Salla - keskellä ei mitään

Etsin Sallan slogania, kun ei tullut mieleen yhtään sallalaista laulua, runoa, kirjaa eikä ylipäätään mitään. Hiukan mietin Korvatunturia, mutta muistin sitten sen olevan Savukoskella. Kiitos geokätköilyn. Googlella slogan löytyi helposti: Salla in the middle of nowhere. Ja sitten iskee ihmetys, miksi slogan on englanniksi? Siitä täytyy ottaa selvää.

Sallan kunta sai nykyisen nimensä 1936. Sitä ennen kunnan nimi oli Kuolajärvi, mikä tarkoitti kalajärveä. Toisen maailmansosan päättyminen muutti uuden rajan kulkemaan kunnan läpi.

Luovutetulla alueella sijaitsi myös Ala- ja Yläkurtin kylät, mistä on kotoisin Ami Hauhion piirtämän sarjakuvan Ismo Lento Rajaseudun poika - sarjakuvan päähenkilö Ismo Lento. Tarina on julkaistu Seikkailujen maailma lehdessä 1942-45. 

Ensimmäisessä tarinassa Kurtin kylä on poltettu ja mm. Ismon sisko on otettu vangiksi. Tarinan alku ja oheinen, tarinan ensimmäinen kuva löytyy kirjasta Laikku 05 : kotimaiset kuvasarjat 1900-1945. Ihastelin kirjassa piirrostapaa ja tarinan reipasta etenemistä. 

Rajaseutu saattoi olla vaarallinen. Ensin oli vaarana desantti, myöhemmin partisaanit. 

Ylen arkistosta löysin keväällä 2022 vanhan dokumentin Pohjoisen partisaanit, joka kertoo heinämiesten etsinnästä. Ohjelmasta kävi ilmi, että 1943 tienoilla desantteja vaarallisempia partisaaneja kulki rajaseudulla ottaen vankeja kuulusteltavaksi ja tuhoten asutusta. Ohjelman tietojen mukaan etsittyjä heinämiehiä ei löytynyt näissäkään etsinnöissä 2010 tienoilla. 

Muistan lukeneeni että joitain pieniä kyliä saatettiin tuhota kokonaan, mutta en muista oliko se juuri Sallassa. 

Mutta osasipa olla vaikea hakea Sallasta kertovaa kirjaa, kun hakukoneet tarjosivat pelkkää Salla Silmukkaa, vaikka kuinka yritin kertoa, että nyt en halua sitä Sallaa. Saman ongelman olen kohdannut ainakin Iin kunnan ja Nauru-saarten kohdalla. Luulen, että Iin kunnasta minun täytyy kysyä kirjoja vartavasten vaikka heidän kirjastosta.

Monille kunnan tunnetuin rakennus on baari nimeltä Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari. Baari tosin lopetti toimintansa yli 15 vuotta sitten, mutta nimi löytyy edelleen usein Suomen pisimpänä baarin nimenä erilaisissa kilpailuissa. 

Sallasta en löytänyt kuin pari sotakirjaa.

Reino Lehväslaihon Sallasta itään kirjassa eletään syksyä 1943. Luulen lukeneeni kirjan aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti ja Lehväslaiho kelpo sotakirjailija, kunhan lukee kirjan silloin toisen tällöin eikä kymmentä peräkkäin. 

Pekka Jaatinen Salla 1944 kertoo SS mies-Kaukon ja parikymppisen Rauhan tarinaa sodan melskeistä. 

Ne tuli luettua, mutta ihan pelkkää sotaa en nyt kaivannut. 

Sitten löysin Max Mannerin Sallaan, Suomutunturin tienoille sijoittuva Jääkyynel-dekkarin. Tykkään Mannerin tyylistä kirjoittaa erilaisista paikoista silti säntäilemättä eri puolilla maapalloa. No, kirjassa kyllä seikkaillaan vähän rajan takanakin Muurmanskissa. Salaa tietysti. 

Myös John Gardnerin James Bond on seikkaillut Sallassa. Kirjan olen lukenut kauan, kauan sitten, enkä muista siitä mitään, mutta veikkaisin, että myös Tehtävä Suomessa, James Bond -kirjassa seikkaillaan monessa maassa ja erilaisilla härveleillä. Kirjan kannessa on moottorikelkka, jota James varmasti osasi ajaa kuin luonnostaan, kuten kaikkia muitakin menopelejä. Pitäisikin joskus lukea kirja uudestaan. 

Fyysisesti en ole vielä koskaan käynyt Sallassa, mutta ajan kanssa, ajan kanssa sinnekin.... Reippaasti yli puolet Suomen kunnista on kuitenkin jo käytynä. En ole koskaan laskenut kuinka monessa olen käynyt, mutta yhtenä vuonna kävin yli 200 kunnassa ja muina vuosinakin on tullut uusia kuntia. Itärajalla pohjoisin kunta, jossa olen käynyt on Kuusamo vuodelta 1987. 

Ja vastaus alun ihmettelyyni. En keksinyt miksi slogan on englanniksi, mutta kaiketi sillä kosiskellaan matkailijoita ulkomailta. 

Koilis- ja Luoteisväylää etsimässä

Koilisväylän löysi suomalainen A. E. Nordenskiöld miehistöineen ruotsalaisella Vega aluksella vuosina 1878-1879. Väylä oli tuolloin käyttökelpoinen noin 2 kk loppukesästä/alkusyksystä. Matka tehtiin Atlantilta Tyynellemerelle, paluumatka tehtiin Suezin kanavan kautta. Luoteisväylän purjehti ensi kertaa Roald Amundsen 1903-1906. Matka tehtiin Norjasta Alaskaan. 

Koillisväylä Norjasta Huippuvuorten kautta Alaskaan 

Henrik Ramsay, Norderskiöld : merenkulkija. Vegalta meni Koilisväylän purjehtimiseen aikaa vuonna 1878-1879 reilu 7 viikkoa + jäiden puristuksessa vietetty talvi joka kesti 10 kuukautta. Aikaa läpipääsyyn olisi tarvittu vain pari päivää lisää ennen väylän jäätymistä, mutta sinne oli jäätävä noin kymmeneksi kuukaudeksi, kun meri kerran jäätyi. 

Myöhemmin, 1930-luvulla matka, taitettiin ensi kertaa ilman talvehtimista, nopeimmillaan läpi päästiin 25-45 vuorokaudessa. 

 

Talvileirillä tehtiin luistinrata, tutkittiin ilmastoa ym. ja seurusteltiin paikallisten kanssa, jotka olivat halukkaita tavaran vaihtoon. 

"Tupakka olisi ollut kaikille tervetullutta tavaraa, mutta ennen kaikkea olisi tarvittu isoja silmäneuloja, puukkoja ja yleensä rautatavaraa. Viina oli erittäin suuressa arvossa. Siitä nesteestä olisi tuotu tarjolle suoranaisia kansatieteellisiä harvinaisuuksia, mutta mokomaa rahaa Norderskiöld ei halunnut ruveta käyttämään." (Lainaus kirjasta Haapavaara Koilisväylä)

Nordenskiöld purjehti Alaskasta kotiin Japanin ja lukuisten muiden satamien ja Suezin kanavan kautta Ruotsiin. Matkalla hän pääsi juhlinnan kohteeksi. 

Minä sen sijaan tein Alaskassa aika hypyn ja palasin takaisin samaa tietä nykyajassa. Soffamatkailulla on puolensa. Tammikuussa seilasin siis reitit toiseen suuntaan nykyaikaisella monitoimimurtajalla.   

Koilisväylä Alaskan Dearhorsesta Norjan Kirkkoniemeen. 

Haapavaara Heikki Koillisväylä. Suomalainen Monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Tyyneltämereltä Alaskasta Eurooppaan 2014. 

Heikki Haapavaara on itse todennut: 

"Aamulla herään ajatellen, että tänään on hyvä päivä valloittaa maailma." 

Sillä asenteella hän lähti mukaan murtaja matkaan ja pohti matkalla Suomen roolia arktisessa ulottuvuudessa. 

Pakko todeta, että Haapavaaran kirjasta ei jäänyt kovinkaan paljon mieleen matkanteosta nykyisin. Reitti eteni murtajan kyydissä kuin vakaasti edeten junakiskoilla. Parhaita kohtauksia kirjassa oli Norderskiöldin matkan muistelot, kuten aiemmin mainitsemani tavaroiden vaihto.  

Luoteisväylä Alaskasta Grönlantiin. 

Heikki Haapavaara Luoteisväylä. Monitoimimurtajalla Roald Amundsenin Gjøan (1903-1906) jalanjäljissä. 

Suomalainen monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Dutchharbourista Alaskasta ensi kertaa Kanadan kautta Pohjois-Eurooppaan kesällä 2015. Tämänkin kirjan parasta antia oli mielestäni Amundsenin matkan muistelot. Tämä neljänneltä talvelta:

"Valaanpyyntilaivan kapteenin ja koirankasvattajapariskunnan kanssa Armurdsen ponkaisee jalka- ja koiravaljakkopelillä 700 kilometriä Kingpointista Fortegbergin linnakkeelle lähettämään tuhannen sanan sähkösanomaa. Sanomassa hän kertoi, että Luoteisväylä oli nyt kukistettu. Tuolla matkalla seurue ylitti lähes kolmen kilometrin korkuisen vuoriston. Matka alkoi 24.lokakuuta 1905 ja linnoituksessa oltiin perillä 4. Joulukuuta. Pakkasta oli pahimmillaan 50 astetta. Armurdsen kokosi linnakkeessa voimiaan helmikuulle asti ja juoksi sitten koiravaljakon kanssa takaisin Goalle aloittaakseen jäiden lähdettyä purjehdukselta kohti Alaskaa." 

Luoteisväylä Grönlannista Alaskaan 

Minulla ei ollut tällä kertaa suunnitelmissa lainata Roald Amundsenin Luoteisväylä Kertomus Gjöan matkasta 1903-1907 ynnä luutnantti Godfed Hansenin kirjoittama liite, mutta yllä oleva sitaatti oli sen verran kiehtova, että halusin lukea sen osuuden kokonaan. Kirjan on muuten suomentanut I.K. Inha, josta kirjoitin viime vuonna luettuani kolme kirjaa hänestä. Kirjasta löytyi kivat kartat Göan reitistä sekä Hansenin erillisestä tutkimusmatkasta Göalta. Kirjasta löytyy äänikirjaversiot, jonka otin kuvaankin mukaan, sillä vuoden 1908 kirjassa on sangen pliisu kansi. 

Amundsenista on jäänyt aiemmista kirjoista jotenkin vähän ylimielinen kuva (Muhammad Ali sanoi aikaan kyllä itsestään, että "on vaikea olla nöyrä, kun on niin hyvä", ehkä se päti Amundseniinkin). 

Esimerkkinä tästä huonoista hetkistä on heti kirjan 20. sivulla kuvaus siitä, kuinka laivalle ostettiin alkuasukkailta haahkoja, lohta, kaakkureita ym. luonnontuotteita, niin maksuna annettiin homehtunutta leipää, vaikka eskimot olisivat halunneet vaihdossa tupakkaa. Petkutus tehtiin tieten tahtoen ajatellen, että myyjät ajattelevat, että kielitaito ei riittänyt kaupan tekoon. 

Muissa kirjan vaihtokaupoissa kerrotaan käytetyn säällisempiä valuuttoja, kuten neuloja, veitsiä ja muita tarvekaluja sekä helmiä, viimeisenä talvena myös rahaa, joskin esimerkiksi Hansen omalla retkellään Göalta totesi, että vaihdosta jäi vähän huono omatunto, kun ruokaa saatiin paljon neulan hinnalla. 

En lukenut koko kirjaa, mutta silmäilin sieltä täältä välillä lueskellen. Mieleen jäi mm. se että jäämerellä kangastus on yleistä, joten helposti erehtyy luulemaan väyläksi sellaista, mikä on jäässä tai kuten Gjöan miehistölle kävi, luulivat ihan alkumatkasta kaukaisia jäävuoria laivoiksi, ja alkoivat puhdistaa kantta, jotta olisivat valmiita tapaamaan muita. 

Mielenkiintoisia kohtia olivat myös vaatetuksen kuvailut. Eskimoilla oli talvella kahdet turkishousut ja nutut päällekkäin. Ihoa vasten oli karvapuoli, kuten myös ulkoilmaa vasten. Lapsia pidettiin 2 vuotiaiksi lähes alastomina äidin selässä äidin ihoa vasten ja kuusi vuotiaaksi lasten vaatteissa oli tarpeita varten reikä.

Retkikunnan ensimmäinen talvileiri kesti lokakuun alusta helmikuun viimeiseen päivään. Joitain eskimoita, osa tuttuja entuudestaan, tavattiin mutta muuten tehtiin erilaisa tutkimus- ja mittaustehtäviä ja vietettiin talvea. 

Toisena talvena Amundsen ja Hansen kävivät Navjaton suurella eskimoleirillä. Matkaan lähdettiin hiihtäen 23.10.1904 ja takaisin tultiin kalakuorman kanssa. Lihaa eskimot toivat laivalle itse. Talvileiriltä saatiin lähetettyä myös postia kotimaahan. 

Kolmantena talvena vietettiin "vilkasta seuraelämää" paikallisten eskimoiden kanssa. Alueella oli myös valaanpyyntialuksia, missä yhdessä oli jopa lääkäri. Postikin löysi perille heti alkuunsa. Myös sähke lähetettiin kotimaahan, sillä yksi tutkijoista kuoli talven aikana. 

Mielenkiintoinen oli kirjan lopussa Gotfed Hansenin kertomus hänen ja toisen tutkijan kartoitusretkestä alueella, jossa kukaan ei ollut käynyt aiemmin karttaa tekemässä. 

Mainittakoon lopuksi, että Nordenskiöld pääsi myöhemmin Ruotsista maanpaosta takaisin Suomeen, missä lomaili, muttei enää asunut. Norjenskiöld kuoli vuonna 1901, joten hän ei enää ollut todistamassa Amundsenin lounaisväylän löytymistä. 

Amundsenin kohtaloksi koitui 1928 Pohjoisnavalle havitelleen Ilmalaivan italialaisen miehistön pelastaminen lentokoneella Huippuvuorilla, mistä luin niin ikään tammikuussa Monica Kristensenin Amundsenin viimeinen matka -kirjan.

* * *

Edit 16.4.24. 

Ps. Tälle alueelle sijoittuu myös antologia: Tästä alkaa tie : Barentsin alueen antologia. Kirjailijoita neljästä valtiosta ja alueiden kymmenellä kielellä mm. meänkielellä ja vepsäksi. Lyhyitä tarinoita ja runoja. Luulen että luen tämän uudemman kerran hitaammin makustellen. 

Viimeisiä viedään kokomaailmahaastessa

Suoritin syyskuussa 2022 välilaskentaa kokomaailmahaasteen tilanteesta. Enää muutama maa luettavana ja sitten on luettu kaikki maailman maat ainakin yhden kirjan voimin ja voin tunnustaa lukeneeni kirjan joka maasta. 

Puuttuvia maita on 22 lokakuun puolivälissä 2022. Se on vähän, mutta helposti suomeksi tai edes englanniksi luettavia maita on jäljellä perin vähän, ehkä viisi. Täyttä höyryä eteenpäin ja välissä taaksepäin, riippuen siitä mihin suuntaan laivan keula kulloinkin näyttää. 

Päivitin listaan 6.4.2024 tilanteen. Reilussa vuodessa on tullut muutama maa lisää luetuksi ja lisäsin erilisessä kappaleessa olleet kolme maata (Nauru ja San Marino, joista olen lukenut jotain, minkä en koe riittäväksi sekä Sao Tome ja Pricipen, josta en ole ihan varma, riittääkö se minulle). 

Puuttuu vielä 15-16 maata.

Päivittyvä loppulista puuttuvista maista

Aasia            3

Bahrain

Brunei

Malediivit

Oman

Qatar

Afrikka        3-4

Eritrea  (kirja on, mutta luen sen vasta loppuvuodesta)

Guinea-Bissau  (kirja on, mutta luen sen vasta loppuvuodesta)

Komorit

Saõ Tomè and Principe (Ruusuvuoren Tarzanin hauta on kiikun kaakun hyväksynkö. Paikkojen googlaus osoitti kirjan realistiseksi ainakin maisemien osalta) 

Amerikka    3

Barbados

Costa Rica

Dominica

El Salvador

Grenada

Haiti

Saint Kitt and Nevis

Saint Lucia

Saint Vincent ja Grenadiinit

Oceania    5

Fidzi

Kiribati

Marshall saaret

Mikronesia

Nauru (nyt kuitattu Karhukirjeitä kaukomailla kirjalla, jota en kelpuuta)

Palau

Tonga

Vanuatu

Eurooppa    1

San Marino (Mäkelän Satunnainen matkailija kaipaisi vakavampaa seuraa, vaikka kirjan faktat onkin kunnossa, kirja ei käsittele likimainkaan "lähes kokonaan" San Marinoa, kuten olen oman haasteeni itse määritellyt)

Maaliskuussa luetut kirjat

Maaliskuun piti olla Itä-Eurooppa painotteinen, mutta oliko, no ei ollut. Virolaisten romaanien lisäksi luin kuitenkin ainakin slovakialaisia runoja. Edelleen hieman vanhemmat dekkarit kiinnostavat. Loppukuusta innostuin lukemaan runoja, joten sivumäärän sijaan kappalemäärä kasvoi. Kappalemäärää en edes kehtaa sanoa. 

Airaksinen Heidi Maa jota ei ole -kirja on jatkoa Vierge Modernelle. 1920-1930-luvun transvestiittien tarinalle. Freddy vie masentuneen Harrietin hoitoon Berliiniin tohtori Hirschfieldin klinikalle, missä ensimmäisenä maailmassa tehdään tarvittaessa sukupuolenvaihdosleikkauksia. Ennen kuin Harriet ehtii instituuttiin, tapahtuu murha, josta epäillään Harrietia. Freddy ryhtyy uuden vuokraemäntänsä Vivecan kanssa selvittämään rikosta. Itse tykkäsin enemmän ykkösosasta. Berliini ei vaan ole mun juttu, vaikka tässä kirjassa oli kerrottu mielestäni hyvin aikakauden Saksaa. (24.3.)

Canth Minna Lehtori Hellmanin vaimo. Minna Canthin päivän tienoilla olen lukenut usein jonkun Canthin teoksen. Tänään luin Lehtori Hellmanin rouvan. Ei hassumpi klassikko. (19.3.). 

Cedervall Marianne Haudataan menneet on Ruotsin Gotlantiin sijoittuvan Mullvaldsin murhat sarjan toinen osa. Cozy crime genreen kuuluu tämäkin dekkari, jossa syödään paljon tryffeli-sieniä. Onhan ne hyviä, mutta vähän yliarvostettuja minun makuuni. (4.3.) 🌟

Cedervall Marianne Talo Kallion katveessa -kirja on Mullvalds-sarjan kolmas osa. Ruotsalaiseläkeläisten päivät ei käy pitkiksi kun rikoksia ilmaantuu tämän tästä. Tässä kirjassa ihmettelin kuinka isoäiti ei yhtään ajatellut, että lapsenlapsi saattaisi joutua vaaraan kun mummo intoutuu tutkimaan rikosta ominpäin. (5.3.) 🌟

Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Toinen Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, tällä kertoo Skotlannista. Tässäkin on persoonallinen vanhempi lääkäri joka saa nuoren assistentin. Lääkärintointa esitellään tässä vähemmän, pääosissa on tohtorien muu elämä: rakkauselämä ja hyväntekeväisyys ym. seuraelämä. Croninin (1896-1981) romaaneita (lähinnä lääkäreistä) on käännetty yli kaksikymmentä kirjaa.  (11.3.) 🌟

Devine Domenic Kuoleman päiväkirja. Vähän öykkäröivä kirjailija kuolee syntymäpäivien aikaan. Hetken aikaa hänen sijaisperheveljenään ollut historiantutkija pyydetään tekemään hänen päiväkirjansa julkaisukuntoon, mutta mitä tapahtui aikanaan Itävallassa? 🌟

Dibdin Michael Kuollut laguuni. Italian Venetsia, kuollut turisti. Aurelio Zen palaa kotitalonsa Venetsiasta tutkiakseen turistin tapausta. Paikallinen poliitikko on Zenille haasteellista. Olen lukenut kirjan joskus 20 vuotta sitten. Kelpo kirja edelleen. Pidän Zenistä, mutta en Italiasta, jota Dibdin kuvaa. 🌟

Gimenéz Bartlett Alicia Petra Delicado ja merkityt tytöt on ensimmäinen espanjalainen dekkari, jonka olen lukenut, ellei oteta lukuun Baskimaan murhat-sarjaa. Kirja on sarjan ensimmäinen. Uusi alainen, 60 v., joka ei osaa katalaania: 

"Ei tässä iässä oppi enää tartu. Tämä on siinä mielessä huono ikä, että tajuaa, mitä ei tiedä, mutta ei enää huvita oppia uutta."  (12.3.) 🌟

Giménez Barttlett Alicia Petra Delicado ja vihaiset koirat. Petra Delicado saa alaisensa kanssa uuden tehtävän ottaa selvää koomaan hakatun miehen tapauksesta. Tapaus on monimutkaisempi kuin luultiin. Selvittelyn aikana molemmat ihastuvat - eivät kuitenkaan toisiinsa. Espanja. 

"Tuossa rupuisessa baarissa olimme kuitenkin kitanneet yhdessä sellaiset määrät kahvia että kokonaisen budhalaisen luostarin munkeilta olisi mennyt uni." 🌟 (25.3.)

Haahtela Joel Adèle-kirjan tapahtumapaikka on Ranska, Pyreneiden rinteillä oleva luostari. Toulouseen on matkaa tunnin verran.

Luostarissa, jossa päähenkilö tutkii Adèlen kuolemaa, päähenkilö löytää uuden alun ja selviää asumuserostaan. (22.3.) 🌟🌟🌟

Harms Daniil (1905-1942) Kurmiainen : kertomuksia ja runoja lapsille on kokoelma absurdeja lyhyitä tarinoita ja runoja. Harms oli kuulemma tunnettu absurdiudesta. Itselleni outo nimi. Kirjan valitsin ihanan kannen vuoksi. Sen verran absurdeja nämä lastenjutut oli, että lukenen joskus Ensiksikin ja toiseksi -kirjankin. Wikipedia teksti tuo mieleen suomalaiset Tulenkantajat, joskin he eivät joutuneet Siperiaan. Neuvostoliitto

"Metsät heiluttelevat latvuksia

Ihmiset kanniskelevat kattiloita

Ilmasta vettä nappaavat. 

Meressä vesi vaipuu, 

Mutta tuli ei taivu milloinkaan. 

Tuli tuulessa vapautta rakastaa."  (30.3.)

Huovinen Veikko Rauhanpiippu. Alku tuntui takkuiselta, mutta sitten ilmiinnyin itsekin sotatantereille. Paikoitellen kirja alkoi tuntua lähes tsekkiläisen Kunnon sotamies Švejkin seikkailuilta. 

"Tahtoisin ensi kertaa elämässäni rientää ääntänopeammin liemilautasen ja sievoisen kyljyksen ääreen. Niskat, nilkat nurin. Huomio kersantti! Verta imisän kattilaan, joka söi yhdeksän porsastaan. Tuleen pala rosvon ihraa, joka hirsipuusta tihraa. Ja kuuletkos mitään? - Herrai'jumala, älkää noin rallatelko, kauhistui Milita Forto." (20.3.)

Jäntti Mari ja Mäntysalo Jesse Kuka murhasi Sirkka-Liisa Valjuksen?  -kirja on TrueCrime turkulaisesta rikoksesta 1960-luvulta. (3.3.) 🌟 

Kataja Väinö (1867-1914) Heinärannan olympialaiset on vuodelta 1914. Alussa puhutaan Tukholman olympialaisista (1912), sitten päätetään juosta kilpaa ja lopussa pidetään sitten pitäjän johtomiesten suunnittelemat oman pitäjän olympialaiset. Mutta kuka voittaa? Kansanopiston käynyt nuorimies, joka on opistolla oppinut juoksemistakin vaiko pitäjän ikämiehet, jotka aikanaan juoksivat nopeammin kuin hyvä hevonen? Ihanan lempeän letkeän leppoisa välipala. Kiitos geokätköilyn, tämäkin kirja löytyi sen vuoksi. Kirja löytyi Dorianista. 🌟🌟

Kivikuu eesti luulet - virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Nämä kutsuttiin Suomeen esiintymään, runot käännettiin ja tehtiin myöhemmin kirjaksi. Eniten huvitti Väike perenaine:

"Olen pikku perheenäiti

Vartun perheen iloksi

Hyörin, häärin, ahertelen

Kodin puunaan siloksi. 

Olen kelpo perheenäiti

Paistan, ruskistan ja keitän

Illalla kun työt on tehty, 

Olalleni perseet heitän." (30.3.)

Kivirähk Andrus Kun Musti muni mummon. Hauska, Heli Laaksosen kääntämä lastenkirja Virosta. Suosikkini oli tarinat Oskarin matematiikan opettelusta sekä Lindan tietokoneesta:

"Kun Linda käynnisti tietokoneen seuraavana päivänä, se pyysi taas hilloa.

- Pliis, minun tekee hirveästi mieli hilloa!, luki näytöllä.

Linda mietti. Hänen kävi sääliksi konetta. Hän tiesi itse oikein hyvin, miltä tuntuu, kun tekee mieli karkkia, mutta äiti ja isä sanovat: ”Et saa! Keitto täytyy syödä ensin!” Tai väittävät, että liika makea ei ole muka lapselle hyväksi. Sellaiset puheet vetävät mielen matalaksi." (22.3.) 🌟🌟🌟

Leinonen Maaria Otsalla perhosen varjo on runokirja, joka toimii paremmin työpöydällä, soffapöydällä tai kahvinkeittimen vierellä kuin bussimatkan ainoana luettavana. Tästä runosta tuli mieleeni Edda-runojen suosikkini Korkeimman runo. 

"Haluaisin sanoja. Tuuleen hajoneita. 

Haluaisinko pyyhkiä yli. 

Peruuttaa? 

En. En yhtä ainutta

Haluaisin sanoa uudelleen. 

Haluaisin huutaa tuuleen. Peruuttaa. 

Se oli työ. 

Minulle annettu

Se oli tehtävä. 

Enkä kadu."  (29.3.)

Leone Donna Pedon palkka. En ollut ihan varma olenko lukenut tämän, mutta Italiassa on aina kiva seikkailla ja venetsialaisen Guido Brunettin kanssa hengailee mielellään toisenkin kerran. Vaikea sanoa, kenestä pidän eniten. Pattan sihteeri on yksi suosikeistani.  

"Porsaanreäissä on vaikea olla röhkimättä."

"Luin jostain, että pinkki on Intian laivastonsininen." (17.3.)

Leone Donna Pimeillä vesillä. Toinen suosikkini on Paola Brunetti, joka on selkeästi paljon lukenut ja pohtinut. Olisipa itsellänikin ollut enemmän tuollaisia opettajia. Esimerkiksi tässä kirjassa Paola toteaa kolonalistisen nykykirjallisuuden lehtorin vaalin muistuttavan kabukinäytelmää. Itseäni harmittaa tavattomasti, että en ole koskaan nähnyt Kabuki-näytelmää livenä. Italiassa kyllä japanilaista nukketeatteria. :

"Kaikki henkilöt puhuvat tyylitellysti, alku on verkkainen, näytöksiä on viisi. Toisinaan joudutaan välien selvittelyyn ja loppuratkaisu sopii sekä useimmille päähenkilöille että yleisölle. - Puhutko sinä komitean kokouksesta? - Me komitean jäsenet olemme tyylitellyt henkilöt, jotka lausuvat asiaan kuuluvat vuorosanat. Seuraa myrskyisää draamaa ja pian puolenvälin jälkeen myös välienselvittely. Mutta voin kertoa jo nyt kuka voittaa ja että voittaja tyydyttää meitä kaikkia. - Brunetti näki vaimonsa ilmeestä kuinka ylpeä tämä oli vertauksestaan ja sanoi: - Kuten amerikassa sanottaisiin: The fix is in. Sovittu juttu.  - Fiksu poika, Paola sanoi ja taputti Brunettin poskea." (18.3.)

Leone Donna Hetken huumaa. Brunetti tutkii turistityttöjen merionnettomuutta ja siinä sivussa isompiakin asioita. Venetsiaan voisi mennä taas, vaikka Brunettikin on alkanut inhota turisteja. Italia (18.3.)

Lewis Carroll Kraukijahti : kuolinkamppailu kahdeksassa näytöksessä. Kirja on kuulemma nonsenserunouden merkkipaalu, mutta minä kyllä pysyin kärryillä hyvin. Suomennos on kirjoitettu trokeen muotoon. Itseäni hyvitti Pitsinnyplääjä-majava. 

"Istuskeli nypläämässä laivan kannella pitsinnyplääjä-majava

Päällikön mukaan se usein oli pelastanut  haaksirikosta. 

Mutta miten? 

Eipä tiennyt kukaan."  (29.3.)🌟

Lindstedt Laura ja Vuola Sinikka ovat kirjoittaneet 101 tapaa tapaa aviomies -kirjan. Kirjassa ei kuitenkaan esitellä 101 tapaa saattaa puoliso pois päiviltä vaan 101 tapaa kertoa, että niin oli tullut kerran tehtyä kerran Norjassa. Kyseessä on siis kirjoitusopas, ei murhaopas. Asian voi sanoa monella tapaa. Alkuperäisteksti sanoo mm. : 

"Anja pakeni miehen otteesta ja haku siivouskomerosta kiväärin. Laukaus osui Thorvaldia rintaan, ja hän kuoli heti." 

Tässä katkelma pleonasmi-tyylillä:

"Kun sitten koitti mainittu syksyinen kohtalonyö ja Anja, taivaan kiitos, sai lopultakin tarpeekseen, niin tämä henkilö, tämä Anja, tämä juoppollin vaimo, riensi hakemaan komerosta tuliaseen, jonka hän oli vieraalla paikkakunnalla edeltävästi käynyt vaihtamassa käteiseen. Pamaus vain, ja kohtapuolin lattialla jo lojuikin Thorvaldin, tuon väkivahvan luontokappaleen, hengetön ruumis."  

Ja oma lempparini - sanontoja:

" Anjan mitta tuli täyteen: hän pakeni Thorvaldin otteesta pää kolmantena jalkana ja haki kiväärin. Se luoti tiesi paikkansa: Thorvaldin elämä katkesi kuin kanan lento." 

Vois näistä jotain kokeilla itsekin. (29.3.) 🌟🌟

Magnusson Roine, Ottosson Mats ja Åsa Linnut lähellä. Huikaisevan upea kirja linnuista. Kuvat hurmasivat ja tarinatsykähdyttivät. Varasin kirjan siksi, että se oli voittanut Ruotsin kaunein kirja palkinnon. Luin kirjan suomennettuna, mutta molemmissa on sama taitto. Suomenkielisestä painoksesta bongasin vain kaksi Suomea koskevaa alaviitettä, joita ei ole Ruotsin painoksessa. Niin samanlainen on linnustomme. Vahva suositus Ruotsin kauneimmalle kirjalle. 🌟🌟🌟 (27.3.)

Melleri Arto Ilmalaiva "Italia" runokirjaa selasin jo tammikuussa, mutta nyt luin sen kannesta kanteen. Tykkään Mellerin runoista. Ne sisältävät sopivasti kulttuurin ja historian tietämystä ja ovat juoneltaan nokkelia. (8.3.) 🌟 🌟 

Kuva: Melleri-fani lappajärveläisen pellon laidalla.

Milne A. A. Punainen talo on Nalle Puhin tekijän englantilainen dekkari. Tämäkin on odottanut lukemistani pidemmän aikaa. Ihan kelpo dekkari. (6.3.)

Moyes Patricia Syntymäpäivälahjaksi kuolema. Tippetit pariskunta joutuu jälleen vaikean tapauksen eteen, tällä kertaa Englannissa. 70-vuotissankari, joka on kutsunut Tippetit synttäreilleen suojelemaan henkeään, kuolee kesken kakun syönnin. Kirjan lopussa selviää, että tapaus on oikeastikin sattunut Italiassa. Enpä olisi uskonut. Suosittelen lukemista jo pelkästään oudon kuolinsyyn vuoksi. 🌟

Mustonen Enni Lapinvuokko aloittaa Pohjatuulen tarinoita -trilogian. Kirjassa eletään Rovaniemellä talvi- ja jatkosotaa ja Ruotsissa lapinsodan aikaan. Pääosassa on Annikki Hallanvaara (mikä ihana sukunimi) joka pääsee ylioppilaaksi 1939 ja menee naimisiin lentäjän kanssa. 🌟 (1.3.)

Mustonen Enni Jääleinikki Pohjatuulen tarinoita 2, tapahtumapaikkana Saksa ja Sveitsi. Annikin tytär lähtee sairaanhoitajaksi Saksaan. Menee naimisiin ja muuttaa Sveitsiin. (30.3.)

Mustonen Enni Keltarikko Pohjatuulen tsrinoita 3 tapahtumat alkaa Hong Kongista, mutta päätyvät nopeasti Lappiin. Annikki on ollut kolarissa ja  hotellialalta vasta valmistunut Annikin tyttären tytär tulee auttamaan. Siinä sivussa löytyy elämänura Lapissa. (31.3.) 🌟

Mäkelä Hannu Canal Grande. Suomalainen asiantuntija on kutsuttu Venetsiaan, Italiaan. Sataa lunta. On karnevaaliaika. Canal Grande jääty... Monenlaista tietoa Raittila on saanut mahdutettua hyvän kirjan sisään. Tykkäsin erityisesti kirjan kerrontatyylistä. 🌟🌟 (25.3.)

Mäkivalli Jani Marssi kuoleman rinnalla kertoo sodasta Karjalassa ja Porissa. Saksassakin käytiin. Kirjoittaja on kotoisin Porista, joten kirjan näkökulmat on läheisempiä itselleni kuin sotakirjoissa yleensä. 

"Kirjoituskone on minun konekiväärini." 

Helena, porilainen naistoimittaja. (8.3.) 

Nevalainen Liisa Musta sinfonia on Nevalaisen viides dekkari. Tapahtumapaikkana on Eira ja pääosissa nuori opiskelija tyttö ja vanha kapellimestari. Useampaa henkilöä koskee läheltä tämäkin murha, jota ratkoo komisario - ei Puolukka vaan Karpalo. (6.3.) 🌟

Nevalainen Liisa, Paratiisilintu-kirjassa Krisse on pitkän odotuksen jälkeen viimeisillään raskaana ja lomailee pikkukaupungissa, missä teatterissa harjoitellaan paikallisen kirjailijan Paratiisilintu-näytelmää. (7.3.)

Nevalainen Liisa, Everstintalo-kirjassa Karpalon perhe muuttaa Helsingin Eirassa olevaan kauniiseen kivitaloon, joka alunperin oli yhden suvun omistuksessa. Kun luin sarjan ensi kertaa noin 30 vuotta sitten, tykkäsin tästä eniten. Kirjassa tehdään murhan ohella myös huumerikos. (9.3.) 🌟

Nevalainen Liisa Viimeinen rooli. Kirja on sarjan viimeinen ja sijoittuu Porin teatteriin, joka on monien mielestä kaunein teatteri Suomessa. Suomenkielinen teatteri alkoi Porista, ja sekin kirjassa mainitaan. Vaikka Maantiekadulta ei merta oikeasti näykään, tuntui kirja kotoisalta ja muut paikalliset faktat oli likimain oikein. Teatterin kummituksestakin puhuttiin. (10.3.) 🌟

Quentin Patrick Viisi askelta murhaan. Heti alussa mietin, että onpa tutun kuuloinen ketunmetsästys, mutta sitten tuli vastaan Raamattu sitaatti, jonka muistan googlettaneeni edellisellä lukukeralla:

"Jisreelin vainiolla koirat syövät Iisebelin lihan ja Iisebel on niin kuin pellon lanta Jisreelin vainiolla niin, ettei voida sanoa : tämä on Iisebel." (en löytänyt mistä Raamatun käännöksestä kirjan isän sanoma sitaatti on, mutta oikea kohta Raamatussa on 2. Kun 9:10). 

Jisreelin viljava tasanko on Juudean ja Samarian rajamailla lähellä Harmageddonia. Baalia palvovan, foinikialaisen kuninkaan tyttären ja Israelin kuningas Ahabin puilison, Iisebelin tulevasta kohtalosta kertova sitaatti löytyy Kuningasten kirjasta. Kirja kesti toisenkin lukemisen, sillä en enää muistanut kuka oli syyllinen, vaikka kirja muuten oli tuttu. Armias unohdus! Englanti. 

Rankin Ian Musta kirja. Ei iskenyt Rankin tälläkään kerralla, mutta Satakirjastojen haasteeseen tuli "kirja"-kirja luettua. Englanti. 

Ropponen Ville, Sutinen Ville-Juhani Luiden tie : Gulagin jäljillä. Kirjan lukeminen vei aikaa varmaan vuoden, mutta hiljaa hyvää tulee. Ei ollut helppoa gulageilla, ei. Osa gulagien leireistä on rapistunut, osa on nykyäänkin vankikäytössä. Venäjä. (luettu loppuun 19.3.)

Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa. Katti Kasanoovan elämänohje lienee lyhin. Siitä tulee mieleen Kiira Korven runokirja. 

"Haista, 

maista 

jokaista"  (27.2.)

Silvera Adam Lopussa molemmat kuolevat. Booktok suosikki, joka itketti alusta loppuun saakka. Onneksi kaikki kirjat ei ole yhtä tunteita nostattavia. Usa. (22.3.) 🌟🌟🌟

Silvera Adam Ensimmäinen viimeinen päivä. New York, Usa. Jatko-osa, joka kertoo Kuolin hetken julkisen toiminnan ensimmäisestä päivästä.

Ensimmäiset kirijät ovat saaneet soiton heti puolen yön jälkeen. 

Orionia hoitava sydänlääkäri toteaa:

”Kukaan ei tiedä, mihin tieteenalaan nämä ennustukset perustuvat tai onko taustalla mitään tieteellistä. Mutta minulla ei ole yhtä vilkasta mielikuvitusta kuin lapsillani, joten uskon että siellä operoidaan tällä samalla alalla. En jaksa edes ajatella mitään avaruusolioita tai taikuutta, ellen sitten joku päivä saa pitäviä todisteita”, lääkäri jatkaa pieni hymy huulillaan. ”Meidän on tärkeä muistaa, että siinä missä elämä muuttuu ja tiede edistyy, tehdään aina myös virheitä.” (23.3.) 🌟

Susi Pauliina Polttopiste. Ex-lentoemäntä seikkailee jälleen uudessa etsivän työssään. (2 3.) 🌟

Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. (27.3.)

Tammsaare A. H. Korpinojan isäntä. Kesäinen tarina Viron maaseudulta. Kesäinen tarina voisi olla yhtä hyvin Suomestakin. (11.3.) 🌟🌟🌟

Taska Ilmar Popeda 1946. Kirja miehitetystä Virosta. Metsäveljetkin mainittu. Uudella kiiltävällä Popedalla ajeleva kiltti setä saa pikkupojan pään pyörälle ajeluttamalla poikaa ja poika toimii kuten lapset yleensä: äitini sanoin "kliputtaa" kaikki asiat kun joku vaan äkkää kysyä. Ja setähän kyselee. Sitä myöten ensin isä, sitten äiti katoavat. Poika jää Johanna tädin hoitoon, mutta on tädilläkin salaisuus. Hän kuunteleen BBC:tä ja toivoo pääsevänsä pojan kanssa sulhasensa luo Englantiin. Niin toimi salakavala turvallisuuspalvelu.  

"Radio! Hän puuskahti närkästyneenä. Ennen vanhaan oli sanomalehdet, nyt on radio. Millä meitä huomenna uhataan." (20.3.) 🌟🌟🌟

Tennilä Esko Metsän väristä en väittele enää : runoja. Vuonna 1996 julkaistuja runoja ja mietteitä kuullusta ja nähdystä vuosien varrelta. Runoissa puhutaan sillanrakennusarkkitehdeistä, pultsareista, lehmistä ja sateenkaarista. 

"Sateen jälkeen sateenkaari

Kauniimpi kuin koskaan. 

Mutta ei sen toista päätä 

Viitsi yksin etsimään mennä."  (26.3.)🌟

Valek Miroslav Rakastelua kananlihalla. Rauhattomuutta. Slovakialaisia runoja. Joku mielikuva, että olen lukenut slovakialaisia runoja aiemminkin. 

Vargas Fred Normandialainen tapaus : komisario Adamsbergin tutkimuksia. Tämä olikin itselleni viimeinen käännetty Vargas tältä erää. Olen vissiin vihdoin päässyt samalle aaltopituudelle Adamsbergin outojen ajatusten kanssa, joten tästä pidin. Aiemmin olen pitänyt enemmän evankelista-sarjasta.  Tämän pohjalla on ennustus, joka tietää pahaa, ellei ennustuksen kohde korjaa käytöstään. Ranska. (10.3.) 🌟

Zweig Stefan Amok kirja alkaa kuvauksella Napolissa 1912 tapahtuneesta oudosta onnettomuudesta. Kirjan ensimmäinen kappale oli sen verran outo, että asia selvisi vasta viimeisellä sivulla. Siinä välissä oli hyvä mutta surullinen tarina. Tapahtumapaikka meri välillä Kalkutta-Napoli 🌟🌟(28.3.)

21.3. Pyhän Benediktuksen munat ja muita juttuja

Tänään on pyhän Benediktusta Nursialaisen muistopäivä. Benediktusta ei Suomessa hirveästi muistella, mutta tuttu sanonta: "Rukoile ja työtä tee" yhdistetään häneen. Todellisuudessa sanonta ei ole sitaatti Benediktuksen luostarisäännöstä tai puheista.

Suomessa ei tietääkseni ole Benediktukselle pyhitettyä kirkkoa. 

Benediktin muna Julian tapaan

Keskiaikaisissa kirkoissa sellaista ei ole, ja villi veikkaus (ja sen vahvistaa epäonnistunut googlaus) olisi että ei ole nuoremmissakaan kirkoissa. Se onkin ymmärrettävää, sillä Suomessa ei koskaan ole ollut Benediktiini luostaria, mustakaapuisine munkkeineen.

Olen lukenut joitain benediktiiniluostareihin sijoittuvia kirjoja. Tutuin niistä on varmasti kaikille Umberto Econ Ruusun nimi. Muistan kuinka puuduttavan tuntuinen se oli ensimmäisellä lukuyritykselläni 1980-luvulla. Ei voinut vähempää kiinnostaa....

Kun sitten Ecolta ilmestyi toinen kirja, jota sitäkään en päässyt alkua pidemmälle, päätin, että Ruusun nimi luetaan nyt. Luinkin, ja ihastuin! Sittemmin olen lukenut kirjan vähintään 10 vuoden välein ja katsonut elokuvankin kolmesti.

Kirjaa voi kutsua dekkariksi, vaikka se on myös klassikko. Luostarissa kuolee munkkeja, mutta kuka on syyllinen ja miksi. Se selviää lukemalla tai katsomalla.

Benedictin muna Julian tapaan

Venhäallergisena en juuri syö sämpylöitä, joten kun teen brunssille benedictin munaleivän, teen sen jälkiuuniruisleivälle. 

Voin asemasta voitelen leivän hollandaiskastikkeella. En ole kastikeihmisiä, mieluummin käytän kastiketta vähemmän kuin enemmän, mutta etenkään en pidä siitä, että kastike valuu mihinkään tai että joku ui kastikkeessa. Kun kastike on leivän pinnalla, leipää on helpompaa haukata. Sämpylä on helppo syödä haarukalla ja veitselläkin, mutta jälkiuunileipä ei siihen oikein taivu. 

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään siis sämpylää ja kastike valutetaan pekonin ja munan päälle, ei alle. 

Viime viikon kastikekurssilla hollandaisekastike tehtiin tehosekottimessa. Sitä pitää kokeilla seuraavalla kertaa itsekin. Kurssilla vain kuuntelin, että joku muu teki sitä toisella puolen keittiötä, mutta salaatin teolta en ehtinyt katsella, miten työ tehtiin. Koostumus oli täydellinen!

Kastikkeen päälle paistan kinkkua tai jos olen suunnitellut etukäteen syöväni munia Benedict, pekonia (pekoni ei kuulu kotivaraani, sillä käytän sitä vain muutaman kerran vuodessa). 

Koko komeuden päälle keitän uppomunan. Kuvaa kauniimpiakin uppomunia on tullut keiteltyä. Tämä yksilö ei ollut juuri kaupasta tuotu, mutta pysyi sentään kasassa, kun valutin munan etikkaveteen (2 dl kiehuvaa vettä 1 dl väkiviinaetikkaa, ei yhtään suolaa, pyöräytä lusikalla veteen pyörre ennen kuin pullautat munan kahvikupista veteen. keittoaika 4-6 minuuttia riippuen kuinka lötkönä munan haluat). 

Lihaa syömättömät voivat korvata lihan pinaatilla. Silloinkin leipä on maailmalla klassikko: Florentinen muna.

Tässä kohden totean, että älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin sanon: tähän ruokaan munan pitää olla tuore, eikä jääkaapissa lähes kuukauden yli parasta ennen päivää säilytetty, kuten kuvassa (myöskään kananmuna eivät kuulu kotivaraani, sillä niitäkin ostan perin harvoin ja käytän vielä harvemmin).  

Kun brunssileivät ovat valmiina, voi siirtyä lukemaan. 

Toinen monille tuttu benediktiiniläiseen luostariin sijoittuva tarina on Ellis Petersin kirjasarja munkki Cadfaelista, jota aloin lukea hiljattain uudestaan. Cadfael on maailmaa nähnyt waleslainen munkki, josta itselleni tulee mieleen televisiosta tuttu Don Matteo, joka toki elää nykyaikaa, mutta maailmaa nähnyt mies hänkin on. 

Luostarin puutarhan hoitamisen lomassa Cadfael ratkoo rikoksia.

Sarjaan kuuluu 21 dekkaria, jotka sijoittuvat vuosille 1137-1145. Ei muuten ollut keskiajan luostateissakaan helppoa, jos tavallinen munkki törmäsi rikoksiin vähintään kaksi kertaa vuodessa 🤔 

Suomennettuna näistä kirjoista on viisi ensimmäistä. Minun mielestäni joku voisi innostua kääntämään loputkin, sillä monen olen kuullut kaipailevan jatkoa. Pitääkin vilkaista joskus, jos näitä löytyisi ruotsiksi. Englanniksi en nykyään jaksa lukea juuri uutisia kummempaa. 

Itseltäni löytyy suomennetut teokset, joissa on kivasti luostarin pohjapiirros helpottamassa ajattelua. Luin Cadfael-kirjat jokin aika sitten, joten tällä kertaa taidan matkustaa munaleipien keralla hieman toisenlaiseen luostariin. 

Joel Haatelan Adéle alkoi kiinnostaa, kun googlasin tätä kirjoitusta varten kirjaa benediktiluostareista. Haatelan kirjan luostari ei sellainen ole, mutta vaikutti kiinnostavalta. Haatelaa en ole aiemmin lukenutkaan. 

Käsittääkseni koko kirja on mielikuvituksen tuotetta, eikä siis perustu tosiasioihin, kuten monet viimeaikoina lukemani kolmen tähden kirjat. Tykkään TrueCrimestä myös silloin, kun se ei ole crime lainkaan :) Kirjan tapahtumapaikkana on Pyreneet-vuoristossa sijaitseva luostari.

Hetken toivoin, että kirja sijoittuisi Andorraan, mistä olen lukenut vain yhden kirjan. Mutta lukeminen osoitti, että Ranskassa ollaan, sillä luostarista on tunnin automatka Toulouseen.

Olen nyt kirjan puolivälissä. Hyvältä tuntuu. 

Minna Cathin päivä

Hyvää Minna Canthin päivää!

...Ja jos Itä-Suomen Yliopistossa on edelleen Ruuhka-Suomalainen osakunta (virallisesti Hämäläis-Eteläsuomalainen osakunta, tai vielä tuttavallisemmin Ruuhkis), niin hyvää vuosijuhlapäivää sinnekin. Perustamisesta lienee nyt 35 vuotta. Mitenkähän on, pääsisköhän yhtenä perustajana mukaan juhlimaan 5 vuoden päästä... 

Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi ihmeessä vuosijuhlapäiväksi valittiin kuopiolainen hahmo, mutta sitten muistini syövereistä nousi esille ajatus, että keväällä ei tuolloin ollut oikein muita sopivia juhlapäiviä, kun Kalevalan päivä oli jo Karjalaisella osakunnalla ja Runebergin päivä Savolaisilla... ja olihan Ulrika Wilhelmina Johnson sentään kuitenkin syntynyt Tampereella, vaikka sen useimmat unohtavat, kuten nyt itsekin olin tehnyt. Agricola olisi tietty ollut enemmänkin ruuhkasuomalainen hahmo, mutta huhtikuun alku ei mahdollisten pääsiäisten vuoksi olisi ollut hyvä vaihtoehto. Monet kauempaa tulleet opiskelijat pitivät pidempää pääsiäislomaa. 

Minna Canth syntyi 1844 ja kuoli 1897 vain 53-vuotiaana. Canthin ensimmäinen kirja, Novelleja ja kertomuksia julkaistiin 1878 eli tuottoisaa kirjoitustyötä oli parikymmentä vuotta. Canth kirjoitti suomen kielellä, mikä ei tuohon aikaan ollut itsestään selvyys. 

Canth kirjoitti kymmenen näytelmää ja seitsemän pitkää novellia sekä ison kasan lyhyempiä kertomuksia. Hänellä oli oman salonkinsa ohella iso verkosto, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa. Esimerkiksi Lucina Hagmanin kanssa hän pohti suomenkielistä opetusta ja pitäisikö tytöille opettaa samoja asioita kuin pojille vai painottua enemmän esimerkiksi kotitalouden opettamiseen. Muistelen Canthin kannattaneen kotitaloutta, mutta Lucina Hagmanin omassa koulussa kotitaloustunnit aloitettiin vasta 1960-luvun loppupuolella. 

Viime vuosina olen pyrkinyt lukemaan ainakin yhden Minna Canthin kirjoituksen joka vuosi. 

Tänään luin Lehtori Hellmanin vaimon. Kuvittelin kyllä lukeneeni sen aiemmin, mutta se oli ilmeisesti joku muu aikalaiskirja, jonka pääosissa oli Hellmanilta kuulostava nimi, ehkä Juhani Ahoa. 

Lehtori Hellman (liekö Canth osannut englantia) iskee itselleen vaimoksi kauniin opiskelijaneidon. 

Opiskelu luonnollisesti jää papin aameneen ja lehtorilla on naimisiin sellainen hoppu, että kotitalouden opiskelukin jää huonoihin kantimiin. Opiskelemassa olleet nuorethan joutuivat usein jo hyvin nuorena lähtemään kotoaan kauas täysihoitoon joko tuttavien luo tai oppilaitoksen asuntolaan. Kummassakaan ei välttämättä oppinut käytännön kotielämää. 

Hellmanin vaimo on siis pulassa. 

Piikaa pitäisi ohjata ja valvoa, mutta minkäs teet, kun piika tietää enemmän. Soluttautuminen lehtorin seurapiireihinkään ei suju hyvin. Muiden opettajien vaimot ovat vanhempia ja kokeneita. Rouviksi kasvaneita tai kasvatettuja. Hellmanin vaimon itsetunto ei riitä nousemaan seurapiirien keulakuvaksi vaan hän häpeää jo ensi visiitillä ylipukeutumistaan, istuu soffalle (hyi, hyi, olisi pitänyt kursailla, sillä soffa on kunniavieraille) ja pasmat (tuskin nuorikko tunsi sitä sanaa vaikka osasikin ommella sieviä vauvan paitoja) menee sekaisin ja jauhot suuhun. Henkevä keskustelu ei luonnu ja verkostoituminen jää ohueksi. 

Sanalla sanoen. Hellmanin vaimo jää yksin. Ei kuitenkaan samalla tavoin Yksin, kuin Juhani Ahon oivallisessa pienoisromaanissa, jonka luin viime vuonna. Juhani Ahon yksinäinen on yksin Pariisissa, kun ei saanutkaan rakastamaansa tyttöä vaimokseen. 

Hellman näyttää kyllä rakastavan vaimoaan, tai ainakin kunnioittaa hänen asemaansa niin, ettei lyö tai huuda vaimolleen, vaikka tämä ei osaakaan toimia oikein. Sanonnassa sanotaan, ettei haukku haavaa tee, mutta pienikin sana voi olla otollisessa maaperässä epäilyksen siemen. Niinpä vaimo ottaa kaikki Hellmanin sanat moitteeksi ja alkaa ajatella, että Hellman ei välitä hänestä. Vain kirjoittaminen tuntuu hyvältä, mutta kukapa vaimoihminen ehtisi miehensä mielestä kirjoittamaan joutavanpäiväisiä romaaneita....

Loppuratkaisua en spoilaa, kannattaa lukea ja katsoa itse, oletko samaa mieltä, että myös vaimossa on vikaa. Hän ei ole mielestäni valmistautunut vaimon tehtäviin kuten olisi pitänyt. Sopia kyllä kysyy, onko nykynuoretkaan valmistautuneita nykypuolisoiden rooliin. Vanhat tavathan ovat usein pinttyneitä kolmanteen tai neljänteen polveen, kuten Raamatussa oivallisesti sanotaan, ja mistä kirjoitin kauan sitten itsekin kolumnin Pohjola Norden lehteen.  

Kirjan pääpaino on kuitenkin siinä, että yhteisöt eivät ota avosylin vastaan erilaisia uusia jäseniä ja eri aikakausilla on hyvinkin erilaiset ihanteet. 

Onneksi näistä ajoista on osin päästy ohi, mutta toisaalta some nostaa helposti tikun nokkaan pikkuasioita ja tekee niistä entistäkin isompia. Esimerkiksi muistelen tässä kuinka tohtori Jenny Haukio sattumalta reilu 12 vuotta sitten joi linnan juhlissa kahvia kupista, missä oli lusikka. Korrekti paikka toki lusikalle on kahvitassilla, mutta pitääkö asiasta ilkkua lehdissä lukemattomia kertoja. Sama koskee mielestäni myös uusinta kohua Catharinan kuvankäsittelystä. Jos me ei olla aivokirurgeja, niin joskus pitää myös muistaa armeliaisuus: 

"Hullu ei huomaa ja viisas ei puhu mitään."

Helmikuussa luetut kirjat

Helmikuussa keskityin Länsi-Eurooppaan. Jämähdin ensin Tanskaan ja sitten Englantiin ja Alankomaihin. Yhtään uutta valtiota en lukenut, mutta löysin sentään toukokuulle yhden uuden maan, josta en ollut lukenut. Kohtahan tuo jo onkin - toukokuu. Luettuja kirjoja 42.  

Atkinson Kate Liian kirkas taivas oli eka Atkinson, jonka olen lukenut. 

"Elämä on liian lyhyt ja Netflix liian hyvä." 

Kertoo päähenkilö siitä, miksi ei lue edes hauskoja dekkareita saati sitten pohjoismaisia synkkiä. Englanti (11.2.) 🌟

Berkeley Anthony Myrkytetyn suklaarasian arvoitus. Mies saa englantilaiselle klubille postitse suklaarasian, antaa tämän miehelle, joka on hävinnyt vaimolleen vedon, vaimo kuolee myrkytykseen syötyään 7 liköörikonvehtia. Sitä seuraa monia käänteitä ennen kuin totuus selviää, sillä rikosta selvittelee dekkariharrastajien ryhmä, jolle uhri on tuttu. (9.2.)

Berkeley Anthony Silkkisukkamurhat. Tämänkin kirjan lukeminen vaatii lukijalta tarkkuutta, mutta kun etsiviä on ryhmän sijaan vain kaksi, poliisi ja toimittaja, on seuraaminen helpompaa. Englanti. (9.2.)

Booth Stephen Umpikuja. Rehurekka ajaa jumiin Englannin maaseudulla sillan alle, kuski katoaa, mutta hytissä on verta. Tutkija saa uuden parin ja sekin tuottaa haasteita. Uskon palaavani Boothiin jatkossakin, eikä vähiten kahvin vuoksi:

"Hän oli havainnut, ettei pärjännyt ilman joitain asioita. Kunnon yöunet eivät olleet aina välttämättömiä, mutta kahvi oli."(10.2.)

Böll Heinrich Mitähän siitä pojasta tulee? eli jotain kirjallista. Kirjassa Nobelin palkinnon vuonna 1972 saanut, vuonna 1917 syntynyt saksalainen kirjailija kuvailee elämistä 1930-luvun koulumaailmassa ja mm. välttelyään joutumista mukaan Hitler-Jugend - yhteisöön. Kirja on julkaistu saksaksi 1981 ja suomeksi Böllin kuolinvuonna 1985.

" Hylättyäni kirjastonhoitajan ammatin, joku perheenjäsen, kuka sitä en tiedä, toi julki ajatuksen, että minun tulisi valita alakseni jotakin kirjallista. 

- Harmi, ettei poikaa saatu vallitsevissa oloissa innostumaan teologiasta." 🌟

Coles Richard Murha seurakunnassa, kirkkoherra Clementin tutkimuksia osa 2. Pastori viettää iltapäivisin omaa aikaa opiskelemalla mm. perinnöksi saamansa haitarin soittoa, jonka hänen äitinsä kuvailee kuulostavan:

"Verilöylyltä baltialaisissa häissä." 

Uuttakin opin. Anglikaanisen papin kaftaanissa on  Englannissa aina 39 nappia. Mukavan leppoisa dekkari meille CozyCrime ystäville. (16.2.)

Carpelan Bo, Rannekello [selkokirja]. Olipa hyvä, että annoin Carpelanille uuden mahdollisuuden. Tämä oli tosi hyvä tarina, vaikka olikin valitettavan lyhyt. (11.2.) 🌟🌟

Chase James Hadley Kuollut kulkee keveästi. Mies palkkaa Englannissa voodoo-noidan tuomaan veljensä takaisin manan mailta. Kaikki ei mene ihan putkeen. Ihme sekoilua. Koska opin olemaan edes aloittamatta näitä... Myönnän, että minulle todella väärät kirjat lopetan nykyään alkuunsa, joten jotain tässä oli. Parani loppua kohden, kuin sika juoksuaan tai sitten vaan totuin kirjailijan rytmiin... Mutta hei, kahvi mainittu. 

"Hänen pohkeitaan jomotti ja hänen ruumiinsa tuntui liukenevan uupumuksen lätäkköön. 

- Oh, minä luulin – minä halusin vain kupillisen kahvia."  (10.2.)

Colling Nielsen Karpar Tanskan sisällissota 2018-24. Meinasin lukea tämän jo viime vuonna, mutta jätin sitten kuvitellun sodan päättymisvuoteen. Päähenkilö, (475 v.), muistelee sotaa 350-vuotiaalle koiralleen. Asetelma on mitä herkullisin, joku joka on elänyt 475 vuotta....  Mutta omaa lukuintoani pilasi sinänsä hyvässä kirjassa pahasti elämä koirana, tomaattipurkin tomaatin elämä ja sangen värikkäät sänkykohtaukset. (3.2.)

Haavisto Pekka Lipunnosto ja räätälin viisaus. Olipas mielenkiintoisesti lipunnostoteeman ympärille koottu rakenne. Tykkäsin. Opin joitain uusiakin asioita, mutta paljon oli vanhan kertausta. Paljon kirjaviisautta/havaintoja, vähän politiikkaakin. (6.2.) 🌟🌟

Hermans Daniëlle Tulppaanimurhat. Kirja on dekkari, minkä tapahtumat ovat seurausta 1600-luvun hollantilaista tulppaanikatastrofista. Joko en keskittynyt riittävästi tai tämä oli aikatasoineen vähän sekava. Saattoi olla edellistä enemmän kuin jälkimmäistä. (23.2.)

Herrndorf Wolfgang Ladaromaani. 'Myyty Saksassa yli 100.000 kpl, joten ei se vissiin huono voi olla', ajattelin, kun aloitin lukemisen. Kirjan pääosissa on kiltti berliiniläinen teinipoika, jonka äiti lähtee pojan kesäloman alkaessa erikoiskylpylään (=katkaisuhoitoon) ja yrittäjä-isä siitä innostuneena sihteerinsä kanssa lomalle. Poika jää yksin ja jo samana iltana hän ystävystyy uuden venäläisen luokkatoverinsa kanssa, jota koulu ei kiinnosta. Seuraavana aamuna uusi kaveri ajaa pihaan romulla Ladalla ja alkaa The kesäloma. 

"Mika Häkkinen on surkimus muhun verrattuna. " 🌟🌟🌟 (18.2.)

Iles Francis Vakain tuumin ja harkiten. Alfred Hitchcock oli kiinnostunut tästä kirjasta, ja se kyllä näkyi - kirja meni liikaa mukavuusalueeni ohi, mutta sitkeästi luin loppuun. Kirja ei ollut missään nimessä huono, se ei vaan sopinut minulle. Englanti (8.2.)

Irvine Alex Tintin seikkailut - romaani elokuvasta. Kuvittelin lukevani Ranskasta, mutta enämpi tässä oltiin Saharan liepeillä. Tykkään kyllä Tintistä enemmän sarjakuvakirjoina, mutta tämäkin oli kelpo kirja. (23.2.)

Jacobsen Roy Rajat kirjassa ollaan Saksan, Luxemburgin ja Belgian rajaseuduilla Ardenniassa. Eletään sodan jälkeistä aikaa. Päähenkilöinä on sodassa sokeutunut Markus, joka muistelee mm. Stalingradin piiritystä ja amerikkalaisen sotilaan poika, jonka opettaja-äiti joutui kasvattamaan aviottomana lapsena. 

Sota ei ole helppo asia. Mieleeni jäi erityisesti kohta, missä sodan kauhut nähnyt kertoi kysyttäessä sotineensa kuudennessa jalkaväkikomppaniassa ikään kuin se selittäisi kaiken. Kuulijalle se ei kuitenkaan merkinnyt yhtään mitään. Luin kirjaa heti Böllin kirjan jälkeen ja hauska sattuma oli, että tässäkin kirjassa jätettiin haaveet teologian opiskelusta. Niin paljon asioita sodat muuttaa nuorten elämässä. 

"Tämä oli oikeastaan Markuksen erikoisalaa: kärsivällisyys ja ojennettu käsi, sävyisyys. Nuoruudessaan hän oli suunnitellut, että olisi mennyt opiskelemaan teologiaa ja asettunut Herran palvelukseen, jos se vain olisi sopinut yhteen hänen Nellaa kohtaan tuntemansa lihallisen kiinnostuksen kanssa. " (29.2.)

Jalonen Olli 14 solmua Greenwichiin kirja imaisi mukaansa heti. Viime kesänä purjehdin maapallon lännestä itään ja idästä länteen. Tammikuussa seilasin koillisväylän ja luoteisväylän, nekin ees taas. Mutta että joku on keksinyt kulkea maapallon ympäri lähtien Lontoosta etelään ja saapuen vuoden kuluttua pohjoismantereen yli takaisin 1700-luvun kulkuvälinein ja 0-mediaania pitkin. Wau. Itse tarinakin oli kiinnostava. Amazing raceen tätä on verrattu, mutta katsoisin kyllä tätä mieluummin jos tulisi telkkarista. Kuvittelin solmut nopeudeksi, mutta haittasiko se? Ehei. 🌟🌟🌟 (24.2.)

Kazinski A. J. Viimeinen hyvä ihminen sarjan osa 1. Erään juutalaisen perinteen mukaan maailmassa on kerrallaan 36 hyvää ihmistä. Mitä jos niistä 34 on kuollut viimeaikoina? Selviää, että seuraava kuolema on Venetsiassa tai Kööpenhaminassaa. Mielenkiintoista. Jään odottamaan jatkoa ja tarinan seuraavaa tasoa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

Kinnunen Tommi Ei kertonut katuvansa kirjan kuuntelin heti Satu Saarisen kirjan jälkeen. Kinnunen luo täysin erilaisen kuvan saksalaisten kanssa oleilleista naisista. 

Norjassa suomalaisiltakin naisilta leikattiin hiukset. Sitten joku ajoi naiset valtakunnan rajalle Pohjois-Suomessa, siitä piti kävellä matkalaukun kanssa maantietä. Lappi oli poltettu. Sillat oli tuhottu ja myöhemmin kävi selväksi, että miinojakin saattoi olla. Kävelymatkaa oli satoja kilometrejä Rovaniemelle ja Kemiin. Osa naisista, etenkin ne, joilla oli lapsia, jäivät löytämäänsä joukkuetelttaan heti alkumatkasta. Heidän tarinaansa ei kerrottu. Viisi naista jatkoi kävellen kohti etelää. (20.2.)

MacLean  Alistair Kahlenukke. Pitääkö olla huolissaan vai tyytyväinen: jo toinen perättäinen kuukausi, kun luin vuosien jälkeen MacLeania. Tämäkin kirja oli hengästyttävää toimintaa Alankomaissa ihan ensi sivuilta lähtien ja sitä jatkui koko kirjan verran. 

Interpol-huumetutkija Paul Sherman-parka asui kyllä tosi hienossa hotellissa Amsterdamissa, mutta ei ehtinyt nukkumaan juuri lainkaan. Saatan lukea ensi kuussakin MacLeania. Vanhuus ei tule yksin vaan nuoruuden suosikkidekkaristin kanssa 🙃. Tämä ja viimekuun kirja olivat itselleni ihan uusia. Luin nuorempana vain suosituimmat kirjat kuten Navaronen tykit. 🌟 (27.2.)

Malvaldi Marco Viiden korttipeli on ensimmäinen kirja, joka kertoo älykkään Massimon pitämästä Bar Lume-kahvilasta Italian Toscanassa ja sen asiakkaista. Massimo on itsetapaamianikin italialaisia baristoja tiukempi siitä, milloin mitäkin juomaa on hyvä juoda. Viiden korttipeli alkoi kiinnostaa niin, että sitä olisi kiva kokeilla. Kepeän nokkela dekkari. Kunpa muutkin kirjat käännettäisiin. 

" Sisällä baarissa seudun alkuperäisasukkaat syventyivät iloisina siihen ruuansulatukseen liittyvään riittiin, jonka perusteella italialaiset erottaa muista kansallisuuksista ja jonka voi suorittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa ilman, että tulee saapasmaan kirjoittamattomien baarisääntöjen  mukaan automaattisesti luokitelluksi sakemanniksi. Toisin sanoen: joivat espressoa. Siihen aikaan, josta tässä kerrotaan, Bar Lumessa oli tarjolla kymmentä eri kahvilaatua, joiden lähes pakkomielteinen harrastaja Massimo italialaisena ja matemaatikkona oli. Alkaen käsityönä paahdetusta arabicasta, jota hän tilasi eräästä Stravesan paahtimosta, ja jota tarjoiltiin niille, jotka tilasivat yksinkertaisesti vain kahvin ja päättyen caracolitoon, jonka pavut olivat pikkuisia ja huumaavan tuoksuisia ja jota ei valitettavasti aina ollut saatavilla, mutta josta Massimo oli salaa lähes yhtä ylpeä kuin olisi paahtanut sen itse." 🌟 Jösses. Minäkin tahdon caracolitoa. (26.2.)

Malvaldi Marco Kolmen kortin temppu. Italian Toscanassa pidetään kansainvälinen konferenssi. Bar Lumen pitäjä Massimo ratkoo japanilaisen konferenssiluennoitsijan kuolemaa. 

"Päivät jolloin tapahtuu onnettomuus alkavat aivan samoin kuin kaikki muutkin päivät. Niin kauan kuin mitään ei ole tapahtunut, ne ovat aivan tavallisia päiviä. Myöskään World international workshop jne. ensimmäinen päivä ei tee tästä poikkeusta. Kuten mikä hyvänsä konferenssi, missä ketään ei tapeta alkaa erityisen arvostetun puhujan luennolla, johon hän tiivistää elämäntyönsä tulokset. Sen jälkeen alkavat ensimmäiset sessiot, jotka kestävät yhteentoista saakka, jolloin ohjelman mukaan pidetään kahvitauko." 🌟 (26.2.)

Manner Max et. al. Brysselin Esso, novellikokoelma, missä kaikki novellit liittyy Brysselin tiettyyn Esso huoltoasemaan, paitsi yksi, jossa seikkailee Bryssel ja Esso. Yksi novelleista tapahtuu pääosin Luxemburgissa. (14.2.)

Moyes Patricia Setä kuolema Hollannissa. Tämä oli toinen lukemani Henry Tibbet kirja, ensimmäisessä aiheena oli niin ikään huumekauppa mutta kuvitteellisella saarella Karibialla. Kirja oli Musta tyttö, valkoinen tyttö. Tässä kirjassa Henry ja vaimo lähtevät Alankomaihin rikollisten perässä. 🌟 (16.2.)

Moyes Patricia Yölautta tuonelaan. Tibbetit ovat lomalla Alankomaissa tässäkin kirjassa. He menevät yölauttalla kanaalin yli. Murha ja jalokiviryöstö on tarinan aiheena. 🌟 (25.2.)

Moyes Patricia Kuka on Simon Warwick. Mies muuttaa testamenttia ja kuolee luonnollisen kuoleman. Omaisuuden perii Simon Warwick, mutta kuka hän on, vai onko Simonia lainkaan. Liikutaan välillä Englanti-Amerikka 🌟 (25.2.)

Mustonen Enni Näkijä osa 9. Viena on leski ja työskentelee pukijana Hollywoodissa. Hän asuu Martan ja tämän kumppanin kanssa rantatalossa. Marilyn Monroe on Vienan tuttava. (26.12.-4.2)  Usa🌟

Mustonen Enni Tekijä osa 10. Viena työskentelee Marimekolla. Omista suosikeistani mukana hengailee myös lempikeittokirjailijani Mysi Lahtinen. Tykkäsin kovasti koko sarjasta, mutta tästä osasta vähiten. (5.2.)

Nokelainen Pasi Maailmanloppu peruutettu. Vaatteet, kaivosteollisuuden tuottamat raaka-aineet, työ, energia, asuminen.... Kattava kokoelma pohdintaa miten asiat voisi olla 2038. Tykkäsin erityisesti esim. vinkistä valtakunnallisesta vaatekorjausfirmasta. 🌟 (19.2.)

Parvela Timo Ella ja Yön ritarit. Mitä tapahtuukaan, kun ei pääse mukaan joukkueeseen. Kaikki on menossa pieleen, mutta joskus on tähdet kohdillaan: sää suosii ja sattuma löytää oikeat apulaiset. Sarjan osa 15. (2.2.)

Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. (15.2.) 🌟🌟

Saarinen Satu Annikin sota ja rauha. Millainen oli Saarisen äidin äidin sota ja rauha saksalaisen "Peterin" kihlattuna ja lapsen äitinä. Saksan vuoden jälkeenkin yhteys säilyi ja jatkuu nykyisinkin. Saarinen luo kuvan, että ongelmia ei ollut, ei ainakaan heidän perheessään, vaikka pari ei asunutkaan yhdessä 1940-luvun jälkeen. 🌟 (20.2.)

Salminen Sally Aikani Tanskassa. 

Salminen kuvailee vanhaa päiväkirjaansa lukien elämää Tanskassa sodan aikaan, mutta siitä sotaelämästä puhutaan melko vähän. Jotain sentään, joka muistuttaa, että Suomea ei valloitettu, kuten Tanska. 4.9.1943 Kotielämää - maa pimenee:

 "Katujen on oltava tyhjät kello 21." (1.2.)

Sheared L.T. Kissa joka pyydysti tappajan. Condrard-kissan tutkimuksia osa 1. 

Eläkkeellä oleva, leskeksi jäänyt naispoliisi asuu jokilaivassa ja saa yllättäen asuinkumppanikseen puhuvan kissan. Kun anoppi kuolee, he alkavat tutkia kuolemaa yhdessä. Englanti (16.2.) 🌟🌟🌟

Snow Christal Penni Pähkinäsydän Tarinoita Tuulenpesän metsästä. Kirjassa Penni lukee salaa äitinsä kirjoittamia tarinoita Pennin elämästä. Kirja on jo sarjan neljäs ja innolla odotan viidettä. (21.2.)🌟

Strauss Botho Ei kukaan muu novelleja 1980-luvun Saksasta. Odotin enemmän tarinaa saksalaisesta arjesta ja vähemmän elämänkatsomuksellista lätinää, mutta tulipa luettua. Tämä oli niin kuin katselisi television keskusteluohjelmaa (joista en pidä), missä istutaan epämukavan näköisillä nojatuoleilla 10 cm korkokengissä toimittajan käydessä läpi kysymyspatteria, joka ei anna oikeasti asiantuntijalle mahdollisuutta kertoa taustoja. Hirveästi ei tästä tarttunut mieleen, vaikka odotin nimenomaan elämän kuvausta 1980-luvulta. No, olihan sitäkin vähän... (18.2.)

Ševtšenko Taras Unkaina - valitut runot. Voi kun olis oppinut muistamaan ulkoa runoja! 

Osan runoista luin monet kerrat, mutta säettäkään ei jäänyt mieleen. Osasta en juuri tykännyt. Mutta niinhän kokoelmissa usein on. Onneksi ei kuitenkaan siinä suhteessa kuin nuoruuden lp-levyissä. Yhdessäkin Remu Aaltosen soololevyssä oli vain yksi kappale josta todellakin tykkäsin... Täysikuu.... (29.2.)

Taylor Patric Irlantilainen maalaislääkäri. Kirjasta tuli mieleen hyvällä tavalla Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni.  Niin samankaltaista elo maalaislääkärin assistenttina oli verrattuna eläinlääkärin kotiin. Tykkäsin tästäkin, kuten eläinlääkärikirjastakin. Sarjassa taitaa olla englanniksi pari muutakin. Toivottavasti nekin käännetään pian. (21.2.)🌟🌟

Terras Antto Suomalaisuuden kultainen kirja. Terraksella on sana hallussa ja kepeä kynä, ei voi muuta todeta. Tämä on koettava itse. (2.2.) 🌟🌟

Theils Lone Näkymättömät. Nora Sand sarjan viides osa. Nora on lomalla Tanskassa kun naapurissa syttyy tulipalo. Jäljet johtaa Englantiin, missä Nora asuu. (7.2.)

Ukkonen Jyrki Ahneuden kartta. Norja, Bergen. Norjalainen tutkija kutsutaan venäläiseen tutkimusryhmään. Ennen kuin ehditään lähteä napa-alueelle, tapahtuu murha. Mutta miksi?  

Kirjassa puhuttiin hämärän asteista. Olin jo unohtanut ne. Porvarillinen hämärä on se, kun ensimmäiset tähdet näkyy, mutta vielä voi tehdä töitä ulkona. Aurinko on max 6° taivaan rannan alapuolella. Sitä seuraa merenkulkijan hämärä, jolloin horisontti vielä näkyy, (max 12°). Astronominen hämärä on sen ja täyden pimeyden välillä. (1.2.)

Zweig Stefan Shakkitarina on kirja siitä, kuinka vanki shakin avulla selvisi ylellisestä vankeudesta ilman virikkeitä. Mielikuvitusshakki koetellaan laivalla satunnaisessa ottelussa shakin maailmanmestaria vastaan. Itävalta 🌟🌟🌟  (17.2.)

Zweig Stefan Reise nach Russland. Shakkitarina oli niin hyvä, joten luin e-kirjana lyhyehkön matkakertomuksen Neuvostoliittoon 1928.Matkan tarkoitus oli osallistua Tolstoi museon avajaisiin Moskovassa. (17.2.)🌟

* * * * *

Lopuksi kirjattakoon tähän myös puolet kuunneltu kirja, jota en tule koskaan kuuntelemaan loppuun. 

Huom! Jos aiot lukea kirjan, alla oleva saattaa spoilata jotain, joskin tietoni päättyvät kirjan puoliväliin. 

Hoover Colleen Verityn varjo -kirja on maailmanlaajuinen Booktok suosikki. En usko, että olisin edes aloittanut kirjaa ilman Satakirjastojen lukuhaasteen Booktok-suosikki kohtaa, mutta ymmärrän kyllä täysin miksi kirja on suosittu. 

Loppujen lopuksi jätin kirjan kesken vähän ennen puoliväliä. Se ei vaan ollut mun genreä. 

Köyhä kirjailija saa unelmaduunin haamukirjailijana. Sopimus käsittää puoli miljoonaa dollaria ilman pr-velvoitteita ja kolme viimeistä kirjaa Jalot hyveet -sarjasta, eli osat Rohkeus, Totuus ja Kunnia. Aiemmat kirjat on kirjoitettu rikollisen silmin. 

Alkuperäinen kirjailija, Verity, on ollut kolarissa eikä pysty liikkumaan eikä puhumaan... (Kirjassa puhutaan koomasta, mutta hän istuu kyllä silmät auki pyörätuolissa ja nielee ruuat muusina, joten onko se koomaa... ). 

Ennen kolaria parin kaksoistyttäret ovat kuolleet. 

Jännitys tiivistyy. 

Ensimmäisenä työpäivänä nuori haamukirjailija löytää päiväkirjan, jossa paljastuu...

Lopetin kirjan kohtaan, jossa haamukirjailija palaa Verityn miehen ja pojan kanssa hampurilaiselta. Itse tuskin unelmoisin elämästä neliraaja-halvaantuneen, puhekyvyttömän pomoni miehen kanssa viikon tuttavuuden jälkeen kuvitellen auvoista perhe-elämää, kun pomo asuu saman katon alla... Mutta kuten sanottu. Ymmärrän suuren Booktok suosikki -maineen. 

Itse en vain halua lukea tällaista, vaikka tarina olisi kehitelty kuinka taitavasti, kuten tämäkin. Itselleni tästä tuli mieleen kirja Nainen junassa (somesuosikki kirja sekin muutama vuosi sitten), jonka luettuani olin pettynyt samalla tapaa kuin kuvittelisin pettyväni tämänkin jälkeen. 

Kirjassa juodaan 

Moskovan muulia 

4 cl vodkaa

1/4 limetti 

8 cl inkivääriolutta 

kuparimukista, joka täytetään ensin jäillä ja koristellaan mintunoksalla ja puristetulla limelohkolla. Saattaisin kokeilla.