24.7. Kristiinan päivä, naistenviikko päättyy

Naistenviikko päättyy Kristiina neitsyeen vanhaan muistopäivään. Kristiinoita oli itse asiassa kaksi: ortodoksit muistelevat suurmarttyyri Kristiina Tyyroslaista ja katoliset Rooman lähistöllä Bolsenassa asunutta Kristiina neitsyttä. Molemmat Kristiinat itse asiassa surmattiinkin samoihin aikoihin 300-luvun alussa, ja koska näiden elämänvaiheita ei enää tunneta, voi kyseessä olla sama henkilö.

Naistenpäivän päätteeksi katseet voi suunnata papumaahan. Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan, sanottiin Länsi-Suomessa. Nykyisin pavun kasvatus ei enää ole elintärkeää, kuten ennen perunan tuloa maahamme, mutta kauniita pavun kukkia kannattaa katsella joka tapauksessa. Ellei syötäviä, niin vaikka sitten herkkiä hajuherneitä.

23.7. Mätäkuu alkaa

Tänään on naistenviikon toiseksi viimeinen päivä ja vietetään Oilin ja Olgan nimipäivää. Toisin kuin esimerkiksi Reetat, Leenat, tämä päivä ei ole saanut suurta merkitystä Oilin päivänä. Tämä johtunee siitä, että päivä tunnetaan mätäkuun alkuna.

Mätäkuu alkaa päivänä, jolloin aurinko ennen kalenteriuudistusta siirtyi leijonan merkkiin. Se on luultavasti ainoa ikivanhoista eläinradan jaksoista, jotka on säilynyt kansanperinteessä uudistuksista huolimatta.

Itse sanonta mätäkuu, on käännösvirhe, aivan kuten esimerkiksi Nähdä Napoli ja kuolla. Jälkimmäisen oikeampi käännös olisi Nähdä Napoli ja sen muurit, jotka olivat sangen mittavat. Mätäkuu on taas käännösvirhe tanskan sanasta rode eli koira (roden on mätä). Koko Euroopassa puhutaankin koirakuusta, joka alkaa Sirius tähden noustua taivaalle. Suomessakin saamelaiset puhuvat koirapäivistä, mutta suomenkielisellä alueella tunnetaan siis vain mätäkuu nimitys.

Mätäkuussa on sanottu haavojen mätivän ja muutenkin kaikki säilyy ja elää huonosti. Mätäkuu on sellainen, että jos tulee haava tai mikä vamma ruumiiseen, niin se ei tarho parata mitenkään, se mätii ja leviää. Asiaa on pidetty taikauskona, mutta Julia muistaa keväällä lukeneensa jostain nettilehdestä, kuinka tutkijat ovatkin huomanneet, että vanhan kansan sanonnalla on tässäkin kohden ollut vinha perä.

Kuumuuden vaikutuksesta elintarvikkeiden säilyvyyteen varoiteltiin jo ennen hygieniapassiaikakautta: Mätäkuussa ei saa tehdä lahtia, lihat tulee matoihin. Sääntöjä on laajennettu myös kylvämiseen: Mitään monivuotisia kasveja ei saa kylvää eikä istuttaa mätäkuussa, koska ne eivät silloin tule menestymään. Yksivuotisia kasveja kielto ei koskenut. Ennen varoiteltiin myös kaatamasta rakennuspuita mätäkuulla, sanoen, että sellaisesta puusta tehty rakennus ei kestä. Julia ei tiedä, pitääkö se paikkaansa, mutta kesäaikana metsään jätetyissä puissa on nykyisten tietämysten mukaan vaarana ainakin tuhoeläinten tai kasvitautien leviäeminen.

Mätäkuussa solmittua avioliittoa pidettiin tuhoon tuomittuna. Ja kukapa sitä heinätöiden aikaan häitä ehtisi tanssimaankaan. Varoiteltiinpa joillain paikkakunnilla ennen siitäkin, että mätäkuussa ei kannattanut vaimoa laittaa raskaaksi, sillä lapsista tuli keskosia. Sama koski myös eläimiä.

Kaikista näistä ja monista muista varotuksista huolimatta mätäkuulla on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Mätäkuulla, jos koskaan kannattaa käydä vesomassa pajut ja lepänalut viljelysmaiden reunoilta. Kun tämän tekee vielä mätäkuun kolmantena perjantaina, niin on varmaa, että vesoja ei enää tule.

Mätäkuu on myös erinomaista aikaa laittaa silakat suolaan talvea varten, koska ne suolaantuvat tuolloin vanhan kansan mukaan parhaiten. Pohjanlahdella mätäkuussa on ollut myös parhaat silakankutuajat, jolloin silakat ovat pulskassa kunnossa. Merikalastajat ainakin Eurajoen seudulla, ovat suolanneet silakat omaksi tarpeikseen aina elokuussa. Myyntikalat kannatti suolata sitten vähän myöhemmin, jolloin ilmat olivat viileämpiä ja säilytys ja kuljetus maakuntiin helpompaa.

22.7. Matleenan päivä

Matleenan päivä on Pyhän Maria Magdaleenan juhlapäivä. Julia suosittelee päivän lukemiseksi loistavasti kirjoitettua, mukaansa tempaavaa ja sangen ohutta kirjaa: Norman Mailerin Pojan evankeliumia. Julian suosittelema kirja.

Aikaa lukemiselle riittää, sillä päivä on "takuuvarma sadepäivä".

Matleenan päivää on itse asiassa pidetty niin varmana sadepäivänä että sitä Itä-Suomessa on kutsuttu Kusmateliksi. Ei silti: Leenan päivänä sataa melkein joka vuosi, sanotaan lännessäkin.

21.7. Johannan päivä

Julia on pohdiskellut tykönään, että miksi Hannan päivälle ei ole mitään naistenviikolle tyypillistä sanontaa. Ei ainakaan missään kirjassa ole koskaan tullut vastaan. Hannan päivänä syödään tietysti Hannatädin kakkuja, joihin jokaisella suomalaisella naisella on varmasti oma, suvussa kovasti kokeiltu reseptinsä. Hannatädin kakut ovat itse asiassa sangen maukkaita, vaikka ne tehdäänkin yksinkertaisista raaka-aineista ilman lukuisia maustehyppysellisiä. Sitä paitsi niiden leipominen on nopeaa. Sekoittaa taikina, pyörittää palloja ja pistellä haarukalla matalaksi. Enää ei kyllä saa kaupasta vanhanaikaisia ohut lapaisia haarukoita, joilla tulee ne ainoat oikeat haarukanjäljet.

Hannatädin kakkujen leipominen ja mutustelu kahvin kanssa ei kenties riitä kaikille juhlan aiheeksi. Julia ehdottaakin, että voisimme monien Brysselissä työskentelevien muistoksi viettää Belgian kansallispäivää. Ellei belgialaisten rakastama herkku: ankerias viherkastikkeessa houkuttele päivän pääruokana, voi kokeilla vaikkapa Waterzooita, huonosti tunnettua Belgian kansallisruoka, kala- tai kanapata, jossa purjosipulia, persiljaa ja kermaa. Molemmat voidaan nauttia rennosti belgialaisen oluen kera. Jälkiruuaksi voi pastaa vohveleita. Ne kun kuuluvat suomalaiseen kesään ja maistuvat myös belgialaisille.

20.7. Marketan päivä

Marketan päivän aikaan heinänteko on kiivaimmillaan, sillä se oli monilla paikkakunnilla kymmenes heinäntekopäivä (Hermannilta heinään sanonnan mukaan heinänteko aloitettiin 11.7.). Hitaammat aloittajat ehtivät vielä, jos aloittivat Marketan päivänä: joka ei marketan aikana heinässä ole, se ei heiniään korjaa.

Julia on pohdiskellut, oliko heinänteko ja viljan leikkaus sellaisia töitä, joita voitiin tehdä sunnuntaisinkin, mutta vielä ei ole vastausta löytynyt. Ortodoksialueella heinään ei ole menty kuitenkaan 20.7. joka on Iljan päivä, koska vanhan tarun mukaan profeetta Elias lähetti salaman polttamaan heinät, jos hänen muistopäivänään mentiin heinään.

On sanottu, että Marketan päivänä sataa aina: Toiset väittävät, että reetan päivänä sataa aina, ainakin jonkun pisaran vettä. Satoi tahi ei, kannattaa kuunnella myös käkeä: jos käki kukkuu kreetan päivän jälkeen tulee lämmin ja pitkä syksy.

19.7. Saaran päivä

Naistenpäivän toinen päivä on omistettu Saaralle. Kalenterissa lienee nykyisin Saaraa enemmän Sareja, joten onnea heillekin.

Saaran päivän sateet ovat pitkäaikaisia: Kun saara kastelee kinttunsa, sataa seitsemän päivää tai vieläkin pahempaa jos saarana sataa, sataa Perttuun saakka (24.8.). Toki vastaavasti saaranpäiväinen pouta tarkoittaa poutaa Pertuun saakka.

18.7. Riikan päivä - naisten viikko alkaa

Naisten viikkoja on suomalaisessa kalenterissa nykyisin kaksi ja miesten viikkoja peräti kolme, mutta heinäkuinen naistenviikko on kuitenkin se, jonka kaikki tuntevat.

Naistenviikko tunnetaan myös ainakin nimillä akkainviikko, ämmäin viikko, akkain atima eli vierailuviikko. Jälkimmäinen tulee Neitsyt Marian vierailusta Elisabethin luona, vaikka tuskin monikaan ajattelee viikolla olevan mitään kristillistä merkitystä.

Vanhan kansan mukaan viikosta ei selviä ilman sateita, koska naiset ovat kovia itkemään. Useimmille päiville riittääkin sateeseen liittyviä sanontoja. Julia muistaa nuoruudestaan mm. Riikka pissiä pirauttaa sanonan.

Joillain paikkakunnilla sanotaan jos ei muulloin kesällä sada, niin akkainviikolla ainakin, mutta Julia muistaa nähneensä tilaston, jonka mukaan sää ei oikeasti ole sen sateisempi naistenviikolla, kuin muulloinkaan kesällä. Kaiketi tämänkin asian suhteen on niin, kuin monen muunikin vastaavan: kun alkaa tarkkailla mitä tahansa asiaa jostain näkökulmasta, muistaa helpommin ne tapahtumat, jotka vahvistavat käsitystä kuin ne, jotka kumoavat sitä. Julia esimerkiksi itse voisi vaikka vannoa, huonoina aamuina leipäpaketissa on aina päälimmäisenä kantapala (jota Julia ei preferoi), tilastollinen otanta asiasta lienee kuitenkin fifty-fifty.

17.7. Kansanvallan päivä

Kansanvallan päivä on niitä uudehkoja juhlapäiviä, joiden juhlinta ei oikein ole ottanut tuulta. Julia muistaa elävästi leiponeensa leivoksia ensimmäisen Kansanvallan päivän kunniaksi 1992. Silloin päivästä odotettiin suurta kesäistä kansanjuhlaa. Päivän suunnittelijat lienivät odottaneet samba-karnevaaleja, ilotulitusta, yleistä hyväntuulista kansanjuhlaa, mutta ainakaan Julia ei ole törmännyt ainoanakaan vuonna omalla paikkakunnallaan suuriin kansanjuhliin. Eikä sen puoleen pienempiinkään.

Kansanvallan päivää vietetään tasavaltalaisen hallitusmuodon vahvistamisen vuosipäivänä. Vuonna 1919 Suomen tasavaltalainen hallitusmuoto vahvistettiin ja samalla myös haaveet kuningaskunnasta haudattiin.

Tulevaisuus näyttää, unohtuuko päivän juhlinta vai tuleeko siitä vähitellen oikea vapaamuotoinen kansan juhla. Julia istunee illan hämärtyessä parvekkeella kynttilöiden valossa ja nostanee maljan tasavallalle. Kippis! (tässä kohden skål tuntuisi huonolta valinnalta, sillä sana tuo Julian mieleen jostain syystä aina pääkallon).

16.7. Setelipäivä

Julian kamarissa on ollut viime viikkoina hiljaista. Kesä tuo omat kiireensä, kesäteatterit, kyläjuhlat, piknikit, uimarannat... Vaikka Julia ei millään muotoa olekaan kesän palvoja. Onneksi Julian Kamarissa esitetyt vanhat enteet ovat pitäneet paikkansa ja kesä on ollut ihastuttavan viileä!

Julia on tykönään pohdiskellut useammankin tovin, miksi ihmeessä mediakin vuodesta toiseen lähtee mukaan muutamien auringonpalvojien lämmönihannointiin ja hehkuttaa kuinka "helle hellii". Miten niin hellii? Wanhan sananparren mukaan siinä missä voi sulaa, siinä nahka palaa ja tämä tarkoittaa sitä, että helteessä, jolla vakiintuneen suomalaisen tavan mukaan tarkoitetaan vähintään +26 astetta lämmintä, ei ole mitään ihannoitavaa, ellei sitten tavoite ole nahan polttaminen.

Koska Julia intoutui istahtamaan tietokoneensa ääreen näinkin huonona merkkipäivänä, kuin 16.7. , on päivälle keksittävä juhlimisen aihe ihan itse. Kesäalennusmyyntien loppusuoran ja monien tämänpäiväisen palkkapäivän kunniaksi tänään voisikin viettää setelipäivää. Vuonna 1661 Ruotsin pankki laski liikkeelle ensimmäisenä Euroopassa setelit. Kuten lukijakin varmasti oitis muistaa, Suomi oli tuolloin yksi Ruotsin maakunnista, joten tapaus oli mitä suuremmassa määrin kotimainen. Olkaamme siis ylpeitä Euroopan ensimmäisistä seteleistä, ja tuhotkaamme ne alennusmyynneissä :)