Vielä tässä ehtii teetäkin hauduttaa, maun olen jo valinnut : huomisen äitienpäivän kunniaksi teen Marie Antoinetin istuttaminen ruusunteränlehtien mausta maa mustaa teetä (jonka ostosta tuli vuodenvaihteessa 5 vuotta, joten pitänee haudutella viimeiset mitalliset lähiaikoina. Onneksi tee ei oikein säilytettynä pilaannu, vaan korkeintaan väljehtyy.
Aamulla huomaamani teepäivä tuli Juha Ruusuvuoren Aavikkosutten veli kirjaa, jossa latinaa lukenut laitapuolen kulkija toteaa papin tarjoamasta kahvista:
"Vaaleapaahtoista vatsankuritusjuomaa, vaikka tummapaahtoista Löfbergis liilaa löytyisi heti rajan takaa. "
Nykyään onneksi Löfbergin lilaa on saatavilla omasta lähikaupastanikin.
Kirja on toinen Lapponia-sarjan kirja, ja kolmas Ruusuvuori johon olen tarttunut. Ensimmäinen osa oli Yksi näistä pienemmistä. Molemmissa toisena kirjoittajana on Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori.
Kirjan tapahtumapaikkana on pääosin Kemi.
Olen jotenkin tykästynyt Ruusuvuorten tyyliin. Toivon silti, että he jatkavat samalla konseptilla, eivätkä vedä jossain vaiheessa sivujuoniövereitä, kuten muutamissa sarjoissa on käynyt. Minähän kuitenkin pidän enemmän Agatha Christie tyyppisestä tasaisesta sarjasta, kuin pahempaa raakuutta kohti etenevästä juonipolveilusta.
