Ensimmäinen surmatyö, josta kuulin, tapahtui omalla kotikylälläni 1970-luvulla. Siitä ei romaaneja kirjoitettu eikä lauluja laulettu. Itseänikään asia ei juuri koskettanut, koska sekä uhri että surmaaja olivat pienelle koululaiselle tuntemattomia. Yläasteella kuulin Kyllikki Saaresta. Ammoin kuolleesta neidosta, josta puhe ei ollut laantunut. Eikä laannu. Tänäkin vuonna ilmestyi tapauksesta uusi kirja.
 |
| Suohaudalla kävin 2016 |
Lapsuuden naapurikunnassa sattunut tapaus Kyllikki Saari oli siis tuttu, kun tartuin kesällä uuteen Teemu Keskisarjan kirjaan. Lehdistö ei ole jättänyt mysteeriä rauhaan. Viime vuonnakin kuuntelin aiheesta podcastin ja lueskelin pari laajahkoa lehtijuttua.
Ennen Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten tarina -kirjan julkaisua seurasin netissä jo unohtuneesta lähteestä Keskisarjan live-esitystä kirjasta. Se ei oikein vakuuttanut. Sen sijaan syksymmällä, Kouvolan Dekkaripäivien verkkolähetyksissä Keskisarja pani parastaan. Melkeinpä halusin lukea kirjan sen jälkeen uudestaan.
En kuitenkaan lukenut. Yksi kerta riitti hyvin. Kovin paljon uutta en kirjasta löytänyt, sillä aihe oli todellakin entuudestaan tuttu. Yläasteella kaverit puhuivat tapauksesta, ja ainakin kahden vanhemmat olivat pyöräilleet Kyllikki-neidon hautajaisiin. Pienoinen pettymys oli, että täysin selkeää murhaajaa ei tämäkään teos julkaissut, vaikka Keskisarjan kirjoittaessa teostaan, oli arkistolähteitä käytössä enemmän kuin aiempien murhajulkaisujen aikaan, mielestäni se ei kuitenkaan vaikuttanut kirjan lopputulokseen. (Osa esitutkinta-aineistosta vapautui tutkijoille 2018.)
 |
| Isojoen kirkko ja suohauta |
Heti Keskisarjan kirjan jälkeen luin Juha Saaren Kuuluisan kuoleman varjo - Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu? -kirjan. Myös tämä viime vuonna julkaistu kirja on kirjoitettu käyttäen laajempaa arkistoaineistoa.
Saaren kirjan ote olikin virkistävästi erilainen. Monet kriitikot ovat pitäneet kirjaa kuivahkona, mutta itse tykkään, että asiatekstissä lähdeviitteet ovat kunnossa. Muiden moittima pieni pränttikään ei häirinnyt kun käytti E-kirjaa ja kuunteli tekstin.
En tiedä olisiko ollut antoisampaa lukea kirjat toisessa järjestyksessä. Ainakin näin jälkikäteen ajatellen (blogitekstin viimeistely venyi 5 kuukauden päähän lukemisesta) olisi ollut mieleenpainuvampaa lukea kirjat eri aikaan.
Molemmissa kirjoissa oli itselleni uutta tietoa. Yllättävää oli Kyllikin Kokemäen kausi poikaystävineen, mistä en muista lukeneeni aiemmin, samoin epäily siitä, että Kyllikki saattoi jopa olla hengissä kun hänet haudattiin, sillä kuolinsyy ei ole täysin selvä.
Keskisarjan kirjaa on moitittu joissain kirjoituksissa siitä, että tapahtumaan ehkä liittyviä ihmisiä käsiteltiin siinä laajastikin. Jännä juttu sinänsä, että Saaren kirjan kohdalla en muista sellaista keskustelua, vaikka käytössä oleva aineisto oli sama ja epäilys lankeaa siinäkin melkolailla samoihin henkilöihin. Ehkä Keskisarjaa on helpompi kritisoida, kun hän on ollut enemmän julkisuudessa.
Oli miten oli: kelpo kirjoja molemmat omalla tavallaan. Mainittakoon sekin, että tämä oli ensimmäinen Keskisarja, josta tykkäsin. Kerpeikkarin tarina kyllä oli hyvä, mutta en koskaan ole jaksanut lukea sitä kirjasta vaan geokätkökuvauksista. Muutkin aloittamani Keskisarja ovat jääneet kesken.
.
