Tammikuinen lukumaratoni 17.-19.1.25

Päivittyvä päivitys. Bongasin Kuunnellut äänikirjat blogista lukumaratonin ja päätin lähteä mukaan. Pienessä flunssanpoikasessa muutakaan ei viitsi tehdä kuin lukea. 

Herättyäni vihdoin jatkoin loppuun Niina Nummisen Branco Pelele kirjan parissa. Kirja kertoo Nummisen puolen vuoden vapaaehtoistyötä pienellä ammattikoululla Guinea-Bissaussa vuodenvaihteessa 2008-2009. 

Sivut 218-378 eli 160 sivua.

Äänikirjana Alexander McCall-Smith Laiskanlinnan laulu : MMA Ramotswe tutkii -sarjan 23. osa. 

Hävitä 365 tavaraa vuodessa vol 3 vuosi 2025

Päivittyvä päivitys siitä, onnistunko hävittämisessä jos kirjaan hävittämisen ylös toisin kuin aiempina parina vuotena, jolloin olen vain laskeskellut sitä mielessäni. Käytännössä en hävitä yhtä tuotetta päivässä, vaan jonain päivänä häviää tavaraa enemmän, joinain viikkoina ei yhtään. Ehkä kirjaaminen kannustaa myös valmistamaan käsitöitä loppuun saakka. Ehkä jopa tartun keskeneräisten sukkien laatikkoonkin vuoden aikana (en ole tarttunut 6-7 vuoteen).

Oman haasteeni säännöt 

Lasken hävitetyksi kaiken mikä on kotiin pesiytynyt ja mikä kävelee ovesta ulos. Siinä kierrätys on etusijalla. 

Lisäksi lasken yhdeksi hävitetyksi tuotteeksi valmistuneet käsityöt ja askartelutuotokset, koska (vääränlaista) lankaa ja askartelumateriaalia on kertynyt hivenen liikaa varastoon. Eli jos käytän 20 lankakerän loppua yhteen patalappuun, se on yksi hävitetty tuote (vaikka se ei kävelisi ovesta ulos vielä). 

Muissa esineissä käytän pääasiassa kappalemäärää, mutta esim. kaverille lahjoitettu karkkipaperiaskartelu pussi oli vain yksi yksikkö, vaikka niitä karkkipapereita oli pussitettu lajeittain ja pussejakin oli melkoisesti. Käytännössä kuitenkin tyhjäsin vain yhden laatikon, missä paperit olivat olleet lähes 10 vuotta peruutetun paperiaskartelukurssin jäämistönä. Paperit kerjäsin aikanaan kavereilta, sillä silloin en ollut löytänyt yhtään sokerintonta karkkia jossa olisi ollut paperit. Itsekseni en viitsinyt niistä mitään tehdä. Kaverille onneksi, en vienyt niitä roskiin edellisellä viikolla niin kuin ajattelin, eli kaiketi pitää tarkemmin ajatella, olisiko melkein roskilla kuitenkin jollekin tarvetta. 

Luettelo viikoittain: 

1. 18 englannin ja ruostinkielistä kirjaa, 1 pannulappu =19
2. Pannulappu 2 kpl =21
3. Karkkipaperilaatikko tyhjätty =22
4. 
   

Kemi - Suuri pieni kaupunki

Lappiin sijoittuva Kemi tuo mieleen ensimmäisenä lumilinna, jota en ole koskaan kokenut sekä Kemijoen, jonka ylittämisestä Kemin tienoilla ei ole mitään mielikuvaa, vaikka sen olen tehnyt ainakin neljästi. Rovaniemeltä muistan Kemijoen kyllä. Ala-asteelta on jäänyt mieleen, että Kemijoki on Suomen pisin joki, vaikka äidin opettama jokirimpsu Kemijoen unohtaakin: 

"Oulun siika on pyhä kala..."

Kemijoki on 550 km pitkä. Tarkastin sen, kun ihmettelin miksi Savukosken kunnalle suunniteltiin aluksi Kemi-alkuista nimeä. Niiltä tienoilta joki alkaa. 

Fyysisesti olen kävellyt Kemin kamaralla kerran, pari ohikulkumatkalla - sen verran, että olen hakenut kunnasta kaksi geokätköä. Soffamatkailua olen harrastanut enemmänkin kun olen ratkonut Kemi-aiheisia geomysteereitä tai lukenut kirjoja. 

Ennen tätä päivitystä en juurikaan voinut kehuskella Kemi-tietämykselläni. Rantabulevardin tienoot tulee ainoana paikkana mieleen ja historiastakaan ei juuri ollut muistikuvia. Edes kirkosta ei ole näköhavaintoa, mutta muistelin Kemin kuuluneen rahalta haiseviin kaupunkeihin, niihin joissa oli sellutehdas. 

Sotahistoria

Joni Skiftesvik Isäni, sankari. Vuoteen 1915 ja jääkäriliikkeeseen liittyvä kirja. Luotsi Taavetti pestautuu viemään jääkäreiksi aikovia Kemistä Perämeren yli Ruotsiin. Kirjan edetessä tutustutaan Taavettiin ja hänen isäänsä ja Taavetin perheeseen. 

Satu Saarisen Annikin sota ja rauha kertoo Saarisen isoäidin tarinan. Pääpaino on sota-ajalla Kemissä ja sen jälkeen Saksassa. Tämä kirja on tähän mennessä ainoa lukemani, jossa sotamorsian todellakin päätyy Saksaan, vaikka monta muutakin vaihetta on.

Pirkko Mattila Perämeren Sofia. Itsenäinen kauppias Sofia Laitinen (1889-1959) oli Mattilan isoäiti. Kirja on fiktiivinen, mutta kertoo Sofian tarinan ja Kemin historiaa. 

Sofian ensimmäinen mies kuoli urheiluvammoihin ja jätti ison loven Sofian sydämeen. 

Tarina oli kiehtova, sillä harvoin tältä ajalta löytää naisyrittäjästä kertovia kirjoja. Kirja olisi mielestäni kestänyt enemmänkin historiallisia tapahtumia. 

Sota-aikaan Kemissä sain tässä uutta näkökulmaa ainakin sakariinin mustanpörssin kauppaan liittyen. Yksi erä salakuljetettiin maahan jopa armeijan autolla. 

Pekka Jaatinen Verenpunainen kaupunki. Kirja taisi päättää "kemikauteni". Tässä kirjassa eletään Jatkosotaa ja Lapin sotaa Kemissä. 

Sahateollisuutta ja 1949 veritostai

Paavo Rintala Lakko. Olipas siinä mahtava klassikko. Eletään kessä 1949. Kemissä meinataan laskea palkkoja, mutta työläiset ryhtyvät lakkoon. Perustuu kesän 1949 tapahtumiin. 

Unto Katajamäki Veritostai-kirjassa eletään kohti Kemin veritostaita 18.8.1949. Historialliset faktat pitää paikkaansa, vaikka dekkarin hengessä tässä mennään.

Anu Kolmonen Taapelitaivas. Kemiläiselle sahalle sijoittuu tämäkin kirja, mutta tämän tarina kattaa paljon muutakin kuin kesän 1949.  Kirja alkaa noin vuonna 1930 ja päättyy näihin päiviin. Kuuntelin kirjan ja epäilin, että alussa en kuunnellut tarkkaan, kun tuntui, että yhtä asiaa ei selvitetty lainkaan, mutta se ratkesikin sitten loppukohauksissa. Nautin kirjan tekstistä. 

Dekkarit

Kari Hanhisuanto on kirjoittanut mielenkiintoisella tavalla kirjan Pelkopeli.

Kirjailija kutsui ihmisiä kahviloihin ym. paikkoihin, missä keskustelujen pohjalta tarina kehittyi valmiiksi. 

Ideassa on samaa, mitä fanien kanssa kirjoittamisessa verkossa, mutta tässä vain tapaamiset on livenä. Mielenkiintoista. 

Etsivään oli helppo samaistua itsekin. Voisin kuvitella sopeutuvani minäkin kaikkeen muuhun, paitsi ainaiseen kylmyyteen (tai kuumuuteen).

Ruusuvuori Aavikkosutten veli : Lapponia-sarja osa 2. Kaksoismurha ja uusnatsijärjestö ei kuulostanut etukäteen houkuttelevalta, mutta tämähän oli hyvä!

Tapani Blomstedin Kemi-dekkarisarjan ykkösosan Rakkauden hinta keskiössä on nykyaikaiset seurustelusuhteet ja sen ikävä lieveilmiö, rahan metsästys. Tästä kirjoitin enemmän II-päivityksessä viime kesänä.

Elina Backmanin ja Heidi Holmavuon  

Ratkaisematon osat 8-10 -äänikirjassa ratkottiin kemiläisen Elli Immon murhaa. Kuuntelin jaksot keväällä 2022, mutta ne poistettiin pian rikostutkinnallisista syistä. 

Sittemmin 2023 toukokuussa luin kirjasta tehdyn täydennetyn version: 

Ratkaisematon, kirja joka avasi murha tutkinnan, Elli Immon tapaus. Kirjaa oli täydennetty sillä, mitä tapahtui sarjan julkaisemisen jälkeen

. . Poliisi tutki asiaa, mutta vielä ei ollut tarpeeksi faktoja tapauksen sulkemiseen. Tekijäoletettu on jo kuollut, ja Ellikin olisi yli 80-vuotias, jos olisi saanut elää. 

Erkki Tuormaa Sadonkorjaaja. Näemmä vielä yksi Kemi-kirja. Tässä dekkarissa rikoksia tapahtuu muuallakin kuin Kemissä, myös mm. Porissa, mutta tutkintavastuu on kemiläisillä. Mielenkiintoinen dekkari-idea tässäkin. 

Kolme kertaa Stewart

Mary Stewart (1916-2014) on itselleni uusi tuttavuus. Wikipedian mukaan hän oli brittiläinen kirjailija, joka aikanaan kehitti romanttisten mysteerien genren. Ei turha tyttö, etenkin, kun näinä aikoina CozyCrime on melkoisen suosittu genre. Aikalaiset ovat pitäneet Stewartin kirjoitustyyliä parempana kuin esimerkiksi Suomessa paremmin tunnetun Victoria Holtin. Olen itsekin pitänyt Holtia "liian romanttisena" kirjailijana, jotta olisin koskaan innostunut tarttumaan hänen kirjoihinsa. Saatan silti olla väärässä. Stewart sen sijaan teki vaikutuksen heti, vaikka en edes ajatellut genreä. Stewartin kirjoja on myyty yli 30 miljoonaa.  

Stewartin päähenkilönä on nainen, joka osaa tulla toimeen omalla älyllään ja pitää hermonsa myös vaarallisissa tilanteissa... Ainakin niin kauas, kunnes voi nojata jonkun olkapäähän. 

Laitoin vahingossa ensin Mary Stewartin hakusanaksi Pinterestin hakukenttään ja voi miten hienon tunnelmaisia kansikuvia Stewartin kirjoissa maailmalla onkaan! Vaikka ihan aikansa kuvia on nuo kotimaiset kun kuvat. Kannattaa vilkaista!

Stewartin kirjoissa on jokaisessa omat henkilöt, joten ei ole väliä missä järjestyksessä kirjat lukee. 

Espanjassa tutustutaan härkätaistelu areenaan ja ihaillaan auringon nousemista vanhassa rauniokylässä. Korfulla etsitään antiikin kohteita. Libanonissa keskitytään enemmän kertojan tädin tiluksille (vanha haaremirakennus), joskin ajellaan myös pikkukylissä ja tutustutaan mm. huumeiden kasvatukseen muiden kasvien keskellä. 

Lähdettekö ajelulle rouva? 

Serkku vinkkasi kirjaa, jossa on hauska nimi. Pakkohan se oli lukea. Kirja olikin osuvasti Stewartin ensimmäinen kirja vuodelta 1955.  Tässä kirjassa oltiin Etelä-Ranskassa, Provencessa. 

Kirjan päähenkilö lähtee ystävättärensä kanssa Provenceen ja siellä Avignonin kaupunkiin. Lomaillessa he viettävät aikaa myös erillään. Louise maalaa, päähenkilö tutustuu alueen historiallisiin kyliin. 

Nainen tapaa hotellissa fiksun David-pojan koirineen ja alkaa suojella poikaa. Kiperä seikkailuhan siitä syntyy. 

Hassua, mutta kuvittelin heti alusta lähtien Bentley-kuskin mielessäni Lovejoyn kilpailijaksi, näyttelijä Malcolm Tierneyksi. Jossain vaiheessa selviää, että Bentley-mies onkin kirjassa rikas antiikkikauppias aivan kuten Lovejoynkin kilpailija. 

Tiedä sitten johtuiko Bentleystä, vai mistä, mutta tästä kirjasta tykkäsin eniten. 

Tapaaminen Korfussa. 

Loma Kreikassa siskon luona kuulostaisi viehkeältä, ellei Kreikassa olisi nykyään niin tuskaisen kuuma. Kuuma se taisi olla jo 1964, kun kirja ilmestyi. Toisaalta kuka käskee lähteä kesällä. Maan talvilämpötila on inhimillisempi. 

Tällä lomalla ratkotaan rikosta, joka selviääkin. Nuori näyttelijätär saapuu Joonian meren rannalle lomailemaan. Pian kreikkalainen mies katoaa ja joku yrittää tappaa kesyn delfiinin. 

Gabrielin koirat 

Kirja ilmestyi englanniksi 1967. Esipuheen mukaan Gabrielin koirat ulvovat talon kattojen yllä ja se merkitsee kuolemaa. 

Tässä kirjassa ollaan Beirutissa Libanonissa. 

Christy Mansel on rikas ja hänen serkkunsa Charles komea. 

"Meidän sukumme oli pankkiirisukua ja ollut haisevan rikas jo kolmen sukupolven ajan."  🌟

Kun kerran serkukset sattuvat olemaan Libanonissa, he päättävät lähteä vanhan tätinsä Lady Harrietin palatsiin kyläilemään. Pitäähän sukulaisia tavata, kun kerran lähellä ollaan. 

Pääsy palatsiin on vaikeaa ja pois pääseminen vielä vaikeampaa. 

"Tästä kaikesta voi tosiaan päätellä, että jotain on vinossa."

Tämäkin kirja päättyy onnellisesti, kaikin puolin. 

Jatkossa toivon lukevani ainakin Skotlantiin Skyen saarelle sijoittuvan Keskiyön tulet -dekkarin vuodelta 1956. 

Kaiken kaikkiaan Stewartin romanttisia mysteereitä on käännetty suomeksi 12, kolme uusinta on kääntämättä, joskin Ulappapääsky löytyy lyhennettynä vuoden 1993 Kirjavaliot-sarjasta. Nuorten Merlin-sarjasta on käännetty vain ensimmäinen, Kristalliluola. Lastenkirjoista on käännetty kolme.

Ennen kuin toimeennuin julkaisemaan kirjoittamani, ehdin lukea vielä Murattipuun. 

Sen alku oli mielestäni pitkä eteinen, ja siksi se oli luvun alla pari kuukautta. Kirjan loppupuoli olikin sitten samaa kiintoisaa dekkarityyliä kuin nuo kolme edellistä. Ei muutkaan kirjat mitenkään nopeasti etene, mutta tämän kirjan englantilainen maaseutu ei ilmaissut minua mukaansa. 

Vuoden 2024 parhaat lukukokemukset

Vuodenvaihteessa on tapana katsastaa menneeseen ja suunnitella tulevaa. Pari viime vuotta on opettanut, että lukemisenkaan suhteen ei kannata tehdä tarkkoja suunnitelmia. Yksi päämaanosa/kuukausi -rytmi on kuitenkin tarkoitus pitää mielessä tänäkin vuonna. Eli tammikuussa luen jotain napapiireiltä, syyskuussa Afrikkaa jne. Kovin orjallisesti en sitä ole noudattanut pariin vuoteen, mutta se kyllä antaa laaja-alaisemmalle lukemiselle pontta. Koko vuosi menee tietysti metsästäessä kirjoja puuttuvista maista ja kunnista. Ja veikkaan, että eteen tulee muutama teemakin, joka lähtee lapsesta. Toivottavasti ei yhtä pahasti kuin Pariisi ja Ukraina aiemmin. Olisi kiva, jos osaisi lopettaa ajoissa, kuten kävi apina-päivitykselle pari vuotta sitten. 

Vuoden 2024 lukusaldon oli 473 kirjaa. 

Niin ei pitänyt käydä... Vuosi sitten iloitsin, kun 2023 vuonna onnistuin vähentämään lukemista, nyt kävi kuin pahoille hengelle Raamatussa : ne tulivat takaisin ja toivat tyhjään tilaan kaverinsakin. Vuoden 2022 lukuennätys tuli siis taas ylitettyä. Puolustuksekseni sanon, että luin ohuita runokirjoja varmaan viitisen kymmentä. Jos ne olisi korvannut esimerkiksi Päättymättömällä riemulla olisi saldo jäänyt viime vuotiseen, mutta muutama upea runokirja olisi jäänyt lukematta.

Näemmä olen tykännyt dekkareiden ohella kirjoista, joissa tutkitaan jotain kiinnostavaa asiaa kuin kuorittaisiin spulia — mennään asiaan syvemmälle kerros kerrallaan. Historian ohella myös fantasia uppoaa. 

Klassikoistakin löytyi hyviä ja sitten on runot, joista tänä vuonna peräti neljä sai minulta täydet pisteet. Jos kirjassa on kuvitusta, sen on syytä olla erilainen kuin muissa kirjoissa.  

Linnut lähellä voitti Ruotsin kaunein kirja tittelin eikä syyttä. Lintujen kuvat oli todellakin muotokuvia. Ihan kuin kannessa.

Hugo Cabret oli mainio, paksu kirja elokuvan historiasta. Kirjassa on paljon kuvasivuja, mutta kuvat eivät ole kuvitusta, joka täydentää tekstiä, vaan osa tarinasta. 

Vaikka luen paljon vanhoja kirjoja tuli ihan uusiakin kirjoja luettua. Monet dekkarisarjat on seurannassa ja saan ilmoituksen kun niistä ilmestyy äänikirja. 

Paras uutuus kertoi tosi tarinan Teuvasta. Ihmettelin kovasti kun Käräjät ei löytynyt Finlandia-ehdokaslistalta. Oliko syynä se, että kirja ilmestyi syksyllä? 

Kotimaisia klassikoita luin tänä vuonna poikkeuksellisen monta. Niistä valitsin parhaimmaksi Paavo Rintalan Lakko kirjan, vaikka myös Joel Lehtosen Putkinotkolle annoin täydet pisteet, samoin Anu Kolmosen Taapelitaivaalle. 

Blogikirjoituksia tein 91. Se on määrällisesti kolmanneksi eniten.

Aika monesta maasta tuli luettua tänäkin vuonna ja aika monesta maasta löytyi  kirjoja myös vuoden parhaissa. 

Euroopan maista tuli luettua vähintään yksi kirja reilusti yli puolesta maasta, koska runojakin luin melkein jokaisesta EU maasta. En tosin varsinaisesti laskenut eri maita, vaikka tänä vuonna laskeminen olisi ollut helppoa, sillä merkitsin maan tai kunnan kuukausi päivitykseen, jos tieto paikasta löytyi. Jämähdin alkuvuodesta Tanska, Englanti, Hollanti kolmioon eikä tilanne paljon parantunut myöhemminkään... Koskaan olen lukenut yhtä monta kirjaa Englannista. 

Huonoimmalle lukemiselle jäi tänä vuonna Afrikka, mistä luin todennäköisesti vain 3-4 kirjaa. Ne sijoittuivat Marokkoon, Kongoon ja Etiopiasta. Yhdessä kirjassa lisäksi lähdettiin Komoreilta, purjehdittiin Maragasgarin lähellä ja päädyttiin Englantiin. Jopa vuosittainen pistäytyminen Botswanassa unljhtui. 

En kuitenkaan ole huolissani yhdestä vuodesta. Syyskuu on taas Afrikka-kuukauteni. Joka vuosi ei löydy kirjoja jokaisesta afrikkalaisesta valtiosta, koska uusia ilmestyy suomeksi vähän. Ja luultavasti nuo 3-4 kirjaa ovat huomattavasti enemmän, mitä suomalaisilla keskimäärin.

Puuttuvia maita on jäljellä noin 13. Noin siksi, että San Marinon ja Bangladeshin tilanne on heikohko (ei kokonaista kirjaa, mutta luettu kyllä) ja Kiribatin kirja on edelleen puolivälissä. Kotoa löytyy kirjat ehkä neljään maahan. Ehkä siksi, että vain lukemalla tiedän hyväksynkö kirjan haasteeseen.

Kokonaan puuttuvia on Bahrain, Brunei,  Malediivit, Grenada, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Marshalsaaret, Mikronesia ja Nauru. Varmat kirjat löytyy Eritreasta ja Guines-Bissausta. Komorit, Bangladesh, San Marino ja Palau on epämääräisessä vaiheessa. Niistä Palausta saattaa olla kirja kotona mutta jos se ei käy, on maan tilanne huonoin.

Joulukuussa luetut kirjat

Vuoden viimeinen kuukausi. Joulukirjoja ja kesken jääneiden kirjojen loppuun saattoa. Onnistuin kuin onnistuikin pitämään vuoden lukusaldon alle kauhistuttavan 500 kirjan. Tänä vuonna määrää kasvatti yli 50 ohutta runokirjaa. 

Aro Eila Jouluyö. Selkokirja joulusta. 🌟

Auer Anneli Murhalesken muustelmat. Kirja jota olen vältellyt, mutta kun on kuunnellut kaikki muutkin kirjat tästä murhasta, niin pakko kai tämäkin oli kuunnella. Yllätyin Auerin hyvästä lukijaäänestä. Vain parissa kohtaa hän intoutui näyttelemään puhettaan. Muutoin puhe oli yllättävän tasalastuinen. Ulvila. (17.12.)

Benedict Alexandra Joulun palapelimurhat. Luin aiemmin jo pari Benedictin edellistä joulutarinaa. Tämän säästin palapelien tekohetkeen. Tykkäsimme molemmat tarinasta. (29.12.) 🌟🌟🌟

Bowen James Bobin joulu. Kirjassa James muistelee menneitä, erityisesti jouluja ja löytää joulumielen keskeltä lumisateita Lontoota. Elokuvan kun olen nähnyt Bobista, mutta oli tämä vaan hyvä. Englanti (3.12.) 🌟🌟🌟

Canetti Elias Marrakešin ääniä -merkintöjä matkan jälkeen. Kemian tohtori Cannetti matkusti. Canetti sai kirjallisuuden Nobelin 1981. Marrakesh sijaitsee Marokon puolivälissä kun mennään Gibraltarilta Länsi-Saharan rajalle. Matkaa Atlantin rannikolle on noin 100 km. Kaupungissa on nykyisin vähän yli miljoona asukasta. Kirjan tapahtumat on 1970-luvulta. Tätä julkaistussa en kyllä muista miksi tykkäsin tästä kolmen tähden arvoisesti, mutta minkä annoin sen annoin.

"Liha on hyvää, sitä pitää syödä."

Tätä julkaistessa ihmettelin, tykkäsinkö oikeasti tästä näin paljon. Muistiin jäi vain pari pikku tapahtumaa. (8.12.) 🌟🌟🌟

Christie Agatha Kuolema keskitalvella. Kirjassa tusina talvista kertomusta. Pääoisssa Poirot, Marple Harlequin, Tommy ja Tuppence. Novellit on tosiaankin liian lyhyitä makuuni, vaikka nämäkin ihan hyviä tarinoitua, mutta pieni tarinan venytys olisi innostanut minua enemmän. (5.12.) 🌟

Hornak Francesco Viikko on pitkä aika. Tytär on ollut Afrikassa lääkärinä Liberiassa missä riehuu tappava virus, joka tarttuu vain eritteitä. Hän palaa jouluksi Englantiin ja vanhemmat ja sisarukset päättävät pitää yhteisen karanteenijoulun. Kirja on ilmestynyt pari vuotta ennen koronaa. 

"Ehkä kaikille perheille olisi hyväksi jäädä viikoksi karanteeniin." (5.12.) 🌟🌟

Jansson Anna Mustaa lunta. Lyhyt tarina joulun tienoilta. (9.12).

Joulukalenteri  : Taskaritarina joka päivälle. Aku Ankan taskukirja. (1.12.)

Jos unohdat oman nimesi : latvialaisen nykyrunouden kokoelma suomeksi ja latviaksi. Kirja on vuodelta 2020 ja runot ovat oikeasti tuoreita. Ihan kaikista en ollut samalla aaltopituudella, mutta pääasiassa tykkäsin. Mukana oli runoja, jotka tekevät kuvioita. Niistä tykkään yleensä aina. Latvia. (22.12.) 🌟🌟

Järvi Antti Mummo on murhattu. Longplay-audio. Tarina 1980-luvun drag-show piireistä. Murha on edelleen selvittämättä. Suomalainen drag show alkoi 1979. Itse en pitänyt showta mitenkään erikoisena asiana. Olen nähnyt sen televisiosta 14.11.1981. Kuvittelin silloin, että sellaista on tullut televisioata aiemminkin. Shown rakastetuin tähti, Mummo, Raimo Liukkonen, murhattiin 1988 Helsingissä. 

Kosovel Srecko (1904-1926) Punainen raketti. Slovenialaisia runoja paljolti Karstin alueelta, joka nykyisin tosin kuuluu Italiaan sekä Slovenian pääkaupungista Ljubljanasta, missä Kosovel opiskeli. (21.12.) 🌟🌟

Kajanto Maija Korvapuustikesä. Klassinen tarina. Totaalinen kyllästyminen, matka jonnekin ja jääminen sinne uusiin puuhiin. Tässä matkattiin Jyväskylän lähelle mummolaan ja pidettiin kesäkahvilaa/lounasruokalaa. Tykättiiin silti kovasti. (25.12.) 🌟🌟🌟

Kajanto Maija Taatelitalvi. Kirja jatkuu syksystä. Lähes yhtä hyvä katko-osa, vaikka mielelläni olisin lukenut toisekin kirjan pelkästään kahvilasta. (28.12.) 🌟🌟

Kyrö Tuomas Pukin paha päivä ; Pukki laivalla. Mainio kaksoiskirja, jossa kaksi tarinaa joulupukista.

Niin synkkää päivää ei ole, ettei siitä selviäisi. (3.12.) 🌟🌟

Lappalainen Kiia ja Leinomaa Emilia Korkokenkämurhaaja ja muita vaarallisia naisia. Vaarallisia olivat, naiset. Pari tarinaa olisi voinut jäädä kuulemattakin. Osaa ne naisetkin sarjamurhata. Kuunetelin äänikirjana ja osa nautinnosta meni siihen, että noin 18 minuutin välein piti kaivaa känny povesta, arvostella edellinen luku, valita seuraava, klikata nopeutusta ja sama uudestaan noin 18 minuutin päästä 24 kertaa. Myöskään lukija ei ollut mieleeni. (30.12.)

Lipasti Roope Linnan juhlat. Mitä tapahtuu, kun linnan juhlille pääsystä tulee lähes pakkomielle. (6.12.) 🌟🌟

Malkamäki Tuomas Myöhäistä katua on historiallisfiktiivinen romaani Suomen elokuvan kulta-ajalta. T.J.Särkän filmistudiolla Åke Lindman on ohjaamossa elokuvissa esiintynyt Kauno Brand oli kymmenkunta vuotta tähti. Sitten hän päätti palata VR.n toimistoon töihin. Nyt hän on 88-vuotias leskimies. 

Päivä kävelyllä hän pistäytyy Liisankadulls Särkän filmistudion sisäpihalle ja löytää loukkaantuneen tositv-tähden. 

Jotenkin hän päätyy iltapäivälehtien lööppeihin. Samalla alkaa paljastua salaisuus jota metsästää pari erilaista iltapäivälehden toimittajaa. Helsinki.

Jotenkin tykästyin kirjan ajtusten kulusta.   

"Silloin kuulin sanovani."  (14.12.) 🌟🌟🌟

Malkamäki Tuomas Siitä tulikin farssi on romaanin muotoon tehty suomalaisen elokuvan historiasta. K. E. Ståhlberg lähtee Pariisiin toiselle häämatkalleen. Ensimmäisellä hän innostui valkoista ja perusti Atelier Apollo valokuvaamon. Tällä kertaa hän ja tuore vaimo Sonja innostuu elokuvista ja ostaa laitteet ja kymmenen ensimmäistä filmiä. Hän perustaa Maailman ympäri elokuvateatterin ja vaimonsa kustantaa Suomen ensimmäisen leffan, Salaviinanpolttajat. Itse filmi on valitettavasti tuhoutunut kokonaan. Kirjan alkupuolella on itseäni sykähdyttävä lausahdus:

"Öisin ajatus vaan juoksee vikkelämmin."

Farssin tyyliä näkyy jossain kirjan kohdissakin. esimerkiksi kuvauksissa karanneen sian palauttanut tyttö juttelee näyttelijä Snellmanin kanssa. 

-Taiteilijat ovat aivanomalaatuista porukkaa.

-Tiedän sen. Isäni on juuri sellainen, taiteilija nimittäin. Aion silti noudattaa sydämeni ääntä kaikessa. 

Kun Snellman kysyy vielä tytön nimeä elokuvalipunnlähettämistä varten, ilmenee, että tyttö oli Ruut Sibelius, jonka isä todellakin oli taiteilija. Helsinki (31.12.) 🌟🌟

Mazzetti Kaarina Pääkalloja ja piilopaikkoja. Seikkailuserkuksille tulee odotettua jännittävämpää joulun odotus ja odotettua runsaampi koulu tädin saarella. Alex panee taas parastaan keittiössä tehden tällä kertaa pääasiassa kaikille maistuvaa kasvisruokaa. Ruotsi (3.12.) 🌟

Mäkipää Jari Etsiväkerho Hurrikaani ja paha poro. Joulukalenterikirjassa on 24 lukua. (2.12.)

Nummelin Juri (toim.) Hauskaa joulua! : vanhoja joulukertomuksia. Kirjoittajina on mm. Suomen ensimmäisen rikoskirjan kirjoittanut Harjavallassa elämänsä ehtoopuolen asunut Emil Nervander ja toinen vanha tuttuni Väinö Kataja, Joel Lehtonen, Eino Leino sekä tuoreimpana Reino Helismaa. Naisista mukaan on päässyt vain Aili Trygg. (2.12.) 🌟

Onni on vaarallista : hollannin kielisen nykyrunouden antologia suomentanut ja toimittanut Heimo Pihlajamaa. Kirja on vuodelta 2002, joten ihan nykykirjallisuuden määritelmä ei enää täyty. Alnakomaat. (23.12.) 🌟

Palmén Tiia Virallisesti syytön : Rikostoimittajan näkemys Ulvilan vyyhdistä. Vielä löytyi yksi näkökulma. Tämä on ollut näistä kirjoista selkeästi puolueettomin tarina. Ulvila. (30.12.) 🌟🌟

Palviainen Jukka-Pekka Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Pyöräilevä freelande toimittaja jouluu yliajetuksi Koilahdentiellä polkiessaan kohti Monnaa, mutta selviää hengissä. Kirja oli erityisen mielenkiintoinen siksi, että Rauma on kaupunkina tuttu ja tapahtumapaikat siksi piirtyvät mieleen selkeästi. Mutta tykkäsin muutenkin ja jään odottelemaan jatkoa. Kirja oli kirjailijan ensimmäinen dekkari, mutta tuskin viimeinen. (9.12.) 🌟🌟🌟

Panteleimon metropoliitta Tapahtui jouluaattona. Kirjassa muistellaan menneitä ja tehdään viime hetken jouluvalmisteluja maalaiskylässä. Menneestä nousee esiin joulut, romantiikka, sota-aika... (3.12.)🌟

Preparoidut Feenikslinnut ja niiden viestit : Bulgarialaisia runoja suomentanut Tarmo Manelius. Tykästyin erityisesti Marin Lazarovin runoihin. (28.12.) 🌟

Renard Jules Kuvien metsästäjä. Kirja on vuodelta 1896, mutta istui hyvin maalaislapsuuteni muistoihin. Kirjassa on lyhyitä tarinoita tai mietteitä eläimistä ja luonnosta. Ranska. (25.12.) 🌟🌟🌟

Repo Niina Totuus Ulvilan murhan hätäpuhelusta. Tämä olis varmaan ollut parempi lukea. Kirja on omakustanne, BoD audiokirja. (16.12.)

Stewart Mary Murattipuu. Englantilaisen maatilan Whitescar (valkoinen arpi) omistaja aikoo testamentata tilauksensa Annabeille ja Julielle. Jälkimmäinen asuu Lontoossa, Annabel on hävinnyt 8 vuotta sitten 19-vuotiaana. Tilaa on hoitanut Annabelin serkku Con, joka ei ole testamentti listalla. Yhtäkkiä ilmestyy kylälle kanadalainen Mary Grey, joka näyttää Annabeliltä. Alkaa juonittelu. Ja sitten kuvaan astuu naapuritilan Adam... Ja Kirsiltä loppuu lukuhalut... Kuukautta myöhemmin kirja tuntuikin hyvältä ja mietin miksi jätin kesken. Tämä oli ehkä huonoin lukemani Stewart. Englanti. (16.12.) 🌟

Tuomainen Antti Tappokeli. Vastaeronnut postimies haluaa ostaa tyttärelleen pianon. Rahaa vain puuttuu, mutta hän saa kuljetuskeikan pääkaupunkiseudulta Lappiin. Reissun varrella pitää poikkeilla parissa paikassa, mutta hyvin ehtii. Sitten perään liimautuu auto... Automatka. (2.12.) 🌟

Satakirjastojen lukuhaaste 2024 osa 2

Tämän toisenkin lappusen täytin ajatuksella, että pistän ensimmäisen, jonka huomaan pistää, enkä vaihtele kirjoja, sillä kirjamakuja on niin monenlaisia ja olisi tosi tylsää julkaista lista, jossa kaikilla kirjoilla on kolme tähteä. Tai vielä pahempaa, vain yhdeltä puuttuu tähdet. Tässä lapussa viimeiseksi jäi kirja/kirjasto ja luonnollisesti kirja kirjailijalta, jonka maasta en ole lukenut. 

2 versio : Helmikuu-loppu vuosi

1. Bookstagram- tai Booktok-suosikki tai sellaisena markkinoitu 

Adam Silvera Lopussa molemmat kuolevat. Tämä kirja teki hyvää kyynelkanaville. Itketti enemmän kuin hyasintti tai keltaiset tulpaanit työpöydällä. Paikoitellen täti-ihmisen silmin epäuskottavan nopeita ihmisuhdekiemuroita, mutta toisaalta sitä varmasti pyrkisi itsekin tekemään viimeisestä päivästä täydellisen ja suhdekin etenisi kuin jokainen minuutti olisi viikko tai kuukausi. Kirjan tulevaisuuden utopia sen sijaan oli hyvä. Usa 🌟🌟🌟

 2. Yli viisi vuotta sitten julkaistu 

Jyrki Ukkonen Ahneuden kartta (2014). Piti oikein tarkistaa olenko lukenut tämän pari vuotta sitten, mutta ei, se oli eri kirja. Norja

 3. Sarjan ensimmäinen osa

A. J. Kazinski Viimeinen hyvä ihminen. Tanskalainen dekkari josaa tuntuu olevan mystiikkaa. Odotan kakkososaa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

 4. Kirjassa kuljetaan paljain jaloin

Enni Mustonen Tekijä Viena kävelee Marimekon lomapaikan uudella laiturilla ja saa ison tikun jalkansa uimarapuista, ihan kaikkialla ei kannata kävellä avojaloin. 

 5. Päähenkilöltä puuttuu jotakin James Hardey Chase Kuollut ajaa keveästi. Päähenkilöltä puuttuu elävä veli ja se on kirjan ongelmien ydin. Englanti

 6. Kertojan näkökulma ei ole ihmisen Cristal Snow Penni Pähkinäsydän tarinoita Tuulenpesän metsästä. 

 7. Kirja on ollut vuoden kaunein kirja -ehdokkaana Roine Magnusson sekä Mats ja Åsa Ottosson ovat tehneet Ruotsissa Vuoden kaunein kirja - palkitun lintukirjan Nära fåglar. Luin suomenkielisen version Linnut lähellä, mutta kaveri kertoi taiton olevan sama. Jösses mikä lintukirja. Olen lukenut lukuisia lintukirjoja, mutta tämä oli... jotain paljon enemmän. Täydet pisteet tälle. 🌟🌟🌟

 8. Kirjassa puhutaan suomen sukukieltä 

Kivikuu eesti luulet virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Viro

 9. Kirjan nimessä mainitaan jokin kehon osa Bo Carpelan Rannekello [selkokirja]. Edellinen lukemani Carpelan oli oudohko dekkariksi. Annoin Bolle mahdollisuuden tehdä uusi ensivaikutus ja tällä kirjalla hän sen tekikin. (11.2.) 🌟🌟

10. Kirja sopii mielestäsi muulle kuin omanikäisellesi lukijalle. Kirjojen suhteen lähes kaikkiruokaisena on vaikea sanoa ettei kirja sovi jollekin ikäluokalle. Dietrich Herrndorfin Ladaromaani on kyllä varmasti tarkoitettu tämmöistä täti-ihmistä nuoremmille, mutta itsekin tykkäsin. Aika harvoin tulee luettua poikakirjoja, ja tämä oli kyllä parhaasta päästä. Rippikouluikäiset pojat on poikia. Eikä kirja ole turhaan Saksan bestsellereitä. Vähän ristiriitaiselta ehkä tuntuu antaa kolme tähteä kirjalle, joka ei sovi itseni ikäisille, mutta näillä mennään. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. 🌟🌟🌟

11. Kirjassa liikutaan metsässä Tommi Kinnunen Ei kertonut katuvansa -kirjassa joukko saksalaisten kanssa seurustelleita naisia kävelee pohjoisesta Norjan rajalta läpi poltetun Lapin Rovaniemelle ja Kemiin. Tietä ja metsää riittää. Toisenlaisen vaikutelman sain samasta asiasta kirjasta Annikin sota ja rauha. Lappi 🌟

12. Kirjassa pelataan jotakin joukkuelajia tenniksen nelinpeliä pelataan Francis Ilesin Vakain tuumin ja harkiten -kirjassa. Kirja oli sellainen, etten ihmettele yhtään, että Hitchcock oli siitä kiinnostunut. Englanti 🌟

13. Kirjan nimessä tai kannessa jokin liittyy Pariisiin Kathryn Littlewood Ripaus taikaa : Lumoleipomo 2. Vinksanvaaran Lumolat joutuvat uusiin seikkailuihin Pariisin leipomiskilpailuissa. Rosmariini yrittää saada keittokirjansa takaisin. Seikkailuhan siitä syntyy. Tykkäsin ehkä ekasta osasta enemmän, mutta ei tämäkään huono ollut.  🌟🌟

14. Kirjassa on loru tai lasten runo Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa. Vois näitä lukea tenaville, jos niitä olisi. 

15. Kirjassa mainitaan joku presidenteistämme Sauli on Kultarannassa, kun tornissa heiluu lippu, kertoi Jussi Vares Reijo Mäen Tolvanassa kun istui lounaalla Naantalissa. Turku

16. Kirjan nimessä on muutakin kuin kirjaimia Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. 🌟

17. Kirjassa on neljä vuodenaikaa

Sally Salminen Aikani Tanskassa. Kirjassa kerrataan päiväkirjoja ja muistellaan elämää talvisodasta eteenpäin. Tältä kirjalta odotin liikaa, joten se oli pieni pettymys, mutta ihan hyvä silti. (1.2.)

18. Kirjailija on maasta, jonka kirjallisuutta et ole lukenut: Taiwanista on kotoisin Ta-wai Chi, jonka kirja Kalvot sijoittuu tulevaisuuteen Taiwanin tienoilla. Kirjassa ihmiset asuvat meren pohjassa. Taiwan on niitä harvoja maita, joista en ole aiemmin lukenut yhtään kirjaa. Sen sijaan taiwanilaisen kirjailijan Sao-Maon kirjan Länsi-Saharasta olen lukenut aiemmin, mutta onneksi sitä ei tässä nyt lasketa. Kirja on ensimmäinen taiwanilainen scifi-kirja suomeksi. 

19. Kirjassa liikutaan eri ulottuvuuksissa tai ajankohdissa Tanskan sisällissota 2018-24. Odotin kirjalta jotain ihan muuta, kuin satojen vuosien vanhaa koiraa. (2.2.)

20. Kirjan etukannessa ei ole henkilönimeä Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. Kiva pikku kirja. Jälkeenpäin harmitti, etten poiminut muistiin parhaita kirjoittajia.  (27.3.)

21. Kirjassa pestään pyykkiä Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Vähän Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, joka kertoo Skotlannista. Konkarilääkärin kodinhoitaja joutuu pesemään lääkärin vaatteita ja lääkäri ilmaantuu treffeille liian isoissa lainavaatteissa. 🌟

22. Kirjassa ostetaan ja/tai kuunnellaan levyä Richard Coles Murha seurakunnassa pastori osti Mark Almond ja Gene Pitney Something's Gotten Hold of My Heart. Kirjassa myös kuunneltiin klassista musiikkia sekä radiosta että levyltä. 🌟

23. Opit kirjasta jotakin uutta Patricia Moyers Setä kuolema Hollannissa. Opin kirjassa muutaman uuden jutun Hollannista. Vanhat tuulimyllyt on usein 3 myllyn ryppäissä silloin, kun on kyse tulvasuojelusta maaseudulla ja laitumet on enemmänkin soisia kuin viljavia. 🌟

24. Kirjassa kukaan ei kuole

Pasi Nokelainen Maailmanloppu peruttu 7 väitettä kiertotaloudesta. Mielenkiintoisia näkökulmia. Uutta tietoa oli kotimainen vaatteiden korjauspalvelu. 🌟🌟

25. Kirjan lukeminen saa sinut muistelemaan menneitä Stephen Booth Umpikuja. Kun näen lampaan, muistelen edesmennyttä ystävää, jolla myös oli aikanaa kesälampaita kuten itsellänikin, mutta hän myös keräsi kaikkia lammasjuttuja. Kannen lampaat oli kyllä vähän oudon näköisiä. Englanti.

26. Lainasit kirjan kirjastosta Stefan Zweig Amok. Ihastuin Zweigiin, tämä oli jo kolmas Zweig, jonka luin. (28.3.) 🌟🌟

27. Tunnistaisit kirjailijan, jos hän kävelisi vastaan kaupungilla. Kerran on kävellytkin... Pekka Haavisto Lipunnosto ja räätälin viisaus. Sopisi myös kohtasn 25. Monet liputuspäivät tuo mieleen muistoja. Kouluajoista on jäänyt mieleen erityisesti Snellmanin päivä ja äänestyspäivät, sillä silloin äänestettiin vielä myös maanantaina, jolloin välitunnilla nähtiin äänestäjiä. 🌟

28. Kirjassa asioidaan jossakin virastossa Lone Theilsin Näkymättömät kirjassa tutkitaan adoptio- ja lastenkotiarkistoja ja asioidaan poliisilaitoksella. Tanska

29. Kirjan nimessä on jokin mittayksikkö tai geometrinen kuvio Olli Jalonen 14 solmua Greenwichiin. Verifyn varjo meni niin epämukavuusalueelle, että otin välipalaksi Jalosta, jotta saisin unenpäästä kiinni. Viime vuonna kiersin lukemalla maapallon ympäri useamman kerran purjehtien. Vaikka ainoa purjehduskokemus on käynti Ihanalla Säpissä, eikä vatsa kestä merenkäyntiä, pidän purjehduskirjoista. Tästäkin. (Solmulla mitataan nopeutta. 14 solmua = 25,928 km/h). Tosin solmut on tässä eräänlaisia partiosolmuja eräänlaisessa huivissa, mutta sitähän en tiennyt aloittaessani. Ihana kirja. 🌟🌟🌟

30. Rauhan kirja Satu Saarinen Annikin sota ja rauha. Annikki ei kohdannut pilkkaa sodan jälkeen. Tykkäsin tästä enemmän kuin Kinnusesta kohdassa 11. Lappi, Saksa.🌟🌟

31. Kirjan nimessä on kirja tai kirjasto

Emma Å Samuelin kirja. On jääny vallan huomaamatta tämän niminen Porista kertova kirja. Nyt on sekin luettuna. Hyvin pysyin kartalla.  Pori.🌟🌟