torstai 10. helmikuuta 2022

Isännät puhuu - Alastalon salissa vs delete

Luin vikonloppuna Alastalon salissa - kirjan vihdoin loppuun. Päätettiin kaverin kanssa tilata paidat. Kun kerroin viikonloppuprojektistani somessa, kauhisteltiin kommenteissa kirjan lukemista. Monet kertoivat, etteivät pystyisi. Ihmettelin kommentteja. Helppo kirja, joka kertoo yhdestä päivästä ja yksinkertaisesta tapahtumasta. Luultavasti kirjaa enemmän pelottaa sen maine. 

(Spoilattu juoni) Yksi päivä, toki useampi ihminen äänessä, mutta yhtä kaikki, yksinkertainen pääjuoni: Alastalon isäntä on kutsunut kylän miehet luokseen, keittiössä on täysi touhu päällä. Vieraat valitsee mieleisensä piipun, juodaan pari kuppia kahvia, tehdään parit totit, allekirjoitetaan paperi ja syödään. (Spoilaus päättyy). 

Kirjassani oli 421+405 eli 826 sivua melko pientä pränttiä. Usein teos myydään kahtena kirjana, mikä antaisi mahdollisuuden isompaan fonttiin ja mukavoittaisi lukemista. Aikaahan tuohon menee. Tiiviisti lukien vähintään kaksi päivää ellei ole mikään pikalukija. 

Sivumäärä antaa viitteitä siitä, että kirjaan mahtuu muutakin kuin yksinkertainen juoni. Muhevia tarinoita - mielenkiintoisempiakin kuin se kuuluisin kohta, piipun valinta, joka kestää kirjassani 70 sivua, ja jonka "kaikki" tietää. 

Lauseet ovat upeita. Kappaleet someaikakauden ihmisille kenties liian pitkiä, mutta kun tarina vetää, onko siitä haittaa? 

Volter Kilven kieli on värikästä. Hersyvän runsasta. Isäntämiehen puhetta/ajatuksia, 1800-luvun äijämeininkiä piippu huulessa ja totilasi kädessä. 

Ihastuin kaikkeen muuhun paitsi Pukkilan isännän katkeraan tilitykseen, vaikka sekin kuvaa hyvin erilaisten ihmisten luonnetta. Napakymppi tai viisi tähteä, ihan miten vaan. 

Hyvän kirjan päälle luen yleensä jotain aivan muuta. Tällä kertaa valitsin V. S. Luoma-Ahon deleten. En muista miten ihmeessä törmäsin kirjaan alkuvuodesta, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kuulin kirjasta ja satuin tarttumaan siihen heti Alastalon jälkeen. 

Kirjojen juonessa ei ole mitään samaa. 

Kirjojen lauseissakaan ei ole mitään samaa ja siinä missä Kilpi kirjoitti yhden kappaleen, Luoma-Aho kirjoittaa viisi tai kymmenen. Mutta... 

....mutta sittenkin. 

Mietelmiä kaupan pelikoneella. "Mitä jos tuo mummo tuosta tekisi lähdön merkkejä niin ängen heti perässä tilalle, penikat voivat tulla suosiolla tähän tuhlaamaan rahojaan. Tämä ei mitään anna, se on varma" delete/Prisma 

Ja yhtäkkiä näen kirjoissa paljon samaa. Uhoa. Miehisten miesten mietteitä. Tässä puhuu isäntä. Mies joka näkee ja tekee tai ainakin uskoo vahvasti tekevänsä. 

Hyvä luku pari. 

Ja kun kirja oli luettu. Tilattiin paita. Sekin oli hieno kokemus. Tosin paitoja oli oikeassa koossa niin vähän, että riitti vain minulle. Kaveri lupasi tilata paitansa myöhemmin. Sanoi pystyvänsä odottamaan, kun on odottanut jo pitkään, lukemisesta on kuulemma aikaa kolmisen kymmentä vuotta. Hyvää kannattaa aina odottaa. 

Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Joulukalenteri 23. luukku 2024

Aiemmin olen lukenut, että taateleita on ainakin 40 eri lajeja... Mutta me tunnetaan niistä lähinnä yksi, paketiksi rutattu, kivetön, kuiva...