Sadut alkavat sanoilla olipa kerran.
Siis olipa kerran maatalon emäntä Tiina Antintytär. Hän
asusti perheensä kanssa pienessä maalaiskylässä Satakunnassa. Elettiin vuotta
1798. Oli tulossa pääsiäinen ja sen vuoksi emännällä oli paljon töitä
tehtävänä. Pyhiksi piti siivota ja valmistaa ruokaa. Onneksi oli piikoja ja
tyttäriä, jotka auttoivat. Piika oli vatkannut pääsiäismämmiä pihalla. Lumi
tarttui hameen helmoihin. Hänen sormiaan ja varpaitaan paleli.
Tiina huomasi, että työt kotona sujuivat hyvin. Naapurissa
asui köyhä vanhus, jolla ei ollut lapsia auttamassa. Tiina päätti lähteä viemään
naapurille leipää, voita ja palan palvattua lampaan lihaa. Hän laittoi ruuat
koriin ja lähti kävelemään. Matka ei ollut pitkä, siihen ei kulunut kymmentä
minuuttia. Naapurin pihassa emäntä katseli kohti kotia. Siellä se oli, komea ja
iso talo pellon toisella laidalla.
Tiina astui hämärään tupaan. Mökissä oli kylmä ja vanhus
näytti sairaalta. Tiina päätti lähettää rengin tuomaan mökkiin vähän
polttopuita. Naiset puhuivat hetken aikaa. Sitten Tiinan piti lähteä kotiin
valvomaan mämmin tekoa.
Kun Tiina oli kotipellon puolivälissä, nousi yhtäkkiä sakea
sumu. Tiina jatkoi kävelyä pellon toiseen päähän. Sitten sumu häipyi. Mutta
mitä ihmettä! Tiinan edessä ei ollutkaan oma piha. Tiina näki vain korkeita
taloja, paljon isompia, mitä oli läheisessä kaupungissa. Ihan piti nostaa
katsetta ylöspäin. Ikkunoita oli päällekkäin jopa seitsemän. Tiina luuli
olevansa unessa.
Ulkona oli kylmä, ja Tiina päätti mennä sisään ensimmäiseen
taloon. Hetken aikaa ovea kolkutettuaan hän pääsi sisään. Oven avannut nainen
sanoi olevansa Sari. Sari kertoi viettävänsä pääsiäistä yksin ja toivotti
vieraan tervetulleeksi. Molemmat naiset ihmettelivät toistensa vaatteita. He
olivat kuitenkin kohteliaita, eivätkä ihmetelleet ääneen. Kovin erilainen oli
myös puhetapa, vaikka molemmat puhuivat suomea.
Tiina ihmetteli. Hän ajatteli:
-Katsotaan nyt sitten kokonaan tämä outo uni. Otetaan
vastaan kaikki mitä silmien eteen tulee.
Paljon uutta ja ihmeellistä tulikin. Outoja ruokia. Hyvältä
tuoksuvaa kahvia. Liesi johon ei tarvinnut laittaa puita. Ja kovin
mielenkiintoinen teatterilaatikko, jonka kuvat vaihtuivat koko ajan. Kotoista
oli ainoastaan. käsityöt. Sari harrasti kutomista. Hänellä oli pienet
kangaspuut, jolla hän kutoi pieniä pöytäliinoja. Lankoja oli niin paljon, ja
aika kului mukavasti käsitöitä tehden. Lasten kasvattamisesta ja löytyi paljon
yhteistä puhuttavaa.
Tiina tiesi, että pääsiäisenä pitää tehdä monia taikoja,
että talon karjaonni säilyisi. Se oli emännän tehtävä. Vaikka Tiina ajatteli
nukkuvansa, hän päätti tehdä kaiken mahdollisimman oikein tässä oudossa
maailmassa.
Kiirastorstaina Tiina keräsi salaa essunsa taskuun kaikki
talon esineet jotka näyttivät olevan rautaa. Niiden kanssa oli helppoa kävellä
huoneesta toiseen. Päiväkävelylläkin Tiina piti rautaa taskussaan. Näin saatiin
koti puhdistettua pahasta.
Lauantai-iltana käytiin läheisellä pellolla katsomassa
valtavaa nuotiota, pääsiäiskokkoa. Sinne Tiina heitti sukkaansa tarttuneen
oljen, joka oli peräisin omasta navetasta. Kokolle kävellessä Tiina huitoi
käsiään sivuille ja oli kylvävinään viljaa. Niin tehtiin kotona, jotta
saataisiin hyvä viljaonni.
Kaikkein tärkein asia oli vielä tekemättä. Jostain pitäisi
löytää naapurin lehmä, jonka hännästä voisi leikata muutaman karvan. Se teko
saisi omat lehmät voimaan hyvin. Ongelman oli vain se, että tässä isossa
kylässä ei ollut lehmiä. Koiria oli sen sijaan kaikilla. Tiina päätteli, että
koirat ovat tämän kylän lehmiä. Yöllä naiset kävelivät pääsiäiskokolta kotiin.
Tiina pysähtyi silittämään jokaista vastaan tulevaa koiraa. Hänellä oli
vanttuut kädessään. Sarin luo päästyä Tiina poimi talteen jokaisen
koirankarvan. Se takaisi karjan hyvinvoinnin koko vuodeksi.
Tyytyväisenä onnistuneisiin pääsiäistaikoihin Tiina meni
nukkumaan. Pyhä aamuna Tiina heräsi aikaisin. Silmiin osui Sarin eteisessä
oleva vanha lehmänkello. Tiina otti kellon käteensä ja soitti sillä äänekkään
aamuherätyksen. Se toi lisää onnea karjan kasvattamiseen. Sari oli vähän
vihainen aikaisesta herätyksestä.
Aamupalalla syötiin leipää ja paljon kananmunia. Kahvi
maistui erityisen hyvältä. Sitä piti ottaa neljäskin kupillinen. Naiset
kävelivät kymmeneksi kirkkoon. Takaisin tullessa he oikaisivat pellon poikki.
Keskellä peltoa nousi yhtäkkiä sakea sumu. Hetken kuluttua sumu hälveni. Sarikin
oli hävinnyt. Edessä oli tuttu kotitalo. Aurinko paistoi kirkkaana keskellä
taivasta.
Kevein mielin Tiina avasi kotinsa oven. Hetkeen kukaan ei
tuntenut tulijaa, joka oli oudoissa vaatteissa. Sitten syntyi suuri ilo. Äiti
oli palannut kotiin. Kaikki ihmettelivät missä Tiina oli ollut nämä päivät.
Tiina ihmetteli itsekin. Vaikea oli selittää, että oli käynyt vuodessa 2016.
Sovittiin, että siitä ei kerrota muille. Ensi töikseen Tiina lähetti rengin
auttamaan naapurin vanhusta, mutta siitä oli jo huolehdittu. Kun Tiina ei ollut
tullut kotiin, isäntä oli käynyt naapurissa ja lähettänyt apua.
Kerrotaan, että Tiinan kotitalossa kaikki sujui hyvin tämän
jälkeen. Lehmät saivat vain lehmävasikoita. Karitsoita syntyi lukuisia. Vilja
kasvoi hyvin. Talonväki pysyi terveenä.
Kun naapurit kysyivät:
-Millaisia taikoja olet tehnyt kun teidän talossanne kaikki
menestyy?
Nauroi Tiina vain, että kaikki johtuu kahvista. Tiinan iski
nimittäin aikamatkallaan kahvin himo. Tiina pakotti miehensä heti pääsiäisen
jälkeen ostosmatkalle. Ostoslistalla oli kahvia, kahvipannun ja muut kahvin
tekovälineet. Sen jälkeen ei talossa kahvitonta päivää nähty.
* * * * *
Tämä satu on julkaistu alunperin Satakunnan Kansan blogissa 23.3.2016. Kun blogi reilua vuotta myöhemmin lakkautettiin, siirsin kaikki tekstini vähitellen tähän vanhaan blogiini.
