Historiankirjoittaja kohtasi runoilijan Sampolassa

Ruut Luoto lukee Reporankaa Pori 2016

Pidin oman kirjoittamiseni lomassa kahvitauon. 
Poikkesin kirjastossa tapaamassa runoilijaa.

On hyvä saada välillä erilaista näkökulmaa; 
tavata muita kirjoittajia, ja kuulla erilaisia tekstejä. 
Historiikkia kirjoittaessa pitää olla paljon yksin. 
Arkistokansioita ei voi kantaa mukanaan kahvilaan. 
Runojen ja tarinoiden kirjoittajilla on helpompaa. 
Lähdemateriaalin saa pistettyä pipon sisään, kun lähtee ulos.

Ensimmäisen blogitekstini (jo viime syksynä) 
piti kertoa Pihlavan kirjaston näyttelystä. 
Silloin en vielä kuitenkaan aloittanut kirjoittamista. 
Tämä tuli mieleeni tänään Sampolan kirjastossa. 
Kirjastossa on aina kiva käydä, mutta harvoin siitä tulee kirjoitettua.

Kirjastoon oli kokoontunut mukavan kokoinen ryhmä naisia. 
Väkeä oli sen verran, että keskustelu pysyi hallinnassa. 
Toisaalta ihmisiä oli tarpeeksi, jotta kuultiin erilaisia näkökantoja.

Mutta missä olivat miehet? 
Voisi kuvitella, että ilmaiset pullakahvit houkuttelisivat paikalle,
vaikka runot eivät kiinnostaisi. 
Monet miehet käyvät kahvilla traktorikaupassa, 
vaikka eivät aio koskaan ostaa traktoria. 
Minäkin olen käynyt joskus Honkajoen konepäivillä. 
Olisi mukavaa tavata joskus samoja ihmisiä toisenlaisen kulttuurin parissa. 
Se olisi virkistävä kokemus.

Virkistävä kokemus oli myös tutustuminen Ruut Luotoon. 
Hän on nuori taiteilija, esikoiskirjailija. 
Ensimmäisen runokirjan nimi on Reporanka.

Kirjoja on vaikea verrata toisiinsa. 
Jokaisen lukeminen on omanlainen kokemus. 
Kokemukseen vaikuttaa myös se, millainen mieliala on kun kirjan avaa. 
Sanat kuulostavat erilaiselta kun on nuori, vanha tai 
keski-ikäinen ja työn uuvuttama. 
Siksi yllätyin, kun runoja kuunnellessa mieleeni tuli Jari Tervo. 
Olen ymmärtänyt, että Jari Tervon kirjoittaa kirjan nopeasti. 
Sitten hän tiivistää tekstiä sana sanalta. 
Reporanka kirjaa on kirjoitettu nopeasti, 
mutta sen ajatukset vaikuttavat tarkkaan mietityiltä. 
Tykkäsin. Siitäkin huolimatta, että kirja oli ohut. 
Olen tainnut jo kertoa, että pidän paksuista kirjoista ja kirjasarjoista. 
Toivon, että tämä kirja olisi sarjan ensimmäinen. 
Kirja, jonka esipuheessa kiitetään Bilbo Reppulia, ei voi olla huono.

Runohetken jälkeen oli kevyt mieli käydä maitokaupassa. 
Laitoin riisipuurokattilan liedelle. 
Tämä teksti valmistui yhdessä riisipuuron kanssa. 
Aina välillä muistin käydä hämmentämässä kattilaa. 
Pohjia myöten, kuten äiti on opettanut.

”Sanomalehtikeisari venyttää aina lounastaan. Irvistelee pannukahville.” 

Kirjoittaa Ruut Luoto runossa Sanomalehtikeisari. 
Runohetken vuoksi minä venytin lounaani myöhäiselle. 
Pannukahvikin maistuu - mieluiten mutteripannussa keitetty.