Elokuussa 2025 luetut

Elokuussakin tuli luettua aiempia vuosia vähemmän, koska en ollut koko aikaa kotona. Kylässä tulee harvemmin luettua koko päivää. Kirja päivässä, kaksi parhaassa -tahti toki vaatii omistautumista asialle. Väliaikatietona kerrottakoon, että syyskuu on alkanut jälleen totuttuun tapaan. Kappalemäärää vähensi sekin, että alkukuusta kuuntelin viisi Sansomin kirjaa, joita ei juuri pysty lukemaan päivässä, vaikka lukisi koko valveillaoloajan. 

Poiketen aiemmista kuukausista, elokuulle ei osunut varsinaisia helmiä montaakaan ja nekin oli jo aiemmin kerran luettuja runoja ja kirjasarjan osia. No. Aina ei saa lukea pelkkiä helmiä. Pienoiset pettymykset tekevät timanttisista lukukokemuksista entistä timanttisempia. Kuukauden kirjoista uskon lukevani Pavesen runokirjan kolmannenkin kerran lähivuosina. 

Bergman Ingrid Fanny ja Alexander. Fannyn ja Alexanderin isä kuolee. Äiti ihastuu piispaan ja menee naimisiin. Vähitellen piispa näyttää sadistisemmat karvansa ja ottaa Aleksanderin silmätikuksi. Suku, joka aluksi jätti äidin oman onnensa nojaan tarttuu asiaan. Kiehtovasti kirjoitettu surullinen tarina. Ruotsi Upsala. (30.8.) 🌟🌟

Blyton Enid Haamulinnan salaisuus. Pulla ja kumppanit lähtevät tutkimaan läheistä haamulinnaa haamukukkulalla, koska tyttöjen isät olivat laatineet aktiivista lomaa varten vierailulistat. 

"Mikään ei vedä vertoja perheessä vallitse alle luottamukselle, voin suositella sitä kaikesta sydämestäni." (Pulla) Englanti. 16.8. 🌟🌟

Blyton Enid Lukitun talon salaisuus, Salaisuus sarjan 6. osa. Poliisi Goomin veljenpoika Ern ilmaantuu sarjaan. Etsivät keksivät hänelle seikkailun mistä tuleekin oikea seikkailu. Englanti. 🌟🌟

Eriksson Kjell Julmien tähtien alla. Pakko todeta, että tämä dekkari ei oikein imaissut mukaansa. Myönnän ongelmana olleen myös sen, että kuuntelin tätä päivällä äidin kanssa ja iltaisin Fanny ja Alaksandia. Jotenkin menivät sekaisinkin jossain kohtaa. Ruotsi, Upsala. (28.8.)

Haasio Ari Verkkorikokset. Tietokirja jossa kerrotaan erilaisista verkossa tapahtuvista rikoksista. Tietokirja. (31.8.) 🌟🌟

Hauta-aho Mari Johanna Sitten mutsi vietiin Maijalla ja faija lanssilla. Mari Johanna otetaan huostaan 13-vuotiaana ja saa vähitellen oman elämän. Sitä ennen elämää varjostaa isän alkoholin käyttö ja äidin huumehuuruinen elämä. Elämäkerta, TrueCrime, Helsinki. 🌟🌟

Jordan Robert Pimeän varjo Ajanpyörä osa 7. Aloitin tämän lukemisen kuukausia sitten. Vielä pari kirjaa, niin olen samassa pisteessä, mihin sarjan lopetin joskus 20 vuotta sitten. Kelpo sarja, mutta aikanaan häiritsi se, että kirjassa ei ehditty etenemään kaikkien päähenkilöiden tarinaa, kun he olivat niin etäällä toisistaan.  Fantasia. 🌟

Kawaguchi Toshigatsu Ennen kuin muisto haalistuu. Sarjan kolmas osa oli mielestäni kiinnostavampi kuin toinen. Tässä oli taas vähän yllättksellisyyttäkin mukana, kuten ensimmäisessä kirjassa. Japani. (4.8.) 🌟🌟

Knutsson Gösta Pekka Töpöhäntä sarjassa Pekka Töpöhännän iltasadut osa 1. Pekka Töpöhännän tarinan alku maatilalta kaupunkiin lyhyesti. Ruotsi Upsala. (30.8.) 🌟

Knutsson Gösta Pekka Töpöhännän seikkailut sarjan ensimmäinen osa. Pekka Töpöhäntä muuttaa maalta kaupunkiin. Ruotsi Upsala. (30.8.) 🌟🌟

Pavese Cesare (1908-1950) Runoja kummuilta. Langhe, ja Torino Piemonte, Italia. Liian nuorena kuollut Pavese on yksi italialaissuosikeistani. Hienoa, että viime vuonna ilmestyi käännös kirja hänen runoistaan.

"... 'Sinä kun Torinossa asut...',

hän sanoi, '...mutta oikein teet. Elämä on elettävä

kaukana kylästä: hyödynnettävä ja nautittava

ja sitten, kun palaa, kuin minä nelikymmenissä,

sen löytää aivan uutena. Langhe ei katoa.' "...(13.8.) 🌟🌟🌟

Salonen Jari Rikkihappo. Zetterman jatkaa elämää ilman Oilia ja matkustelee Ranskan ja Helsingin väliä. Helsinki. 🌟🌟🌟

Sansom C.J. Luostarin varjot. Shardlake osa 1. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1537. Tudor-hallitdijan Henri VIII aikaan kun ministerinä oli Lordi Cromwell.  Aportti Fabian johti luostaria, jonka murhista ja tapahtumista kirja kertoo. Henrik VIII vaimo Anne on juuri mestattu. Englanti. (5.8.) 🌟🌟🌟

Sansom C.J. Musta tuli. Shardlake osa 2.

On vuosi 1540. Lakimies Shardlake haetaan avustamaan Cromwelliä mustan tulen etsinnässä. Samalla hän saa uuden apulaisen Baracin. Englanti. (7.8.) 🌟🌟

Sansom C.J. Itsevaltias. Shardlake osa 3. Vuosi 1541, Henrik VIII lähtee maakunta kiertueelle. Englanti. (10.8.) 🌟🌟

Sansom C.J. Ilmestys. Shardlake osa 4. Kirjojen pituus senkun kasvaa. Tämä kestää jo 20 tuntia, joista ensimmäiset 2 tuntia ei olisi innostanut minua jatkamaan, jos tämä olisi ollut sarjan ensimmäinen osa. Sitten tarina alkoi edetä. Englanti. (12.8.) 🌟

Sansom C.J. Ametisti. Shardlake 5. Shardlake tutkii kuningattaren asiaa ja samalla sitä mitä hänen mielisairaalaan passitetti tuttavansa on joutunut kokemaan nuoruudessaan. Sarja on ollut ihan hyvä, mutta loput jätän tulevaan,  Englanti. (14.8.). 🌟🌟

Silvera Adam Hetki ennen kuolemaa. Kuolinhetki-sarjan 3.osa. Kuolinhetki-firma on alkanut saada vastustusta. Kirjan teemana on itsemurhat, mutta juuri kukaan ei tällä kertaa kuole. Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu neljännessä osassa, joka ilmestyy keväällä. Usa, New York. 🌟🌟🌟

The Sorceress Masuda and The fearless Mahmud. Caucasian Legenda : No 11an Azerbaijani Fairy Tale. Azerbaidžan (4.8.) 🌟🌟

Miesten viikko 13.9. Orvo

Syyskuisen, pidennetyn miesten viikon viimeinen päivä on omistettu Orvoille. Yhtään Orvoa en ole koskaan tavannut eikä Orastakaan ole tullut tuttavapiirissä vastaan, mutta sen nimen olisin voinut antaa toiselle tai kolmannelle pojalleni, jos sellainen olisi tullut. 

Tälle päivälle valitsemani kirja oli syy, miksi halusin jatkaa viikkoa yhdeksään päivään, vaikka eilinen Ahti oli sangen luova ratkaisu perusluterilaiselle ihmiselle. Nimihän löytyi ortodoksikalenterista, mitä en seuraa. 

Muistan vieläkin tunteet, joita Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirja synnytti vajaa 25 vuotta sitten, kun otin sen käteeni. 

Olin kirjoittanut romaania kaikki vapaa-aikani kaikkien kuuden työni ja niihin liittyvien kotona tehtyjen valmistelutöiden lomassa. Kirjassa nainen löytää puistosta haltijan... Kirja oli hyvin keskeneräinen. Kirjoitin sen ensimmäistä versiota miettien, tulisiko siitä romaani vai moniosainen sarja. Olin kallistumassa jälkimmäiseen. Olin kirjani versiossa Tamanrassetissa, missä toinen päähenkilöistä, Reko sai surmansa. 

Minulla oli ollut kirjaston tiloissa kurssi, jota pidin. Tulin kirjastosta kotiin työkaverin suositteleman kirjan kanssa. Luin siihen aikaan paljon fantasiaa, mutta en juuri odottanut mitään ohuehkolta kirjalta. Se oli ohut verrattuna Esimerkiksi Taru sormusten herraan. 

Keitin iltateetä ja aloitin lukemisen keittiön pöydän äärellä. Tee kannussa jäähtyi vähitellen, kirja ei päästänyt otteestaan. Siinä kirjassa mies löysi peikon. 

Vaikka tarina oli täysin erilainen kuin omani, se oli jollain tapaa kuitenkin niin sama, että en ole sen jälkeen kyennyt jatkamaan omaa kirjaani. Se ei koskaan tule valmistumaan. 

Olin haltioissani Ennen päivänlaskua ei voi -kirjasta, mutta en ole saanut luetuksi yhtään Sinisalon teosta sen jälkeen. 

Nyt kun googlasin almanakan nimiä, törmäsin Orvoon ja Sinisalon Enkelten verta -kirjaan. Päätin lukea sen. Se kannatti. 

Kirja kertoo keski-ikäisestä Orvosta, menetetystä pojasta, isäsuhteesta ja mehiläisistä. Kirja ei ole uusi. Se on palkittu vuonna 2012 Nuori Aleksis -palkinnolla, mutta ajankohtainen se on yhä. Mehiläiskato on myös tätä päivää. 

*  *  *

Päivitys oli unohtunut julkaista 13.9. joten julkaisen sen mehiläisten päivänä, reilua viikkoa myöhässä, mutta sille kuuluvalle päiväykselle. 

Miesten viikko 12.9.

Jos tuotti Taimi vaikeutta alkuviikosta, niin perjantain Neo oli mahdoton löytää. Turvauduin ortodoksiseen kalenteriin, mistä löytyy monipuolisia vaihtoehtoja jokaiselle päivälle. Valinta osui Ahtiin, koska siihen löytyi lukulistalla kiinnostavaa fantasiaa.

Timo Parvelan Tuliterä aloittaa Kalevalasta pohjan ammentavan Sammon vartijat - sarjan. 

Aloitusosasaa koulukaverit Ahti ja Ilmari joutuvat klassisen sankatarinan tapaan kohtaamaan kutsun, josta ei voi kieltäytyä. 

On pelastettava maailmaa. 

En ehtinyt vielä lukemaan jatko-osia, sillä olen kärsinyt viikon ajan kummallisesta aasialaisten elokuvien himosta — jopa niin paljon, että olen unohtanut katsoa niitä Satakirjastojen Elokuvahaasteen silmin. 

Poista on kuitenkin hyvää vauhtia tulossa sankareita. Se on selvää. 

Tykkään Timo Parvelan kerrontatavasta. Kirjat on suunnattu lapsille, mutta Kalevalaa lukenut tai ainakin ahkerasti selaillut, kuten minä, löytää sopivasti ajateltavaa. 

Olen joskus hieman ylpeillytkin siitä, että olen lukenut kaikki kansalliseepokset jotka olen löytänyt, paitsi Kalevalaa. 

Totta se on, mutta olen lukenut Kantelettaren suurimman osan Kalevalan runoista. Sanasta sanaan alusta loppuun en ole lukenut edes koulu versiota, joka oli kyllä koulussa luokan kirjahyllyssä. 

Mielenkiintoista nähdä, minne Sammon vartijat lopussa pääsevät. 

Miesten viikko 11.9. Aleksanteri

Syksy alkaa olla käsillä ja illat pitenee. Aleksanterin/Santerin päivä oli ennen kisälleille juhlapäivä. Verstaalla sytytettiin ensi kertaa valot illalla, jotta töitä pystyttiin tekemään kauemmin. Ensimmäisen illan kunniaksi mestemari tarjosi kisälleille silmänkirkastusryypyn. 

Tämän päivän kirjaksi valitsin Tuula T. Matintuvan Piippo ja kaupan naiset. Olen aiemminkin lukenut pari sarjan osaa. Nekin ovat sijoittuneet Seinäjoen tienoille. 

Kirjassa Piippo on jo naimisissa ja perhehuolia on monenlaisia. Ne veivät ehkä liikaakin aikaa rikoksen selvittelyltä. 

Rikoksen tutkiminen alkaa kun kaupan naisten varastosta löytyy ruumis. Hassu

 Sattuma, mutta myös eilisessä kirjassa löytyi varastosta ruumiin osa.

Kirjassa oli viikon räiskyvän kansi. Rakastan tuota vihreää.

Muista pistää illalla valot, niin voit jatkaa lukemista pidempään! 

Miesten viikko 10.9. Kalevi

Kalevi on ollut nimipäiväkalenterissa lähes sata vuotta. Tunnettujen Kalevien lista on pitkä. Sieltä löytyy mm. tusinan verran kirjailijoita ja runoilijoita. Dekkarien lukijoille niistä tutuin lienee Kalevi "Kale" Puonti, jonka Pasilan Myrkky -sarjan kirjoja on julkaistu jo seitsemän kappaletta. 

Tällä pidennetyllä miestenviikolla nostan esille kuitenkin kirjoja, joiden jollain keskeisellä henkilöllä on nimipäivät. 

Valitsin eilen ilmestyneen JP Koskisen Marraskuun murhaavat myrskyt. 

Olen seurannut sarjaa sen alusta lähtien. Ihan sarjan alkuaikoina olin kuuntelemassa Porin kirjastossa paneelikeskustelua, missä oli mukana JP Koskinen. En enää muista, kuka muista kirjailijoista mainitsi, että Koskinen teki rohkean valinnan aloittaessaan tietoisesti 12 kirjan sarjaa. 

Murhan vuosi -sarjassa on saatu tutustua Arosuon sukutarinaan. Sen pääosissa on Juho Tulikoski enonsa Kalevi Arosuon kanssa. Sarjan edetessä entinen poliisi, Kalevi Arosuo (tässä kirjassa noin 70-vuotias) siirtyy firman työntekijäpuolelta vähitellen takavasemmalle ja Tulikosken pariksi kenttätöissä tulee tyttöystävä, jolla on kampaamo. 

Sarjassa ratkotaan rikos per kirja, mutta sen ohella etenee sukutarina ja tutkitaan myös vanhoja kuuluisia murhamysteereitä: Bodom, Ulvila, Isojoki... ja mitä niitä onkaan. Jälkimmäinen on ollut erityisesti Kalevi Arosuon harrastus. 

Tässä kirjassa sukusaaga etenee jälleen hieman. Vietetään Juholle tärkeän isoäidin syntymäpäiviä ja Juhon talouskin vähän kohenee. 

Olen sijoittanut sarjan aikoinaan Hämeenlinnaan, mutta hirveästi en paikkoja tässäkään kirjassa tunnistanut, joten lukija voi hyvin kuvitella mieleisensä kaupungin. 

Miesten viikko 9.9. Vertti

Vertti kuuluu hieman nuorempaan nimiperinteeseen. Toisin kuin hiiriveljensä Mortti, Vertti on päässyt kalenteriin 2010 Eevertin ja Iston seuraksi seuraksi. Tuttuja nimiä. Omasta suvustanikin Eevertti-setä on aikanaan löytynyt. Toisin kuin Eevertit, Vertit ovat syntyneet pääosin 2000-luvulla. 

Valitsin päivän kirjaksi lapsille suunnatun Kari Evinsalon jännityskirjan Etsivä-Vertti ja varastettu veistos. 

Kirjasta tuli oitis mieleen itseäni kovasti kauhistuttaneet taidevarkaudet, joita on viimeaikoina tapahunut korkeiden metallihintojen vuoksi. Kappaleita metalliveistoksista tai jopa kokonaisia veistoksia on varastettu ja myyty sulatettavaksi. Joitain sentään on saatu palautettuakin . 

Kirjassa taideaarteet eivät kuitenkaan joudu romuttamolle, vaan suuntaavat kohti ulkomaan markkinoita. 

Vertti ja hänen ystävänsä Korppi ja Lissu aloittelevat etsiväntöitä tässä kirjassa. Jatkoa on seurannut. Vuonna 2013 ilmestyneen kirjan jälkeen Vertti on seikkaillut pääasiassa taiteen ja kulttuurihistorian parissa. Tutuksi ovat tulleet niin viikingit kuin muinaiset egyptiläisetkin. 

Vertti on kekselijäs, Lissu nopea hoksaamaan ja Korppi on... Korppi. 

Heti ensimmäisessä osassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Myöhemmin myös vanhemmat tarttuvat vaarakysymyksiin ja alkavat etsiä lapsille harrastusta, joka olisi vaarattomampi. 

Uskon kuitenkin vahvasti, että nimenomaan vaaran tuntu on se, miksi lapset lukevat jännityskirjoja. Tietenkin sen ohella, että jännityskirjat ovat useimmiten sarjoja, ja sarjojahan on todella mukava lukea, koska päähenkilöistä tulee vähitellen yhtä tuttuja kuin naapurin Lissusta tai Vertistä oikeassakin elämässä. 

Vertti on etsivä kolmannessa polvessa. Hän saa lahjaksi isoisänsä etsiväsalkun ja saa myös vinkkejä onglemiin isoisältään. Mutta siitä enemmän itse kirjassa. Kannattaa lukea tämäkin. 

Itse innostuin sarjasta bongattuani kirjasankari-Verttiä etsiessä Etsivä-Vertti ja Kolholan kätkö -nimiseen kirjaan. Se on vielä lukematta, sillä se on sarjan kuudes osa. 

Miesten viikko 8.9. Taimi

Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää. Tänään jos koska kannattaa tarttua konkreettisesti kirjaan. Ja koska on lämmintä, kannattaa suunnistaa lukemaan puistoon tai kahvilan terassille, rannalle tai bussiin kaiken kansan näkyville. 

Taimi on tyypillinen suomalainen luontonimi. Se on ollut sitä myös sen vuoksi, että taimiksi on kastettu sekä naisia että miehiä. Enemmän naisia, mikä sekin on tyypillistä suomalaisille luontonimille.

Olen aina ihaillut luonnosta poimittuja nimiä. Oma nimeni tarkoittaa kotikonnuillani lähinnä keväistä kovaa hankikantoa, joka kestää aikuisen painon ja joskus jopa hevosenkin: sanotaan, että on kirsikanto. Muualla Suomessa kirsi tarkoittaa routaa. Toinen mummoistani oli Lauha, ja syntynyt samoihin aikoihin kun oli myös Taimien, etenkin miespuolisten Taimien kulta-aikaa.

Kirjan yhdeksi päähenkilöksi oli haastavaa löytää edes naispuolista Taimia, ja koko Miesten viikko -ajatus meinasikin tyssätä siihen. 

Mutta sitten löytyi pelastava kirja. Ja siitä löytyi jopa miespuolinen Taimi.

Nuoruuteni suosikkikirjailijoihin kuului Arto Paasilinna, jonka tuotantoa on tullut kerrattua tämän tästä. Paasilinnan mielikuvitus oli lähes vailla vertaa. 

Pääosissa on lähestulkoon aina tavallinen ihminen, usein onnetonkin. Sattuman, usein jopa hämmästyttävänkin sattuman jälkeen pieni asia alkaa poikia uusia ja uusia tapahtumasarjoja. 

Kun Paasilinnan tuotanto väheni ja loppui, löysin tilalle pari samaan humoristiseen/ satiiriseen genreen kuuluvaa kirjailijaa. Ensin Lasse Lehtisen Uskottuine miehineen, ja sittemmin Kalle Isokallion.

Kun Arto Paasilinnan tuotannossa tapahtumat alkavat usein hieman onnettomissa fiiliksissä: on burnouttia, avioeroa, itsemurhasuunnitelmia, konkurssia toheloituja töitä... niin Isokallion kirjoja voi useimmiten kuvailla ajatuksella että yrittäjä pyrkii tekemään hyvää, mutta priimaa pukkaa.

Päähenkilö Taimi löytyy Isokallion kirjasta Maailmanparantaja. 

Maailmanparantaja on firmansa hyvällä voitolla myynyt, eläkkeelle jäänyt yrittäjä. Hän muuttaa maalaiskuntaan, ja päättää sijoittaa rahojaan kuntalaisten hyvinvointiin.

Talokauppojen mukana tulee koiranpentu Taimi, jonka koiria itseäni paremmin tunteva tuttavani analysoi urokseksi, sillä naaraskoirat eivät kuulemma merkkaa lyhtypylväitä. 

Kirjan tapahtumat kerrotaan pääosin Taimin silmin. 

Talokauppojen mukana tulee myös tuttaviksi paikallinen vanhempi remonttimies ja kaikki tunteva ravintolan/kahvilan pitäjä, jotka pitävät rikkaan miehen jalat maassa. Työtön nuori saa työtä ja muitakin onnistaa. Ei kuitenkaan liikaa, siitä pitää päähenkilöt huolen. 

Itse olen lopettanut Isokallion kirjojen kuuntelemisen julkisella paikalla samoin kuin esimerkiksi Timo Parvelan Ella-sarjakin. On hiukan noloa nauraa yksikseen ilman juttulaveria bussissa - etenkin kun en käytä jättimäisiä kuulokkeita, joista kaikki näkee kauas, että liikutaan eri maailmoissa.

Mutta muutoin kyllä; vahva suositus. 

Miesten viikko 7.9. Milo

Tänään nimipäivää viettää Arhippa, Arho, Milo ja Miro. Ruotsinkielisessä kanenterissa on Roy, ja muista löytyy liuta miehiä ja muutama nainen lisää. 

Max Seeckin Uskollinen lukija on ollut mielestäni yksi parhaista kotimaisista dekkareista, vaikka siitä tuleekin mieleen yhden lempitv-sarjani Castlen eräs jakso. Lukemista häiritsi vain se, että kirjailija Castlea näyttelevän miehen ulkomuoto häälyi koko ajan mielessä. Se ei kyllä ollut missään nimessä huono asia. 

Viime vuonna ilmestynyt Merkitty aloittaa Milo Perho -sarjan. 

Milo Perho on taidegalleristi, joka on aiemmin suojelupoliisissa ja avustaa edelleen poliisia sarjamurhaajien kiinnisaamisessa profiloijana. 

Kirja imaisi mukaansa ja nautin lukemisesta. Ei selvästikään ole ihme, että myös tästä Seeckin kirjasta on suunnitteilla tv-sarja. Mielestäni kirjat painivatkin samassa sarjassa toisin kuin Seeckin ensimmäinen sarja, jonka pääosiin sopisi enemmänkin toimintasankari, kuin asioita pohtiva, shakkimestarilta ajattelua oppinut psykologi.

Kirjan myötä Milon persoona alkoi syvetä niin, että on mainio asia, että sarjan seuraava osa, on ollut jo saatavilla peräti neljän päivän ajan. 

Hauska yhteensattuma, että viime kuussa luin dekkari, missä lapsettomuus oli myös taustalla vaikuttamassa. Tässä asia ei haitannut, koska se jäi riittävän taustalle. Elämän onni ei tuntunut olevan lapsesta kiinni, vaikka sitä yritettiinkin saada keinolla millä hyvänsä. Toisessa dekkarissa, jonka nimi ei enää tule mieleen, oma vauva oli pakko saada.

Kaiken kaikkiaan tiedän, mitä teen viimeistään 13.9. Tartun Petettyyn.

Sitä ennen on ratkaistavana maanantain kirjaongelma ja odotettava tiistaita, jolloin ilmestyy keskiviikon kirja. 

Miesten viikko 6.9. Asko

6.9. Nimipäiviään viettää suomenkielisen kalenterin mukaan Asko ja Felix. ChatGpt ei antanut yhtään kirjaa, jossa päähenkilö olisi ollut päivään sopiva. 

Kun kyselin siltä, mihin unohtui Mika Waltarin Felix onnellinen, minkä olin harkinnut lukevani. Ei kuulemma hakenut kuin uudempaa kirjallisuutta. Mitä tekee hakukoneella, joka tutkii vain pintaa? 

Pistä lapsi asialle ja tee itse perässä. 

Lyhyellä haulla löysin toisenkin Felixin, Thomas Mannin Huijari Felix Krulli tunnustukset. Siitä en ollut kuullutkaan aiemmin ja menee lukupinoon. Lastenkirjojakin olisi löytynyt Felixistä mm. kanikirja Felix maailmalla. 0

Ihmettelen kyllä, miksi tekoäly ei löytänyt 2018 ilmestynyttä Katariina Vuoren Erään tapon tarinaa, jonka kertojaäänenä on Asko Eskon poika. Esko on se, kenen taposta on kyse.

Kirja on TrueCrimeä Haapajärveltä. Asko käy koulua. Asko asuu äitinsä kanssa. Esko ryyppää ja tekee rikoksia niin, että on vankilassa tämän tästä.

Selvänä ja vankilassa Esko on hyvä isä. Vankilassa hän piirtää ja kirjoittaa Askolle ja vaimolleen vihkoja. Kun vihko täyttyy, se postitetaan ja aloitetaan uusi. Paras aikakausi on se, kun Esko ottaa antabuskapselin käsivarteensa.

Kun Eskon pää ei ole selvä, hänellä on vihanhallintaongelmia. Ja ainainen rahapula, mikä tietää perheen ruokarahojen menettämistä.

Poliisit tulee tutuksi. Niin tutuksi, että ne eivät aina edes lähde apuun. Perhe jää vähän oman onnensa nojaan. 

Aikansa kun tätä jatkuu, 'kamelien selät katkeavat'. Kyse on enemmänkin siitä, kenen selkä katkeaa ensin : kuka antaa tappavan iskun.

Vuori oli itselleni uusi tuttavuus. Saunakeittokirjaa olen selannut kirjastossa. Joulumerkkikodin lapset sekä Merireittejä menneisyyteen on pitänyt lukea. Yllätyin itsekin, että Merireitit oli jäänyt lukematta. Tämän jälkeen luen senkin. 

Miesten viikko 5.9. Roni

En ole enää lainkaan varma mitä lienen ajatellut 10-20 vuotta sitten, kun olen merkinnyt kalenteriini Miesten viikon syyskuulle. Ehkä nimipäiviä on sen jälkeen vaihtunut ja tullut lisää, mutta koska sitkeästi olen merkintää kalenterista toiseen siirtänyt, niin näillä mennään - minkä kirjoitin kalenteriin, sen kirjoitin ja sen muukaan eletään. Myönnän, että hieman tässä jaksossa sai luovia enemmän kuin aiemmissa viikoissa. Pidennetty viikko tästä kuitenki tuli, kun käytti reippaasti melkein kaikki kalenterivaihtoehdot. Eli siis päivitys on tulossa perättäisen 9 päivän ajan. Valintaperusteena on ollut, että joku kirjan päähenkilö viettäisi sinä päivänä nimipäiväänsä jonkun Suomessa käytettävän kalenterin mukaan. 

Viikon eka päivä oli helppo. Roni ja Mainio löytyy perinteisestä suomalaisesta nimipäiväkalenterista. 

Tässä ei tarvinnut edes miettiä kirjaa, sillä Jani Toivolan Poika ja hame oli valmiina lukulistalla. 

Kirjassa Roni ihastuu äidin hameeseen, kokeilee sitä ja ajautuu seikkailuun. 

Loppu on onnellinen, kuten lastenkirjoissa kuuluu, mutta monta keskusteluun sopivaa vaihetta mahtuu lyhyeen kirjaan. (Ei kuitenkaan liian montaa). 

Roni asuu äitinsä kanssa ja mummo asuu samassa talossa. Mummo on avarakatseisempi kuin äiti, joka yrittäneet suojella lasta maailmalta. 

Itse olen ollut vuosikymmeniä sitä mieltä, että jos tytöt saa pukeutua siniseen, ei pojiltakaan saa kieltää punaista. Ja ajatusta voi laajentaa muuhunkin. 

Viimeaikoina olen nähnyt instassani niin paljon miehiä, jotka pukeutuvat kilttiin, tunikaan, takkimekkoon tai mekon kaltaisiin vaatteisiin, että ehkä maailma on valmis siihen, että mekko saa olla myös pojan vaate. 

Muistelen kysyneen Facebookissa joskus 15-16 vuotta sitten, kun olin lukenut J.R. Wardin Musta tikarin veljeskunta - sarjan vampyyreistä, ja googlettanut sen vuoksi Tom Fordin pukumuotia, että kuinka moni FB kaveri aikoo hankkia puolihamehousut. Ehkä niitäkin alkaa näkyä katukuvassa vähitellen täälläkin 🙂

Mutta palatataan lyhyen muotikatkoksen jälkeen taas kirjoihin. Toivolan kirjan pariksi olen jo aiemmin valinnut kirjan, jonka nimi on melko saman tyylinen. Sen keskiössä on muoti. 

Kirja on David Walliamsin Poika ja mekko. Nimen lisäksi myös kirjojen kansissa on samaa olinnetta. Tarina on kuitenkin erilainen, vaikka tässäkin kirjassa on onnellinen loppu. 

Päähenkilönä on Ronia vanhempi jalkapalloa harrastava poika, joka ostaa eräänä päivänä itselleen Vogue-lehden. 

Tämä poika asuu isänsä ja veljensä kanssa kolmestaan. Isä kaipaa poikien äitiä ja niin tietty pojatkin. Isä ei työltä ja surultaan ole kuitenkaan täysin kartalla. 

Poika joutuu jälki-istuntoon, joka koituu pojalle onneksi. Hän ystävystyy siellä kauniin ja käsistään taitavan tytön kanssa. 

Loppu jääköön luettavaksi tai kuunneltavaksi. 

En tallentanut sitaatteja, mutta kutkuttava kohta kirjassa oli, kun aikuinen moitti mekon väriä. Oranssista olen samaa mieltä. 

Pojan Vogue-lehdestä tuli mieleeni Instassa näkemäni pieni poika, joka käy kahdesti kuussa kahden ompelijan luona yksityisopetuksessa ja valmistaa huikaiseva luomuksia hienoista kankaista. Hänen suunnittelemiaan vaatteita on nähty muotinäytöksissäkin. 

Kaikkeen näemmä pystyy, jos on intoa ja joku, joka maksaa kalliit materiaalit/välineet/ohjauksen. En osaa sanoa pojan ikää, mutta tuskin hän kahdeksaa enempää on täyttänyt.

Ja sitten eikun lukemaan. Huomenna on uusi päivä. 

Kirjan verran runoja Euroopasta

Alkuvuodesta 2024 luin runokirjan melkein jokaisesta EU-maasta. Puuttumaan jäi silloin Luxemburg, Malta, Kroatia ja Kypros, joista on vaikea löytää mitään kirjaa suomeksi. Olin sangen ylpeä tuloksesta. Sittemmin olen ajatellut, että voisin kirjata yhteen paikkaan kaikki lukemani eurooppalaiset runokirjat. Täydentelen tähän vähitellen myös aiemmin lukemiani eurooppalaisia runokirjoja, sitä mukaa kun tulee mieleen. Ja itseni tuntien tehnen joku päivä myös päivityksen johon kerään lukemiani runokirjoja muualta maailmasta. 

Kuva: Unsplash/Rima Kruciene

Alankomaat
Onni on vaarallista. Hollanninkielisen nykyrunon antologia vuodelta 2002S. Sen on kääntänyt Heimo Pihlajamaa. En ole ehtinyt vielä lukemaan, mutta kirjassa on pääosin 1940-1950-luvuilla syntyneitä runoilijoita. 

Albania
Silvana Berki Kun taivas aivastaa. Luettu 2018. 

Belgia
Henri Michaux (1899-1984) Harhailla, laiskotella : runoja. Osa runoista on pari rivisiä, kuin mietteitä. Tykkäsin kovasti. Osasta tuli mieleen Pablo Nerudan pienikokoinen kirja joka on täynnä mietteitä. Sen nimi ei kyllä nyt tule mieleen. 

Bosnia-Hertsegovina
Goran Sivic Sarajevon suru. Luettu 2022. Tästä pidin todella paljon, kun luin sitä. 

Bulgaria

Preparoidut Feenikslinnut ja niiden viestit. Bulgarialaisia runoja 2021 ja Salamoita helvetistä : Bulgarian runoja 1995 ovat Tarmo Maneliuksen kääntämiä runokirjoja. Feenix lennähti hyppysiini niin myöhään, että en vielä ehtinyt lukemaan. Salamoita helvetistä täytyisi tilata Varastokirjastosta tai käydä lukemassa vaikka Turussa. 

Espanja
Federico Garcia Lorca (1898-1936) 
Andalucian lauluja,
Mustalaisromansseja ja 
Runoja. Luettu viimeksi 2021.  

Irlanti
James Joyce (1882-1942) Runoja pennin kappale ja Kamarimusiikkia. Kumpikaan ei juuri jättänyt intoa lukea lisää. Luettu 2021 ja 2022.

Islanti 
Edda-runot. Ne sykähdyttivät sieluani jo 1980-luvulla.

Iso-Britannia
John Keats Runoelmia. Jaakko Tuomikosken suomennos 1917. 

Italia
Antonia Pozzi Runoja iltahämärästä. Kirjan runot ovat sekä suomeksi että italiaksi Lauri Kailan kääntämiä ja valitsemia. 2025. 
Cesare Pavese Runoja kummuilta. Kirjan runot ovat sekä suomeksi että italiaksi Lauri Kailan valitsemia ja kääntämiä. 2025
Cattulus Gaius Valerius (87 eKr.-57 eKr.) Kaikki runous. Himpun verran vanhempaa italialaista runoutta, mutta ei ollut käsillä uudempaakaan. Jukka Kemppinen on kääntänyt runot ja kertoi kirjan lopussa, että ihan kaikkea ei kääntänyt, sillä osa oli toistoa, osa liian vaativia nykyihmiselle, osa vaikeita kääntää. Puuttuvia on parikymmentä. Aiheet ja tyylit ovat laidasta laitaan. 
Francesco Petrarca Sonetteja Lauralle on ensimmäinen moderni länsimaisen kirjallisuuden runokokoelma. Se julkaistiin nimellä Canzoniere vuonna 1374. Se ilmestyi suomeksi vuonna 1966. Olen lukenut sen viimeksi noin 10 vuotta sitten.  

Itävalta
Itävallasta en keksinyt kokonaista runokirjaa, mutta saksankielisen nykyrunouden (runoilijat syntyneet viime vuosituhannella) antologiassa Puiden lohtu : saksankielistä runoutta 1946-2000 on kaikilta runoilijoilta on valittu keskimäärin 6 runoa. Itävallasta kirjassa on seitsemän runoilijaa, jos oikein laskin. 7*6 runoa on jo runokirjanverran sekin: 
Christine Lavant (1915-1973) viisi runoa. 
Erich Fried (1921-1988) kuusi runoa. 
Hans Carl Artman (1921-2000) viisi runoa, joista aistin toiston tehokeinona, kuten vähän huvittavassakin Maisema 8 -runossa toistuva: " Lehmä, ukkonen sarvissaan." 
Friederike Mayröcker (1924-2021) neljä runoa. Mayröcker oli ainoa, josta löysin Wikipedia-tekstin myös suomeksi. Vuodesta 1954 lähtien Mayröcker kirjoitti runoja Ernst Jandlin (1925-2000) kanssa. Jandlilta kirjassa on kahdeksan runoa. Jandl tunnetaan eritoten äänteillä leikkimisestä. Häneltä löytyy saksaksi mm. runo, jossa on vokaaleista vain o:ta. Kirjan runoista kannattaa etsiä käsiin ainakin 1957 vuoden runo, taisteluhaudasta. 
Kirjan nuorimmat itävaltalaiset ovat: Ingeborg Brahmann (1926-1973) kuusi runoa ja Peter Waterhause (1956-) kolme runoa. 

Kreikka

Kourallinen valoa - Nykykreikkalaisen runouden antologia. Kirjassa on mukana parikymmentä runoilijaa 1930-luvulta lähtien mukaan lukien kaksi Nobel-runoilijaa. Kirja on vuodelta 1997, joten ihan "nyky" se ei ole. Tässä kohtaa aloin miettiä, että miten esimerkiksi 50-vuoden päästä erotetaan viime vuosisadan 'nykyrunot' silloisesta nykyrynoista.  

Latvia
Jos unohdat oman nimesi : latvialaisen nykyrunouden kokoelma suomeksi ja latviaksi. Kerrankin "nyky"runouden kirja, jonka runot ovat oikeastikin tältä vuosituhannelta. Mukana oli myös runoja, jotka muodostavat kuvioita, joten suosittelen kirjaa, en äänikirjaa, jos sellainen jo on tehtykään. 2025
Omasta kirjahyllystä löytyy Lehmuksen tytär ja tammen poika Latvialaisia dainoja Krisjanis Baronsin kokoelmasta. Kirja on vuodelta 1985 ja sisältää vanhoja runoja mm. tytön naimisiin lähettämisestä. 
"Painautui lehmus tammea vasten"... 
Näitä tulee luettua aina, kun tämä ohut kirja tulee vastaan. (1985, ja monta kertaa sen jälkeen)

Liettua

Rupikonnakultin jäljillä : uuden liettualaisen runouden antologia. Kirjassa esitellään 14 runoilijan runoja ja lyhyesti runoilijoita itseäänkin. Vanhin näistä nykyrunoilijoista on syntynyt 1943. Kattavan tuntuinen kokoelma. Muutamista runoista tykkäsin erityisesti. 

Norja

Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. Kiva pikku kirja. Laitoin Norjaan, koska sieltä en ole vielä lukenut kokonaista runokirjaa. 

Portugali
Fernando Pessoa (1888-1935) kirjoitti myös runoja. Itseasiassa erilaisia runoja useammallakin eri nimellä. Hetken vaellus - kirjassa on runoja nimimerkeiltä Alberto Caeiro, Ricardo Reis ja Alvaro de Campos. Puhuttelevia runoja ne ovat edelleen. 
Seuraavaksi havittelen käsiini João Luís Barreto Guimarãesin (1967- ) runokokoelman Välimeri (2023) joka on Kiiltomadon mukaan ensimmäinen kokonaan käännetty portugalilainen runokirja. Runoilija taitaa olla ainoa minua nuorempi runoilija tässä päivityksessä. 

Puola
Wislawa Szymborska (1923-2012) Täällä. Szymborska on saanut runoistaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1996, jonka jälkeen runojaan alkoi ilmestyä myös suomeksi. Olen joskus aiemmin lukenut niistä Sata Szymborskaa. Tämä Täällä teki paremman vaikutuksen. Nämä runot on kuin ystävän puhetta minulle tai ylipäätään lukijalle. Helposti lähestyttäviä. Lopussa kääntäjän kiva muisto päivällistä Szymborska luona. 🌟🌟🌟

Ranska
Alfred de Musset (1810-1857) Yöt ja muita runoja. Olen melkolailla sanaton ja ihan myyty. Wau.🌟🌟🌟
Eugène Guillevic (1907-1997) Riittejä. Kirjassa runoja eri kokoelmista. 

Romania
Mihai Eminescu (1850-1889) Runoja. Eminescu on sekä Romanian että Moldovan kansallisrunoilija, joten sopii molempiin maihin. Moldova ei kuulu EU:hun joten tässä kirjana Romaniaan. Luettu 2021.   

Ruotsi
Carl Michael Bellman (1740-1795) Fredmanin epistoloita. Kivojahan nämä on aina, mutta jotenkin toimii paremmin laulettuna tai ainakin luettuna vain yksi kerrallaan. Muistelen kerran kuulleeni muutamia näistä jonkun perinnesoitinyhtyeen soittamana Turussa. Yhtyeen nimi on jo unohtunut. 

Saksa
Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) Jälkisointuja Goethen kirkkaimmat runot. Antologiassa runojen ohella pätkiä Goethen elämästä. 
Heinrich Heine (1797-1856) Firenzen öitä. Heine oli lukioaikana suosikkirunoilijani. Luin sitä, kun kaveri luki Lorcaa. Ei huono vieläkään. Miksi muistan aina, että Heine eli 100 vuotta myöhemmin. 
Puiden lohtu : saksankielistä runoutta 1946-2000 kirjassa on keskimäärin kuusi runoa lukuisilta saksalaisilta runoilijoilta mm. Bertolt Brechtiltä ja Saksan ensimmäiseltä naispuoliselta Nobel-kirjailijalta Nelly Sachsilta, joka muutti natseja pakoon Ruotsiin 1930-luvun alkupuolella. 

Slovakia
Miroslav Válek (1927-1991) Rakastelua kananlihalla, rauhattomuutta.

Slovenia
Srečko Kosovel (1904-1926) Punainen raketti on ainut keksimäni slovenialainen runoteos, johon on koottu katsaus Kosovelin noin tuhannen runon tuotannosta. Runot Kosovel kirjoitti neljässä vuodessa. Ei siis ihan runo per päivä, mutta paljon joka tapauksessa. Kirjaa en ehtinyt saada käsiini ennen tämän julkaisua, mutta tulossa on.  

Suomi
Vuonna 2024 lukemani suomalaiset runot. Muita suomalaisia en tähän päivitykseen kirjaa. 
Maria Leinonen Otsalla perhosen varjo.
Arto Melleri Ilmalaiva "Italia". Melleriä on aina mukava lukea. 
Laura Ruohonen Kummalla kammalla.
Esko-Juhani Tennilä Metsän väristä en väittele enää.

Sveitsi

Puiden lohtu : saksankielistä runoutta 1946-2000 antologiasta löytyy vain yksi sveitsiläinen runoilija (eikö todellakaan muita löydetty, ei ihme ettei itselleni ole tullut vastaan). 

Raphael Urweider (1974-) jolta on valittu neljä runoa. 

Tanska
Talot ovat yksin : Pohjoismaisten runojen antologia. Kirjasin Tanskaan, mutta runot kaikkialta Pohjoismaista. 

Tšekin tasavalta
Jaroslav Seifert (1910-1986) Ruttopylväs. Seifert (1901-1986) on voittanut Nobel-palkinnon 1984. Julkaisi ensimmäisen runokokoelman jo 20-vuotiaana.

Ukraina

Taras Sevtslenko Ukrainan valitut runot. 

Unkari
Attila József (1905-1937) Läpinäkyvä leijona : runoutta ja elämäkerrallisia kirjoituksia. 
Gándor Kányadi (1929-2018) On seutuja. Suomennettuna on toinenkin teos Shamaanilintu, mutta sitä en ole vielä lukenut.
Erzsébet Tóth (1951- ). Aamut hiukset hajallaan. Runoilija on tämän päivityksen nuorimpia, vaikkei enää mikään eilisen teeren tyttö hänkään. 

Venäjä

Omenakasvoinen mordian : mordvalaista kansanrunoutta. Runot on valikoinut ja suomentanut Raija Bartens. Näistä runoists tuli mieleen mm. Kalevalan morsiamen neuvontarunot, vaikka runomuoto onkin erilainen. Mordvalaiset on suomen sukuinen kansa, vaikka kieli on eriytynyt kauan sitten. Mordvan tasavalta kuuluu Venäjään ja sijaitsee Moskovan ja Kazakstanin rajan puolivälissä Volgan länsipuolella. Matkaa Moskovaan on reilu 500 km. Suurin osa Mordvan asukkaistsa on mordvalaisia. 

Harms Daniil (1905-1942) Kurmiainen : kertomuksia ja runoja lapsille on kokoelma absurdeja lyhyitä tarinoita ja runoja. Harms oli kuulemma tunnettu absurdiudesta. Itselleni outo nimi. Kirjan valitsin ihanan kannen vuoksi. Runot on Neuvostoliittoajalta. 

Viro
Jan Kaus ja Harri Rinne (toim.) Ajattelen koko ajan rahaa : kivikovaa virolaista nykyrunoutta. 
Anu Laitila (toim.) Kivikuu eesti luulet virolaista runoutta kahdella kielellä. (antologia) runot on kirjoittaneet Hesso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka.

*  *  *

Puuttuvat 18 kpl

Andorra, Armenia, Azerbaidzan, Georgia, Kazakstan, Kroatia, Kypros, Liechtenstein, Luxemburg, Malta, Moldova, Monaco, Montenegro, Pohjois-Makedonia, San Marino, Serbia, Turkki, Valko-Venäjä