loistavasti. Maailmalta virtasi viisaita miehiä ja naisia ottamaan selvää mistä maan erinomainen menestys johtui.
Huolimatta siitä, että pienoisessa maassa puhuttiin outoa kieltä, tiedonvaihdosta selvittiin. Pienoisessa valtiossa jokainen lapsi oli jo 30 vuoden ajan opetettu vaikenemaan myös englannin kielellä. Rohkeimmat
yksilöt uskaltautuivat puhumaan ainakin sen verran, että asiat tulivat selväksi.
Tutkimusta uusittiin kolmen vuoden välein. Pienoinen maa lepäsi laakereillaan, kun aiemmin huonosti
menestyneet maat olivat ottaneet opikseen.
Laakereilla levätessä kehittyminen unohtui. Pienoisen maan kaikissa kouluissa ei enää otettu käyttöön
uutta teknologiaa, jonka käytössä maa oli ollut huippuluokkaa aiemmin. Opetus junnasi paikallaan.
Menestyneiden aikuisten mielissä alkoi elää pelko miten pienoisen maan oppilaat pärjäisivät tulevissa Pisa-tutkimuksissa. Kun eteläisessä naapurissakin koululaitos oli alkanut kehittyä pienoisen maan ohi, kauaskantoisimmat alkoialkoivat pelätä, että menossa oli ikävämmänpuoleinen muutos, josta ei hyvää seuraisi.
 |
| SuomiAreena keskustelu lahjakkaista lapsista 2013. Kuva KV |
Eräänä tuulisena kesäpäivänä kerääntyi kuusi menestynyttä viisasta pohtimaan ollaanko menty jo niin pitkälle, että lahjakkaat lapset olisivat alkaneet syrjäytyä. Keskusteltuaan viimaisella rannalla tunnin ja vartin, tulivat menestyjät siihen tulokseen, että näin ei vielä ollut täysin käynyt. Pienoisen maan lahjakkaampia lapsia ei kuitenkaan ehkä aina ja kaikkialla huomioida tarpeeksi.
Yhdessä sovittiin, että painetaan unholaan kaikki ne pienoisen maan wanhat sananparret, joissa korostetaan
vaatimattomuuden hyvettä ja paremman elämän tavoittelun turhuutta. Sanonnat kuten ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa,” hylättiin nykymaailmaan sopimattomana.
Menestyjä, joka oli tullut kuuluisaksi opettamalla kaikki maailman ihmiset heittelemään vihaisilla linnuilla vihreitä possuja, lupasi auliisti keksiä vanhojen sanontojen tilalle muutamia käyttökelpoisia sanontoja, jotka nostaisivat pienoisen maan kansallista rohkeutta kohdata ylpeästi tulevaisuuden haasteet.
* * *
Lisäys 2018.
Teksti julkaisiin aikanaa myös painetussa lehdessä.
Kirjoitusta tänne siirtäessäni yritin muistella keitä muita keskusteluun osallistui, kuin Peter Vesterbacka, en muistanut. Sen sijaan muistan kyllä erittäin hyvin sen tv:stä tutun toimittajan, joka yritti kovasti yleisöstä olla sitä mieltä, että miten käy vähemmän lahjakkaiden lapsien, jos lahjakkaisiin lapsiin aletaan kiinnittää yhtään enempää huomiota.Näin 5 vuotta myöhemmin voinen todeta, että hirveän paljon mitään näkyvää ei tämän suhteen ole tapahtunut tässä ajassa. Elän toivossa, että lahjakkaitakin lapsia huomioidaan edes jotenkin; etteivät jäisi lapsipuolen asemaan junnaamaan paikoilleen, kun eivät saa riittävästi virikkeitä oppiakseen sen, mihin pystyisivät. Harva kuitenkaan on omatoiminen ja innokas tutkimaan lisää.
