Karjalan kannaksella virpomispäivää vietetään lauantaina. Päivää kutsutaan virpolauantaiksi. Muualla Suomessa palmusunnuntaita edeltävänä päivänä virpovitsoja alettiin koristella ja siunata.

Virpoi, varpoi vitsa uus niin kuin talvella kukkiva kuus.

Elämän onnea toivottaen. (Karjala)

 

Pitkäperjantai (aikaisintaan 20.3., viimeistään 23.4.)

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kärsimyskuoleman päivä, piinaviikon hiljaisin päivä. Suomen kirkollisista juhlista vakavin ja hiljaisin.

Pitkäperjantaina ei lähdetty ulos, vaan istuttiin kotona lukemassa Raamattua tai muita hengellisiä kirjoituksia. Myös kampaaminen ja laulaminen oli kielletty. Vain onnea tuova räteistä ja värttinätikuista valmistettu para sekä kalanpyydykset oli mahdollista tehdä. Ruokaa ei saanut lämmittää, joten syötiin vain kylmiä ruokia: suolaa, leipää ja mämmiä. Joissain perheissä oli tapana aamulla piiskata kaikki perheen lapset.

Pitkäperjantai oli monien taikojen ja ennustusten päivä. Koska Kristus makasi haudassaan, pahat voimat olivat valloillaan ja musta magia kukoisti. Erilaisin taioin torjuttiin noitia eli trulleja ja ehkäistiin ihmisten ja eläinten tauteja.

Tuuli pitkäperjantaina tiesi tuulista suvea

Lankalauantai (aikaisintaan 21.3., viimeistään 24.4.)

Lankalauantain nimi juontaa juurensa tavasta keittää talvella kehrätyt langat pääsiäistä edeltävänä päivänä.

Pahat voimat jatkoivat mellastustaan myös lankalauantaina. Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla poltetaan illalla pääsiäiskokkoja eli pääsiäisvalkeita, jonka taustana on näiden pahojen voimien karkottaminen. Tämä kokkojuhla on etenkin nuorten suosima tapaamisjuhla.

Entisaikaan oli lankalauantaina tapana kuunnella enteitä kolmen tien risteyksessä. Äänet kertoivat, miltä suunnalta saattoi kuulla kuoleman enteitä.

Paasto päättyy.

Pääsiäispäivä (Sukkasunnuntai)

Pääsiäissunnuntai ajoittuu kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiseksi sunnuntaiksi ja tästä ajoituksestahan sitten riippuvat laskiaisen, helatorstain ja helluntain sijoittuminen kalenteriin. Pääsiäistä on vietetty jo 100-luvulla.

Pääsiäinen on pääsääntöisesti kirkollinen juhla, johon toki liittyy monikerroksinen kansanuskotraditio trulleineen, noitineen, tipuineen, palmuineen, pupuineen ja munineen. Traditiossa yhdistyy kirkollinen traditio esikristilliseen kevään heräämisen juhlaan. Siinä myös Suomessa sekoittuu totaalisesti itäinen ja läntinen traditio ja muodostaa uuden perinnekerrostuman ilman, että perinteenkannattajat sen taustoja tuntevat. Moni, minäkin, on arvostellut nykypäivän noitavirpojia, siis läntisen ja itäisen, katolisen pahuuden perinteen ja itäisen siunausperinteen raakaa sekoittumista, mutta asialle ei ilmeisesti enää voi mitään, koska päiväkoti- ja koulumaailmassakin lapsille opetetaan tämä kokonaisuus osana pääsiäistraditiota. Sen sijaan Kristuksen kärsimysnäytelmä on jäämässä maallistuvassa yhteiskunnassamme sivuun, ehkä ortodokseja lukuun ottamatta. Kristillisen opin mukaan ihmisten tähden Jumalan Poika asettuu uhrattavaksi ja näin lunastaa ihmiskunnalle tulevaisuuden. Hautaan sulkemisen ja ylösnousemisen myytin väliajalla pahat voimat ovat valloillaan ja pääsiäiseen liittyvä noituus- ja trulliperinne kuvaavatkin pahan voimia ja sen vastustamista kokkoineen ja tulineen. Kanamunat symboloivat uutta elämää - myyttiä, joka tunnetaan myös Kalevalassamme maailmansyntymyyttinä. Pajunkissat, ”palmut”, muistuttavat meitä Kristuksen saapumisesta Jerusalemiin, pääsiäislammas taas juutalaiskansan pääsystä Egyptin orjuudesta. Ja pääsiäispuput taas ovat jääntymä germaanien Obster -juhlasta, jossa jänistä syötiin kulttiruokana. Kirkollista sanomaa toki ylläpitävät sekä kirkollinen traditio että erilaiset kärsimysnäytelmäkulkueet. Parhaimmillaan nämä ovat syvän kristillisiä, toisimmillaan profanoituvia mystisluonteisia valon ja varjon leikkejä.

Pajunkissat, narsissit ja rairuohon kasvatus on tapa viestittää vanhaa ideaa pääsiäisestä kasvun ja elämän uusiutumisen ajankohtana, onhan pääsiäinen edelleen myös heräävän luonnon ja kevään juhla.

Papit kehittivät aikanaan uudissanan pääsiäinen, joka tarkoittaa paastosta pääsemistä, koska hepreankielistä sanaa ei haluttu lainata Suomeen. Sana pesah olisi nimittäin taipunut suomalaisten suussa muotoon paska... Toinen pääsiäispäivä, Pääsiäismaanantai (Pälkkäpääsiäinen)

Aikaisemmin pääsiäinen oli kahdeksanpäiväinen juhla ja vielä nykyäänkin juutalaiset juhlivat sitä kahdeksan päivää.

Entisaikaan pääsiäinen oli taikojen aikaa. Nuoret naiset uskoivat saavansa pirteyttä koko vuodeksi, jos ehtivät pääsiäisaamuna ennen variksen vaakuntaa hakemaan purosta sangollisen vettä ja pesemään sillä kasvonsa. Ennustettiin myös, että minkä eläimen näki ensimmäisenä pääsiäisaamuna, sen luonteinen oli koko vuoden: hevonen ennusti voimaa, sika likaisuutta, lehmä laiskuutta, lammas laupiasta mieltä, koira viisautta ja pikkulintu sulavaliikkeisyyttä ja hyväntuulisuutta. Kissa ei ollut toivottu nähtävä, sillä se ennusti näkijälleen koko vuodeksi laiskuutta, uneliaisuutta ja viluisuutta.

Sään kääntyminen pilviseksi tuo hyvän heinä- ja juurikasvuoden, mutta toisaalta halla panee kesällä marjojen kukat... Jos sataa vettä, tulee kylmä ja kurja kesä.

Vainajain muistopäivä

Tiistaina, viikko pääsiäisen jälkeen vietetään vainajain muistopäivää, jolloin käydään sukulaisten ja tuttavien haudoilla.

Kaksikirjaiminen sana

Joskus on hyvä jäädä hetkeksi pohtimaan pieniä asioita. Puhun nyt kaksikirjaimisesta sanasta, jonka lapset oppivat hyvin pieninä.

- Otatko maitoa?

- Ei!

- Mennäänkö päiväunille?

- Ei!

Omassa nuoruudessani, 1970-luvulla, EI! oli käyttökelpoinen sana moniin aikuisten kysymyksiin. Nykyisin puhdas ja jyrkkä ei voidaan kätevästi korvata hieman pidemmilläkin ilmaisuilla:

-Mitä välii! Ihan sama! 

Aikuisten maailmassa ”ei” on nykyään usein pannassa. Työssä olevat tietävät, kuinka vaikeaa on sanoa ”ei, kiitos” uusille työtehtäville, vaikka vanhoissakin on kestämistä.


On mielenkiintoista pohtia miten eri ikäkausina ei-sanalla on kovasti erilainen lataus. Sävyeroihin kannattaa kiinnittää huomiota. Joskus jyrkkä ”Ei” on huomattavasti parempi, kuin välinpitämätön ”Ihan sama!” Usein olisi parempi, jos asia ”voisi vähän enemmän kiinnostaa”.


YK:n pääsihteerin käynnistämässä Say NO-UNiTE –kampanjassa on tarkoituksena vähentää sukupuoleen perustuvaa, erityisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa. Kampanja näkyy katukuvassa eripuolilla maailmaa niin, että joka kuukauden 25. päivä pukeudutaan oranssiin. Näin tärkeää sanomaa – Sano EI väkivallalle, tulee huomioiduksi ainakin kerran kuukaudessa.


Olen yrittänyt totutella marraskuusta lähtien käyttämään tietoisesti oransseja vaatteita kerran kuussa. Myönnän, että se on onnistunut vähintäänkin yhtä huonosti, kuin ei-sanan käyttö työelämässä.
Ongelma ei ole siinä, etteikö minulla olisi oransseja vaatteita tai ettenkö pitäisi väristä, vaan siinä että yhtä tiettyä päivää kuukaudessa on vaikeaa muistaa aamukiireiden lomassa. Asian huomaa yleensä vasta, kun katuvilinässä näkee normaalia useammin oranssin pipon tai huivin. Oranssista pitäisikin tehdä tapa, jolloin sen muistaisi aina.


Sama pätee luonnollisesti itse asiaankin. Kun tarpeeksi moni kiinnittää tarpeeksi usein huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, olemme astuneet oikealle polulle. Ja sen polun päässä on maailma, jossa kunnioitetaan toistemme henkilökohtaista koskemattomuutta.

*  *  *
Julkaistu Satakunnan Kansan verkkosivuilla Zonta says No -kampanjan blogissa. Olin tuolloin Pori 1 kerhon jäsen.

Ilahduin, kun talvella 2018-2019 näin tori patsaan pojat oransseissa pipoissa ja huiveissa. Sääli, että tuolloisia kampanjan videoita ei enää löydy netistä. Niissä opastettiin videoiden avulla, miten naapurit ja lapset voivat osoittaa helposti mutta turvallisesti osoittaa huomaavansa.

Keltainen ruusu

Joulukuinen Zonta-kerhomme 50-vuotisjuhla toi mieleeni ensi kosketukseni järjestön kanssa. Juhlan kunniaksi useimmat juhlavieraat olivat laittaneet rintapieleen keltaisen ruusun. Yhden juhlijan nyplätty ruusu nosti mieleeni muistoja viime vuosituhannelta.


Raumalainen tätini nypläsi Rauman Zonta-kerhon jäsenille keltaisia ruusuja vuonna 1992. Rintaan kiinnitettyjen kukkien avulla kerholaiset erottuivat piirikokousvieraiden joukosta emänniksi. Tuolloin tätini luona valmiita ruusuja ihaillessani kuulin ensimmäistä kertaa koko järjestöstä. Keltaisia ruusuja olin kuitenkin nähnyt naisten rinnassa jo opiskeluaikanani Joensuussa 1980-luvulla, vaikka tuolloin en vielä osannut yhdistää niitä järjestötoimintaan.


Tunnuskukka

Monilla järjestöillä on tunnuksia, joiden avulla järjestö ja sen jäsenet erottuvat muista. Yksi Zonta-järjestön tunnuksista on siis keltainen ruusu. Se valittiin järjestön tunnuskukaksi vuonna 1984. Kukkaiskielessä keltainen ruusu tarkoittaa ystävyyttä, uskollisuutta, vapautta ja uutta alkua. Nämä teemat sopivat mielestäni hyvin järjestön arvoihin, joita ovat mm. rehellisyys, luotettavuus ja myötäeläminen.


Tunnuskukka toimii niin henkilökohtaisena tunnuksena kuin somisteenakin. Se voi olla elävä tai vaikkapa itse tehty. Oma kerhoni käyttää somisteena paperinarusta taiteltuja ruusuja. Vuosien saatossa ruusujen kasvattajat ovat kehittäneet kolme erilaista Zonta-ruusu lajiketta. Uusin näistä, hollantilainen Zonta+ täyttää keväällä viisi vuotta.


Järjestön tunnuskukka on saanut myös oman nimikkopäivänsä. Kansainvälistä Keltaisen ruusun päivää (Zonta Rose Day) vietetään naistenpäivänä 8.3.


Keltaisen ruusun -kampanja

Keltainen ruusu on myös Suomessa ja Virossa järjestettävän varainkeruukampanjan nimi. Keruutuotto käytetään kokonaisuudessa Suomen ja Viron alueilla. 


Viime kesänä alkanut on seitsemäs ja nimeltään Sisarta ei jätetä. Kampanja kerää varoja Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-ryhmän jälkeiseen toimintaan Suomessa. 


Maassamme on yli miljoona yhden hengen taloutta. Yksin asuvat vanhukset kokevat usein yksinäisyyttä, koska iän myötä ystävien määrällä on taipumus huveta. 


Vanhusten keskusliiton organisoimat Ystäväpiirit ovat koonneet ystävän tarpeessa olevia yhteen vuodesta 2006 lähtien. Piirien tarkoituksena on ollut torjua yksinäisyyttä yhdessä tekemällä ja kokemalla. Kukin piiri on kokoontunut 12 kertaa.


Satakunnan alueella on kokoontunut yksinäisyyttä kokeville sotaveteraaneille tarkoitettu ryhmä Porin Diakonialaitoksella.

Tätä kirjoitusta varten tutustuin Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiirin kotisivuihin. Minusta näyttää siltä, että Ystäväpiiri toiminta on täyttänyt hyvin tehtävänsä. Ystävyyssuhteita on luotu ja monet ystäväpiirit ovat jatkaneet kokoontumista vapaamuotoisemmin organisoidun toiminnan päätyttyä.

*  *  *
Julkasistu Satakunnan Kansan blogissa 3.1.2013.
Kirjoittaessani oli Pori I Zonta-kerhon jäsen.