21.3. Kevätpäivän tasaus ... jatkuu

Kuten eilen tuli mainittua, juhlitaan nykyisin kevätpäiväntasausta 20. tai 21.3. Eilen tuli kerrottua Suomesta, mutta tänään voisi katsastaa hieman kauemmas.

Julian tietojen mukaan päivää juhlistetaan muualla maailmassa Suomea enemmän esimerkiksi japanilaiset juhlivat kevätpäiväntasausta pitämällä vapaapäivää. Persialaisilla ja myös monilla Aasian mailla kevätpäivän tasaus on ollut uudenvuodenpäivä.

20.3. Kevätpäivän tasaus

Kevätpäivän tasausta vietetään nykyisin 20.3. tai 21.3. Jostain Juliaa hämmästyttävästä syystä on päätetty, että vuodesta 2016 alkaen päivää vietetään aina 20.3. Kenties syynä on auringon ja maan pyöriminen. Julia muistelee myös, että joskus satavuotispäivänsä tuntumassa päivää aletaan viettää jo 19.3.

Kevät- ja syyspäiväntasaukseksi sanotaan aikaa, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Tasan yöt, tasan päivät tasan kaksi jalkaistain, sanoo kurki, kun päiväntasauksen aikaan liikkeelle lähtee (kohti pohjolaa) -sanonta on peräisin Vanajasta. Yö ja päivä ovat yhtä pitkät itse asiassa jo pari päivää aiemmin, mutta tasauspäivänä aurinko siirtyy taivaan eteläiseltä pallon puoliskolta pohjoiselle puoliskolle.

Suomen Lähetysseura on ottanut päivän kansalliseksi tasauspäiväksi, jonka tavoitteena on herättää keskustelua maailman hyvinvoinnin tasaamiseksi. Uuspakanoilla on kevätpäiväntasauksen kunniaksi Ostara-juhlat. Muut tahot eivät Suomessa sitten juurikaan vietä päivää näkyvästi.

Aiempina aikoina tämäkin oli eräänlainen työpitoinenmerkkipäivä. Talon miesväki teki tasauspäivänä puhdetöitä, sillä ottavimmat uistimet ja onget tehtiin tuolloin. Myös emännille riitti puuhaa mm. lutikoiden hävittämisessä, sillä päivää pidettiin vuoden kuivimpana ja sen vuoksi todella hyvänä päivänä pajun, lepän ja lutikoiden hävittämiseen. Parhaiten hävittäminen onnistui, jos päivä osui keskiviikoksi. Joillain paikkakunnilla luteet ja roskapuut hävitettiin jo edellisenä päivänä, koska uskottiin, että se olisi vuoden kuivin päivä.

Jos kellä on lutikoita kotona hävitettäväksi saakka, kannattaa reilusti kokeilla nyt seuraavaa nurmeslaista keinoa: Kun ennen kevätpäiväntasausta tekee yhdeksänlajisista puista vastan ja ripsuu sillä huoneen seinät alastonna ja vie rikat ulos kartanosta, niin lutikat häviävät. Heinolassa on sanottu, että luteita ja kirppuja pitää hävittämän kevättasauksenpäivänä, ja parempi vielä, jos se osuisi olemaan keskiviikkona, se olisi vieläkin kateellisempi.

Säitäkin saattoi päivästä ennustaa. Ensimmäinen teeren kukerruksen kuuleminen ennen kevätpäiväntasausta tietää lumisadetta, kevätpäivän tasauksen jälkeen se tietää kauniita ilmoja. Iltarusko ennen kevätpäiväntasausta tietää pakkasta, sen jälkeen lämmiintä.
Kirkas täysikuu ennen kevätpäiväntasausta ennustaa kaunista ilmaa, mutta jälkeen yöhallaa.

19.3. Joosepin päivä

Julia pistää tänään varmuuden vuoksi peukut pystyyn. Kaikki keinot hyvän kesän saamiseksi tulee käyttää. Juosepinpäivänä jos päivä paistaa, niin siit tulloo hyvä kesä. Joosepinpäiväksi toivottiin kirkasta päivää. Sen uskottiin tuovan hedelmällisen vuoden.

Karjalassa on todettu kevään viimeinen pyrypäivän ajoittuvan Joosepin päivän tienoille. Kovasti savolaiseen tapaan ilmaistuna (kierrellen ja kaarrellen) Talven suuremmista puruista sanotaan olevan viimeisen Juosepin purku; se on Juosepin päivänä tahe vähän ennen tahe jälkeen.

17.3. Pyhän Patrikin päiviä

Pyhä Patrik on irlantilaisten suojeluspyhimys, ja siten suomalaisen Pyhän Henrikin virkaveli. Siinä missä suomalaiset viettävät Henrikin päivää lähinnä uskonnollisin tuntein tai markkinoilla käyden, julivat irlantilaiset olan takaa.

Patrikin päivän viettoon kuuluu apilan vihreät kankaat tai mainoslakanat, isoon mustaan hattuun pukeutunut kääpiö ja apilanlehdet. Irlantilainen musiikki kuuluu olennaisen osana juhlaan, samoin tanssiminen, oluen kanssa tai ilman. Julian kamarissa on tänä iltana hiljaista eikä kyökissäkään kuulu astioiden kolinaa, sillä Juliakin yrittää mahtua tänä iltana mukaan irkkupubin hälinään.

14.3. Matildan vohvelit

Matildan päivän jälkiruuaksi sopii oivallisesti Matildan vohvelit, joiden resepti on peräisin kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta. Tarina ei kerro, kuka oli se Matilda, joka keksi tarjota vohveleita kinuskikastikkeessa.

Matildan vohvelit
4 dl kermaa
3 munaa
2 dl jauhoja
1 dl kuumaa voisulaa
Täytteeksi Kaimakkia (kinuskikastiketta) johon tulee:
5 dl kermaa
½ kg sokeria
1 dl fariinisokeria.
Valmista ensin Kaimakki. Sekoita ainekset ja keitä niitä kunnes tahna käy sitkeäksi. Ei liene suuri häpeä, vaikka käyttäisi kaupasta ostettua kinuskikastiketta.
Vaahdota kerma ja munat erikseen vaahdoiksi. Sekoita kermavaahtoon munavaahto ja lisää varovasti jauhot. Lisää lopuksi voisula kiehuvan kuumana.
Paista vohvelit vohveliraudalla. Ainakin ensimmäistä vohvelia varten rautaa kannattaa voidella rasvalla. Tarjoa vohvelit parittain niin, että laitat väliin kaimakkia tai hilloa ja peität päälimmäisen vohvelin kaimakilla.

13.3. Aku Ankan syntymäpäivä

Sarjakuvahahmo Aku Ankka munittiin vuonna 1934, hänen kuoriutumisensa (eli ensiesiintyminen lyhytpiirroselokuvassa Viisas Kana Kananen) tapahtui kolme kuukautta myöhemmin 9.6.1934.

Julian kamarissa luetaan tänään vanhoja Aku Ankkoja, seitesmänkymmenlukuisia, Julian lapsuudesta tuttuja, totta kai. Kenties lukuvuorossa on taas Jäyhä Jököttäjä, joka on Julian suursuosikki.

8.3. Naisten päivä

Hyvää naistenpäivää kaikille! 

 Vuonna 1857 New Yorkin vaate- ja tekstiilitehtaiden naistyöntekijät menivät lakkoon. Kansainvälinen naisten päivä 8.3. perustettiin aikoinaan ylistämään naisen sosialistista sankaruutta kaikissa yhteiskunnissa. 

Ajatus yhteisestä naistenpäivästä syntyi naissosialistien II kansainvälisen kongressin aikana Kööpenhaminassa 1910, ja sitä juhlittiin ensimmäisen kerran seuraavana keväänä Itävallassa, Saksassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Pietarissa juhliminen aloitettiin 1913 (alkujaan helmikuun viimeisenä sunnuntaina) ja Suomessa 1914, säännöllisemmin 1920-luvulla. 

Joissain, lähinnä sosialistimaissa, päivä on otettu vuotuiseksi vapaapäiväksi. Näin on esimerkiksi Venäjällä vuodesta 1965 (silloin Neuvostoliitto). 

Alkuvuosikymmeninä naistenpäivää vietettiin tavallisimmin työväentalolla arvokashenkisten iltamien muodossa. Illan juhlapuhujaksi pyrittiin löytämään tunnettu työväenliikkeen nainen. YK:n merkkipäiväksi päivä tuli 1975, jolloin siitä mainittiin esimerkiksi kouluissa. Vähitellen 1980-luvulle tultaessa naistenpäivän vietto laajeni ja monilla paikkakunnilla muutkin naisjärjestöt, ylioppilaskunnat tai muut yhteisöt ottivat sen ohjelmaansa ja päivä sai sosialistisen leiman ohella feministisiä vaikutteita.

Ensimmäisiin suomalaisiin almanakkoihin päivä tuli 1990, kaikkiin 1994. Joissain kunnissa päivää liputetaan. Päivän viettoon ei ole kuitenkaan liittynyt meillä erityisempiä rituaaleja, joskin naiset voivat saada läheisiltään kukkia, eikä sitä ole viime vuosina naisjärjestöjen ulkopuolella juuri juhlittu tai huomioitu. Esimerkiksi martat huomioivat nykyisin vain harvoilla paikkakunnilla naistenpäivää. 

Joissain lähteissä on arvioitu, että erityisenä juhlapäivänä naistenpäivä olisikin katoamassa juhlapäiviemme joukosta. Katoaminen ei kuitenkaan ole niin nopeaa, mitä se oli keskikesäksi yritetty suomalaisen kansanvallan päivän kohdalla. Jotkut ovat epäilleet, että päivän voisi pelastaa se, että kauppiaat ja sinkkunaiset kehittävät siitä äitienpäivänvastineen lapsettomille naisille. Karkauspäivä tosin on jo sellainen, mutta sitä juhlitaan vain joka neljäs vuosi.