Miesten viikko 11.9. Aleksanteri

Syksy alkaa olla käsillä ja illat pitenee. Aleksanterin/Santerin päivä oli ennen kisälleille juhlapäivä. Verstaalla sytytettiin ensi kertaa valot illalla, jotta töitä pystyttiin tekemään kauemmin. Ensimmäisen illan kunniaksi mestemari tarjosi kisälleille silmänkirkastusryypyn. 

Tämän päivän kirjaksi valitsin Tuula T. Matintuvan Piippo ja kaupan naiset. Olen aiemminkin lukenut pari sarjan osaa. Nekin ovat sijoittuneet Seinäjoen tienoille. 

Kirjassa Piippo on jo naimisissa ja perhehuolia on monenlaisia. Ne veivät ehkä liikaakin aikaa rikoksen selvittelyltä. 

Rikoksen tutkiminen alkaa kun kaupan naisten varastosta löytyy ruumis. Hassu

 Sattuma, mutta myös eilisessä kirjassa löytyi varastosta ruumiin osa.

Kirjassa oli viikon räiskyvän kansi. Rakastan tuota vihreää.

Muista pistää illalla valot, niin voit jatkaa lukemista pidempään! 

Miesten viikko 10.9. Kalevi

Kalevi on ollut nimipäiväkalenterissa lähes sata vuotta. Tunnettujen Kalevien lista on pitkä. Sieltä löytyy mm. tusinan verran kirjailijoita ja runoilijoita. Dekkarien lukijoille niistä tutuin lienee Kalevi "Kale" Puonti, jonka Pasilan Myrkky -sarjan kirjoja on julkaistu jo seitsemän kappaletta. 

Tällä pidennetyllä miestenviikolla nostan esille kuitenkin kirjoja, joiden jollain keskeisellä henkilöllä on nimipäivät. 

Valitsin eilen ilmestyneen JP Koskisen Marraskuun murhaavat myrskyt. 

Olen seurannut sarjaa sen alusta lähtien. Ihan sarjan alkuaikoina olin kuuntelemassa Porin kirjastossa paneelikeskustelua, missä oli mukana JP Koskinen. En enää muista, kuka muista kirjailijoista mainitsi, että Koskinen teki rohkean valinnan aloittaessaan tietoisesti 12 kirjan sarjaa. 

Murhan vuosi -sarjassa on saatu tutustua Arosuon sukutarinaan. Sen pääosissa on Juho Tulikoski enonsa Kalevi Arosuon kanssa. Sarjan edetessä entinen poliisi, Kalevi Arosuo (tässä kirjassa noin 70-vuotias) siirtyy firman työntekijäpuolelta vähitellen takavasemmalle ja Tulikosken pariksi kenttätöissä tulee tyttöystävä, jolla on kampaamo. 

Sarjassa ratkotaan rikos per kirja, mutta sen ohella etenee sukutarina ja tutkitaan myös vanhoja kuuluisia murhamysteereitä: Bodom, Ulvila, Isojoki... ja mitä niitä onkaan. Jälkimmäinen on ollut erityisesti Kalevi Arosuon harrastus. 

Tässä kirjassa sukusaaga etenee jälleen hieman. Vietetään Juholle tärkeän isoäidin syntymäpäiviä ja Juhon talouskin vähän kohenee. 

Olen sijoittanut sarjan aikoinaan Hämeenlinnaan, mutta hirveästi en paikkoja tässäkään kirjassa tunnistanut, joten lukija voi hyvin kuvitella mieleisensä kaupungin. 

Miesten viikko 9.9. Vertti

Vertti kuuluu hieman nuorempaan nimiperinteeseen. Toisin kuin hiiriveljensä Mortti, Vertti on päässyt kalenteriin 2010 Eevertin ja Iston seuraksi seuraksi. Tuttuja nimiä. Omasta suvustanikin Eevertti-setä on aikanaan löytynyt. Toisin kuin Eevertit, Vertit ovat syntyneet pääosin 2000-luvulla. 

Valitsin päivän kirjaksi lapsille suunnatun Kari Evinsalon jännityskirjan Etsivä-Vertti ja varastettu veistos. 

Kirjasta tuli oitis mieleen itseäni kovasti kauhistuttaneet taidevarkaudet, joita on viimeaikoina tapahunut korkeiden metallihintojen vuoksi. Kappaleita metalliveistoksista tai jopa kokonaisia veistoksia on varastettu ja myyty sulatettavaksi. Joitain sentään on saatu palautettuakin . 

Kirjassa taideaarteet eivät kuitenkaan joudu romuttamolle, vaan suuntaavat kohti ulkomaan markkinoita. 

Vertti ja hänen ystävänsä Korppi ja Lissu aloittelevat etsiväntöitä tässä kirjassa. Jatkoa on seurannut. Vuonna 2013 ilmestyneen kirjan jälkeen Vertti on seikkaillut pääasiassa taiteen ja kulttuurihistorian parissa. Tutuksi ovat tulleet niin viikingit kuin muinaiset egyptiläisetkin. 

Vertti on kekselijäs, Lissu nopea hoksaamaan ja Korppi on... Korppi. 

Heti ensimmäisessä osassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Myöhemmin myös vanhemmat tarttuvat vaarakysymyksiin ja alkavat etsiä lapsille harrastusta, joka olisi vaarattomampi. 

Uskon kuitenkin vahvasti, että nimenomaan vaaran tuntu on se, miksi lapset lukevat jännityskirjoja. Tietenkin sen ohella, että jännityskirjat ovat useimmiten sarjoja, ja sarjojahan on todella mukava lukea, koska päähenkilöistä tulee vähitellen yhtä tuttuja kuin naapurin Lissusta tai Vertistä oikeassakin elämässä. 

Vertti on etsivä kolmannessa polvessa. Hän saa lahjaksi isoisänsä etsiväsalkun ja saa myös vinkkejä onglemiin isoisältään. Mutta siitä enemmän itse kirjassa. Kannattaa lukea tämäkin. 

Itse innostuin sarjasta bongattuani kirjasankari-Verttiä etsiessä Etsivä-Vertti ja Kolholan kätkö -nimiseen kirjaan. Se on vielä lukematta, sillä se on sarjan kuudes osa. 

Miesten viikko 8.9. Taimi

Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää. Tänään jos koska kannattaa tarttua konkreettisesti kirjaan. Ja koska on lämmintä, kannattaa suunnistaa lukemaan puistoon tai kahvilan terassille, rannalle tai bussiin kaiken kansan näkyville. 

Taimi on tyypillinen suomalainen luontonimi. Se on ollut sitä myös sen vuoksi, että taimiksi on kastettu sekä naisia että miehiä. Enemmän naisia, mikä sekin on tyypillistä suomalaisille luontonimille.

Olen aina ihaillut luonnosta poimittuja nimiä. Oma nimeni tarkoittaa kotikonnuillani lähinnä keväistä kovaa hankikantoa, joka kestää aikuisen painon ja joskus jopa hevosenkin: sanotaan, että on kirsikanto. Muualla Suomessa kirsi tarkoittaa routaa. Toinen mummoistani oli Lauha, ja syntynyt samoihin aikoihin kun oli myös Taimien, etenkin miespuolisten Taimien kulta-aikaa.

Kirjan yhdeksi päähenkilöksi oli haastavaa löytää edes naispuolista Taimia, ja koko Miesten viikko -ajatus meinasikin tyssätä siihen. 

Mutta sitten löytyi pelastava kirja. Ja siitä löytyi jopa miespuolinen Taimi.

Nuoruuteni suosikkikirjailijoihin kuului Arto Paasilinna, jonka tuotantoa on tullut kerrattua tämän tästä. Paasilinnan mielikuvitus oli lähes vailla vertaa. 

Pääosissa on lähestulkoon aina tavallinen ihminen, usein onnetonkin. Sattuman, usein jopa hämmästyttävänkin sattuman jälkeen pieni asia alkaa poikia uusia ja uusia tapahtumasarjoja. 

Kun Paasilinnan tuotanto väheni ja loppui, löysin tilalle pari samaan humoristiseen/ satiiriseen genreen kuuluvaa kirjailijaa. Ensin Lasse Lehtisen Uskottuine miehineen, ja sittemmin Kalle Isokallion.

Kun Arto Paasilinnan tuotannossa tapahtumat alkavat usein hieman onnettomissa fiiliksissä: on burnouttia, avioeroa, itsemurhasuunnitelmia, konkurssia toheloituja töitä... niin Isokallion kirjoja voi useimmiten kuvailla ajatuksella että yrittäjä pyrkii tekemään hyvää, mutta priimaa pukkaa.

Päähenkilö Taimi löytyy Isokallion kirjasta Maailmanparantaja. 

Maailmanparantaja on firmansa hyvällä voitolla myynyt, eläkkeelle jäänyt yrittäjä. Hän muuttaa maalaiskuntaan, ja päättää sijoittaa rahojaan kuntalaisten hyvinvointiin.

Talokauppojen mukana tulee koiranpentu Taimi, jonka koiria itseäni paremmin tunteva tuttavani analysoi urokseksi, sillä naaraskoirat eivät kuulemma merkkaa lyhtypylväitä. 

Kirjan tapahtumat kerrotaan pääosin Taimin silmin. 

Talokauppojen mukana tulee myös tuttaviksi paikallinen vanhempi remonttimies ja kaikki tunteva ravintolan/kahvilan pitäjä, jotka pitävät rikkaan miehen jalat maassa. Työtön nuori saa työtä ja muitakin onnistaa. Ei kuitenkaan liikaa, siitä pitää päähenkilöt huolen. 

Itse olen lopettanut Isokallion kirjojen kuuntelemisen julkisella paikalla samoin kuin esimerkiksi Timo Parvelan Ella-sarjakin. On hiukan noloa nauraa yksikseen ilman juttulaveria bussissa - etenkin kun en käytä jättimäisiä kuulokkeita, joista kaikki näkee kauas, että liikutaan eri maailmoissa.

Mutta muutoin kyllä; vahva suositus. 

Miesten viikko 7.9. Milo

Tänään nimipäivää viettää Arhippa, Arho, Milo ja Miro. Ruotsinkielisessä kanenterissa on Roy, ja muista löytyy liuta miehiä ja muutama nainen lisää. 

Max Seeckin Uskollinen lukija on ollut mielestäni yksi parhaista kotimaisista dekkareista, vaikka siitä tuleekin mieleen yhden lempitv-sarjani Castlen eräs jakso. Lukemista häiritsi vain se, että kirjailija Castlea näyttelevän miehen ulkomuoto häälyi koko ajan mielessä. Se ei kyllä ollut missään nimessä huono asia. 

Viime vuonna ilmestynyt Merkitty aloittaa Milo Perho -sarjan. 

Milo Perho on taidegalleristi, joka on aiemmin suojelupoliisissa ja avustaa edelleen poliisia sarjamurhaajien kiinnisaamisessa profiloijana. 

Kirja imaisi mukaansa ja nautin lukemisesta. Ei selvästikään ole ihme, että myös tästä Seeckin kirjasta on suunnitteilla tv-sarja. Mielestäni kirjat painivatkin samassa sarjassa toisin kuin Seeckin ensimmäinen sarja, jonka pääosiin sopisi enemmänkin toimintasankari, kuin asioita pohtiva, shakkimestarilta ajattelua oppinut psykologi.

Kirjan myötä Milon persoona alkoi syvetä niin, että on mainio asia, että sarjan seuraava osa, on ollut jo saatavilla peräti neljän päivän ajan. 

Hauska yhteensattuma, että viime kuussa luin dekkari, missä lapsettomuus oli myös taustalla vaikuttamassa. Tässä asia ei haitannut, koska se jäi riittävän taustalle. Elämän onni ei tuntunut olevan lapsesta kiinni, vaikka sitä yritettiinkin saada keinolla millä hyvänsä. Toisessa dekkarissa, jonka nimi ei enää tule mieleen, oma vauva oli pakko saada.

Kaiken kaikkiaan tiedän, mitä teen viimeistään 13.9. Tartun Petettyyn.

Sitä ennen on ratkaistavana maanantain kirjaongelma ja odotettava tiistaita, jolloin ilmestyy keskiviikon kirja. 

Miesten viikko 6.9. Asko

6.9. Nimipäiviään viettää suomenkielisen kalenterin mukaan Asko ja Felix. ChatGpt ei antanut yhtään kirjaa, jossa päähenkilö olisi ollut päivään sopiva. 

Kun kyselin siltä, mihin unohtui Mika Waltarin Felix onnellinen, minkä olin harkinnut lukevani. Ei kuulemma hakenut kuin uudempaa kirjallisuutta. Mitä tekee hakukoneella, joka tutkii vain pintaa? 

Pistä lapsi asialle ja tee itse perässä. 

Lyhyellä haulla löysin toisenkin Felixin, Thomas Mannin Huijari Felix Krulli tunnustukset. Siitä en ollut kuullutkaan aiemmin ja menee lukupinoon. Lastenkirjojakin olisi löytynyt Felixistä mm. kanikirja Felix maailmalla. 0

Ihmettelen kyllä, miksi tekoäly ei löytänyt 2018 ilmestynyttä Katariina Vuoren Erään tapon tarinaa, jonka kertojaäänenä on Asko Eskon poika. Esko on se, kenen taposta on kyse.

Kirja on TrueCrimeä Haapajärveltä. Asko käy koulua. Asko asuu äitinsä kanssa. Esko ryyppää ja tekee rikoksia niin, että on vankilassa tämän tästä.

Selvänä ja vankilassa Esko on hyvä isä. Vankilassa hän piirtää ja kirjoittaa Askolle ja vaimolleen vihkoja. Kun vihko täyttyy, se postitetaan ja aloitetaan uusi. Paras aikakausi on se, kun Esko ottaa antabuskapselin käsivarteensa.

Kun Eskon pää ei ole selvä, hänellä on vihanhallintaongelmia. Ja ainainen rahapula, mikä tietää perheen ruokarahojen menettämistä.

Poliisit tulee tutuksi. Niin tutuksi, että ne eivät aina edes lähde apuun. Perhe jää vähän oman onnensa nojaan. 

Aikansa kun tätä jatkuu, 'kamelien selät katkeavat'. Kyse on enemmänkin siitä, kenen selkä katkeaa ensin : kuka antaa tappavan iskun.

Vuori oli itselleni uusi tuttavuus. Saunakeittokirjaa olen selannut kirjastossa. Joulumerkkikodin lapset sekä Merireittejä menneisyyteen on pitänyt lukea. Yllätyin itsekin, että Merireitit oli jäänyt lukematta. Tämän jälkeen luen senkin. 

Miesten viikko 5.9. Roni

En ole enää lainkaan varma mitä lienen ajatellut 10-20 vuotta sitten, kun olen merkinnyt kalenteriini Miesten viikon syyskuulle. Ehkä nimipäiviä on sen jälkeen vaihtunut ja tullut lisää, mutta koska sitkeästi olen merkintää kalenterista toiseen siirtänyt, niin näillä mennään - minkä kirjoitin kalenteriin, sen kirjoitin ja sen muukaan eletään. Myönnän, että hieman tässä jaksossa sai luovia enemmän kuin aiemmissa viikoissa. Pidennetty viikko tästä kuitenki tuli, kun käytti reippaasti melkein kaikki kalenterivaihtoehdot. Eli siis päivitys on tulossa perättäisen 9 päivän ajan. Valintaperusteena on ollut, että joku kirjan päähenkilö viettäisi sinä päivänä nimipäiväänsä jonkun Suomessa käytettävän kalenterin mukaan. 

Viikon eka päivä oli helppo. Roni ja Mainio löytyy perinteisestä suomalaisesta nimipäiväkalenterista. 

Tässä ei tarvinnut edes miettiä kirjaa, sillä Jani Toivolan Poika ja hame oli valmiina lukulistalla. 

Kirjassa Roni ihastuu äidin hameeseen, kokeilee sitä ja ajautuu seikkailuun. 

Loppu on onnellinen, kuten lastenkirjoissa kuuluu, mutta monta keskusteluun sopivaa vaihetta mahtuu lyhyeen kirjaan. (Ei kuitenkaan liian montaa). 

Roni asuu äitinsä kanssa ja mummo asuu samassa talossa. Mummo on avarakatseisempi kuin äiti, joka yrittäneet suojella lasta maailmalta. 

Itse olen ollut vuosikymmeniä sitä mieltä, että jos tytöt saa pukeutua siniseen, ei pojiltakaan saa kieltää punaista. Ja ajatusta voi laajentaa muuhunkin. 

Viimeaikoina olen nähnyt instassani niin paljon miehiä, jotka pukeutuvat kilttiin, tunikaan, takkimekkoon tai mekon kaltaisiin vaatteisiin, että ehkä maailma on valmis siihen, että mekko saa olla myös pojan vaate. 

Muistelen kysyneen Facebookissa joskus 15-16 vuotta sitten, kun olin lukenut J.R. Wardin Musta tikarin veljeskunta - sarjan vampyyreistä, ja googlettanut sen vuoksi Tom Fordin pukumuotia, että kuinka moni FB kaveri aikoo hankkia puolihamehousut. Ehkä niitäkin alkaa näkyä katukuvassa vähitellen täälläkin 🙂

Mutta palatataan lyhyen muotikatkoksen jälkeen taas kirjoihin. Toivolan kirjan pariksi olen jo aiemmin valinnut kirjan, jonka nimi on melko saman tyylinen. Sen keskiössä on muoti. 

Kirja on David Walliamsin Poika ja mekko. Nimen lisäksi myös kirjojen kansissa on samaa olinnetta. Tarina on kuitenkin erilainen, vaikka tässäkin kirjassa on onnellinen loppu. 

Päähenkilönä on Ronia vanhempi jalkapalloa harrastava poika, joka ostaa eräänä päivänä itselleen Vogue-lehden. 

Tämä poika asuu isänsä ja veljensä kanssa kolmestaan. Isä kaipaa poikien äitiä ja niin tietty pojatkin. Isä ei työltä ja surultaan ole kuitenkaan täysin kartalla. 

Poika joutuu jälki-istuntoon, joka koituu pojalle onneksi. Hän ystävystyy siellä kauniin ja käsistään taitavan tytön kanssa. 

Loppu jääköön luettavaksi tai kuunneltavaksi. 

En tallentanut sitaatteja, mutta kutkuttava kohta kirjassa oli, kun aikuinen moitti mekon väriä. Oranssista olen samaa mieltä. 

Pojan Vogue-lehdestä tuli mieleeni Instassa näkemäni pieni poika, joka käy kahdesti kuussa kahden ompelijan luona yksityisopetuksessa ja valmistaa huikaiseva luomuksia hienoista kankaista. Hänen suunnittelemiaan vaatteita on nähty muotinäytöksissäkin. 

Kaikkeen näemmä pystyy, jos on intoa ja joku, joka maksaa kalliit materiaalit/välineet/ohjauksen. En osaa sanoa pojan ikää, mutta tuskin hän kahdeksaa enempää on täyttänyt.

Ja sitten eikun lukemaan. Huomenna on uusi päivä. 

Kirjan verran runoja Euroopasta

Alkuvuodesta 2024 luin runokirjan melkein jokaisesta EU-maasta. Puuttumaan jäi silloin Luxemburg, Malta, Kroatia ja Kypros, joista on vaikea löytää mitään kirjaa suomeksi. Olin sangen ylpeä tuloksesta. Sittemmin olen ajatellut, että voisin kirjata yhteen paikkaan kaikki lukemani eurooppalaiset runokirjat. Täydentelen tähän vähitellen myös aiemmin lukemiani eurooppalaisia runokirjoja, sitä mukaa kun tulee mieleen. Ja itseni tuntien tehnen joku päivä myös päivityksen johon kerään lukemiani runokirjoja muualta maailmasta. 

Kuva: Unsplash/Rima Kruciene

Alankomaat
Onni on vaarallista. Hollanninkielisen nykyrunon antologia vuodelta 2002S. Sen on kääntänyt Heimo Pihlajamaa. En ole ehtinyt vielä lukemaan, mutta kirjassa on pääosin 1940-1950-luvuilla syntyneitä runoilijoita. 

Albania
Silvana Berki Kun taivas aivastaa. Luettu 2018. 

Belgia
Henri Michaux (1899-1984) Harhailla, laiskotella : runoja. Osa runoista on pari rivisiä, kuin mietteitä. Tykkäsin kovasti. Osasta tuli mieleen Pablo Nerudan pienikokoinen kirja joka on täynnä mietteitä. Sen nimi ei kyllä nyt tule mieleen. 

Bosnia-Hertsegovina
Goran Sivic Sarajevon suru. Luettu 2022. Tästä pidin todella paljon, kun luin sitä. 

Bulgaria

Preparoidut Feenikslinnut ja niiden viestit. Bulgarialaisia runoja 2021 ja Salamoita helvetistä : Bulgarian runoja 1995 ovat Tarmo Maneliuksen kääntämiä runokirjoja. Feenix lennähti hyppysiini niin myöhään, että en vielä ehtinyt lukemaan. Salamoita helvetistä täytyisi tilata Varastokirjastosta tai käydä lukemassa vaikka Turussa. 

Espanja
Federico Garcia Lorca (1898-1936) 
Andalucian lauluja,
Mustalaisromansseja ja 
Runoja. Luettu viimeksi 2021.  

Irlanti
James Joyce (1882-1942) Runoja pennin kappale ja Kamarimusiikkia. Kumpikaan ei juuri jättänyt intoa lukea lisää. Luettu 2021 ja 2022.

Islanti 
Edda-runot. Ne sykähdyttivät sieluani jo 1980-luvulla.

Iso-Britannia
John Keats Runoelmia. Jaakko Tuomikosken suomennos 1917. 

Italia
Antonia Pozzi Runoja iltahämärästä. Kirjan runot ovat sekä suomeksi että italiaksi Lauri Kailan kääntämiä ja valitsemia. 2025. 
Cesare Pavese Runoja kummuilta. Kirjan runot ovat sekä suomeksi että italiaksi Lauri Kailan valitsemia ja kääntämiä. 2025
Cattulus Gaius Valerius (87 eKr.-57 eKr.) Kaikki runous. Himpun verran vanhempaa italialaista runoutta, mutta ei ollut käsillä uudempaakaan. Jukka Kemppinen on kääntänyt runot ja kertoi kirjan lopussa, että ihan kaikkea ei kääntänyt, sillä osa oli toistoa, osa liian vaativia nykyihmiselle, osa vaikeita kääntää. Puuttuvia on parikymmentä. Aiheet ja tyylit ovat laidasta laitaan. 
Francesco Petrarca Sonetteja Lauralle on ensimmäinen moderni länsimaisen kirjallisuuden runokokoelma. Se julkaistiin nimellä Canzoniere vuonna 1374. Se ilmestyi suomeksi vuonna 1966. Olen lukenut sen viimeksi noin 10 vuotta sitten.  

Itävalta
Itävallasta en keksinyt kokonaista runokirjaa, mutta saksankielisen nykyrunouden (runoilijat syntyneet viime vuosituhannella) antologiassa Puiden lohtu : saksankielistä runoutta 1946-2000 on kaikilta runoilijoilta on valittu keskimäärin 6 runoa. Itävallasta kirjassa on seitsemän runoilijaa, jos oikein laskin. 7*6 runoa on jo runokirjanverran sekin: 
Christine Lavant (1915-1973) viisi runoa. 
Erich Fried (1921-1988) kuusi runoa. 
Hans Carl Artman (1921-2000) viisi runoa, joista aistin toiston tehokeinona, kuten vähän huvittavassakin Maisema 8 -runossa toistuva: " Lehmä, ukkonen sarvissaan." 
Friederike Mayröcker (1924-2021) neljä runoa. Mayröcker oli ainoa, josta löysin Wikipedia-tekstin myös suomeksi. Vuodesta 1954 lähtien Mayröcker kirjoitti runoja Ernst Jandlin (1925-2000) kanssa. Jandlilta kirjassa on kahdeksan runoa. Jandl tunnetaan eritoten äänteillä leikkimisestä. Häneltä löytyy saksaksi mm. runo, jossa on vokaaleista vain o:ta. Kirjan runoista kannattaa etsiä käsiin ainakin 1957 vuoden runo, taisteluhaudasta. 
Kirjan nuorimmat itävaltalaiset ovat: Ingeborg Brahmann (1926-1973) kuusi runoa ja Peter Waterhause (1956-) kolme runoa. 

Kreikka

Kourallinen valoa - Nykykreikkalaisen runouden antologia. Kirjassa on mukana parikymmentä runoilijaa 1930-luvulta lähtien mukaan lukien kaksi Nobel-runoilijaa. Kirja on vuodelta 1997, joten ihan "nyky" se ei ole. Tässä kohtaa aloin miettiä, että miten esimerkiksi 50-vuoden päästä erotetaan viime vuosisadan 'nykyrunot' silloisesta nykyrynoista.  

Latvia
Jos unohdat oman nimesi : latvialaisen nykyrunouden kokoelma suomeksi ja latviaksi. Kerrankin "nyky"runouden kirja, jonka runot ovat oikeastikin tältä vuosituhannelta. Mukana oli myös runoja, jotka muodostavat kuvioita, joten suosittelen kirjaa, en äänikirjaa, jos sellainen jo on tehtykään. 2025
Omasta kirjahyllystä löytyy Lehmuksen tytär ja tammen poika Latvialaisia dainoja Krisjanis Baronsin kokoelmasta. Kirja on vuodelta 1985 ja sisältää vanhoja runoja mm. tytön naimisiin lähettämisestä. 
"Painautui lehmus tammea vasten"... 
Näitä tulee luettua aina, kun tämä ohut kirja tulee vastaan. (1985, ja monta kertaa sen jälkeen)

Liettua

Rupikonnakultin jäljillä : uuden liettualaisen runouden antologia. Kirjassa esitellään 14 runoilijan runoja ja lyhyesti runoilijoita itseäänkin. Vanhin näistä nykyrunoilijoista on syntynyt 1943. Kattavan tuntuinen kokoelma. Muutamista runoista tykkäsin erityisesti. 

Norja

Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. Kiva pikku kirja. Laitoin Norjaan, koska sieltä en ole vielä lukenut kokonaista runokirjaa. 

Portugali
Fernando Pessoa (1888-1935) kirjoitti myös runoja. Itseasiassa erilaisia runoja useammallakin eri nimellä. Hetken vaellus - kirjassa on runoja nimimerkeiltä Alberto Caeiro, Ricardo Reis ja Alvaro de Campos. Puhuttelevia runoja ne ovat edelleen. 
Seuraavaksi havittelen käsiini João Luís Barreto Guimarãesin (1967- ) runokokoelman Välimeri (2023) joka on Kiiltomadon mukaan ensimmäinen kokonaan käännetty portugalilainen runokirja. Runoilija taitaa olla ainoa minua nuorempi runoilija tässä päivityksessä. 

Puola
Wislawa Szymborska (1923-2012) Täällä. Szymborska on saanut runoistaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1996, jonka jälkeen runojaan alkoi ilmestyä myös suomeksi. Olen joskus aiemmin lukenut niistä Sata Szymborskaa. Tämä Täällä teki paremman vaikutuksen. Nämä runot on kuin ystävän puhetta minulle tai ylipäätään lukijalle. Helposti lähestyttäviä. Lopussa kääntäjän kiva muisto päivällistä Szymborska luona. 🌟🌟🌟

Ranska
Alfred de Musset (1810-1857) Yöt ja muita runoja. Olen melkolailla sanaton ja ihan myyty. Wau.🌟🌟🌟
Eugène Guillevic (1907-1997) Riittejä. Kirjassa runoja eri kokoelmista. 

Romania
Mihai Eminescu (1850-1889) Runoja. Eminescu on sekä Romanian että Moldovan kansallisrunoilija, joten sopii molempiin maihin. Moldova ei kuulu EU:hun joten tässä kirjana Romaniaan. Luettu 2021.   

Ruotsi
Carl Michael Bellman (1740-1795) Fredmanin epistoloita. Kivojahan nämä on aina, mutta jotenkin toimii paremmin laulettuna tai ainakin luettuna vain yksi kerrallaan. Muistelen kerran kuulleeni muutamia näistä jonkun perinnesoitinyhtyeen soittamana Turussa. Yhtyeen nimi on jo unohtunut. 

Saksa
Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) Jälkisointuja Goethen kirkkaimmat runot. Antologiassa runojen ohella pätkiä Goethen elämästä. 
Heinrich Heine (1797-1856) Firenzen öitä. Heine oli lukioaikana suosikkirunoilijani. Luin sitä, kun kaveri luki Lorcaa. Ei huono vieläkään. Miksi muistan aina, että Heine eli 100 vuotta myöhemmin. 
Puiden lohtu : saksankielistä runoutta 1946-2000 kirjassa on keskimäärin kuusi runoa lukuisilta saksalaisilta runoilijoilta mm. Bertolt Brechtiltä ja Saksan ensimmäiseltä naispuoliselta Nobel-kirjailijalta Nelly Sachsilta, joka muutti natseja pakoon Ruotsiin 1930-luvun alkupuolella. 

Slovakia
Miroslav Válek (1927-1991) Rakastelua kananlihalla, rauhattomuutta.

Slovenia
Srečko Kosovel (1904-1926) Punainen raketti on ainut keksimäni slovenialainen runoteos, johon on koottu katsaus Kosovelin noin tuhannen runon tuotannosta. Runot Kosovel kirjoitti neljässä vuodessa. Ei siis ihan runo per päivä, mutta paljon joka tapauksessa. Kirjaa en ehtinyt saada käsiini ennen tämän julkaisua, mutta tulossa on.  

Suomi
Vuonna 2024 lukemani suomalaiset runot. Muita suomalaisia en tähän päivitykseen kirjaa. 
Maria Leinonen Otsalla perhosen varjo.
Arto Melleri Ilmalaiva "Italia". Melleriä on aina mukava lukea. 
Laura Ruohonen Kummalla kammalla.
Esko-Juhani Tennilä Metsän väristä en väittele enää.

Sveitsi

Puiden lohtu : saksankielistä runoutta 1946-2000 antologiasta löytyy vain yksi sveitsiläinen runoilija (eikö todellakaan muita löydetty, ei ihme ettei itselleni ole tullut vastaan). 

Raphael Urweider (1974-) jolta on valittu neljä runoa. 

Tanska
Talot ovat yksin : Pohjoismaisten runojen antologia. Kirjasin Tanskaan, mutta runot kaikkialta Pohjoismaista. 

Tšekin tasavalta
Jaroslav Seifert (1910-1986) Ruttopylväs. Seifert (1901-1986) on voittanut Nobel-palkinnon 1984. Julkaisi ensimmäisen runokokoelman jo 20-vuotiaana.

Ukraina

Taras Sevtslenko Ukrainan valitut runot. 

Unkari
Attila József (1905-1937) Läpinäkyvä leijona : runoutta ja elämäkerrallisia kirjoituksia. 
Gándor Kányadi (1929-2018) On seutuja. Suomennettuna on toinenkin teos Shamaanilintu, mutta sitä en ole vielä lukenut.
Erzsébet Tóth (1951- ). Aamut hiukset hajallaan. Runoilija on tämän päivityksen nuorimpia, vaikkei enää mikään eilisen teeren tyttö hänkään. 

Venäjä

Omenakasvoinen mordian : mordvalaista kansanrunoutta. Runot on valikoinut ja suomentanut Raija Bartens. Näistä runoists tuli mieleen mm. Kalevalan morsiamen neuvontarunot, vaikka runomuoto onkin erilainen. Mordvalaiset on suomen sukuinen kansa, vaikka kieli on eriytynyt kauan sitten. Mordvan tasavalta kuuluu Venäjään ja sijaitsee Moskovan ja Kazakstanin rajan puolivälissä Volgan länsipuolella. Matkaa Moskovaan on reilu 500 km. Suurin osa Mordvan asukkaistsa on mordvalaisia. 

Harms Daniil (1905-1942) Kurmiainen : kertomuksia ja runoja lapsille on kokoelma absurdeja lyhyitä tarinoita ja runoja. Harms oli kuulemma tunnettu absurdiudesta. Itselleni outo nimi. Kirjan valitsin ihanan kannen vuoksi. Runot on Neuvostoliittoajalta. 

Viro
Jan Kaus ja Harri Rinne (toim.) Ajattelen koko ajan rahaa : kivikovaa virolaista nykyrunoutta. 
Anu Laitila (toim.) Kivikuu eesti luulet virolaista runoutta kahdella kielellä. (antologia) runot on kirjoittaneet Hesso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka.

*  *  *

Puuttuvat 18 kpl

Andorra, Armenia, Azerbaidzan, Georgia, Kazakstan, Kroatia, Kypros, Liechtenstein, Luxemburg, Malta, Moldova, Monaco, Montenegro, Pohjois-Makedonia, San Marino, Serbia, Turkki, Valko-Venäjä

Cesare Pavese

Tutustuin Cesare Pavesen (1908-1950) muutama vuosi sitten kirjoittaessani päivitystä Volterrasta. Myöhemmin olen törmännyt nimeen usein Twitterissä, jota tosin en käytä enää. Siellä 'Roomassa tänään'  -aiheiden joukossa olen nähnyt enemmän eurooppalaista kirjallista kulttuuria kuin koskaan aiemmin satunnaisesti, etsimättä. Pavese on yksi niistä kirjailijoista, joka nousee esille tämän tästä.

"Ja hän ei ollut tyhmä, hän tiesi mitä halusi. Hän halusi vain mahdottomia asioita." Cesare Pavese Kuu ja kokkotulet (oma käännös) 

Pavese syntyi Pohjois-Italian viiniseudulla pienessä Santo Stefano Belbon -kylässä. 

Hänestä kasvoi yksinäinen ihminen. Osaksi siksi, että Pavesen isä kuoli ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta en voi pienen maalaiskylän tyttönä, ilman lähellä asuvia ikätovereita kasvaneena, olla tuntematta hengenheimolaisuutta maalaiskylän vähävirikkeisyydestä. Tosin Pavese muutti melko pienenä Tornioon.

Pavese päätti päivänsä 1950. Sitä ennen häneltä ilmestyi yksi runoteos Lavorare stanca. Toinen runoteos koottiin jälkeen jääneistä runoista ja aiemmin vain lehdessä julkaisuista runoista. 

Vuonna 2024 ilmestyi vihdoin käännös Runoja kummuilta, jossa on molempien kirjojen parhaat runot. Sain kirjan käsiini heti uutena. Runot on valinnut ja suomentanut Lauri Kaila.

Kirjassa on harmittavasti vain 2-sivuinen kääntäjän esipuhe. Suomessa vähemmän tunnetulle kirjailijalle se on vähän.

En ole mikään suorasanainen, kertovan runouden ystävä, koska minulle on useimmiten vaikea hahmottaa, miksi tarina on runo, kun se kuulostaa lyhyeltä kertomuksesta, mutta näistä tarinoista pidin. 

Olen opiskellut italiaa vuosia hyvin laiskasti mutta aina jää jotain mieleenkin. Niinpä runoja oli hauska lukea molemmilla kielillä ja huomata, kuinka hyvin suomentaja oli saanut sanat toimimaan suomeksi samaan rytmiin kuin italiaksi. 

Aiemmin olen lukenut klassikon Kuu ja kokkotulet, johon siis törmäsin soffamatkalla Volterraan. Miten voikin pieni paikka päätyä moneen kirjaan?

Kirjassa Amerikassa asuva kyläläinen palaa kotikylälleen ja tapaa nuoruuden ystävänsä. Kirja on klassikko, joskin Suomessa huonosti tunnettu.

Jollain tapaa samankaltaista yksinäisyyttä on myös Pavesen toisessa suomennetussa teoksessa Vain naisten kesken. Missä liikutaan yläluokkaisesti Torinossa,  muotimaailman seurapiireissä. 

On sääli, että Pavesen kirjoituksia ei ole enemmän. Mutta nämäkin ovat hyvä katsaus. Vielä riittäisi käännettävää, jos joku taho innostuisi. 

Heinäkuussa luettu 2025

Heinäkuu meni lomafiiliksissä. Geokätköreissut vei lukuaikaa sekä itse reissut että kätkömysteerien ratkominen. Mutta nyt ollaan taas syysmoodissa.

Atkinson Kate Ihan tavallisena päivänä. Jackson Brodie -sarjan 1. osa. Äänikirja ja tuntui, että nimiä oli vähän liikaa hanskattavaksi yhdeltä kuulemalta, mutta muuten hyvä kirja. Kolme erillistä katoamista ja avioeron jälkeistä sopeutumista kesäkuumalla oli vähän liikaa. Cambridge, Englanti. (22.7.) 🌟🌟

Atkinson Kate Kaikkein vähäpätoisin asia. Jackson Brodie -sarjan 2. osa heti perään. Nimet alkoi tulla tutuksi, mutta edelleen hieman sekavaa kuunnella. Luettuna on varmasti selkeämmät nimet. Tarina tässäkin hyvä. Teatterifestarit menossa ja paljon väkeä, rikastunut Brodie lomailee avovaimonsa kanssa, joka osallistuu teatterinäytökseen. Tapahtuu kolari, jota Brodie alkaa tutkia. Edinburgh, Skotlanti. (23.7.) 🌟🌟

Aulen Johanna Eläimet lensivät ensin : avaruusmatkailun uranuurtajat. Sarjakuva tietokirja avaruuteen ammutuista eläimistä. Nimeltä tunsin entuudestaan vain Laika-koiran. Mielenkiintoinen ja kivasti piirretty. (7.7.) 🌟🌟🌟

Backman Elina Kuka pimeässä kulkee. Ruumis löytyy Katri Valan -puistosta Helsingistä. Saara lähtee Mathildedahliin koiravahdiksi ja tutkii vanhempaa tapausta. Salo (3.7.) 🌟🌟

Blyton Enid Kadonneen kaulakorun tapaus. Olen lukenut kirjan ensi kertaa 1974 tienoilla, silloin kansikuva oli spoilaavampi, mutta jostain syystä en tykännyt kannesta lainkaan. Uusi kansi on aika hauska. Tarina kun kiva edelleen. Englanti (30.7.) 🌟🌟

Jæger Jörgen Ääni. Ole Vik -sarjan kuudes osa. Vähän tässä tuntui olevan monta erilaista asiaa 'pääosissa', mutta tykkäsin tästäkin osasta. Norja.

"Dementikolla ei ole muuta kuin tämä hetki." (28.7.) 🌟🌟

Leon Donna Mitä kylvät - komisario Guido Brunettn tutkimuksia osa 32. Tässä kirjassa luetaan ehkä vähemmän kuin aiemmissa (mikä pettymys), mutta muuten kirja on totuttua laatua. Italia, Venetsia.(12.7.) 🌟🌟🌟

McCall-Smith Alexander Kauniista ja kaukaisesta maasta : Mma Ramotswe tutkii osa 24. Tämä osa oli mielestäni taas mielenkiintoisempi, mitä pari edellistä. Ollappa itselläkin orpokodin johtajan kaltaisia ystäviä. Botswana. (11.7.)

Motte Anders & Anette de la Kuolema Caprilla - Lomaparatiisin murhat. Sarjan ensimmäinen osa sopii hyvin lomalukemiseksi, vaikka palelinkin terassilla tätä lukiessa. Kirja toi mukavia muistoja Sorrennon lomilta ja Caprilta. Italia.

"Vai oliko kenties totta se, mitä toiset sanoivat: Vesuviuksen ytimestä kantautui meren alitse kaasuja, jotka purkautuivat jonkin onkalon kautta Caprille ja vääristivät ihmisten aistihavaintoja? Oli miten oli, Lara tiesi, ettei ainakaan haitannut pitää vähän tarkemmin matkustajia silmällä. Kuka tahansa saattoi altistua Caprin lumoukselle." (4.7.) 🌟🌟🌟

Palviainen Jukka-Pekka Jugi ja majakkasaaren aave. Jugi-sarjan osa 1. Kuuntelin kirjan kertauksena ennen Kylmäpihlajan retkeä. Sehän se Rauman edustan ainoa majakkasaari on, vaikka oikeasti sieltä ei ole puolentunnin laivamatka (lähes tunti) eikä siellä ole yksiluokkaista koulua eikä kauppaa. Rauma. (13.7.) 🌟🌟🌟

Snow Christel Penni Pähkinäsydän ja pitsikartanon kummitus. Menossa on viides vuodenaika syksyn ja talven välillä. Penni Pähkinä sydän on vienyt minunkin sydämeni. Äiti pyytää Penniltä:

"Haluan että vannot minulle yhden asian, ettet koskaan luovu toivosta, et vaikka olisi kuinka synkkää." (29.7.) 🌟🌟🌟

Stout Rex Kuolema pöytälaatikossa. Matkalukemisena Virossa. Jotenkin muistin entuudestaan, että tähän liittyi käsikirjoitukseen, mutta tässä pöytälaatikossa löytyikin pommi. 

"Te luulette, että minun ateriani ovat kuin se ateria, jota Johnson kuvaili Boswelille: 'Huonosti tapettu, huonosti puhdistettu, huonosti keitetty ja huonosti tarjoiltu', ja tunnette minua kohtaan sääliä." 

Pohtii Wolfen naapuri Vollmer, kun ei ehdi syömään täpläsillinmätiä kreolilaiseen tapaan. Maistuisi minulle. Kunpa löytäisin jostain Nero Wolfe keittokirjan...  USA. (31.7.) 🌟🌟🌟

Stout Rex Kuoleman käsikirjoitus. Tähän tarinaan liittyy oleellisesti romaanin käsikirjoitus. Ja Archie pääsee järjestämään naistenkutsut. USA. (14.7.)

Talvi Marke (Anne Leinonen ja Helena Waris) Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella. Kettukoski-sarja alkaa, kun aiemmin menestyneen Neulemurhat-dekkarin kirjoittaja Auri Tuhkanen muuttaa vanhempiensa asuntovahdiksi kirjoittamaan menestyneen kirjansa jatko-osaaa. Yhtäkkiä hän on keskellä murhatutkimusta. Liikaa romantiikkaa minulle, mutta muuten tykkäsin. (8.7.) 🌟🌟

Terras Antto Tallinnan tappajat - Viron veriset vuodet. TrueCrimea Virosta tuttuun Terraksen tapaan. Jutut oli lyhyitä, mutta hyvin tuli selväksi. Viro (21.7.) 🌟🌟🌟

Terras Antto Tallinnan tappajat - Viron veriset vuodet osa 2. TrueCrimea jatkuu. Viro. (22.7.) 🌟🌟🌟

Verne Jules Karpaattien linna. Tapahtuma alkaa 29.5., milloin sää ajaa partaansa - se ajaa sen toisinaan hyvin lyhyeksi, Romanian Transslvaniassa (metsien maa, jonka pinta-ala on 1/9 Ranskasta), Werstin kylässä, missä oli paronin linna. (5.7.) 🌟

Walthéry Ei. & Jidéham Natasha Epävakaat laitteet. Taas näitä sarjakuvia, jotka oli toinen osa, mutta tilatessa kirjaa lähikirjastoon en sitä tajunnut. Ylipäätään ei mitään mielikuvaa, mitä projektia varten olen tämän tilannut. Kiva kirja, vaikka eka osa puuttukin lukupinosta. (11.7.) 🌟🌟

6.7. Runon ja suven päivä 2025

Lomailun vuoksi koko Runon ja suven päivä unohtui. Muistin vasta illalla  kun näin marketin lipputangoissa viisi Suomen lippua. Se oli poikkeuksellista, sillä huomioitteni mukaan ympäri vuoden omin lipun liputtavat yritykset harvoin jaksavat liputtaa muuta kuin omalla lipulla, ja silloinkin harvoin kaikilla lipputangoilla kerralla. Onneksi runoutta voi kunnioittaa joka päivä, joten julkaisen tämän keväällä kesken jääneen päivityksen pari päivää myöhässä. 

"Proosan kirjoottamiseksi on aina löydettävä jotain sanottavaa. Runoiltaessa se ei ole välttämätöntä." (Louise Ackerman)

Minulla on aina ollut lämmin ja käytännönläheinen suhde runoihin, vaikka myönnän, että hektisimpinä vuosina runoja ei juuri tullut luettua. Mieli kaipasi silloin enemmänkin dekkareita. Nuorempana sen sijaan lainasin yhtenäkin kesänä systemaattisesti kotikunnan kirjastosta runokirjoja ja luin niitä aakkosjärjestyksessä, silloin kun ei ollut muuta tekemistä. 

Samaa käytännöllistä lähestymistapaa noudatan välillä vieläkin. Maaliskuussa lainasin reilu 40 runokirjaa. 

Nuorena lupasin, että vuonna 2025 julkaisen runokirjan. Hirveän täyttä ei ole pöytälaatikossa, joten voi tulla kiire. 

Berchoux on kirjassa La Gadtronomie, 1801, sanonut:

"Runo ei ole milloinkaan päivällisen veroinen" 

Minusta se riippuu päivällisestä. Tähän ikään mennessä on tullut syötyä monenlaisia päivällisiä. Harvoin kuitenkaan niin loisteliaita, ettei sitä joku runo päihittäisi.

Yhdet loistavimmista päivällisistä olen syönyt Rautalammilla kun siellä järjestettiin karjalaiset pidot 2003 kesällä. Niistä päivällisistä ei puuttunut muu kuin yöuinti, mutta sitä en osannut kaivata. 

Ruokalajeja oli lukuisia niin, että ruokaryyppyjäkin oli viisi ja joidenkin ruokalajien välillä oli suuta puhdistava väliruoka. Ruokalajien välissä oli ohjelmaa ja pöytäseurakin oli mukava. 

Siltä(kin) reissulta ostin runokirjan, jonka oli tehnyt Rautalammin Peuran museon perustajasukuun kuuluva mies, Albert Kukkonen. Kirjan tarkkaa sijaintia hyllyssä en osaa sanoa, joten kirja jää nyt kertaamatta, mutta Peuran museosta Rautalammilta se löytynee edelleen, sillä museo on koonnut runot kirjaksi Rautalammin runoniekan Albert Kukkosen Runoja. Kirja löytyy Project-Guttenbergistä, jos ei ole asiaa Rautalammille. 

En ole reiluun kymmeneen vuoteen ostanut juurikaan kirjoja, mutta myönnän edelleen katsovani melko tarkkaan kaikki vähänkin vieraammat runokirjat. Etenkin museoissa. 

Vierastan runoutta, mistä on vaikea sanoa, onko kyseessä minuuttinovellikirja, jonka novellit on muotoiltu runojen näköisiksi, vai runokirja. Joitain poikkeuksia toki on, kuten kesäkuussa uudelleen lukemani Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina, mikä ei tunnu novellikokoelmalta vaan peräti elämäkerralliselta pienoisromaanilta. 

Runoja on siinä mielessä kuitenkin hyvä lukea miten vaan, missä vaan ja millä kokemuksella/silmälaseilla vaan, sillä runous jos mikä, on kirjallisuuden laji, jota voi jokainen tulkita miten haluaa. Tai olla tulkitsematta. 

Kesäkuussa luettu 2025

Kun tarpeeksi pitkään hokee itselleen, että lukemista voisi vähän vähentää, niin nyt kesäkuussa se sitten tapahtui. Melkein. Luin vain 26 kirjaa. Oli reilusti muuta monipäiväistä ohjelmaa: geokätköilyn isot block partyt, synttärit, juhannus ja Viron matka... Katsotaan sitten jääkö tämä maltillisempi määrä käytännöksi, vai pidänkö parit lukemisentasausmaratonit, kun elämä taas rauhoittuu kotoisin uomiinsa. 

Astra Tessa, Kukko Aapo ja Niva Niko-Petteri Uhma on jumalasta. Sarjakuva kirja Vilho Lammen elämästä ja taiteentekemisestä. Mielestäni kirja on ihan yliveto suoritus opiskelijoilta. Minusta nämä kolme erilaista piirtäjää olivat löytäneet tarinasta juuri oikeat, heille sopivat pätkät. Kirja ei yhtään vaikuttanut kolmen eri tekijän tekemältä. Wau. Toivottavasti tekevät muutakin yhdessä. Liminka (13.6.) 🌟🌟🌟

Bakker Gerbeand Isä muuttaa yläkertaan. Kirja ei kuitenkaan ollut minun suosikki genrejä, mutta kelpo tarinan Bakker tarjosi. Poika, joka roudasi isänsä yläkertaan ja vihdoin, 55-vuotiaana aloitteli omaa elämäänsä osoittautui kaskoseksi, joka oli  menettänyt toisen puoliskonsa 19-vuotiaana. Mielenkiintoinen tarina siitä, miten jotkut ihmiset vain ajautuvat elämässään eteenpäin. Alankomaat Amsterdamin lähellä maaseudulla. (17.6.) 🌟🌟

Beaton M.C. Epäilyttävän eläinlääkärin tapaus : Agatha Raisin - sarja osa 2. "Hemaiseva"... Olenkohan koskaan ennen kirjoittanut tuota sanaa ennen, tuskin... Kirjan esittely tekstin mukaan hemaiseva eläinlääkäri löydetään kuolleena. Lemmenkipeähkö Agatha Raisin ja ilmeisesti platoniseen rakkauteen vannova James Lacey tutkivat tapausta. Kiva kirja, mutta liikaa rakkauden kaipuuta minun makuuni. Englanti (8.6.)

Christie Agatha, Kuolema keskitalvella, en ole novellien ystävä, mutta Christien ja Doylen novellit ovat yleensä mieleeni. Tässä kirjassa esiintyy mm. Poirot, Marple, Tommy ja Tuppence, Parker Pyne ja Mr Quinn. Englanti.

"Naisen on turvauduttava valheeseen, se on totta. On kuitenkin kolme ihmistä joille naisen täytyy puhua totta: rippi-isälleen, kampaajalleen ja yksityisetsivälleen, jos luottaa tähän." (5.6.) 🌟

Crofts Freeman Wills (1879-1957) Salaperäinen laatikko. Eletään 1920-lukua Walesin etelärannikolla Burryn lahdella. Poliisitarkastaja Joseph French toimii etsivänä. Kirja on kirjoitettu 1928 ja suomennettu 1954. Poikansa kanssa viimeisenä lomapäivänä kalassa ollut amatöörikalastaja törmää kalareissullaan haiskahtavaan ison laatikkoon, mistä löytyy ruumis. Kaikki aikuiset ovat kyllin fiksuja pitääkseen lapsen erossa asiasta, siitä pisteet kirjailijalle. Tarinan eteneminen on hieman monimutkainen, mutta tykkäsin. Wales. (11.6.) 🌟

Hill Antonio Kauniit kuolemat. Komisario Salgado tutkimuksia 2. Héctor Salgado jatkaa kadonneen vaimonsa tapauksen pohdintaa ja samalla tutkii rikosta Barcelonassa. Espanjassa. (18.6.) 🌟

Holst Christoffer Suviunelmia ja verenpunaa, eka osa Cilla Storm -sarjaa. Jo toukokuussa kirjoitin blogikirjootuksen juhannuskirjoista, mutta nyt kyllä tuli vähän kiusaantunut olo tästä, joka oli yksi suositelluista. Miten voi olla noin miehen kipeä ihminen... Ja sitten kun saa mitä vonkasi ei edes tajua pitää kiinni. Huoh. Mutta ei tämä nyt huonokaan ollut. Plussaa siitä, että alkoholin kulutus pysyi suositelluista rajoissa. Ruotsi. (15.6.) 

Holst Christoffer Syysaallokkoja ja myrskynsilmiä. Tämä sarja taisi olla tässä toisessa osassa. Ei minun genteäni. Plussaa annoin tulevan anopin ja miniän suhteesta. Ruotsi. (21.6.) 

Hurme Juha Limingan ihme 1918. Sarjakuva. Limingan kunta oli se kunta, missä punaiset ja valkoiset päättivät 30.1.1918 olla taistelematta, ja se päätös piti. Liminka (14.6.) 🌟🌟

Hövenmark Nils (1922-1995) Kunnallismurha. Svartselen kunnan eronnut kunnanjohtaja Viktor Swenson lähtee iltakävelylle lumiselle rannalle, on perjantai-ilta, kello puoli yhdeksän 29. 10.1971. Järvi ei ole vielä jäässä. Pakkasta on 20 astetta ja ulkona on oikea hernerokkasumu. Yhtäkkiä järveltä kuuluu airojen ääni. Sitten airot vedetään sisään ja kuuluu varovainen loiskahdus. Jotain raskasta pudotettiin veteen. Mitään ei näy eikä Svenssonin kyselyihin vastata. Poliisi ei innostu tutkimaan. Epäilee, että joku upotti vanhan hellan. Ruumishan se...  Pohjois-Ruotsi. (12.6.)

Kilpamäki Heini Aseman nainen. Kirja oli lukupiirin kesäkuun kirjana, ja olimme yhtä mieltä, että kirja oli hyvää toimitustyötä alusta loppuun, mutta olisimme kaivanneet hieman enemmän tarinaa siitä, millaista elämä asemalla on. Kirjassa kerrotaan yhden ihmisen tarinan kautta asunnottomuuden hoidosta Suomessa. Enemmänkin tietokirja kuin elämäkerta. Helsinki. (10.6.) 🌟🌟

Koskinen JP Lokakuun likaiset lunnaat - Murhan vuosi osa 10. Arosuon suvun monimutkaiset kuviot etenevät taas vähän eteenpäin. Juho Tulikoski jatkaa etsivän töitä enonsa firmassa. Hämeenlinna.

"Kauneus oli turhuutta, jolle oli vaikea laskea oikeaa hintaa." (2.6.) 🌟

Kulju Mika Suomalaiset Normandian maihinnousussa. No nyt oli kirja historiasta, josta ei ollut mitään tietoa etukäteen. Mutta kirjan nimi oli kyllä klikkiotsikon tasoa - niistä suomalaisista ei kirjassa tainnut olla prosenttiakaan sivuista. Muuten hyvä kirja. Ranska. (4.6.) 🌟🌟

Meri Lennart (1929-2006) Kamtšatka : tulivuorten maa. Olipa mielenkiintoinen matkakuvaus. Kirjassa siteerataan myös. muita matkan tehneitä, kuten Sakari Pälsiä ja merilehmä-Stelleriä (Georg Willhelm Steller). Kirja on ilmestynyt viroksi 1964. Venäjä.

"Olen ehtinyt tehdä paljon tyhmyyksiä, mutta koskaan en ole pakannut reppua ilman kirjaa. Sellainen reppu olisi raskas kantaa." (24.6.) 🌟🌟🌟

Šcepanovic Branimir (1937-2020) Suu täynnä multaa.Vanha Mies lähtee viimeiselle matkalle vanhaan kotimaahansa. Lääkäri on antanut huonon ennusteen, mutta jösses miten mies juoksee! Montenegro (18.6.) 🌟

Stout Rex (1886-1975) Jos kuolema uinahtaa. Rex Stout on yksi suosikeistani. Onneksi niitä riittää. Kaikki romaanit on käännetty suomeksi. Kääntäisipä joku pienoisromaanit, kuunnelmat ja novellitkin. 1920-luvun New York, Usa. Wolfe saa toimeksiannon etsiä syyllistä joksi asiakas vahvasti epäilee miniäänsä. Archie muuttaa asiakkaan talouteen hänen avustajakseen. Asiakkaalla on rahaa:

"Siellä näyttää, mihin Jumala pystyisi, jos hänellä vain olisi varaa." (22.6.) 🌟🌟🌟

Tavaststjerna K.A. (1860-1898) Suomenlahden salaisuus. Rusalka-laiva katoaa myrskyssä jättäen jälkeensä epätietoisuutta ja 162 hylyn mukana kadonnutta vainajaa.  Tarinan loppu töksähti ja jäi nykylukijaa ajatellen harmittavasti kesken. Muuten kiehtova tarina. Merimatka.

"Kunnioitettavat lukijani tuntenevat aikaisemmista sanomalehtikirjoituksista, että Suomenlahden merenpohjaa on tutkittu perusteellisesti, ei ainoastaan niiden särkkien tienoilla, joita on viitattu Rusalkan haaksirikon aiheuttajiksi, vaan myöskin laajalti niiden ympäristöllä. Venäläiset ilmailijat ovat vasituisesti tätä tarkoitusta varten sommitelluissa kallishintaisissa ilmapalloissa leijailleet sen merenpinnan yläpuolella, joka levittäikse lounaaseen Pohjolan Gibraltarista, Viaporista, ja kaikkein parhaimmilla vesitähystimillä tutkineet mahdollisimman tarkkaan merenpohjaa usean penikulman laajuudelta. Jokainen, ken tietää, että tuollaisella koneella voi suotuisan sään aikana keksiä kymmenen metrin syvältä nyrkinkokoisen kiven, käsittää, kuinka huolellisesti tutkimuksia oli tehty. Sen ohessa ovat sukeltajat olleet toiminnassa kaikkialla, missä on vähäisintäkin syytä ollut arvella jotakin erikoista piilevän merenpohjassa." (26.6.) 🌟🌟

Tikkanen Märta Vuosisadan rakkaustarina. Runoja Tikkasten rakkaudesta. Olen lukenut kirjan aiemminkin. Täältä löytyi useasti kertomani lohduttava tieto kiinalaisista kirjainmerkeistä koskien kriisissä piilevää mahdollisuutta. (26.6.) 🌟🌟🌟

Veirton Kalle Henkka ja Kivimutka ja hitonmoinen lohisoppa, sarjan 9.osa. Kirja on suunnattu 6-9 - vuotiaille, mutta aika hurja tämä mielestäni oli. En lukisi 6-vuotiaalle, mutta 9-vuotias nauttinee. Tämä kirja oli mielestäni sellainen, että on syytä lukea vanhempien kanssa. Lastenkirja. (9.6.)

Zweig Stefan (1881-1942) Eilispäivän maailma : Erään eurooppalaisen muistelmia. Zweig ei syyttä ollut ennen Agatha Christietä maailman käännetyn kirjailija. Hän tiesi paljon mutta kirjoitti tiiviisti. Onneksi hänen kirjojaan saa nykyisinkin. Ainakin Shakkimestarista ja Amokista on otettu uusi painos hiljattain. Aiemminkin olen Zwaigista kirjoittanut. Itselleni tässä oli melko vähän uutta, mutta viihdyin silti. Itävalta, vaikka Zweig lähtikin kansallissosialisteja pakoon jo 1934. (3.6.) 🌟🌟🌟

Toukokuussa luetut 2025

Toukokuussa pistäydyin soffamatkalla Prahassa, koska "kaikki" geotuttavat olivat siellä fyysisesti. Olipa mielenkiintoinen reissu! Piti tehdä myös päivitys soffamatkasta Egyptiin, mutta onnistuin taas hävittämään Bloggerista keskeneräisen tekstin. Pitäisiköhän oikeasti siirtyä kirjoittamaan Wordiin muistiinpanoja 🙃 Vietin instassa toukokuusta naistenviikkoa. Tänne kirjoittaneen niistä ensi vuonna, sillä valitsemani kirjat oli yllättävän hyviä. 

Aarnipuro Marja Murha toimituksessa - Kaarina Riikonen ratkaisee 8. Yksinhuoltaja Antti Pasanen mainittu. Toimistossa tulossa muutoksia. Mikä harvoin tietää yksilöille hyvää. Helsinki. (7.5.) 🌟🌟

Brigatti Ella Sängynaluskansa Egyptissä on yli 3-vuotiaille suunnattu kirja Vilkaista ja Metri-kissasta Egyptissä. (14.5.) 

Blyton Enid  Karanneen vangin salaisuus. Arpinaamainen vanki on karannut ja poliisipäällikkö pyytää apua Pullalta ja kumppaneilta. Englanti (9.5.) 🌟

Bovil (Bo Vilson 1910-1949) Sinuhe Egyptiläinen. Mika Waltari seuran kymmenen vuotta sitten julkaisema sarjakuvakirja Bovilin kuoleman vuoksi kesken jääneestä Sinuhesta. Viimeiseksi sivuksi Bovililta jäi Sinuhen aika Babyloniassa. Loppu romaani on tiivistetty sivun loppuun tekstinä. Kiva, mutta tummahko kuvitus. Suomennetussa versiossa on kirjan mukaan aitoa Waltarin tekstiä tiivistettynä. Egypti (1.5.) 🌟🌟

Dolan Penny Kissapatsaan arvoitus. Kirja on Hyppää kirjan kyytiin -sarjan kirja suuraakkosin. Kirja kertoo museon egyptiläisestä kissapatsaasta. Historia tietoja kirjasta ei juuri opi, mutta muuten mukava ja sopivasti mielikuvitusta herättävä tarina. Kirjasta tuli mieleen hieman isommille lapsille suunnattu Maijaliisa Dieckmannin Sigismund Virtanen Troijan sodassa. Molemmissa kirjoissa ollaan yhtäkkiä seikkailemassa menneisyydessä. Luin kirjan kaupunginosa tapahtumassa, kun lämmitteli kirjastossa. Egypti (18.5.) 🌟

Garam Sami ja Tervomaa Raija Boltsin södeimmä runot. Stadin slangi ei ole mun juttu, vaikka murteista tykkään muuten. Garamin stadin murrekirjoihin törmäsin syksyllä kun tehtiin esitelmää Aleksis Kivestä. Parhaiten runoista avautui ne, jotka tunsin entuudestaan. Niitä oli varmaan 3/4 runoista. Kahvia löytyi Eino Leinon runosta Yks muisto vaan Berliinistä (Garamin stadinnos):

"Snadi kuppila Charlooen kartsalla! /  Ku skriivaan muistelmia, on sust monta rivii.../ ....Mun tsufeeki sit jäähty, ku ajatus suhun pysähtyy./ Sit aloin täs mä spiidaa ja öögist valu vodaa..." (2.5.) 🌟

Granauskas Romualdas Elämä vaahtera alla. Maaseutu katoaa vähitellen ja tuo muutosta, joka ei välttämättä ole hyvää: välinpitämättömyyttä töistä ja ympäristöstä, juurettomuutta ja alkoholiongelma. Niin kävi Suomessakin. Liettua. (23.5.) 🌟

Grimaldi Virginie Hyvä elämä. Kaksi siskosta viettää viikon yhdessä isoäidin asunnossa tämän kuoleman jälkeen ja muistelee menneitä. Baskimaa (Espanja)

"En oikein tykkää Aku Ankasta, se on aina niin kiukkuinen." Emma 10v.

"Entä sinä ja Alex, kuinka pitkään te olette olleet yhdessä? 19 vuotta koossa ja kaikki hampaat suussa. Tuo sanonta kiellettiin jo vuonna 1925. Meneekö teillä hyvin?" Emma nyt.

"You are safe, sinä olet kassakaappi." Tyttöjen sisäpiirivitsi Titanic-elokuvasta (4.5.) 🌟

Hammett Dashiell (1894-1961) Maltan haukka. 1980-luvulta tuttu, kovaksikeitetty dekkari ilmestyi vappuna äänikirja palveluun ja olihan se otettava heti kuunteluun. (2.5.) En muista enää, mitä tykkäsin kirjan päähenkilöiden nimistä vajaa 40 vuotta sitten, mutta nyt en lähtisi lukemaan paperikirjaa, jossa esiintyy Brigid O'Shaughnessy. Aivot menee solmuun pelkästä ajattelemisesta, että tuo pitäisi lausua ääneen, mutta Lars Svedberg selviytyy siitä kelpolailla. 1920-luvun San Francisco, Kalifornia, Usa.

"Te olette voimakas, olette kekseliäs, olette rohkea. Teiltä varmaan liikenee tuota voimaa ja neuvokkuutta ja rohkeutta vähän minullekin. Auttakaa minua, herra Spade. Auttakaa minua, sillä tarvitsen niin kipeästi apua..."  (3.5.) 🌟

Hellman Sonja Naiset ilman maata viisitoista kertomusta. Maahan muuttaneiden naisten tarinoita. (11.5.) 🌟🌟

Helve-Sibaja Liisa Hausfrau : kotona Sveitsissä. 14 vuotta sveitsiläisenä kotirouvana ja costaricalaisen puolisona, mutta myös etätyöläisenä. Sveitsi. (22.5.)

Henriksson Maila Miinan murju ja muita kirjoituksia. Kirjoitus on kuvitteellinen, vuonna 1925 syntyneen miehen sukututkimus. Se lupaus tulee hyvin täytettyä. Kirja kuulostaa hyvinkin omaelämäkerralliselta sukutarinalta. Kirjassa on kaksi "muisteloa" ja lopussa muutama runo. Miinan murju on tarina kieltolain vaikutuksesta. Toinen tarina, Lapin sota kertoo jatkosodan saksalaisista ja Lapin sodasta Raumon kylässä, missä Maila on syntynyt ja itsekin kokenut evakkoonlähdön 13-vuotiaana. Tornio, Lappi. (2.5.) 🌟

Hill Antonio Kuolleiden lelujen kesä : Komisario Salgado osa 1. Kuukauden toinen tai kolmas espanjalainen kirja. Ihan vain koska en muistanut, että olin jo lukenut vuoden espanjalaisen. Etsivän Héctor Salgado.. Espanja/ Barcelona. (23.5.)

Hjulström Carin Yksi ruumis liikaa :Taimitarha murhat 3. Siri ja Anton jatkavat puuhiaan taimitarhan ja sukututkimuksen parissa. Siinä sivussa ratkotaan murha ja Anton löytää jotain, missä on lähes luonnon lahjakkuus. Ruotsi. (21.5.) 🌟🌟

Huovinen Veikko (1927-2009) Puukansan tarinoita. Metsäpalo, puut siementää, horsmat, eläimet, sodat, nälät, pakolaiset... Lopulta metsää aletaan käyttää muuhun kuin metsästykseen ja marjastukseen. Tuli metsänhoitaja, joka katseli vankkoja puita.  Metsänhoitaja ei yksinkertaisesti malttanut kaadattaa näin jykevää saloa. Kaadettiin maltillisesti sieltä täältä, jotta metsä kasvaisi edelleen, niin, että ihmiset voisi tulla ihailemaan vankkaa metsää. Kuuntelin Veikko Huovisen syntymäpäiväksi Kainuun museon järjestämän lukumaratonin, joka kesti kuutisen tuntia. Sotkamo (7.5.) 🌟🌟🌟

Jacobs Edgar P. Suuren pyramidin arvoitus. Osa 1, Manethon papyrus sarjakuva kirjoissa Blake ja Mortimer seikkailevat Egyptissä. Tarina jatkuu katkeamatta toisessa kirjassa.  (1.5.) 🌟🌟🌟

Jacobs Edgar P. Osa 2, Horuksen kammio. Ensimmäisen kirjan alussa kerrataan Gizan isoimman pyramidin rakennetta ja esitellään Gizan nekropolia. Seikkailussa löytyy papyruspala muumioiden käärinliinoista, missä kerrotaan pyramidin salaisuudesta. Aarteiden perässä on myös pahoja miehiä. Amon-jumalan palvelijakin liittyy asiaan. Egypti (1.5.) 🌟🌟🌟

Kanto Anneli Saalistetut - Näkijä 2. Näkijä lähtee Lappiin hotellin ennustajaksi. Hotellin siivoojalle alkaa tapahtua monia murheita. Tässäkin kirjassa surmatyö on tapahtunut kauan sitten. Kuuntelin kirjan vahingossa toisen kerran, aloitettuani päätin jatkaa, mutta ei tämä ollut yhtään parempi toisellakaan kertaa; ei vaikka lukijan ääni sopii mielestäni loistavasti lappilaisiin tarinoihin. Eka osasta tykkäsin paljon. Lappi (18.5.)🌟

Kanto Anneli Kaivatut - Näkijä 3. Näkijän tarina etenee. Tässäkin murha on vanha juttu. Kirjan tapahtumat ei ole kevyitä, mutta Kanto osaa kirjoittaa lempeästi. Tässä kirjassa maahanmuutto on yksi teemoista. Tästä osasta tykkäsin taas täysillä. Helsinki/Savo-Karjala

"Rouvasta tulis hyvä huijari." (18.5.) 🌟🌟🌟

Kanto Anneli Häntähoiva ja Pätkä. Löysin tämän Kirjakärpänen-sarjan kirjan kirjaston vaihtolaatikosta muutama päivä ennen Anneli Kanto aiheista lukupiiriä. Kirjan on kuvittanut Tuire Siirtäminen. Kirjassa kolme lasta perustaa Häntähoiva osuuskunnan, jonka tarkoituksena on hoitaa ja ulkoiluttaa eläimiä. (19.5.) 🌟

Karolina Anna Toinen meistä kuolee tänään. Lukupiirin kirja, mitä en muuten olisi valinnut. Toisaalta tykkäsin... mutta... Voi sitä viinan määrää. Muutenkaan ei kovin sykähdyttänyt. Loppukin oli sekava, vaikka syylliset arvasin pitkästä aikaa tosi varhain. Ruotsi (21.5.)

Kohout Pavel Kysytään Klaaralta : Jelena Masinovan käsikirjoitukseen perustuva romaani. Kasiluokkalainen tyttö alkaa nähdä mitä tulee tapahtumaan. Veijaritarina Tsekistä. (24.5.).

Kurkov Andrei Kiovan korva.  Kurkov ei tälläkään kertaa pettänyt odotuksia. Nautittavaa tekstiä. Mielenkiintoinen tarina. Ja yhtä odottamaton kuin Kuolema ja Pingviini -kirjassa. Ukraina. (31.5.) 🌟🌟🌟

Kuronen Ville Vihtori Kunnasmaan perintö. Liperin Härkinvaaralla maatilaa pitävästä Kunnaspään suvusta. Kolme poikaa sai maata, kaksi tyttöä kunnon rahamäärän. Kirja on vuodelta 1988, jolloin itsekin asuin Joensuussa opiskelun merkeissä. Kirja-Sampo on sijoittanut kirjan 1980-luvulle.  En tiedä, oliko Pohjois-karjalassa silloin vielä karjapiikoja ja renkejä. Maanteiden kunnosta ym. päättelin tapahtuma-ajan aluksi ennemminkin 1950-luvun lopun tai 1960-luvun alun. Ihan lopussa päästiin kyllä sitten 1980-luvulta tuttuihin tunnelmiin. Liperi. 3.5.🌟🌟

Kyösti Jukka Kyllikki Saari : Paljastuksia suohaudasta. Murha vuodelta 1953 pitää meidät otteessaan. Jotenkin tämä kirja tuntui todellisemmalta kuin aiemmin asiasta lukemani. Kyöstin käytössä on ollut poliisin laajaa aineistoa ja hän on haastatellut murhan tutkijaa. Isojoki. (22.5.) 🌟🌟🌟

Miller C.L. Kuolema Punaisella : Antiikin metsästäjät 2. Museosta varastetaan taulu, ja antiikinmetsästäjät palkitaan etsimään saalista. Jäljet johtavat antiikkiristeilylle Punaisellemerelle, laivalle, minne antiikinmetsästäjättären piti alunperinkin mennä esiintymään. Paikka piti ihan googlettaa, kun on vuosia siitä kun olen kuullut sanan Punainenmeri. Meille unohtaneille: se löytyy Suezin kanavan tienoilta. Laivalla sattuu kaikenlaista.  Englanti/ Jordania. (28.5.) 🌟🌟

Müller Herta Ihminen on iso fasaani. Tuli mieleen vanha ruotsinkielen opiskeluaikainen vitsi kahdesta juttelevasta vanhasta miehestä: 'Fasaani?' 'Nej jag menade: Vad sa ni?' Päähenkilöiden nimet sanottiin niin usein, että juuri muuta ei aivot ottaneet vastaan. Romania. (29.5.) 

Mäki Reijo Tyynysotamies - Jussi Vares osa 36. Aina välillä rasittaa pitkät nimet, jotka lukiessa voi harppua yli, mutta kuunnellessa on pakko kuunnellen uudestaan ja uudestaan. Vakituisilla sivuhenkilöillä onneksi on lyhyet nimet kuten Kyypakkaus. Tykkäsin tästä kirjasta kuten edellisestäkin. Sijoittaisin top-10 listalle, jos pitäisin sellaista. Mäen oivallisista mietteistä pidän erityisesti. Ehkä se on meidän siikaislaisten omaa huumoria. Turku.

"Varför Paris! Vi har juu Pjongjang!"   "Raha tekee mykästäkin Pavarottin."  (29.5.) 🌟🌟

Neruda Jan (1834-1891) Prahalaistarinoita. Neruda ainoa kokonaan suomennettu kirja kertoo Malâ Stranan barokkikaupunginosasta, joka on kaupungin vanhin osa. Kaupunki on perustettu 1200-luvulla. Alueella sijaitsee nykyisin valtion virastoja ja myös Suomen suurlähetystö. Kirjasta tuli hyvällä tavalla mieleen mm. Heikki Hietamiehen Nikolai Tasihinin yleinen sauna, minkä luin viime syksynä. Lempeä tarina yhteisöstä. Tsekki. 🌟

"Papin ja vanha pojan kasvot erottaa pimeässäkin." (4.5.) 🌟

Němcová Božena Isoäiti - kuvia maalaiselämästä. Tsekkoslovakialainen isoäiti kutsutaan asumaan lapsensa luo. Hänestä tulee kulmakunnan yhteinen isoäiti. Tähän mennessä vuoden lempeän ihanin kirja. Tsekki. (6.5.) 🌟🌟🌟

Nicholson Dean ja Jenkins Garry Nalan maailma. Naula ja Garry lähtivät joku aika sitten jälleen pyöräilemään Englannista Thaimaahan ja seuraan matkaa instassa. Niinpä oli hyvä aika lukea tämä kirja joka on seikkaillut lukupinossa ainakin vuoden.(31.5.) 🌟🌟🌟

Praha Kirjailijan kaupunki. Toim. Jukka Hakkarainen.Suomalaisten kirjailijoiden tunnelmia Prahasta Alli Nissisestä ja Juhani Ahosta nykykirjailijoihin. Tsekki. (30.5.) 🌟🌟

Rajajärvi Lilja Kaari elämään eli erään kätilön muistelmat. Muhoksella syntynyt Lilja kertoo opiskelustaan kätiköksi ja työurastaan aikana, jolloin jotkut vielä synnyttivät kotona ja kätilö oli tiettömien taipaleiden takana, mutta pyrkimys oli jo synnyttämiseen sairaalassa. Muhos, ja muita paikkakuntia (20.5.) 🌟🌟

Ranta Kukka ja Kanninen Jaana, Vastatuuleen : Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Lappi. (8.5.) 🌟

Richelsen Sebastian, Veljeni 75 osassa. TrueCrimeä Pohjoismaista. Istuiko veli murhasta syyttömänä. Tarinasta tuli mieleen Ulvilan Murhan tutkinta ja Murphyn laki: jos joku voi mennä pieleen se menee. Mutta mikä olikaan totuus? Tanska. (28.5.) 🌟🌟🌟

Saarikoski Pentti Aika Prahassa. Vuonna 1970 ilmestynyt eräänlainen erokirja. Saarikosken muistoja Prahasta parin kuukauden matkalta marras-tammikuussa 1966-67. Tsekki. 

"Lattea vertaus on aina parempi kuin syvällinen." (9.5.) 🌟🌟🌟

Saarikoski Tuula Kaaos ja kirkkaus - Muistelmat. Saarikoski muistelee elämäänsä ja myös ensimmäistä puolisoaan Penttiä. (6.5.) 🌟

Saahko Lotta-Sofia Matkalaukkulapsuus. Saahko kertoo muutaman matkalaukkulapsen tarinan. On vaikea juurtua mihinkään, kun on koko ajan liikkeessä, vaikka toisaalta oppii jo nuorena monta kieltä ja kulttuuria. (6.5.) 🌟🌟

Sariola Mauri Sumusta nousee risti. Kyllikki Saaren tapauksesta ideansa saanut dekkari, mikä ei edes yritä olla TrueCrimeä. Isojoki. (28.5.) 🌟

Ståhlberg Ester Ester Ståhlbergin kauniit ja katkerat vuodet : presidentinrouvan päiväkirja 1920 -1925. Kirjan olen lukenut aiemminkin. Ei ole äitipuolilla helppoa... Tästä opin, että Ville Vallgren teki myös savikukkoja ja -ukkoja. Lucina Hagman oli bongattu baritoni Walfrid Lehdon ensi konsertissa. Lucina Hagman kävi presidentti Ståhlbergin vaimoa, Esteriä katsomassa 1922 ja hänellä oli pieni sydänkohtaus, Ester epäili, että kestääköhän hänen sydämensä pitkään. Kesti vielä yli 30 vuotta. Helsinki/Naantali (14.5.) 🌟🌟

Tuokko Kaisu Kosto - Eevi Manner osa 1. Manner on toimittaja sanomalehdessä. Merestä löytynyt ruumis on kirjan aiheena. Rikosta tutkii Mannerin nuoruuden aikainen heila Mats Bergholm. Itseäni vähän rasitti kirjassa Mannerin ja puolisonsa lapsettomuuden korostus. Elämä voi olla hyvä ilman lapsiakin. Kristiinankaupunki. (15.5.) 🌟

Tuokko Kaisu Yksin - Eevi Manner osa 2. Kakkososassa löytyy Myllykalliolta aliravitun vanhuksen ruumis. Juonessa on mukana Bergholmin pikkuveli, joka on ajautunut huonoon seuraan. Manner tuntuu järkevältä ihmiseltä, mutta luulisi perheväkivalta aiheesta kirjoittaneen toimittajankin tietävän, että kontrolloivat tyypit kontrolloivat myös puolisonsa kännykkää... Kristiinankaupunki. (16.5.) 🌟

"Syödä on hyvä, nukkua täytyy ja ilman kavereita ei pärjää." (16.5.) 

Tuokko Kaisu Valhe - Eevi Manner osa 3. Kirja alkaa siitä kun ennen juhannusta vanhankirkon portailta löytyy paljon verta. Sarja paranee näemmä edetessään, vaikka on tässäkin piirteitä, joista en niin tykkää. Tekisi mieli sanoa Mannerille ja Bergholmille, että pitäkää hynttyyt yhteen nyt niin saatte elää pidempään yhdessä.  Kristiinankaupunki. (19.5.) 🌟🌟

Vázquez Montalblán Manuel (1939-2003) Kuolema keskuskomiteassa. Yksityisetsivä Pepe Carvalho kutsutaan tutkimaan keskuskomiteassa sattunutta outoa kuolemantapausta. Kovin innoissaan hän ei ole, sillä Mardid ei ole hänen mielestään kulinaristinen paratiisi. Espanja.

"Hän antautui siiderin syvän raikkauden lumoihin. Nestettä kaadettiin kitsaasti laseihin, jotka eivät olleet tottuneet niin saitoihin juomahanoihin. Yltä päältä märkänä Carvalho huuheli omenaisella vaahdolla sisäänsä niin ikään siiderillä maustettuja makkaroita ja pasteijoita, joiden ylenpalttinen sipulimäärä yritti turhaan peittää sianlihan vähäisyyden. Oliko hän ollut täällä ennen? Epäilemättä." (22.5.)

Vepsä Emma Tie Teheraniin : Peukalo kyydillä Iraniin. Mielenkiintoinen matka kirja, jossa olisin soinut olevan enemmän sivuja jotka kertovat myös matkalla nähdystä. Roadtrip. (12.5.) 🌟

Walthéry Francois  Natasha 5 : Musta leski. Sarjakuvakirja jossa lentoemäntä Natasha selviää sangen kaaokselliselta lennolta. Lentomatka. (18.5.) 🌟🌟

Siirtolapuutarhan varjossa osa 2

Pari vuotta sitten juhannuksena tein edellisen siirtolapuutarhoja käsittelevän päivityksen. Nyt tuntui siltä, että olisi aika tehdä uusi päivitys samalla teemalla. Itseäni on lapsesta asti kiehtonut siirtolapuutarhojen pikkuiset puutarhat, vaikka itse en juurikaan ole innostunut itse puutarhan hoitamisesta. Haravointi ja kitkeminen on kivaa kerran kesässä, mutta jokapäiväiseksi puuhaksi se ei maittaisi. Mieluummin ihailen kukkia kuin kitken niitä. Uskoisin viihtyväni siirtolapuutarhamökissä koko kesän, jos joku muu vain hoitaisi sen puutarhaosuuden.   

Kun ensimmäisessä osassa käsiteltiin pääasiassa kotimaisia siirtolapuutarhoja, keskitytään tässä osassa Ruotsiin. 

Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Cecilia Sahlströmin Oikeudentuoja. Päähenkilö Sara Wallen asuu Skonessa ja on töissä Lundin poliisiasemalla. Kirjassa siirtolapuutarhamökillä surmattu on kolmikymppinen miespuolinen sosiaalityöntekijä. 

Taustalta löytyy muutto uudelle paikkakunnalle, pakistanilainen tyttöystävä, jupihtavat ystävät... 

Christoffer Holstin Suviunelmia ja verenpunaa -kirjassa toimittaja Cilla Storm on haaveillut kesämökistä. Isoon huvilaan ei ole varaa, mutt siirtolapuutarhamökki Bullholmenilta, Tukholman saaristosta irtoaa. 

Juhannusaamulla rannalta löytyy surmattuna nuori nainen, jonka Storm näki ennen murhaa....

Siirtolapuutarha esiintyy myös Cilla Storm -sarjan toisessa osassa Syysaallokkoja ja myrskynsineä. Siinä rikostoimittajaksi siirtynyt Storm tutkii 1980-luvulla kadonneen seurapiirikaunottaren tapausta.  

Tämän CozyCrime-sarjan kolmas osa sijoittuu Åreen, mutta neljännessä osassa, Kevättuulia ja petoksen vihreää, ollaan jälleen siirtolapuutarhassa. Ellei hiihtely juhannuksen tienoilla häiritse, kannattaa lukea sarja järjestyksessä. 

Selkeästi raaempi dekkari-kirja on Liselotte Rollin Kolmas aste. Kirjassa murhataan Tukholman lähistöltä siirtolapuutarhamökissä lievästi kehitysvammainen, alkoholisoitunut mies, jota on kidutettu. Itselläni on vielä harkinnassa, luenko kirjan, mutta lisäsin sen tähän, koska monet pitävät näistä verisemmistäkin tapauksista. 

Ihan juhannuslukemiseksi ei ole Åsa Liabäckin Siirtolapuutarhaunelmia kirjasta, joka ilmestyy ainakin suoratoistopalveluihin vasta heinäkuussa, mutta kannattanee laittaa muistiin tämäkin. 

Kirjan siirtolapuutarha sijaitsee Etelä-Ruotsissa. Päähenkilö Anna purhaa sydänsuruaan uuden mökin puutarhaan. Naapurissa asuu iäkäs leksimies, joka tutustuttaa Annan muihin siirtolapuutarhan asukkaisiin. Kirja ei ole dekkari vaan FeelGood-romantiikkaa, mutta kaiketi kesässä yksi sellainenkin pitää lukea. 

Kirja on sarjan ensimmäinen osa, eli jatkoa on tulossa, kenties jo ensi kesäksi.