Marraskuu oli lukukuukautena täysin lokakuun kopio. Vaivaiset kolme kirjaa. Muutta näillä mennään, oli aikanaan edesmenneen bestikseni lempilauseita. Hänen lempikirjansa oli muuten Munthen Huvila merenrannalla, ja äänikirjoja hän kuunteli aina nukkuessa aloittaen saman levyn lukuisina iltoina, kunnes se oli vihdoin kuunneltu kokonaan.
On pakko lohduttaa itseäni tilastoilla, joten jatketaan hieman edellisen päivityksen ajatuksia eteenpäin.
Tilastoja tutkiessa tulee muistaa, että jopa kolmannes väestöstä Suomessakaan ei lue ainuttakaan kirjaa (joka ei kuulu työhön) vuodessa. Ja toisaalta on sitten meitä, jotka luemme keskimäärin kirjan päivässä, kaksi parhaassa.
Itse laskin, että olen tammikuusta 2020 alkaen lukenut noin 2200 kirjaa, mikä on melko tarkkaan keskimäärin 365 kirjaa vuodessa.
Sitä ennen lukumääräni liikkui 100-200 kirjan tienoilla. Vuodesta 2017 lähtien keskiarvo on lähennellyt 200 romaania. Huonoin lukuvuoteni kautta aikojen on ollut 2015, jolloin luin tietoisen päätöksen tehtyäni vain yhden romaanin, jonka lisäksi kuuntelin kyllä aina ulkoillessa tai kotitöitä tehdessä dekkareita, ja luin runsaasti tietokirjoja työtä varten. Kirjoitin tuolloin historiikkiä ja kielsin itseäni koukuttumasta romaaneihin, jotka pitäisivät hereillä yöt.
Huang Ana Jos vielä kohtaamme : If loven sarjan 1 osa. Tämä ei missään nimessä ole genreäni, mutta tykkäsin, ja se sopi hyvin kiinalaisten hömppäelokuvien seuraan. Yllättäen kirjassa ei edes mainittu kiinalaisia, vaan opettajaa lukuunottamatta kaikki henkilöt oli amerikkalaisia. Kirjan päähenkilöt ovat lukuvuoden ajan vaihto-opiskelijoina Shanghaissa.
Lukenen toisenkin osan, koska se on kirjan selkeä jatko-osa Usasta, mutta sen jälkeen harkitsen jatkoa. Kiina, Shanghai 🌟🌟 (24.11.)
"Jos he vain olisivat tavanneet aikaisemmin tai eri olosuhteissa…Blake oli aina ollut käytännön ihminen, eikä ollut mitään järkeä jäädä jossittelemaan. Velvollisuus sitoi hänet toiseen, ja ennemmin tai myöhemmin Farrah jatkaisi eteenpäin ja tapaisi jonkun, joka voisi antaa tälle kaiken, mitä tämä ansaitsi. Jonkun, jota Farrah rakastaisi, jonka kanssa menisi naimisiin ja saisi lapsia…Hänen sydämensä viimeinen ehjänä säilynyt palanen särkyi pelkästä ajatuksesta. Sen sirpaleet kaivautuivat hänen itsehillintäänsä, kunnes hän ei voinut enää pidätellä kyyneleitä. Valtavat, äänettömät nyyhkytykset ravistelivat hänen kehoaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hän oli seitsemänvuotiaana pudonnut puusta ja katkaissut jalkansa. Tällä kertaa kipu oli vain miljoona kertaa pahempi."
"Tukahdetut kyyneleet on paljon kitkerämpiä kuin valutetut."
