Eilinen pieni risteily Kokemäenjoella virkisti ja kirvoitti muistelemaan viime aikoina lukemiani kirjoja, joissa risteillään. Niitä kerääntyikin touko-kesäkuun ajalle useampia. Pari ensimmäistä oli sattumaa, sitten päätin täydentää lukukokemusta vielä parilla kirjalla. Niistä tekstin loppupuolella lisää.
 |
| M/s Charlotta kotisatamassaan Porin Etelä-Rannassa ennen risteilyä |
Oma jokiristeilyni kesti 3 tuntia Porista Ulvilaan ja takaisin, mutta kyllä sinäkin aikana olisi ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä. Asetelma laivalla olisi ollut dekkariainesta. Laivalla oli kahden hengen miehistö ja mukana 10 ihmistä, joista muutamat tunsivat toisensa entuudestaan työn tai harrastusten kautta, muutama oli kaikille täysin vieras. Rikosromaanissa toki näissä yksittäisissä matkustajissa olisi ollut joku, joka tunsi jonkun toisen menneisyydessä tapahtuneen vääryyden vuoksi ja se olisi johtanut murhaan.
Tälläkään kertaa näin ei onneksi tapahtunut, mutta asetelma on kieltämättä kutkuttava, ja siitä voisi kokeilla kirjoittaa tarinan.
Risteilymme oli kokousristeily, mutta siinä välissä ehdimme katsella maisemia, jotka olivatkin sangen erilaisia katsottuna laivan kannelta, kuin maista katsottuna. Tuntui jotenkin jännältä katsoa tuttua rantapaikkaa toisesta näkökulmasta. Tykkäsin.
 |
| Mansikka-Brita |
Kuten risteilyllä aina, oli täälläkin tarjolla maukasta ruokaa. Savustetusta lohesta tehty lohisoppa oli mainio uutuus itselleni. Lohisoppaa olen syönyt jos jonkinlaista, mutta savustetusta lohesta tehtynä en koskaan ennen. Tykkäsin. Tätä kokeillaan myös kotona. Jälkiruuaksi oli kaikkien suosikiksi osoittautunut mansikoilla koristettu Brita-torttu. Joka marenkisena sopii erinomaisesti porilaiseen, juhannukseen.
Itselleni tulee mieleen Brita-tortusta tai kakusta, millä nimellä sitä sitten haluaakaan kutsua, aina ensimmäinen kerta, kun olen Britaa maistanut. Se oli Rauman nimismiespiirissä 1992. Erään miespuolisen työntekijän vaimo oli leiponut Britan miehensä nimipäiväkahveille, ja ihastuimme siihen ikihyväksi. Jostain kumman syystä en ole koskaan tehnyt Britaa itse, mutta tyrnillä maustettu versio on kruunannut marttojen kokous/koulutustarjoilua useammankin kerran. (Ohje lopussa, valokuvattu Satakunnan Marttojen Tyrnikirjasta, jonka kaikki painokset myös niemellä Tyrniherkut lienee loppuunmyyty).
 |
| Paluu Porin Etelä-Rannan laituriin, mikä on M/s Charlottan kotisatama. Kuvan keltainen laiva on ravintolalaiva. |
Mutta sitten kirjoihin. Luin ensimmäisenä risteilykirjana Ruth Waren Nainen hytissä 10.
 |
| Risteilykirjat osa 1 |
Kirjan hulpea risteilylaiva on upouusi ja lähtee nyt markkinointiristeilylle Englannista Norjaan. Mukana ollut toimittaja joutuu sattumalta todistamaan murhaa. Mutta kuka on murhattu, vai onko kukaan? Menneisyydelläkin on oma osuutensa tässä tarinassa, jossa seikkaillaan siis sekä Englannissa että Norjassa.
Olen lukenut netissä arvosteluja tästä kirjasta, osa ylistää, osa lyttää. Itse tykkäsin kovasti.
Seuraavaksi käväisin Pirkko Arhippan Kuoleman koordinaatit kirjan kanssa Etelämantereella. Siellä olenkin käynyt jo aiemmin hiihtelemässä Christer Bouchtin kanssa, mutta sillä reissulla ei sattunut rikoksia. Kuoleman koordinaateissa sen sijaan sattui ja tapahtui. Olen kuvitellut lukeneeni kaikki vanhat Arhippat, mutta yllätyksekseni löytyi tämä yksi, josta en ollut aiemmin edes kuullut. Olen tykännyt näistä Pian ja Samin elämästä kertovista tarinoista ja tämäkin oli mukava lukukokemus. Kuin olisi kotiin tullut.
Kolmas risteilykirja tuli kaivettua esiin ihan varta vasten ja vasiten. Mauri Sariolan risteilyalus seilasi Itämerellä käyden mm. Gotlannissa ja Kööpenhaminassa. Itsekin olen 1990-luvulla risteillyt Visbyseen, mutta Kööpenhamina on vielä valloittamatta.
Kohtalokas Itämeren-risteily oli kohtalokas kirjan seurueelle monellakin tapaa. Pari ihmistä kuoli ja muut menettivät ainakin ystävän, elleivät vapauttaan. Olavi Susikoski oli mukana kirjassa, mutta merkittävämmän roolin sai itse 5 naapurusta, kaksi alaista ja satunnainen hyttikumppani.
Jätän loput risteilykirjat toiseen päivitykseen, sillä näköpiirissä on tosi-miniristeily Turussa.
 |
| Tyrnikirja, Satakunnan Martat 2001 3.painos |
