Soffamatkalla Islannissa

Islanti on kiehtonut minua jo vuosia. Kaiholla olen katsellut kuvia kaverien reissuista saarelle ja tietysti lukenut Satu Rämön elämästä siellä. Kun ei ole ollut varaa lähteä sinne fyysisesti, niin vähitellen olen ottanut maata haltuun nojatuolissa istuen ihan vaan kotona. Paljon oppii maasta lukemalla ja katselemalla kuvia luottoystävieni Googlen ja GoogleMapsin kanssa.

Jotenkin olen mieltänyt Islannin olleen itsenäinen ikuisuuksia, mutta itse asiassa se itsenäistyi Tanskasta vuotta myöhemmin kuin Suomi. 

Toisen maailmansodan aikana se oli liittoutuneiden miehittämä. Toisin kuin yläasteen rehtorini väitti, Islanti on kuulunut Natoon sen perustamisesta saakka. Sain muuten silloin kokeesta 10+, sillä tiesin senkin, vaikka opettaja ei tiennyt. Pieni väittely meille siitä kyllä syntyi, mutta opettaja oli oikeudenmukainen ja antoi plussan lisää. Jäi hyvä mieli. 

Ensimmäinen kirjallinen kokemukseni Islannista on Eddan jumalrunot, joihin tutustuin ensi kertaa joskus 1980-luvulla. Tämän kirjan ostin itselleni 1990-luvulla. Korkean runon 138 osa on suosikkini. Siinä kerrotaan kuinka Odin riippui naulittuna puussa yhdeksän yön ajan ja sai riimut. 

"Niin vaurastuin 

ja viisaaksi tulin 

ja kasvoin ja kukoistin hyvin, 

sanat minulle 

sanoja toivat, 

työt tuottivat 

minulle töitä." 

Tuon olen kokenut omakseni, mutta aina sanat ei ole kyllä elättäneet. 

Gunnlaugr Käärmekielen saaga ja muita lyhytsaagoja. Kirjassa on neljä saagaa Islannista. Saagoista näkee, kuinka islantilaisille viikingeille oli tärkeää nähdä maailmaa ennen asettumista aloilleen. 

Sekin käy selväksi, että päällikön poika 'lähtee yksin' maailmalle. Soutajista tai soturiveljistä ei puhuta. Nykyään maailmalle voi lähteä yksin, mutta ei tuhat vuotta sitten. Yksinsoutaja Jari Saario kävi onnistuneesti soutuveneellä Amerikoissa asti ja palasi myös takaisin. 

Tykkäsin tarinoista. Erityistä plussaa siitä, että tarinan kertoja kertoo, milloin joku ihminen poistuu tarinasta.

Reykjavik

Islannin pääkaupungissa asuu 140 000 ihmistä, suur Reykjavikin alueella vielä satatuhatta lisää. Kesällä kaupungissa on yötyömät yöt, ja joulun aikaan päivän valoa on nelisen tuntia. Asutusta on ollut vuodesta 870 alkaen.

Arnaldur Indriðason Hyytävä kylmyys. Tammikuun alussa oli kylmä, Islannissa on kylmä, mutta millaista kylmyytyä on kirjan hyytävä kylmyys. Poliisi kartoittaa itsekseen outojen katoamisten ja itsemurhien taustoja. 

Tämä Indriðason oli mielestäni paljon parempi kuin 2017 lukemani Reykjavikin yöt -dekkari. 

Kerron harvoin vitsejä, koska yleensä niitä ei tule mieleen sopivassa tilaisuudessa ja jos tuleekin, niin tykkäämäni vitsit ovat usein liian pitkiä kertottavaksi. Nyt kuitenkin tuli mieleen, vitsi Islannista. Sanaleikit ovat nykyään suosikkejani:

- Miksi Islantiin matkustaneet eivät haluaisi lähteä takaisin kotimaahan? 

- Koska Islanti on tulen ja jään maa. 

Tuo tuli mieleen, koska islanti kiehtoo monia ja jotkut sinne sitten jäävätkin, kuten Satu Rämö. 

Satu Rämön kirjoihin tutustuin alunperin bloggauksesta kertovasta kirjasta Unelmahommissa., jonka Rämö on kirjoittanut Henna Valtarin kanssa. Jatko-osakin siihen on olemassa. Molemmat bloggaavat ja myyvät osaamistaan monella tapaa. Itse olen huono myymään mitään, koska itsekään en tykkää, että minulle yritetään myydä mitään. Mutta idea on hyvä ja itselleni toi mieleen 1992-tienoilla Tampereella käymäni Ari Hassion kurssin Frii myy itsesi. Rämö on toteuttanut ideaa mm. vetämällä suomalaisille islanninhevosvaelluksia. 

Sen jälkeen luin Rämön kirjan Islantilainen voittaa aina, missä Rämö kertoo elämästä islantiin naituna vaimona ja perheenäitinä. Mielenkiintoisesta kirjasta jäi mieleen erityisesti se, miten pieni maa, Islanti, ottaa ilolla vastaan uuden veren geenit. Tulijalle sulautuminen ei ole silti helppoa, sillä yhteiskuntaan sulautuminen vaatii uusien tapojen ja kielen opettelua. Toisaalta maa on niin pieni, että ei ole tavatonta päätyä samaan kahvipöytään presidentin kanssa. Pidin kirjasta kovasti, kunpa kaikista valtioista löytyisi tällainen! 

Ísafjörður

Satu Rämön todella suositussa dekkarisarjassa Hildur asuu Islannin luoteisosassa Ísafjöðurissa. 

Olen jotenkin mieltänyt Islannin pienehköksi maaksi. Nyt kun vihdoin katsoin missä päin maata Hildur asuu, totesin, että ei se nyt niin pieni ole, jos Reykjavikistä sinne kuluu ajoaikaa autolla vajaa 6 tuntia. Lentoaika potkurikoneella on Rämön kirjojen mukaan 35 minuuttia. 

Jostain syystä olen myös kuvitellut, että Islannissa ei ole muita kaupunkeja kuin Reykjavik, mutta Wikipedia luettelee niitä lähes 60. 

Jotenkin 56 kaupunkia kuulostaa kyllä yhtä oudolta kuin yksi. 

Ísafjöðurissa on noin 3.000 asukasta ja sinne on päivittäinen lentoyhteys Reykjavikiin. Kaupunki, tai kuten Hildur kirjassa lentoemäntä kertoo, kylä on muuten Joensuun ystävyyskaupunki. Joensuu oli oma opiskelukaupunkini 1980-luvulla.

Teams lukupiirissä oli toukokuussa kirjana Rämön Hildur, ja kuuntelin sen uudestaan. Olen kuunnellut aiemmin kaikki ilmestyneet kolme kirjaa: Hildur, Rósa & Björk sekä Jakob. Seuraava osa Rakel ilmestyi joulumarkkinoille 2024. Se on vielä lukematta, kuten 2025 ilmestynyt Tinnakin. Odottavat parempia aikoja. 

Akureyri

Akureyri on Islannin toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita on noin 19 tuhatta ja kaupungista löytyy mm. yliopisto ja 9 reikäinen golfkenttä. 

Arní Thórarinsson Ylitse muiden -rikosromaani kirjassa perustetaan sanomalehden toimistoa Pohjois-Islantiin Akureyrin kaupunkiin. Toimittaja kirjoittaa juttuja ja tutkii samalla outoja kuolemia. Tämä taisi olla ensimmäinen islantilaisen kirjailijan kirja, josta todella tykkäsin sitten Edda runojen. 

Ragnar Jónasson Tuhkayö. Kirjassa purkautuu tulivuori ja murha tapahtuu pohjoisessa, Sauðárkrókurissa Siglufjörður-nimisen kalastajakylän lähellä. Asukkaita tässä kalastajakylässä on reilu 1200.

Kirjan yhtenä päähenkilönä on Akureyrissä asuva toimittaja. 

Kirja ei mielestäni toiminut äänikirjana hyvin. Luettuna se olisi saattanut olla helpompi. Tuntui että en millään pysynyt kärryillä paikkojen nimien kanssa, vaikka kirjan alussa katselin karttaakin... Joten en oikein innostunut. Oli silti kiva tutustua lisää tähänkin osaan Islantia. 

Tuhkayöstä tuli mieleeni Nordens Kvinnoförbundetin kesäkonferenssi elokuulta 2011, jolloin saimme islantilaisilta osallistujilta Vaasassa tuliaisiksi rasiallisen islantilaista tulivuoren tuhkaa. 

Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus keväällä 2010 sekoitti lentoliikennettä niin, että moni joutui etsimään vaihtoehtoisia kotiinpaluu reittejä Etelä-Euroopasta kotiin. Reilu 10 vuotta myöhemmin ongelma olisi ollut paljon vähemmän katastrofaalinen, sillä 2020 keväällä korona-breikki kehitti etätyötä nopeasti arkipäiväiseksi mahdollisuudeksi.

Seppo Mustaluodon ja Tjörvi Einarssonin Hylkeen metsästäjä aloittaa uuden sarjan jota aion seurata jatkossakin. Siinä suomalaispoliisi lähtee Islantiin auttamaan tutkimuksissa.

Joku mielikuva jäi, että kirjan tapahtumapaikka oli meren lähistöllä Akureyristä rantatietä pohjoiseen päin. Muistelen sijoittaneeni sen kartallekin, mutta ei se ollut näemmä päätynyt oheiselle kartalle. 

Parivaljakon uusin kirja Valaanpyytäjä, joka ilmestyy helmikuussa 2025 näyttää sijoittuvan Reykjavikiin. Tai ainakin ensimmäinen ruumis löytyy sieltä. 

***

Ps. Paulig ei sponsoroinut tätä kirjoitusta, vaan sain kahvin joululahjaksi ystävältä, joka tietää minun preferoivan kotimaisista kahvimerkeistä kyseistä kahvia. Tykkään fiilistellä kahvin ja kirjan yhdistelmillä, samaan tapaan kuin jotkut yhdistelevät esimerkiksi viiniä ja musiikkia. 

Ps 2. Islantilaista kahvia en ole koskaan maistanut. Sitä joku voisikin sponsoroida paketillisen, niin mieluusti lukisin taas muutaman lisäkirjan Islannista.