Joskus on
hyvä jäädä hetkeksi pohtimaan pieniä asioita. Puhun nyt kaksikirjaimisesta
sanasta, jonka lapset oppivat hyvin pieninä.
- Otatko
maitoa?
- Ei!
- Mennäänkö
päiväunille?
- Ei!
Omassa
nuoruudessani, 1970-luvulla, EI! oli käyttökelpoinen sana moniin aikuisten
kysymyksiin. Nykyisin puhdas ja jyrkkä ei voidaan kätevästi korvata hieman
pidemmilläkin ilmaisuilla:
-Mitä välii!
Ihan sama!
Aikuisten maailmassa ”ei” on nykyään usein pannassa. Työssä olevat tietävät, kuinka vaikeaa on sanoa ”ei, kiitos” uusille työtehtäville, vaikka vanhoissakin on kestämistä.
On mielenkiintoista pohtia miten eri ikäkausina ei-sanalla on kovasti erilainen lataus. Sävyeroihin kannattaa kiinnittää huomiota. Joskus jyrkkä ”Ei” on huomattavasti parempi, kuin välinpitämätön ”Ihan sama!” Usein olisi parempi, jos asia ”voisi vähän enemmän kiinnostaa”.
YK:n pääsihteerin käynnistämässä Say NO-UNiTE –kampanjassa on tarkoituksena vähentää sukupuoleen perustuvaa, erityisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa. Kampanja näkyy katukuvassa eripuolilla maailmaa niin, että joka kuukauden 25. päivä pukeudutaan oranssiin. Näin tärkeää sanomaa – Sano EI väkivallalle, tulee huomioiduksi ainakin kerran kuukaudessa.
Olen yrittänyt totutella marraskuusta lähtien käyttämään tietoisesti oransseja vaatteita kerran kuussa. Myönnän, että se on onnistunut vähintäänkin yhtä huonosti, kuin ei-sanan käyttö työelämässä.
Ongelma ei ole siinä, etteikö minulla olisi oransseja vaatteita tai ettenkö pitäisi väristä, vaan siinä että yhtä tiettyä päivää kuukaudessa on vaikeaa muistaa aamukiireiden lomassa. Asian huomaa yleensä vasta, kun katuvilinässä näkee normaalia useammin oranssin pipon tai huivin. Oranssista pitäisikin tehdä tapa, jolloin sen muistaisi aina.
Sama pätee luonnollisesti itse asiaankin. Kun tarpeeksi moni kiinnittää tarpeeksi usein huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, olemme astuneet oikealle polulle. Ja sen polun päässä on maailma, jossa kunnioitetaan toistemme henkilökohtaista koskemattomuutta.
* * *
Julkaistu Satakunnan Kansan verkkosivuilla Zonta says No -kampanjan blogissa. Olin tuolloin Pori 1 kerhon jäsen.
Ilahduin, kun talvella 2018-2019 näin tori patsaan pojat oransseissa pipoissa ja huiveissa. Sääli, että tuolloisia kampanjan videoita ei enää löydy netistä. Niissä opastettiin videoiden avulla, miten naapurit ja lapset voivat osoittaa helposti mutta turvallisesti osoittaa huomaavansa.
