Prahaa pidetään olutkaupunkina, itselleni se on ennen kaikkea ollut Alfons Muchan (1860-1939 pian saksalaisten vangitsemisen ja vapauttamisen jälkeen) ja jugendin kaupunki, mutta on se myös kirjailijoiden kaupunki. Siellä sekä on elänyt kirjailijoita että käynyt opintomatkoilla. Noiden opintomatkojen tuotoksia löytyy pieninä katkelmia kirjasta Praha - kirjailijoiden kaupunki. Kirjan on toimittanut Jussi-Pekka Hakkarainen 2005.
Myöhemminkin mainitsemani Pentti Saarikosken ohella kirjasta löytyy monia tuttuja suomalaisia: J.V. Snellmanista Olli Jaloseen. Kirjassa on sitaatteja Mika Waltarilta, Ilmari Kiannolta, Helvi Hämäläiseltä, Erno Paasilinnalta. Mukana on taiteilijoita, kirjailijoita, kielitieteilijöitä.... lähes ketä vaan joilla on ollut sana hallussa ja kynä hyppysissä. Olen lukenut vastaavan kirjan ainakin Roomasta ja Pariisista. Seuraavaksi aion lukea kirjan Tarttosta. Suurin osa sitaateista on niin lyhyitä, että kirjaa voisi suositella luettavuutensa vuoksi myös kesämökkipuuceen kesäkirjaksi.
Ennen 1900-lukua
Monta kertaa lukupinossa on ollut 1600-luvun Böömistä kertova Hullun kuninkaan hovissa, slkemisteja, tähtitieteilijöitä ja taiteilijoita Rudolf II:n Prahassa.
Turkkilaissodan jälkeen Habsburgien sukuun kuuluva Rudolf II päätyy erakkokuninkaaksi Prahaan ja ympäröi itsensä taiteella.
Kirjan kansi kiehtoo itseäni kovasti sillä siinä on paljon kaikenlaista, joka yhdessä muodostaa muotokuvan. Siitä oli mukava lähteälukupuuhiin.
Jan Nerudan Prahalaistarinoita kertoo Malá Stranan barokkikaupunginosan elämästä. Neruda asui itsekin sillä alueella. Kirja on julkaistu 1879, mutta suomennettu vasta vuonna 2000, eli se on melko tuore tapaus. Tykkäsin kirjan tyylistä, sen kuvaus toi elävästi mieleen alueen, jonka kaduilla seikkailin GoogleMapsin kanssa useampana iltana.
Nerudan patsas seisoo yhden puiston laidalla katsellen kaukaisuuteen kuin hän olisi päiväkävelyllä ja ihailisi maisemia ja kukkuloita. Jan Nerudakin kirjoitti runoja, mutta häntä ei kannata sekoittaa chileläiseen sukunimikaimaansa Pablo Nerudaan, joka on Jania paljon tunnetumpi runoilija.
Prahassa Itävalta-Unkarin aikaan syntynyt Franz Kafka (1883-1924). Franzin vanhemmat olivat sekatavarakauppiaita ja perheen äiti oli saksankielinen. Heidän kotinsas olivat juutalaisgetossa. Kafka osasi myös tsekkiä. Itse luin tänä keväänä Amerikan, ja kirjeitä Milenalle soittelee jotain kelloa, mutta jos olen sen lukenut, olen tehnyt sen ennen kuin aloin kirjata lukemiani kirjoja. Muut kirjat, novellit ja aforismikokoelmat ovat lukematta. Amerikka kirjassa nuori mies matkustaa yksin Amerikkaan, on aika yksinkertainen, ja joutuu huonoon seuraan.
Matkalla Prahaan törmännee Kafkan patsaaseen tai muistotauluihin puhumattakaan kahviloista ja matkamuistoista. Kafka-museo muuten löytyy Malá Stranan kaupunginosasta. Ja kyllä. Kafkan Oikeusjuttu on yöpöydän lukupinossa. Ennen Amerikan lukemista kuvittelin Kafkan vaikeaselkoiseksi. Vaikeampiakin kirjoja olen lukenut.
Vuonna 1855 ensi kertaa julkaistu Božena Němcován Isoäiti teki positiivisen vaikutuksen lämminhenkisyydellään ja lempeällä huumorillaan sekä minuun että äitini. En oikein osaa sanoa miksi kirjan päättyminen tuntui suurelta erolta ystävästä, mutta niin vain kävi.
Marie Voriskovan Mustalaissatuja kirjassa on 18 satua Tsekkoslovakiasta. Satujen keskeinen hahmo on Kalo Dant, joka mm. matkaa seitsemänteen maailmaan.
1900-luvun alkupuolisko
Tšekin alue 1900-1950 kuului ensin Habsburgien sivulle, Ensimmäisen maailmansodan jälkeen muodostettiin Tsekkoslovakia, jonka saksankielisen osan Saksa miehitti. Toisen maailman sodan jälkeen maa jatkoi kommunistisena.
Jaroslav Hašekin (1883-1923) Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa on mainio, farssimainen tarina hieman tohelon tuntuisesta sotamiehestä ensimmäisessä maailmansodassa. Itsekin tutustuin tähän kommelluuksia kohtaavaan sotamieheen jo nuoruudessani. Se ei ole mikään ihme, sillä kirja on tsekkien käännetyin romaani.
Kuuntelin tarinan mielestäni radiosta kauan sitten kuunnelmana, ja olen lukenut pari kertaa, viimeksi kolmisen vuotta sitten.
Kirja alkaa suurin sanoin:
"Suuri aika vaatii suuria ihmisiä."
Kirjan päähenkilö, Švejk, ei kuitenkaan ole mikään suurmies, päinvastoin. Hän on ammatiltaan koirien kaupustelija, kuten Hašek itsekin oli jossain vaiheessa ennen toimittajan uraansa. Švejk myy sekarotuisia koiria rotukoirina.
Itselläni on Švejkistä hyvät muistot, mutta en oikein ole päässyt varmuuteen onko hän 'lintu vai kala' - eli onko hän vähän yksinkertainen vai todella viisas, joka näkee miten pääsee vähemmällä. Hyvä hän on puhumaan niin itsensä liemeen kuin sieltä pois.
Jos kielletyt kirjat kiinnostaa, niin tämä oli kielletty Tsekkoslovakiassa, Puolassa, Bulgariassa ja natsi-Saksassa. Taisi sen suomennoskin olla pannassa jonkin aikaa. Nykyisin asia on ainakin Prahassa toisin. Švejk päivystää monien panimoravintoloiden mainoiskylteissä ja oluttuopeissa. Hasekin patsas löytyy Zizkovin työläiskaupunginosasta.
Švejkin aikalainen ja yhtälailla veijarimainen on vuonna 1971 ilmestynyt Bohumil Hrabalin Ditie kirjassa Tarjoilin Englannin kuninkaalle. Tapahtumapaikka on Prahan lähellä sijaitseva hotelli. Kirjan tapahtuma-aika sijoittuu maailmasotien väliin.
Kirjassa päähenkilön työura alkaa pienestä juoksupojasta ja etenee erilaisten vaiheiden kautta hotellijohtajaksi.
Laurent Binetin HHhH - Heydrichin salamurhan jäljillä -kirjaa kuvaillaan metafiktiiviseksi romaaniksi, missä valmistellaan Reinhard heydrichin salamurhaa. Tapahtumaikkana on Praha, jonne Heydrich on määrätty johtamaan natsien toimintaa. Heydrich ei ollut mikään kiva mies, häntä kuvailtiin mm. Prahan teurastajaksi.
1900-luvun loppupuolisko
Ajanjakso sisältää Prahan kevään (joulukuusta 1967 jolloin alkoi vapaammin kommunismin aika elokuun 22.päivän iltaan 1968, jolloin Varsovanliiton maat miehitti Prahan ja maa palasi hieman perinteisemmän kommunismin suuntaan) ja Tšekkoslovakian jakautumisen Tsekkiin ja Slovakian 1.1.1993.
Pentti Saarikosken Aika Prahassa sijoittuu aikaan jolloin hän oli eroamassa puolisostaan. Hän asui Prahassa kolmatta kuukautta joulun 1966 molemmin puolin. Omien sanojensa mukaan hän joi keskimäärin joka päivä 4 litraa olutta ja poltti yli kilometrin verran savukkeita. Paljon muutakin hän teki, mm.pesi nyrkki pyykkiä.
Milan Kunderan (1929-2023) saman nimiseen romaaniin perustuvan Olemisen sietämätön keveys elokuvan kävin katsomassa puolison kanssa elokuvateatterissa tuoreeltaan 1988. Kirjan luin vasta tällä vuosikymmenellä. Kirja sijoittuu Prahaan Prahan kevään (1967) jälkeiseen aikaan.
Elokuvaa kuvattiin aikanaa rohkeaksi, mutta kirjaa lukiessa en enää muistanut siitä mitään. Itse kirjakaan ei jättänyt kovin paljon muistijälkiä. Luin sen kun Kunderan kerrottiin kuolleen. Prahalaisille Kundera on jäänyt tuntemattomammaksi, sillä hän muutti Pariisin jo 1975 ja kirjoitti sen jälkeen pääosin ranskaksi. Yksi kirjan tapahtumapaikka on Petrinin kukkula, minne kannattaa suunnata, jos haluaa nähdä kuuluisan sillan ja koko kaupungin lintuperspektiivistä. Kunderakin kertoo kirjassa että:
"Paikka oli kaunein maailmassa."
Kukkula sijaitsee joelta katsoen Malá Stranan takana.
Šoltéz Pavel Maanantaisin suljettu. Prahalainen dekkari. Vanha kaupunki, Linnavuori, jokirannan, jazz-pubi Banjo, kadonnut näyttelijä ja opiskelija joka joutuu vyyhteen mukaan.
Luin kirjan pari vuotta sitten, mutta nyt kun Prahan kadut on soffamatkalla tutumpia, niin pitänee lukea uudestaan. Pysyy kartalla paremmin.
Tuoreimmasta päästä lukemani tsekkiläisiä kirjoja on vuonna 1980 ilmestynyt Pavel Kohoutin nuortenkirja Kysytään Klaaralta : Jelena Masinován käsikirjoitukseen pohjautuva romaani. Kirja sijoittuu Sázavan kaupunkiin, noin 60 km Prahasta kaakkoon. Kaupunki on muuten Ivalon kummikaupunki.
En tiedä onko tsekkiläisillä kirjailijoille joku erityinen veijarigeeni, vai onko suomennettuihin kirjoihin jahkaantunut muuten vaan suhteellisen iso määrä huvittavia kirjoja. Sitä on tämä Klaara-kirjakin. Ihmettelin kyllä, että oli tämä sangen outo nuorten kirjaksi.
Kasiluokkalainen Klaara on automekaanikom tytär, joka saa yhtäkkiä kyvyn ennustaa, nähdä selvästi tulevaan. Se on ura, mitä itse luultavasti edelleen kauhistuisin.. hirveä vastuu siitä, ettei kerro mitään, mikä voisi saada kuulijan muuttamaan tapojaan, eli itsensä toteuttava ennustus. Perin vaarallista.
Nyt
Salla Silmukan Valkea kuin lumi on trilogian toinen osa joka sijoittuu Prahaan. Tämä trilogia on itselläni aloittamatta, mutta halusin listätä sen tähän nykykirjana.
Utopiaa, fantasiaa, tieteiskirjallisuus
Gustav Meyrink Golem. Golem on keinotekoinen ihminen, jonka kerrotaan palaavan Prahaan 33 vuoden välein.
Kirja vaikuttaa vähän sekavalta, mutta mielenkiintoiselta.
Kun on ollut 33 vuotta poissa, paljon on vettä virrannut Moldaussa (kuten kirjassa joki nimetään, tšekiksi ja suomeksi Vltava, josta itse en ole aiemmin kuullutkaan), paljon on muuttunut.
Kaupunginosa on tyhjentynyt, ihmiset ovat vanhentuneita. 33 vuodessa ihmiset ainakin yleensä unohtavat keitä ovat tavanneet tasan 33 vuotta aiemmin.
Kaarlen sillan (kuvassa) sortumista 1890 pidetään yhtenä Golemin (kuvassa oleva, erään kadun kulmassa oleva kivipatsas esittää Golemia) vierailuajoista. Siitä laskien muita käyntikertoja on ollut: 1692, 1725, 1758, 1791, 1824, 1857, Kaarlen silta sortui yllättäen 1890, sitä seuraavat Golemin ilmestymiset olisivat olleet 1923, 1956, 1989 joten viimeinen Golemin käynti olisi ollut 2022 ja seuraava vuonna 2055. Sitä ehkä en ole enää itse näkemässä, mutta voisihan siitä ottaa tavoitteen: Prahaan silloin, jos ei ole ennen tullut käytyä.
Karel Capek (1890-1938) on muuten kirjailija, joka keksi sanan robotti näytelmässään R.U.R. 105 vuotta sitten. Hän on tšekkiläinen versio Isaac Asimovin, George Orwellin ja Aldous Huxleyn kaltaisista tieteiskirjailijoista. Olen nuorenpana omistanut Capekin kirjan Salamanterisota, mutta se ei vielä ole päässyt edes yöpöydälle. Kirja lienee satiiria natsi-Saksasta, mutta ei siitä enempää tässä yhteydessä.
Taas löytyi yksi maa, johon olisi kiva matkustaa muutenkin kuin soffalla istuen. Parin viikon illat vietin maisemia katsellessa ja tallensin ainakin neljä pakollista käyntikohdetta. Niiden lisäksi tulee tietysti Mucha-tyylisten rakennusten ihailu sekä Johannes Keplerin ja Tyko Brahen astronomia ja tietysti myös Rosenbergin kartano, missä Brahen kerrotaan juoneen liikaa ja kun ei rohjennut poistua paronin seurasta pissalle, kuoli seuraavana päivänä virtsarakon pullistumaan tai siihen, että hoiti sitä elohopealla.... Ja vaikka en olutta juokaan, niin pakkohan sitä on käydä muutaman sata vuotta vanhassa pubissa.Matkalukemiseksi taidan ottaa Kunnon sotamies Švejkin, ellei ennen sitä löydy jotain uutta ja mielenkiintoista. Esimerkiksi tsekkiläinen dekkari olisi kiva löytö.
