Olen seurannut Twitterissä puheenaiheena Roomassa nyt keskusteluja kohta puolisen vuotta. Olen huomannut tänä aikana, että monia kulttuuriasioita nostetaan esille Roomassa paljon helpommin, mitä Suomessa.
En ole ollut koskaan aiemmin mikään Twitter-fani, mutta nyt
myönnän olevani koukuttunut. Ensimmäistä kertaa huomaan, että Twitterissä voi
nähdä muutakin kuin samojen suomalaisjulkisten jakamia samoja juttuja.
Kiitokset siis Italiaan.
Päivittäisen kulttuuripläjäyksen ohella on mieleen ehkä jäänyt
myös joitain italialaisia sanoja ja sanontoja, joten hyöty on ollut
kaksinkertainen.
Otetaan esimerkki.
Tänään ihmettelin, miksi Haruki Murakamin Norwegian Wood oli
noussut Roomassa puheenaiheeksi. Kirja on kirjoitettu 1987 (suomennos 2017). Muutamaan
Twitter-päivitystä myöhemmin asia selvisi. Tänään olisi John Lennonin
80-vuotispäivä.
En ole millään muotoa Murakami-fani. ”Kaikki” siitä puhuvat
ja kaverit kiittelevät, mutta itse en ole saanut Murakamista otetta, vaikka
pidänkin yleensä japanilaisesta kirjallisuudesta.
Murakamin kirjan taustalla on kuulemma Beatlesin Norwegian wood.
Pieni silmäily kirjablogeihin osoitti, että kirja saattaisi olla se Murakami,
jonka voisin saada selätettyäkin, jos siihen tarttuisin. Juuri nyt on kuitenkin
lukulistalla niin monta muutakin kiinnostavaa teosta, että Norjalaismetsään sukeltaminen
saa vielä toistaiseksi jäädä, vaikka onkin John Lennonin syntymän muistopäivä.
Beatleseista tykkään. En tiedä johtuuko itse musiikista, vai
siitä, että serkkuni soitteli Beatlesia levysoittimesta mummolassa, kun talossa
miniänä oleva äitini odotti minua. Jälkeenpäin äiti on kertonut, että häntä
Beatles oksetti, mutta luultavasti tieto äidin mieltymyksestä ei kulkeutunut
masuasukille saakka.
Joka tapauksessa, onnittelut herra Lennonille sinne jonnekin.
"Imagine all the people, living life in peace..."
