Yksi tavoitteistani oli oppia jotain uutta joka päivä. Tänään ensimmäinen uusi asia sattui silmiin heti aamukahvilla.
Korona-breikin aikana olen ottanut tavakseni hörppiä ensimmäisen aamukahvin tietokoneen äärellä Twitteriä katsellen. Twitter ei ole koskaan ollut suosikki-somekanavani, johtuen siitä, että tuttavani eivät juuri käytä Twitteriä ja muista monet jakavat vain näkemiään twiittejä. Se on siis ollut oma mielipiteeni. 
Ajauduin Twitteriin klikkaamalla jotain kuvaa ja huomasin oikealla sivupalkissa kohdan ”Suosittua paikassa Rooma”. Hieman hämmästelin, mutta rakastan Roomaa, joten kaiketi vähän käytetty Twittterinikin sen tietää. Osasi ainakin vetää oikeasta narusta, joten nyt sitten olen lukenut twiittejä. Italiaksi, kielellä, jota olen yrittänyt opettaa FaceBookilleni siinä juuri onnistumatta.
Olen siis kielikylpenyt aamukahvini kanssa, mikä on pelkästään positiivinen asia.
Tänä aamuna törmäsin suosittua Roomassa twiittien parissa englanninkieliseen muistokirjoitukseen. Ensimmäinen kertoi sedästä, joka oli kaikkien suosikki ja eli kuten kukaan ei haluaisi lapsensa elävän, mutta jota yhtä kaikki, kaikki rakastivat. Joku toinen vinkkasi sitten toiseen nekrologiin joka esitteli postuumisti juristin, jonka nuorilla antaman ohjeen haluaisin jokaisen ammattiin valmistuvan nuoren lukevan. Se kuuluu näin:
“Ihmisten, etenkin nuorten ihmisten, ei tarvitse tietää uratavoitteitaan, vaan vain sen, mitä he haluaisivat tehdä ja sen mitä eivät halua tehdä, ja sitten tähdätä noiden ääripäiden välillä. ”
Kiitos tästä Paul, G.S. Cantor, se on hyvä ohje, vaikka itse toimitkin kuulemma 10 vuotta alalla, jota yliopiston jälkeen sanoit välttäväsi. Vuosien myötä ihminen voi muuttaa myös mielipiteitään siitä, mitä ei halua tehdä.
* * *
Siirretty WIX-blogista 11.1.2022
