maanantai 10. heinäkuuta 2023

Olipa kerran apteekki

Ensimmäiset muistoni apteekki liittyy tuoksuihin. Ilmassa leijui 1970-luvun alun apteekissa yrttien ja lääkkeiden tuoksu. Osa lääkkeistä, kuten apteekin oma yskänlääke sekoitettiin itse. Samanlainen tuoksu leijuu ainakin Hövermarkin dekkarissa. Dekkarissa apteekit tekee kiinnostaviksi myrkyt, vaikka ei se mitenkään itsestään selvää ole.

Nils Hövenmark, Kuolema käy apteekissa. Kun tuomenpirulaiset kukkii kirkkopuistossa, niin on aika järjestää kevätjuhlat. Oli lauantai 6.6.1942 Ruotsissa. Oli sotakevät ja ostokortit tiukalla. Kortitontakin ruokaa löytyi, ja vielä päälle vähän kortilla makkaraa. Hommaakin piisaa. Onko syyllinen Susiapteekin hullu proviisori vai joku muu juhlijoista? Yksi kerrallaan jokainen on syytteen valokiilassa... 

Kevät saapui siis tiistaipäivänä tänä vuonna, keskiviikkona oli jo kesä. Melkein. 

Kiva kirja. Mietiskelin ketä suomalaista kirjailijaa kirjan tyyli muistutti, mutta ei sitten tullut mieleen... Ja eikun uutta kirjaa kehiin. 

Frances Fyfield Pitkä uni  kertoo mitä tapahtuu lontoolaisessa apteekissa. 

Rakkaudesta viis, rakkaushan kasvaa ruusujen tavoin, kun himo kukoistaa rikkaruohojen joukossa. Tai sitten ei. 

Pitkä uni ei ollut sellainen apteekkikirja, jota ajattelin. Päähenkilöt olisi voineet olla yhtä hyvin vaikka dekkarikirjailijoita. Pakko todeta, että tykkäsin edellisestä kirjasta enemmän. Ellen olisi odottanut lukevani kirjaa apteekista, olisin kenties tykännyt. 

Ingrid Noll Apteekkari   

Äiti ei ollut perinnyt suvultaan muuta kuin tunnuslsuseen, rahasta ei puhuta, sitä on... ja käsittämättömän omahyväidyyden. 

Isä: Rahasta ei puhuta. 

Saksalaiset dekkarit ei ole suursuosikkejani, mutta tämän alku vaikutti lupaavalta. 

Jos uunna vuonna pyryttää
Niin saamatta rahat jää. 

Nainen kertoo sairaalan huonetoverilleen elämäntarinansa. Oli siinä vaiheita. Olen tykännyt kirjeromaaneista ja tämä muistutti hiukan niitä, vaikka potilastoverikin oli välillä vähän äänessä. 

Yllättäen törmäsin vielä ennen tämän julkaisua yhteen kirjaan, jossa pienen paikkakunnan apteekkarilla vaimoineen on merkittävä rooli. Kirja oli Vilho Helasen Rauhaton rannikko. Tapahtumapaikkana Vaasan seutu, paikkakuntaa ei mainittu. 

Terttu Autereen kirjassa Sen edestään löytää Asemakylän apteekissa alkaa tapahtua kun komea Elias Sorri saapuu apteekkiin harjoittelijaksi. Eletään 1930-lukua. Tässäkin kirjassa tutkijana on lääninetsivä Juhani Kuikka, joten tapahtumapaikkana on Karjala. Onerva on Viipurissa, eli hän osallistuu kirjaan lähinnä vain puhelimen välityksellä, jos oikein muistan. Olen pyrkinyt lukemaan Autereen kirjat tuoreeltaan joten lukemisesta on jo tovi. 

Maria Langin Kolme pientä eukkoa -kirjasta pidin, kun sen luin muutama vuosi sitten. Enää en olisi enää muistanut, että juuri siinä Langissa oli apteekki yksi keskeinen teema. 

Joskus tuli luettua kaskukirjoja lähes alvarinsa. Viimeaikoina ei ole tullut niihin tartuttu, mutta nyt kaivoin esiin apteekkikaskut. Kolmella markalla kanfärttiä : kaskuja, tarinoita ja muistelmia apteekista on ilmestynyt jo vuonna 2005. Höröttelin itsekseni parvekkeella ja toivoin, että naapurien olohuoneen ovet oli kiinni. 

Ja sitten on tietty Reijo Mäen dekkarit, joissa Jussi Vares avaa Uuden Apteekin oven sangen tiheään. Se apteekki on baari. 


Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Vaimoni on toista maata

Facebookin muistoja tältä päivältä vuosien varrelta on kerrassaan mainio asia. Olen saanut viikon sisällä itseni kahdesti kiinni siitä, että...