Benediktin muna Julian tapaan |
Kirsin konttuuuri
Kirsin konttuurissa tarinoidaan matkailusta, kirjoista, ruuasta ja perinteistä.
torstai 21. maaliskuuta 2024
21.3. Pyhän Benediktuksen munat ja muita juttuja
tiistai 19. maaliskuuta 2024
Minna Cathin päivä
Hyvää Minna Canthin päivää!
...Ja jos Itä-Suomen Yliopistossa on edelleen Ruuhka-Suomalainen osakunta (virallisesti Hämäläis-Eteläsuomalainen osakunta, tai vielä tuttavallisemmin Ruuhkis), niin hyvää vuosijuhlapäivää sinnekin. Perustamisesta lienee nyt 35 vuotta. Mitenkähän on, pääsisköhän yhtenä perustajana mukaan juhlimaan 5 vuoden päästä...
Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi ihmeessä vuosijuhlapäiväksi valittiin kuopiolainen hahmo, mutta sitten muistini syövereistä nousi esille ajatus, että keväällä ei tuolloin ollut oikein muita sopivia juhlapäiviä, kun Kalevalan päivä oli jo Karjalaisella osakunnalla ja Runebergin päivä Savolaisilla... ja olihan Ulrika Wilhelmina Johnson sentään kuitenkin syntynyt Tampereella, vaikka sen useimmat unohtavat, kuten nyt itsekin olin tehnyt. Agricola olisi tietty ollut enemmänkin ruuhkasuomalainen hahmo, mutta huhtikuun alku ei mahdollisten pääsiäisten vuoksi olisi ollut hyvä vaihtoehto. Monet kauempaa tulleet opiskelijat pitivät pidempää pääsiäislomaa.
Minna Canth syntyi 1844 ja kuoli 1897 vain 53-vuotiaana. Canthin ensimmäinen kirja, Novelleja ja kertomuksia julkaistiin 1878 eli tuottoisaa kirjoitustyötä oli parikymmentä vuotta. Canth kirjoitti suomen kielellä, mikä ei tuohon aikaan ollut itsestään selvyys.
Canth kirjoitti kymmenen näytelmää ja seitsemän pitkää novellia sekä ison kasan lyhyempiä kertomuksia. Hänellä oli oman salonkinsa ohella iso verkosto, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa. Esimerkiksi Lucina Hagmanin kanssa hän pohti suomenkielistä opetusta ja pitäisikö tytöille opettaa samoja asioita kuin pojille vai painottua enemmän esimerkiksi kotitalouden opettamiseen. Muistelen Canthin kannattaneen kotitaloutta, mutta Lucina Hagmanin omassa koulussa kotitaloustunnit aloitettiin vasta 1960-luvun loppupuolella.
Viime vuosina olen pyrkinyt lukemaan ainakin yhden Minna Canthin kirjoituksen joka vuosi.
Tänään luin Lehtori Hellmanin vaimon. Kuvittelin kyllä lukeneeni sen aiemmin, mutta se oli ilmeisesti joku muu aikalaiskirja, jonka pääosissa oli Hellmanilta kuulostava nimi, ehkä Juhani Ahoa.
Lehtori Hellman (liekö Canth osannut englantia) iskee itselleen vaimoksi kauniin opiskelijaneidon.
Opiskelu luonnollisesti jää papin aameneen ja lehtorilla on naimisiin sellainen hoppu, että kotitalouden opiskelukin jää huonoihin kantimiin. Opiskelemassa olleet nuorethan joutuivat usein jo hyvin nuorena lähtemään kotoaan kauas täysihoitoon joko tuttavien luo tai oppilaitoksen asuntolaan. Kummassakaan ei välttämättä oppinut käytännön kotielämää.
Hellmanin vaimo on siis pulassa.
Piikaa pitäisi ohjata ja valvoa, mutta minkäs teet, kun piika tietää enemmän. Soluttautuminen lehtorin seurapiireihinkään ei suju hyvin. Muiden opettajien vaimot ovat vanhempia ja kokeneita. Rouviksi kasvaneita tai kasvatettuja. Hellmanin vaimon itsetunto ei riitä nousemaan seurapiirien keulakuvaksi vaan hän häpeää jo ensi visiitillä ylipukeutumistaan, istuu soffalle (hyi, hyi, olisi pitänyt kursailla, sillä soffa on kunniavieraille) ja pasmat (tuskin nuorikko tunsi sitä sanaa vaikka osasikin ommella sieviä vauvan paitoja) menee sekaisin ja jauhot suuhun. Henkevä keskustelu ei luonnu ja verkostoituminen jää ohueksi.
Sanalla sanoen. Hellmanin vaimo jää yksin. Ei kuitenkaan samalla tavoin Yksin, kuin Juhani Ahon oivallisessa pienoisromaanissa, jonka luin viime vuonna. Juhani Ahon yksinäinen on yksin Pariisissa, kun ei saanutkaan rakastamaansa tyttöä vaimokseen.
Hellman näyttää kyllä rakastavan vaimoaan, tai ainakin kunnioittaa hänen asemaansa niin, ettei lyö tai huuda vaimolleen, vaikka tämä ei osaakaan toimia oikein. Sanonnassa sanotaan, ettei haukku haavaa tee, mutta pienikin sana voi olla otollisessa maaperässä epäilyksen siemen. Niinpä vaimo ottaa kaikki Hellmanin sanat moitteeksi ja alkaa ajatella, että Hellman ei välitä hänestä. Vain kirjoittaminen tuntuu hyvältä, mutta kukapa vaimoihminen ehtisi miehensä mielestä kirjoittamaan joutavanpäiväisiä romaaneita....
Loppuratkaisua en spoilaa, kannattaa lukea ja katsoa itse, oletko samaa mieltä, että myös vaimossa on vikaa. Hän ei ole mielestäni valmistautunut vaimon tehtäviin kuten olisi pitänyt. Sopia kyllä kysyy, onko nykynuoretkaan valmistautuneita nykypuolisoiden rooliin. Vanhat tavathan ovat usein pinttyneitä kolmanteen tai neljänteen polveen, kuten Raamatussa oivallisesti sanotaan, ja mistä kirjoitin kauan sitten itsekin kolumnin Pohjola Norden lehteen.
Kirjan pääpaino on kuitenkin siinä, että yhteisöt eivät ota avosylin vastaan erilaisia uusia jäseniä ja eri aikakausilla on hyvinkin erilaiset ihanteet.
Onneksi näistä ajoista on osin päästy ohi, mutta toisaalta some nostaa helposti tikun nokkaan pikkuasioita ja tekee niistä entistäkin isompia. Esimerkiksi muistelen tässä kuinka tohtori Jenny Haukio sattumalta reilu 12 vuotta sitten joi linnan juhlissa kahvia kupista, missä oli lusikka. Korrekti paikka toki lusikalle on kahvitassilla, mutta pitääkö asiasta ilkkua lehdissä lukemattomia kertoja. Sama koskee mielestäni myös uusinta kohua Catharinan kuvankäsittelystä. Jos me ei olla aivokirurgeja, niin joskus pitää myös muistaa armeliaisuus:
"Hullu ei huomaa ja viisas ei puhu mitään."
lauantai 9. maaliskuuta 2024
Helmikuussa luetut kirjat
"Elämä on liian lyhyt ja Netflix liian hyvä."
"Hän oli havainnut, ettei pärjännyt ilman joitain asioita. Kunnon yöunet eivät olleet aina välttämättömiä, mutta kahvi oli."(10.2.)
" Hylättyäni kirjastonhoitajan ammatin, joku perheenjäsen, kuka sitä en tiedä, toi julki ajatuksen, että minun tulisi valita alakseni jotakin kirjallista.- Harmi, ettei poikaa saatu vallitsevissa oloissa innostumaan teologiasta." 🌟
"Verilöylyltä baltialaisissa häissä."
"Hänen pohkeitaan jomotti ja hänen ruumiinsa tuntui liukenevan uupumuksen lätäkköön.- Oh, minä luulin – minä halusin vain kupillisen kahvia." (10.2.)
"Mika Häkkinen on surkimus muhun verrattuna. " 🌟🌟🌟 (18.2.)
"Tämä oli oikeastaan Markuksen erikoisalaa: kärsivällisyys ja ojennettu käsi, sävyisyys. Nuoruudessaan hän oli suunnitellut, että olisi mennyt opiskelemaan teologiaa ja asettunut Herran palvelukseen, jos se vain olisi sopinut yhteen hänen Nellaa kohtaan tuntemansa lihallisen kiinnostuksen kanssa. " (29.2.)
" Sisällä baarissa seudun alkuperäisasukkaat syventyivät iloisina siihen ruuansulatukseen liittyvään riittiin, jonka perusteella italialaiset erottaa muista kansallisuuksista ja jonka voi suorittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa ilman, että tulee saapasmaan kirjoittamattomien baarisääntöjen mukaan automaattisesti luokitelluksi sakemanniksi. Toisin sanoen: joivat espressoa. Siihen aikaan, josta tässä kerrotaan, Bar Lumessa oli tarjolla kymmentä eri kahvilaatua, joiden lähes pakkomielteinen harrastaja Massimo italialaisena ja matemaatikkona oli. Alkaen käsityönä paahdetusta arabicasta, jota hän tilasi eräästä Stravesan paahtimosta, ja jota tarjoiltiin niille, jotka tilasivat yksinkertaisesti vain kahvin ja päättyen caracolitoon, jonka pavut olivat pikkuisia ja huumaavan tuoksuisia ja jota ei valitettavasti aina ollut saatavilla, mutta josta Massimo oli salaa lähes yhtä ylpeä kuin olisi paahtanut sen itse." 🌟 Jösses. Minäkin tahdon caracolitoa. (26.2.)
"Päivät jolloin tapahtuu onnettomuus alkavat aivan samoin kuin kaikki muutkin päivät. Niin kauan kuin mitään ei ole tapahtunut, ne ovat aivan tavallisia päiviä. Myöskään World international workshop jne. ensimmäinen päivä ei tee tästä poikkeusta. Kuten mikä hyvänsä konferenssi, missä ketään ei tapeta alkaa erityisen arvostetun puhujan luennolla, johon hän tiivistää elämäntyönsä tulokset. Sen jälkeen alkavat ensimmäiset sessiot, jotka kestävät yhteentoista saakka, jolloin ohjelman mukaan pidetään kahvitauko." 🌟 (26.2.)
4.9.1943 Kotielämää - maa pimenee: "Katujen on oltava tyhjät kello 21." (1.2.)
tiistai 27. helmikuuta 2024
Kolme kertaa Berkeley Cox
"-Toisin sanoen, hän vain esitti jyrkän väitteen tukematta sitä todistein tai todisterakennelmin.-Niinkö salapoliisitarinoiden kirjoittajat tekevät, neiti Ranger? kysyi herra Bradley suvaitsevasti hymyillen.-Poikkeuksetta, herra Bredly. Olen pannut sen merkille teidänkin kirjoissanne. Te esitätte jonkin asian niin painokkaasti, ettei lukija tule asettaneeksi väitettä kyseenalaiseksi. Tässä on pullo punaista nestettä ja tässä pullo sinistä, sanoo salapoliisi. Jos nämä nesteet osoittautuvat musteeksi, me tiedämme, että ne ostettiin kirjaston tyhjien pullojen täyttämiseksi yhtä varmasti kuin jos olisimme lukeneet vainajan ajatukset. Kun punaisen musteen on hyvinkin voinut hyvinkin ostaa joku palvelustytöistä puseron värjäämiseen ja sinisen sihteeri täytekynäänsä varten. Selityksiä voi olla satoja, mutta muunlaiset mahdollisuudet jätetään lausumatta, eikö niin?-Juuri niin myönsi Bradley häkeltymättä. Turha tuhlata aikaa epäolennaiselle. Lukijalle vain kerrotaan mitä hänen tulee ajatella. Ja hän ajattelee juuri niin. Olette ymmärtäneet tekniikan täydellisesti. Miksette kokeile sitä itse? Se on tuottoisaa puuhaa.-Saatan kokeillakin jonain päivänä."
Bongattu Porin pääkirjastossa 19.2.24 |
tiistai 20. helmikuuta 2024
Pitkin poikin Grönlantia
"Seuraavat vuodet Erik tutki vuonojen ja saarten kirjavaa aluetta, jonka hän nimesi houkuttelevasti Grönlanniksi, vihreäksi maaksi. Karkoitusajan päätteeksi hän palasi Islantiin ja onnistui houkuttelemaan joukon maanmiehiään mukaansa perustamaan siirtokuntaa Grönlantiin. Ja niin vuonna 986 25 täyteen lastattua laivaa lähti Islannista kohti länttä."
"Ei voi pitää kiirettä, kun mitä tahansa voi sattua. Tullaan kun tullaan. Täällä on varsin vähän yksityisautoja. Missä niitä käyttäisi? Tie loppuu heti kaupungin ulkopuolella. Sitten on vain tuntureita ja vuonoja niin kauas kuin silmä kantaa. Ja meri. Mutta taksit ajavat tunturia ylös ja tunturia alas, ristiin rastiin. Pieni bussiin kulkee - silloin tällöin. Se kiertelee koko ajan, mikäli ymmärrän. Noukkii ihmisiä matkan varrelta ja vie heidät sinne, minne ovat menossa. Koskaan ei voi tietää milloin se tulee, kun sen tie sattuu menemään ohi. Täkäläinen elämäntapa tarttuu minuun välittömästi."
lauantai 10. helmikuuta 2024
Lohikäärmeen vuosi (10.2.2024-28.1.2025)
Hyvää Lohikäärmeen vuotta! Vesijänis loikkii tänään takavasemmalle, sillä idästä tulee uusi aamu ja sen valjettua puun oksalla loikoilee yllättäen muutosten tuulia tuova puulohikäärme. Muutos ei ole aina pahasta,sillä yhtälailla muutos voi olla askel kohti parempaa. Katsotaan siis, mitä puulohikäärme tuo tullessaan.
Lohikäärmeen vuodesta löysin kolme kirjas, joista luin yhden, selasin toisen, joka vailiyti liian tutulta luet5avaksi ja kolmannen jätin myöhempää lukua carten pinoon.
Tomi Kontio, Angry Birds Lohikäärmeen vuosi kirjassa kuningas-possu on kutsunut alamaisensa vuotuiseen teatteriesitykseen, jonka nimi on tänä vuonna Kolmen munan kokkeli. Näytelmän hän on kirjoittanut itse. Näytelmän kuninkaana on King-ku, joka ei pelkää mitään, paitsi punaista.
"- Mitä nuo hiivatin lohikäärmeet oikein ovat? kuningas ärjyi raivoissaan.
- Punaisilla lohikäärmeillä karkotetaan pahoja henkiä, Kronikkapossu sanoi. - Ja nyt on lohikäärmeen vuosi.
- Olkoon vaikka haisunäädän vuosi! Kuningas räkyi. - Minun näytelmääni ei sorkita!"
Kirjasta voi lukea kuinka alkoi possujen lohikäärmeen vuosi ja teatteriesitys päättyi.
Itse en ole pelannut Angry Birds -peliä, koska sitä ei saanut puhelimeeni silloin kun peli oli uusi, eikä se myöhemmin enää innostanut. Samoin kävi Pokemoneille. Kirja taisi olla toinen kirja possusta ja vihaisista linnuista. Hyvin pysyi juonessa kiinni vaikka peli olikin outo.
Tilasin lähikirjastoon pari muutakin Lohikäärmeen vuosi -kirjaa.
Niistä Lohikäärmeen vuosi Kiinan dynastioiden taidetta näytti sen verran tutulta, että olisin voinut vannoa kirjan löytyvän omastakin kirjahyllystä. En kuitenkaan lähtenyt etsimään, sillä tämä kirja näkyy olevan vuodelta 2012 ja omistamani on vähintään 15 vuotta vanhempi, ajalta jolloin opetin posliininmaalausta.
No, joka tapauksessa kirjan kuvat ovat tuttuja entuudestaan kuten myös osa kuvien esineistä. Käyn aina Joensuussa käydessäni Taidemuseossa tsekkaamassa Victor Westerholmin lehmätaulun ja vilkaisen samalla muutakin. Jos voisin saada minkä tahansa maalauksen synttärilahjaksi, ottaisin tuon maalauksen ahvenanmaalaisesta rantametsästä. Viimekäynnillä ostin siitä julisteen, mutta ei ole tullut kehystettyä.
Kirjassa taitaa olla vain yksi kuva lohikäärmeestä, sinisellä maalattu pullo Qing-dynastian Yongzheng periodilta (1723-1735), jonka lisäsin kollaasiin lohikäärmeen jalkoihin.
Kolmas kirja jäi tältä erää lukematta. Ottanen sen käsittelyyn lähiaikoina, vaikka pelkään, että siinä liikutaan ihan liian monessa maassa minun makuuni.
Kirja on Thomas Kangerin Lohikäärmeen vuosi. Kirjassa etsitään kansainvälisen asefirman juristia ja IKEAn yövartijaa.
keskiviikko 7. helmikuuta 2024
Elonsiivousta Helsingin kaupunginteatterissa
🎶"Kun on näin kauan elänytei enää kokoajan tarvitseelää jollekin toiselle,vaan hetken itselle vaan."🎶
"Kotiliedessä oli viisi vinkkiä kuolinsiivoukseen".
Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua
21.3. Pyhän Benediktuksen munat ja muita juttuja
Tänään on pyhän Benediktusta Nursialaisen muistopäivä. Benediktusta ei Suomessa hirveästi muistella, mutta tuttu sanonta: "Rukoile ja t...
-
Tammikuussa 2024 luetut kirjat 54 kpl, uusia maita tuli Costa Rica. Luetuista mausta puuttuu viitisentoista. Aalto Ilari ja ...
-
Aloitin Kirja joka maasta -haasteen toteutuksen 2017 tammikuun alkupäivinä, koska olin perin juurin kyllästynyt skandinaavisten dekkareiden...
-
Kirja joka kunnasta haaste on innostanut lukemaan kirjoja muualtakin kuin isoista kaupungeista. Päivittelen tilannetta tämän tästä ja nostel...