Mä en ole keijuihmisiä. Se tuli selväksi jo ekaluokan joulujuhlassa, jolloin musta tehtiin tonttu poikien joukkoon, kun muut tytöt sai olla keijuja. Syykin oli selvä, 40 kiloista ekaluokkalaista ei saanut mahtumaan koulun keijupukuihin, mutta tonttupukuja oli tehty kaiken kokoisia. Ei siitä traumoja jäänyt, sillä en ymmärtänyt silloinkaan, mitä typerät keijut tekee joululaulussa. Onneksi sitä ei soitella jouluradiossa - ei ainakaan Babbo Natale - jouluradiossa mitä kuuntelen. Mutta:
Hyvää iltaa,
hyvää iltaa,
pienet tontut te,
Oomme tulleet
kysymähän,
leikittekö
kanssamme.
Kukin pikku tonttu saa,
nyt meitä tanssittaa.
Keijut ovat tuoneet mieleeni aina enemmänkin ilkeät ja itsekkäät otukset, vaikka posliininmaalausopettajakautenani viime vuosituhannella maalasinkin joskus hempeitä kukkakeijuja.
Cristal Snown keiju Penni Pähkinäsydän on jotain keijun ja haltijan väliltä ja siksikin symppis. Sen voi päätellä siitä, että hänen äitinsä on toiminut nuorena haltijakummina. Peukalon mittainen Penny on vielä niin nuori, ettei ole vielä varmaa, onko hänestä tulossa ilkeä keiju, vai onko hän nyt vain välillä ajattelematon.
Ensimmäisessä kirjassa Penni kavereineen leipoo kauhean kadotuskakun. Leipominen onnistuu hyvin, mutta isoäiti onneksi puuttuu peliin oikealla hetkellä ja pelastaa Pennin pulasta.
Toisessa kirjassa vaivaa mörkökuumeen kirous keijujen kotitantereilla ja Pennistä tuntuu, että hänen "kilpakumppaninsa" Hilda on saanut myös mörkökuumeen.
Itseäni sykähdytti, kun kirjassa puhuttiin Hörhiäisistä, joka on Cristal Snown kotikaupungin, kesän päätösjuhla, johon itsekin olen osallistunut usein. Tosin en juomalla tyrniolutta vaan enemmänkin kuljeskelemalla torilla lainattujen lasten kanssa. Muutamassa konsertissakin olen käynyt.
Ihastuin Penniin ja hänen tovereihinsa ja toivon, että kirjailija (ja kuvittaja) ehtii muiden töiden ja geokätköilyn ohella kirjoittamaan monta jatko-osaa.
Tein perjantain kunniaksi vuoden ensimmäisen kirjastoreissun ja lainasin näyttelyhyllystä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen sarjakuvakirjan Keijut ei juo kahvia! (Huom! Nimen perässä huutomerkki, jos sellaista haasteessa kaivataan). Ajattelin nimen perusteella sen sopivan päivän keijuteemaan, mutta ihan lapsiperhearjen kirja tuo oli. Tosin tytöt ja perheen isäkin esiintyy siinä keijukuninkaallisina kruunuineen ja siipineen päivineen. Mukava kirja oli tämäkin, vaikka lapsettomana lapsiperhearki ei aina vitsiksi taivukaan.
* * *
Kirjaan Cristal Snown kirjat kuntahaasteessa Kankaanpäähän Hörhiäisten ja Cristal Snown syntymäkotikunnan vuoksi.
Kuva: Hörhiäinen Kankaanpään keskustan leikkipuistossa ja 2020 kilpailuun suunnittelemani Hörhiäissukat mehiläiskennokärjillä.
