tiistai 31. tammikuuta 2023

Klassikkohaaste - Victor Hugo Kurjat

Tammikuun kirjabloggarien klassikkohaasteeseen valitsin Victor Hugon Kurjat. Se osoittautuikin mielenkiintoiseksi valinnaksi.

Jotenkin etukäteen oletin, että kirja kertoo äärettömän köyhistä kaupunkilaisista, jotka kamppailevat saadakseen työtä ja sitä myötä ruokaa, valon pilkahdusta ei näy mistään, lapsia kuolee ja aikuiset hyytyvät lumikinoksiin... No, Pariisin lumikinokset on pienet, mutta olen nähnyt Versaillesin lammikon jäässä. 

Näin siis otaksuin. Ihan ei mennyt nappiin ennustus tällä kertaa.

Kirjan kurjuus osoittautuikin toisenlaiseksi ja moninaiseksi. On orja, on vankilaan joutunut nainen, on pieni tyttö, jota kohdellaan kuin Tuhkimoa...

Ja kaiken kurjuuden keskellä on hyviä hetkiä. Vaikka vanki kuolee, pelastuu Tuhkimo pahasta perheestä, vanki saa lapsen ja lapsi saa oppia... 

Vaikka kirja oli paksu, tai minun tapauksessa kaksiosainen, tuntui, että kirjan viisi osaa toi lukemiseen enemmän sekavuutta kuin selkeyttä. Minähän olen kronologisten tarinoiden ystävä. 

Toisaalta kirjalla oli loistavat hetkensä. Tykkäsin erityisesti ajasta luostarissa, sekä Tarinoista, joissa kerrottiin sivujuonia... Se siitä kronologisuuden ihannoinnista. Hah. 

Se, mitä kaipasin, oli tunnistettavien paikkiojen vähyys. Onhan Pariisi iso ja olen ollut siellä vain 5 päivää, mutta silti se oli pienoinen pettymys. 

Toisaalta, kun päähenkilö käveli pimeässä kaupungissa, oli helppo muistaa ne hetket, jolloin etsin pimeässä pariisilaisessa puistossa geokätköä.

Kirja oli klassikko, joka kannatti lukea, ja voisin jopa lukea uudestaankin, mutta ehkä kaipaisin sitä, että kirja kirjoitettaisiin uudestaan.

*. *. *  

Muiden osallistujien klassikot löytyy täältä

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Helmikuussa luetut kirjat

Helmikuussa keskityin Länsi-Eurooppaan. Jämähdin ensin Tanskaan ja sitten Englantiin ja Alankomaihin. Yhtään uutta valtiota en lukenut, mutt...