"Elämän suuret päätökset tehdään tunteella ei järjellä." (sitaatti kirjasta)
Opiskeluaikana Joensuussa istuttiin kavereiden kanssa usein teellä Kotilaisen konditoriassa. Leivoksia ja jäätelöäkin maisteltiin. Ruuhkasuomalaisen Osakunnan kokouksistakin osa pidettiin toisen kerroksen kattoparrujen alla.
Jo silloin tuli tietooni, että kahvilalla oli pitkähköt perinteet.
Viime vuonna satuin huomaamaan kirjastossa selkokirjailijanakin tunnetun tietokirjailija Marja Simolan kirjan Jäähyväiset Viipurille ja tykästyin tarinaan. Myöhemmin tajusin, että kirja oli sarjan neljäs kirja.
Luin sarjan muut kirjat nyt. Ensimmäinen osa, Kaskipellolta kaupunkiin, sijoittuu Rääkkylään ja Joensuuhun. Toisessa osassa Täyttä elämää Otto Kotilainen muuttaa lopulta Viipuriin jossa lapset käyvät koulua ja Otto hoitaa meijeriä. Kirjasarjan kolmas osa Sellaista oli Viipurissa, kertoo arkisesta elämästä tuossa yhdestä Suomen isoimmista kaupubgeista. Kirja päättyy vuoteen 1935 ja Oton 50-vuotisjuhliin.
Simolan selkokieli on joustavan mukavaa lukea, eikä teksti tuntunnu tavallisesta lukijastakaan liian yksinkertaiselta eikä selkokirjojen runomaisen lyhyet rivit haitanneet lukukokemusta.
Olen aiemmin lukenut muutamia kirjoja, joissa on asuttu Viipurissa, joten kaupunki oli tuttu.
Fyysisesti olen käynyt Viipurissa vain
Se vähä, mitä kaupungista tuli nähtyä, sai ajatukset jostain syystä Helsingin Katajanokalle, vaikka Katajanokan koristeellinen rakennuskanta onkin selkeästi vanhempaa, mitä näkemäni. Ehkä mielikuva johtuu vesistöstä. Tiedä tuota.
Joskus tuonne olisi kiva lähteä ajan kanssa kävelemään ja katsomaan kirjoista tuttuja paikkoja oikein kunnolla.
