Ajettiin Kempeleen puolella olleesta majapaikasta Haaparannan kautta Ouluun. Tyypillistä :)
 |
| Tornionjoki kuvattuna Tornion puolelta |
Pidettiin Haaparannan puolella puolen tunnin geokätköilytapaaminen. Auton takapenkillä ja parkkipaikalla muita kätköilijöitä odotellessa oli hieman aikaa lueskella matkalukemistakin.
Mukaan valikoitui Sebastian Lindellin Rajatapaus. Muuta Torniosta kertovaa dekkaria en yhtäkkiä alueelta keksinyt. Yhtä kaikki, mukava oli tähänkin kirjasarjaan vihdoin tutustua, vaikka myönnän, että se ei imaissut mukaansa ensi metreillä.
Hektisellä reissulla ei ehtinyt paljon lukea. Myöhemmin kotiin palattua kirja osoittautui pienoiseksi haasteeksi ja niinpä rentukoiden kukkiessa aloitettu kirja tuli luettua loppuun vasta puolukka-ajan koittaessa. Siinä välissä luin kyllä 44 kirjaa.
Rajatapaus ei missään nimessä ollut huono kirja, mutta oli siinä melkoisesti sisäistämistä etelän ihmiselle.
Kirjan rikos tapahtui Haaparanta-Tornio -alueella, mutta tapausta ratkovat poliisit suhasivat autoillaan akselilla Luulaja-Rovaniemi ja satunnaisesti kauempanakin.
 |
| Lukuhetki rajaseudulla |
Hektisellä reissulla ei ehtinyt paljon lukea. Myöhemmin kotiin palattua kirja osoittautui pienoiseksi haasteeksi ja niinpä rentukoiden kukkiessa aloitettu kirja tuli luettua loppuun vasta puolukka-ajan koittaessa. Siinä välissä luin kyllä 44 kirjaa.
Rajatapaus ei missään nimessä ollut huono kirja, mutta oli siinä melkoisesti sisäistämistä etelän ihmiselle.
Kirjan rikos tapahtui Haaparanta-Tornio -alueella, mutta tapausta ratkovat poliisit suhasivat autoillaan akselilla Luulaja-Rovaniemi ja satunnaisesti kauempanakin.
Jossain vaiheessa runsaasta autoilusta tuli mieleen David Eddingsin Althalus, jossa pitkät ratsastusmatkat on korvattu osin taikaovilla, josta pääsee nopeasti maasta toiseen. Jotain samankaltaista helpotusta olisin kaivannut tähänkin, vaikka toisaalta edestakaisin helikopterilla lentelevät poliisit ne vasta outoja olisivatkin.
Kuvailu sinänsä oli varmasti realistista. Lapissa välimatkat ovat pitkiä ja haasteita piisaa, vaikka tehtäisiin poliisivaihtoja maiden välillä, kuten kirjassa.
Jotenkin taas schumpeterläinen taloustieteilijä minussa alkoi miettiä, oliko sittenkin ennen paremmin, kun poliisillakin oli henkilöitä, jotka ajoivat autoa ja henkilöitä, jotka ratkoivat rikoksia takapenkillä istuen. En aja itse autoa useinkaan, preferoin busseja, mutta voisin vannoa, että työnteko olisi tuottavampaa, jos työpäivän aikana ei tarvitsisi istua tuntikausia tarkkana auton ratissa ja yrittää siinä samalla ratkoa monimutkaisia rikoksia.
Tornio-Rovaniemi välimatkan ajamiseen kuluu 1,5 tuntia yhteen suuntaan ja 3 tuntia edestakaisin. En tunne poliisin työehtosopimuksia, mutta tuo 3 tuntia laskettaneen työajaksi. Mobiiliin työntekoon kehitetyllä työvälineistöllä olisi täysin mahdollista perustaa autoon sopiva ergonominen työpiste, jossa voisi jonkun toisen ajaessa keskittyä täysipainoisesti käsillä olevaan ongelmaan tarvitsematta tarkkailla liikennettä.
Nykyisin tällainen luovaan ajatteluun aikaa antava työolopolitiikka ei ole trendikästä. Ehkä tuohon työtapaan päästään takaisin kun robottiautot tulevat arkipäiväiseksi. Siihen saakka rikospoliisitkin ajelevat pitkiä ja yhä pidempiä matkoja päivästä toiseen itse.
Välimatkoista ja kolmen kielen (suomi, ruotsi meän-kieli) haasteista huolimatta rikokset selvisivät, kuten dekkareissa on tapana. Kirjan edetessä eteen sattui useita isoja asioita/ilmiöitä, joista olisi ollut aihetta useampaankin kirjaan. Esillä oli mm. kaivosteollisuus, uskonnollinen kiihko ja naisten vokottelu.
Kuvailu sinänsä oli varmasti realistista. Lapissa välimatkat ovat pitkiä ja haasteita piisaa, vaikka tehtäisiin poliisivaihtoja maiden välillä, kuten kirjassa.
Jotenkin taas schumpeterläinen taloustieteilijä minussa alkoi miettiä, oliko sittenkin ennen paremmin, kun poliisillakin oli henkilöitä, jotka ajoivat autoa ja henkilöitä, jotka ratkoivat rikoksia takapenkillä istuen. En aja itse autoa useinkaan, preferoin busseja, mutta voisin vannoa, että työnteko olisi tuottavampaa, jos työpäivän aikana ei tarvitsisi istua tuntikausia tarkkana auton ratissa ja yrittää siinä samalla ratkoa monimutkaisia rikoksia.
 |
| Haaparanta, ohi ajaessa kuvattu: hauskat parvekekaiteet. |
Tornio-Rovaniemi välimatkan ajamiseen kuluu 1,5 tuntia yhteen suuntaan ja 3 tuntia edestakaisin. En tunne poliisin työehtosopimuksia, mutta tuo 3 tuntia laskettaneen työajaksi. Mobiiliin työntekoon kehitetyllä työvälineistöllä olisi täysin mahdollista perustaa autoon sopiva ergonominen työpiste, jossa voisi jonkun toisen ajaessa keskittyä täysipainoisesti käsillä olevaan ongelmaan tarvitsematta tarkkailla liikennettä.
Nykyisin tällainen luovaan ajatteluun aikaa antava työolopolitiikka ei ole trendikästä. Ehkä tuohon työtapaan päästään takaisin kun robottiautot tulevat arkipäiväiseksi. Siihen saakka rikospoliisitkin ajelevat pitkiä ja yhä pidempiä matkoja päivästä toiseen itse.
Välimatkoista ja kolmen kielen (suomi, ruotsi meän-kieli) haasteista huolimatta rikokset selvisivät, kuten dekkareissa on tapana. Kirjan edetessä eteen sattui useita isoja asioita/ilmiöitä, joista olisi ollut aihetta useampaankin kirjaan. Esillä oli mm. kaivosteollisuus, uskonnollinen kiihko ja naisten vokottelu.
Itselleni lukukokemus olisi varmasti ollut helpompi, jos olisin lukenut ensin sarjan aiemmat osat.
Helpompi tähän neljänteen osaan oli silti tarttua, mitä Perkeet- haastetta varten lukemaani erään sarjan kymmenenteen osaan, josta kerron lisää myöhemmin.
Helpompi tähän neljänteen osaan oli silti tarttua, mitä Perkeet- haastetta varten lukemaani erään sarjan kymmenenteen osaan, josta kerron lisää myöhemmin.
