Matkalla Volterraan

Joskus törmää vahingossa outoihin yhteensattumiin. Niin tapahtui tänään töissä, kun tutustuin siihen, miten peruskoulun oppimäärää voi suorittaa verkossa aikuisiällä (itselläni on kyllä suoritettuna, mutta ehkei kaikilla muilla ole).

Otin tutustumiskohteeksi äidinkielen lukemisen kurssin ja katselin esimerkkiä lukupäiväkirjan kirjoittamisesta. Esimerkkikirjana oli Ilkka Remeksen

Hiroshiman portti, jonka olen aikanaan lukenut.

Volterra hypähti tekstistä oitis silmille. Mitä ihmettä. Miksi joku "pienehkö toscanalainen maalaiskaupunki" (termi omasta mielikuvastani) esiintyy kahdessa melko lähekkäin ilmestyneessä kirjassa?

Se toinen oli tietysti Stephenie Meyerin Uusikuu, joka on itselleni perin tuttu yhdeksän vuoden takaa.

Jostain itsellenikin käsittämättömästä syystä kuuntelin tuolloin koko Houkutus-sarjan muutaman kerran suomeksi ja sitten perään seitsemän kertaa ruotsiksi.

Mainittakoon, että Hiroshiman portin olen lukenut vain kerran.

Pakkohan se oli lähteä kirjastoon tarkastamaan omin silmin (no, joo, kirjastossa muistin, että molemmat kirjat löytyy kotoakin).

Ensin oli tehtävä pieni tarkastus Google Mapsista: Firenzen lentokentältä (Aeroporto di Firenze Vespucci) on matkaa Volterraan 84 km ja arvioitu ajoaika on reilu tunti 20 minuuttia.

Hiroshiman porttia selaillessa osoittautuu, että:

Uusikuu kirjassa (2007) Alice varastaa kirkkaankeltaisen turbo Porchen Firenzen lentoasemalta ja kuljettaa vampyyrimaisen nopeasti Bellan Volterraan estämään Edwardin melodramaattinen itsetuhoisuus ja sitä seuraava teloitus.

Mutkaista tietä Volterraan. Melkein tuossa näkee
kiitävän auton. Kuva: Unsplash Chris Barbalis

Hiroshiman portissa (2004) Antti taittaa niin ikään ylinopeutta ajaen saman matkan vuokraamallaan Fiat Ulysse - tila-autolla kyydissään Kariluoto, Larva ja Marttila ja auton perässä Kevlar-kuituiset luotiliivit. (Vähän ihmetytti Antti, ja joukko sukunimellisiä matkustajia).

Uusikuussa perille saavutaan keskipäiväksi, Hiroshiman portissa ajotietä valaisee kuutamo.

Bella ja Alice matkustivat kaupungin vanhaan keskustaan ikivanhalle Pyhän Markuksen torille, kun taas Antti oli etsimässä hieman syrjempänä rakennuksen raunioiden keskeltä Isama Nishikawan kätkettyjä muistiinpanoja.

Molemmat löytävät etsimänsä, mutta siitä vasta alkaa varsinainen tarina...

Mutta miksi samankaltainen ajomatka Firenzestä juuri Volterraan? Miksei johonkin muuhun yhtä vähän tunnettuun kaupunkiin?

Ainakaan itselleni Volterra ei soittanut mitään kelloja, silloin kun siitä noista kirjoista luin.

Maisemaa Volterra huipulta
(kuvakaappaus Google-mapsista) 

Wikipedian mukaan Volterraan kaupunkiin liittyy etruskit ja jollain tapaa myös Medicin suku vuodesta 1530 lähtien, mutta poikkeuksellisen näkyvää roolia suvulla ei siellä näyttäisi olevan.

Carlo Cassolalta löytyy pari suomennettua teosta, jotka Ilkka Remeskin olisi voinut lukea, mutta kirjat lainattuani epäilen sitäkin, ja panen kaupungin esiin nousun 2000-vuosikymmenellä sattuman piikkiin.

“Oli syyskuu, se on aina erittäin kuuma. Amerikkalaiset yksiköt olivat siirtyneet uudelle etulinjalle; mutta pienet sotilasryhmät kiertävät edelleen kaupungin kaduilla. He tulivat katsomaan etruskien muinaismuistoja ja ostamaan alabasteriesineitä. Sodan aikana keskeytetty alabasterin käsittely jatkettiin taas. Paitsi, että kaikki kaupat avattiin uudelleen, myös uusia työntekijöitä oli palkattava vastaamaan odottamaan kysyntään. He tekivät massatuotteita, tuhkakuppeja, koriste-esineitä, maljakoita ja patsaita.” (oma käännös kirjasta Carlo Cassolan kirjasta Fausto ed Anna)

Mainio sattuma sinänsä. Ja taas tekee mieli Volterraan. Turistikierrokselle Voltyyrien palatsiin en aio osallistua, mutta ympäröivät maisemat sypresseineen olisi kiva nähdä.

*  *  *

Lisätty WIX-blogistani lainaus ja yksi kuva. Teksti näkyi muuten olleen sama.