Yritin mennä nukkumaan aikaisin ja yllättäen uni tulikin, mutta parin tunnin jälkeen heräsin. Lihakset muistutteli venyttelyn tärkeydestä eikä uni meinannut tulla uudestaan. Tuli kuitenkin ja kello 8.50 heräsin ja laitoin äänikirjan päälle ja kömmin aamukahvin laittoon.
Äänikirjana on menossa Saija Kuuselan Katse, joka sijoittuu Pohjois-Norjaan. Jatkan siitä mihin illalla jäin. Luettavaa on vielä noin 100 sivua.
Oslosta pohjoiseen muuttanut Nea on toiminut Oslossa keskusrikospoliisin profiloijana. Nea omaa yliluonnollisia kykyjä, jotka puhkeavat kukkaan jälleen pohjoisessa.
Tykkäsin kirjailijan tavasta kirjoittaa niin, että luulen lukevani jatkossakin. Yliluonnolliset kyvyt olivat hieman outoja, mutta itsekin voin nähdä unia kuin katselisin elokuvaa, vaikka torkut taisin herätyskelloa kuinka ja sama uni voi jatkua kuin televisiosarja useana aamuna peräkkäin. Joten mikäpä tässä maailmassa outoa olisi.
Kirjan mukana elimistö vähitellen heräili uuteen päivään. Iltaihmiselle aamut ovat tyhjäkäyntiaikaa.
Ennen puoltapäivää vaihdoin kirjaa. Edellisestä lukumaratonista oppineena valitsin luettavaksi kirjoja jotka pitävät mielenkiinnon yllä, eli dekkareita. Joutilaan aamupäivän jälkeen innostuin virkkaamaan, joten suunnitelmista poiketen jatkoin äänikirjan kanssa.
Ihan randomina valitsin Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaoppaan, josta en tiennyt muuta kuin että joku tuon jossain kirja ryhmässä taannoin mainitsi tai sitten poimin sen vaan suoratoistopalveluni uutuus hyllystä.
Se olikin onnistunut valinta. Kirja kertoo koulun laajaa lopputyötä tekevästä Pippasta, joka on päättänyt tutkia murhasiko Sal Singh todella tyttöystävänsä Andie Bellin viisi vuotta aiemmin.
Kirjassa oli jotain samaa kuin edistyneempien amatöörietsivien True Crime murhien tai katoamistapahtumien selvittelyssä. Käydään tarkkaan läpi kaikki käsiin saatavissa oleva tutkimusaineisto ja lehtikirjoitukset, haastatellaan aikalaisia ja vedetään johtopäätöksiä.
Kirja on suunnattu nuorille aikuisille (YA), mutta näemmä se sopi hyvin myös 55+-ikäiselle lukutoukalle. Tätä kirjoittaessa googlasin tekijän ja totesin iloisena, että samaan sarjaan on ilmestynyt englanniksi vielä kolme teosta. "Neliosaiset trilogiat" ovatkin aina olleet mieleeni.
Kirja oli niin mielenkiintoinen, että nukkumaanmeno ei tullut mieleen vielä 18 tunnin valvomisen kohdalla.
Päinvastoin. Kirja virkisti, ja oli helppo tarttua päivän kolmanteen kirjaan antaen itselleni luvan nukahtaa koska tahansa. Kirja jäikin kesken, kun reilun 21 tunnin lukemisen jälkeen nukahdin.
Kolmas kirja oli Sujata Masseyn Bombayn prinssi. Olen tykännyt Sujata Masseyn aiemmistakin kirjoista, mutta nämä Intia kirjat ovat ihan huippuja. Tässä kirjassa eletään vuotta 1921, ja sekin on itselleni pelkkää plussaa.
Kirjan tapahtumapaikkana on Mumbai, joka vuoteen 1995 asti tunnettiin nimellä Bombay. Vinkkinä lukijalle/kuuntelijalle mainittakoon, että kirjan nettisivuilta löytyy tapahtumapaikoista kartta.
Sinänsä oli hyvä, että nukahdin kesken, sillä sunnuntaina, kun herättyäni jatkoin kirjan loppuun, saatoin ilman huonoa omatuntoa googlettaa Bombayn ohella myös parsien kulttuuria. Aiemmistakin kirjoista olen oppinut tästä zarahustralaisesta, intialaisesta kulttuurista uusia asioita. Tässä kirjassa uutta oli parsien hautajaismenot hiljaisuuden talossa.
Yhtä kaikki, elättelen toiveita, että Sujata Massey kirjoittaisi vielä vuosia. Ja miksi ei eläisi, eihän hän ole vielä kuin 58 vuotta.
Yhteenveto
*Kuuntelin reilun 21 tuntia
*Kolmea eri kirjaa
*Sivuiksi muutettuna se oli melko jämptisti 500 sivua (muunsin tunnit Sivuiksi ja sain 499,66 sivua). Se on toki paljon vähemmän kuin viimeksi, mutta viimeksi luinkin myös paljon runoja ja sarjakuvaa.
*Herännyt ajatus:
Lukiessani mietiskelin, että pitäisi oikein kerrata Aasian maiden naisten vaatetustietojani. Niitä näyttää olevan sangen montaa eri sorttia.
Tälläkin viikolla olen törmännyt jo parsinaisten puvun ohella ainakin Bhutanissa käytettävään kiraan.
Kiitokset kesäkuun lukumaratonista Yöpöydän kirjat!
