Tänään alkaa maaliskuinen miesten viikko. Kalenterissa on viikko miesten nimipäiviä, vaikka taitaa siellä joku nainenkin olla mukana. Eetu, Ervard ja Eppu on tänään virallisia nimipäivän viettäjiä. Viikoksi valitsin kirjoittaa nimipäivää viettävistä kirjailijoista. Harkitsin kyllä kirjan päähenkilöitäkin, mutta helppoja nimiä oli tälle viikolle vähän. En löytänyt oikein sopivaa romaania, jonka nimipäiväsankari olisi kirjoittanut. Sielu janosi dekkaria, mutta harvassa oli ne Ervardit, jotka on kirjoittaneet kelpo dekkareita. Katselin vähän vaihtoehtoisia nimipäivän viettäjäkin, mutta Eddy eikä Edisonkaan auttanut. Valitsin sitten Eput. Eddie Jakun Maailman onnellisin ihminen olisi ollut toinen vaihtoehto.
Eppu Salmisen Lasten ristiretki valikoitui päivän kirjaksi. Salminen aloitti teatterikorkeakoulun 1986, Turkan aikana ja kirja kertoo pääasiassa opintoajasta. Hieman muustakin kerrotaan.
Miksiköhän tartun aina elämäkertoihin ja muistelmiin, joiden ihmisestä en mitään tiedä :) Ei mitään mielikuvaa tästäkään tähdestä, mutta elämäkerta oli kivaa luettavaaa.
Wikipediassa kerrotun leffalistan mukaan olen nähnyt hänet yhdessä elokuvassa Luusalmena ja Metsoloissa nuorena Anttina. Edellisestä on joku mielikuva, kun katsoin kuitenkin elokuvan vasta 3 viikkoa sitten... Ei tämä meikäläisen elämäkertakirjojen lukutapa mitään uutta ole... Vieläkään en tiedä, miltä näyttä joku jalkapalloa potkinut Zlatan tai Kosovon Härkä (eivät sitten olleetkaan sama tyyppi) enkä tunne Tauskin biisejä. Niidenkin elämäkerrat oli hienoja lukukokemuksia. Epuista Eppu Normaali tai Eppu Nuotio olisi olleet tutumpia. Jälkimmäinen on oikeasti Eija-Riitta.
"Tilanne on aivan järjetön. Vihaan ja rakastan tätä."
Opin ainakin sen, että Eppu Salminen on laulanut Hurriganesin My only onen yhdessä Esa Saarisen kanssa. Itse olen laulanut sitä ainakin yhden serkkuni kanssa eräänä kesänä mökkeillessä.
Kirja on Salmisen lopputyö Teatterikorkeakoulussa, mistä hän valmistui vihdoin 2000-luvulla. Kirja on julkaistu 2009. Pitkään kesti siis tälläkin ikätoverillani valmistuminen. No, oikeasti se on vain hyvä, sillä valmistuminen kymmenen vuotta aiemmin lama-aikaan ei tehnyt hyvää millekään uralle.
Eppua paremmin tunnistan isänsä, Reijo Salmisen, joka veti ihanaa Tiilia taalia tallallaa -teatterivisailuohjelmaa nuoruudessani. Ai että, tykkäsin siitä.
