Bongasin 'Kuunnellut äänikirjat' -blogista lukumaratonin ja päätin lähteä mukaan. Pienessä flunssanpoikasessa muutakaan ei viitsi tehdä kuin lukea.
Herättyäni vihdoin, jatkoin loppuun eilen aloittamani Niina Nummisen Branco Pelele kirjan parissa. Kirja kertoo Nummisen puolen vuoden vapaaehtoistyötä pienellä ammattikoululla Guinea-Bissaussa vuodenvaihteessa 2008-2009.
Sivut 218-378 eli 160 sivua.
Äänikirjanavälipalana kuuntelen Alexander McCall-Smith Laiskanlinnan laulu : MMA Ramotswe tutkii -sarjan 23. osa. Kirja tuli kuunnelluksi loppuun lauantaina kauppareissulla.
Botswanalainen Naisten etsivätoimisto nro 1 ei pettänyt tälläkään kertaa. Alussa kyllä vähän epäilin, mutta onneksi nopeasti tapahtui käänne parempaan.
Guinea-Bissaun selätyksestä innostuneena päädyin selättämään heti perään Eritreaa.
Paavo Virtasen lähetystyöaiheinen romaani Moskeijan varjossa : Lähetysromaani Eritreasta on ollut lainassa pidempään. Rivit on niin tiheässä, että lukeminen ei ole kiehtonut. Sen verran olen kirjaa aiemmin selannut, että tiesin tarinan imaisevan mukaansa, niin kuin se tekikin.
Ennen aamuöistä nukahtamista pääsin sivulle 30, sillä innostuin tutkimaan ensin Eritrean historiaa ja kirjoittamaan siitä muistiinpanoja.
Toisena välipalaäänikirjana Ragnar Jónassonin Tuhkayö. Kirja sijoittuu Pohjois-Islantiin. Se onkin hyvä juttu, sillä tammikuu on perinteisesti arktisten alueiden kuukauteni.
Kirja ei oikein avautunut. Ehkä flunssalla oli osuutta asiaan. Kuuntelin kuitenkin lauantaina loppuun. Pari kertaa täytyi kelata taaksepäin koska uni vei voiton. Virkeämpänä olisin ehkä muistellut toista samalle alueelle sijoittuvaa dekkaria. Siitä tykkäsin. Päivitys Islannista on tulossa, joten siitä enemmän myöhemmin.
Lauantaina luin myös Eritrea romaanin loppuun. Kirja sioittuu 1970-luvun alkuun, jolloin Virtaset olivat alueella lähetystyössä. Kirjan lopussa on lyhyt yhteenveto siitäkin. Kirjassa puhutaan taisteluista, joita käytiin sisällissotana kun Eritrea kuului Etiopiaan.
248 s.
Sunnuntaille edessä oli uuden kirjan valinta. Pinnallinen yskä vaivasi. Istua ei jaksaisi ja pitkällään hengitys pihisee ja parin minuutin välein on pakko yskäistä. Mutta näillä mennään.
Piti lukea kirja Malediiweiltä, mutta se oli fyysisesti liian painavaa sänkylukemista. Luin vain 2 sivua ja vaihdoin kirjaa.
Aloitin Allan Sealyn Hotelli Everestin, mikä jäi kesken. Luin siitä 152 sivua.
Kirja on ollut 1998 Booker -palkinto ehdokkaana.
Kieli on mielenkiintoisen lyhyttä, Lukiessa tulee sama fiilis, kun itse yrittämällä yritän kirjoittaa lyhyitä lauseita ja tarkoituksella viljelen pisteitä ja isoja alkukirjaimia olan takaa. Se on itselleni niin epätyypillistä, että minulla on sitä varten oikein erillinen tunne. Englanninkielisissä blogeissa puhutaan runollisuudesta, kai sen sellaiseksi kuin voi sanoa. Kirja sijoittuu Intiaan.
Illalla ennen nukahtamista luin vielä
Loppuyhteenveto:
Paljon tuli luettua, mutta paljon myös nukuin. Flunssa vei veronsa. Terveenä olisin kuunnellut enemmän, mutta nyt torkuin.
Neljä kokonaista kirjaa jabkaksi kolmasosa ei kuitenkaan ole ihan huono saavutus. Ensi kerralla virkeämpänä ja terveempänä
Olen tosi tyytyväinen, että sain selätettyä vihdoin nuo Afrikka-kirjat ja samalla sain kaksi uutta maata. Afrikasta lukematta on nyt enää vain Komorit, mutta sieltäkin on EHKÄ kirja jo yöpöydällä. Ehkä siksi, että vasta luettuani tiedän kelpuutanko sen haasteeseeni riittäväksi, vai pitääkö kaivaa jotain muuta.
Minulla on mielikuva, että se amerikkalainen nainen, joka ehkä noin 10 vuotta sitten luki kirjan joka valtiosta yhdessä kalenterivuodessa, käännätti tai häntä varten käännettiin kirja nimenomaan Komoreilta, joten helppoa kirjan etsiminen ei ole ollut. Käännetty kirja, tuli myös myyntiin, joten myöhemmin haasteen suoritus on ollut helpompaa.
Malediivit jäi vielä tänään haaveeksi, mutta sekin on nyt aloitettu.
Kiitokset 'Kuunnellut äänikirjat' haasteestasi.
