Porilaisen voikanan tapaus

Vish Puri ratkoo rikoksia Intiassa ja siinä sivussa herkuttelee hyvällä intialaisella ruualla. Korona-breikin aikana olen huomannut laittavani hieman erilaista ruokaa. Pelkästään ylimääräisestä ajasta ei mielestäni ole kyse, vaan luulen, että enemmänkin haluan hakea turvallisia makuja, mutta kuitenkin jotain arjen luksusta.

Lähikaupassa olen etsinyt jo

useamman kerran voikanakastikepurkkia. Tänään se yllättäen löytyikin ja sitä piti tietysti kokeilla heti. Pitkästä aikaa.

Toisin kuin aito intialainen voikana, on porilainen voikana nopea tehdä.
Tarvitaan
1 purkki voikanakastiketta
1 paketti kanasuikaleita (naturel)
2 dl riisiä
4,7 dl vettä
suolaa

Laitetaan vesi kiehumaan ja keitetään riisi paketin ohjeen mukaan. Paistetaan kana kypsäksi, lisätään purkillinen voikanakastiketta. Annetaan muhia kunnes riisi on keitetty.
Jotkut tykkää lisätä kastiketta vähän kerrallaan riisilautaselleen, mutta itse preferoin sekoittamista.
Koristellakin voi, ja sitten syödään.

Ei tuollainen ehkä kelpaisi Vish

Purin kaltaiselle herkkusuulle, mutta monille muille kelpaa. Voikana on siitä hyvä, että se ei ole tulista, kuten monet muut intialaiset ruuat.

En myöskään usko, että voikanani olisi mitenkään kohtalokas, mutta palkittu yksityisetsivä tietysti löytää tapauksia, kohtalokkaitakin, toisin kuin tavallinen perusporilainen muija.

Olen lukenut kaikki neljä suomennettua teosta, ja odotan innolla seuraavaa, lokakuussa englanniksi ilmestyvää osaa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka pian se ilmestyy suomeksi. Vish Purista on ilmestynyt englanniksi myös yksityisetsivän käsikirja. Sekin olisi kiva saada käsiinsä.

Vish Puri on jollain tapaa kotoisa, rento ja arkinen. Siinä missä skandinaaviset etsivät kamppailevat erilaisten ongelmien kanssa, tuntuu kuin Vish Purilla olisi vain yksi ongelma : se, että perheen naiset haluavat myös ratkaista salaisuuksia.

Tarquin Hall, kuten Mikael Bergstrandkin (Delhin kauneimmat kädet - ja siitä jatkunut sarja) on kuvannut Delhiä ja Intiaa mielenkiintoisista näkökulmista. Perinteisen matkailu--tai meditaationäkökulman sijaan kirjoista on huokunut keskiluokkaisen intialaisperheen arki, naurujooga, junamatkat... ja tietenkin hyvä ruoka, jota nautitaan mieluiten perheen tai ystävien kanssa.

Oman voikanan söin korona-breikistä johtuen yksin.