Neulaniemen matkalla kirjoittamat
Opettajaksi opiskellessani tutustuin kulttuurishokin teoriaan. Ensin on kaikki hyvin, sitten huonosti, ja sitten sitä sopeutuu. Vähän sellaiselta vaikutti Neulaniemenkin matka, vaikka se kestikin vain kolme kuukautta.
Lukijalle välittyi opiskelijaelämästä Sambiassa kuva, että se olisi ollut ihan ok tai enemmänkin, ellei koko aikaa olisi käynyt niin, että osa porukasta ei ollut mukana tunneilla, ja sen vuoksi asioita piti selittää moneen kertaan.
Suomessa on totuttu siihen, että ensimmäisellä tunnilla asia selitetään ja sitten kaikki aikataulut ovat kaikkien kalenterissa.
Tai niin on ainakin ollut ennen.
Itse olen viime vuosina joko kyynistynyt tai tullut muuten vain siihen tulokseen, että älypuhelimista ja -kelloista kalentereineen ei juuri ole apua jos ihminen viimeiseen saakka miettii, mihin rientoon lähtisi.
Ehkä tähän tulee joku muutos tämän koronabreikin aikana, jos ihmiset aidosti ehtivät miettiä, mitä vapaa-ajalta haluavat.
Tai sitten enää kukaan ei halua sitoutua mihinkään ylimääräiseen.
No, kävi miten kävi, se jää nähtäväksi. Palataan Sambian tunnelmiin.
3 kuukautta Sambiassa hurahti ohi nopeasti, tanssimaankin päästiin, joskin enemmänkin ehkä olisi voinut tanssia. Sitä vartenhan Matkaan oli lähdetty. Tosin kirjoittaja olisi ehkä halunnut itse tanssia vähemmän ja tanssittaa muita enemmän.
Itse pohdin kirjaa lukiessani sitä, kuinka hyvä on, että Marttojen 40-vuotta täyttävän kehitysyhteistyön aikana projektit on viety läpi paikallisten neuvojien kanssa. Jos neuvojat olisivat tulleet Suomesta, olisi varmasti ollut paljon enemmän vastoinkäymisiä suomalaisten ja paikallisten odotusten kanssa. Kulttuuria tuntevat on helpompi vetää oikeista naruista.
Tanssiprojekti Sambiassa kuulosti kuitenkin sen verran mainiolta ajatukselta, että hiukan harmittelin vähemmän kulttuuripainotteisia yliopisto-opintojani. Kansantaloustieteestä ja tilastotieteestä ei hirveästi tanssia saa aikaiseksi...
... Vaikka pakko myöntää, että monet ulkomaalaiset osaisivat tanssittaa varmasti tilastojenkin rytmiin. Itse muistan nähneeni joskus Savonlinnassa ihastuttavan esityksen lattianlakaisutanssista. Valitettavasti en enää muista mistä Afrikan valtiosta tanssittaja oli kotoisin.
Tanssista on aikaa reilu 10 vuotta, mutta edelleen on tuon tanssin tunnelma mielessäni. Liekö samoin käynyt myös Neulaniemen projektiin osallistuneille sambialaisille?
