101 tapaa kertoa sama tarina toisin

Sain kaverilta luettavaksi kirjan, joka heti alkuunsa näytti kiinnostavalta. En ehtinyt pariin kuukauteen avaamaan sitä, ja sitten kun avasin totesin tämän lukemisen vievän aikaa. Jotkut haluavat makustella ravallisien romaanienkin kanssa, mutta en kuulu siihen ihmistyyppiin. Vain harva kirja on niin viettelevä kokonaisuus, että haluaisin pitää sen jälkeen jotain taukoa.

Mutta tämä!

Mutta tämä Laura Lindstedtin ja Sinikka Vuolan 101 tapaa tappaa aviomies oli ensimmäisestä tavasta lähtien tyyliä "oksat pois suutarin joulukuusesta".

Kirja on kuin onkin oppikirja, mutta tappamista siinä ei opeteta. Sue Grafton kertoi avioeronsa jälkeen halunneensa kostaa miehelleen kirjoittamalla kirjasarjan eri murhatavoista. Tässä kirjassa annetaan piut paut aviomiehille opettelemalla kertomaan ja kirjoittamaan yksi sama tarina 101 kertaa. Elämästä selviytyy paremmin, kun oppii taitoja, esimerkiksi kirjoittamaan niin, että tietää sillä elävänsä. 

Me pohjoismaalaiset pidämme dekkareista, joten mikä sopisi tarinaksi paremmin kuin murha. Kirjailijat etsivät sopivaa tarinaa. Naisen tekemästä rikoksesta ei löytynyt lähtökohdaksi sopivaa tarinaa helpolla. Kansallisarkistosta sitä ei löytynyt, mutta vihdoin vuoden 1983 Alibista tärppäsi.

Suomalainen Anja tappoi miehensä kärsittyään avioliitossa välivallasta kaikki sen 18 vuotta Norjassa.

Jo kirjan 5 ensimmäistä variaatiota pistivät haukkomaan henkeä. Akrostikon-tapa aloitti kirjan. Jokainen rivi on poimittu Raamatusta ja alkukirjaimista muodostuu teksti Anja ampui miehensä. Mikä määrä Raamatun lukemista tarvitaan, jotta saa koottua kokonaisen tarinan?

Tapa 2, alaviitteet, sai minut miettimään, pitäisikö tehdä muistiinpanoja. David Foster Wallscen Päättymätön riemu on minulla kesken, mutta kuka on alaviitteitä myös rakastava Harry Salmenniemi? Pitääkö kurjata mies muistikirjaan vai suoraan lukupinoon? Ja entäs sitten tuo alaviitteessä mainittu kirja, joka on pelkästään alaviitteitä? Onneksi se löytyy vain englanniksi... Ja jösses, oliko tosiaan 1700-luvulla päätetty, että oli ok hutkia vaimoa peukalon paksuisella kepillä, mutta ei sitten yhtään vahvemmalla? 

Oliko se muuten miehen peukalo? Toivottavasti naisen, koska se on ohuempi. Ja miten nokkelasti todettu, että tasa-arvoisen avioliiton vastustajat voisivat olla myös niitä, jotka vastustavat puolisoiden tasa-arvoa sukupuolesta huolimatta. Suomen kielellä on helppo leikkiä. Mitä loppujen lopuksi tarkoittaa "kuusi palaa" tai "tasa-arvo". 

Tässä kohtaa tajuan, että minulla on 99 tapaa jäljellä, ja haluan jo kaivaa harjoitusvihkoni esiin. 

Tapa 3, aloituksia, on vaatinut/vaatii kasan kirjoja, sillä tarina kerrotaan käyttämällä eri kirjojen aloituslauseita. Sanoilla "olipa kerran...." alkaa monet sadut, mutta miten saada aikaan puolenkin sivun tarina pelkillä alkulauseilla? Tarvitaan monta kirjaa joiden tyyli sopii toisiinsa. 

Anafora, anagrammi... Oho! Voiko anagrammin kirjoittaa todellakin kokonaisesta tekstistä. Wau. "Sihahdus... Ei 1 vaan 8...8, 9... 11." Miten nerokkaasti hävitetty 18 vuotta ja vuosi 1981. 

Jne.jne.

Kirjan lopussa tavat versio a'la Alibi, urheiluselostus ja univokalismi. Kirjailijat olivat valinneet vokaaliksi Y-kirjaimen. Hyvin pystyy Anjan ja Thorvallin tarinan kertomaan vain yhtä vokaaliakin käytyäen. Oli näemmä löytynyt uusia mielenkiintoisia sanoja (vain muutamia monista sanoista poimiakseni:

Rystyjyskytys. 

Lykyn lyhyys. 

Nyyhky tyynyyn. 

Yltyy ryyppysyyt. 

Välissä 93 muuta tapaa, joista itselleni tutuimpia runomuodot: balladi, google runo, juomalaulu, kehtolaulu, limerikki, sonetti ja tanka, Itselle muistiin, että kokeilen lähiaikoina malesialaista pantoum runoa. 

Tämän kirjan luen uudestaan. Hyvä kirja 

🌟🌟🌟🌟🌟 

Viisi tähteä pelkästä ideasta. Mutta varoituksen sana, ei kannata lukea kirjaa yhtenä päivänä kannesta kanteen. Saman tarinan toisto, eri tavoillakin, alkaa puuduttaa noin 50 tarinan jälkeen. 

Eurooppa lukuhaaste vol 3

Täydentyvä päivitys vuoden 2025 loppuun saakka. 

Viime vuonna luin eurooppalaisia runoja.  Vuonna 2021 luin kaikki Euroopan maat läpi, vuotta myöhemmin luin lukuisia kirjoja Ukrainasta ja koko Euroopan lukeminen jäi kesken. Nyt tuntuu siltä, että olisi taas kiva yrittää lukea kaikki Euroopan maat tämän vuoden aikana. Katsotaan onnistunko. 

Määrittelen haasteeni niin, että kirjan pitää kertoa pääosin siitä maasta, ei väliä, kuka kirjan on kirjoittanut, mutta kuten koko maailma haasteessakin, pyrin siihen, että kirjailija olisi asunut tai lomaillut usein kyseisessä maassa, jolloin hän oikeasti tietää maan kulttuurista. Listalle kirjaan ensimmäisen lukemani kirjan. 

Tammikuu

1. Belgia Sabine Dardenne 80 päivää Belgian hirviön vankina. TrueCrime kirja 12-vuotiaan Sabinen kaappauksesta ja kesälomasta pedofilin vankina. Ei kiva tarina, mutta mielestäni hyvin kirjoitettu. (2)
2. Georgia  Olin kahden vaiheilla mihin sijoitan Fazil Iskenderin kirjan Setäni arvo siitä nousee. Kirja kertoo Abhasiasta, joka on julistautunut itsenäiseksi 1992. Kirja on kuitenkin ilmestynyt kolme vuotta aiemmin. Jätän itselleni mahdollisuuden siirtää kirjan Abhasiaan, jos gruusialaisempi kirja löytyy.  (3)
3. Islanti Gunnlaugr Käärmekielen saaga ja muita lyhytsaagoja. Neljä saagaa likimain 1100-luvulta. (1)
4. Italia Luigi Pirandello Mennyttä miestä. Nobel-palkitun kirjailijan kirjoittama tarina miehestä, joka kuoli kolme kertaa. Kirjan lopussa kerrotaan, että jollekin oli käynyt lähes samoin kuin kirjan päähenkilölle, joten totuus on vähintään yhtä ihmeellistä kuin totuus. (2)
5. Norja Aslak Nore Pohjoisen perintö. Toinen osa sarjaa. Ensimmäinen innosti minua enemmän.  (1)
6. Portugali Anu Patrakka Arvoton. Ensimmäinen osa uutta sarjaa. Kirjassa mukana myös suomalainen, Portugalissa asuva työläinen. (2)
7. Ruotsi Jenny Rogneby Kortit on jaettu Leona 1. Ei minun genreäni, mutta nimi innosti. (1)

   

   Helmikuu

   
   
8. Saksa Jari Järvelä Rakastan Eva Braunia. Johanna kirjoittaa Eva Braunin päiväkirjan uudet sivut. Ei tämä kirja oikeasti Saksasta kertonut, vaikka Hitler ja Eva Braun olikin pääosissa ja lopuksi päädyttiin Saksaan. Ehkä korvaan tämän myöhemmin saksalaisen kirjoittamalla. (2) 
9. Suomi Hannele Pokka Sau-Herra. Todella mielenkiintoinen elämäkerta miehestä, jolla oli kotiseuturakkautta runsain mitoin (vaimo parka). (1)
10. Tanska Lone Theils 87 sekuntia. Kirjassa kerrotaan, että 87 sekuntia jälkeen veden alla iskee hengitys refleksi. (2)
11. Vatikaanivaltio Dibdin Michael Salaseura. Aurelio Zen alkaa tutkia Vatikaanissa on tapahtunut itsemurha. Heti alkuun on selvä, että kyseessä ei ole itsemurha, mutta Rooman poliisilla ei ole valtuuksia Vatikaanissa, joten asia on niin kuin Vatikaani haluaa, vai onko. (2.)
12. Venäjä Reima Mäkinen Mantsuria Mannerheimin tulikaste sotapäiväkirjan sarjakuvasovitus. Mielenkiintoinen neljän kuukauden pätkä Mannerheimin elämästä Venäjän itärajalla sodasssa Japania vastaan 1904-1905. (1)
13. Yhdistynyt kuningaskunta Elizabeth Taylor Hyvien ihmisten hotelli. Kivasti koottu kertomus eläkeläisten elämästä hotellissa. (1)

 Alankomaat   Albania   Andorra   Armenia   Azerbaidžan   Bosnia ja Hertsegovina   Bulgaria   Espanja   Irlanti   Itävalta   Kazakstan   Kosovo   Kreikka   Kroatia   Kypros   Latvia   Liechtenstein   Liettua   Luxemburg   Malta   Moldova   Monaco   Montenegro   Pohjois-Makedonia   Puola   Ranska   Romania   San Marino   Serbia   Slovakia   Slovenia   Sveitsi   Tšekki   Turkki   Ukraina   Unkari   Valko-Venäjä   Viro

Thanks for challenge, RoseCityReader :) Nice to be in again. 

Tammikuussa luetut kirjat

Uusi vuosi ja uudet haasteet. Tammikuu on perinteisesti kulunut arktisella alueella. Vuoden vaihtuessa jemmassa ei juuri ollut luettavaa siltä alueelta. Etukäteisoletus oli, että tammikuu on uusi, vireä alku ja luultavasti muitakin kirjoja löytyy, kuin yksi tätä varten säästelty kirja Huippuvuorilta. Loppujen lopuksi luin vain 6 kirjaa napapiirin yläpuolelta, syynä erityisesti viime vuoden överit, oli vaikea löytää uutta lukemista. No, olisin voinut lukea Islannista Raakelinkin, mutta ei tullut luettua.

Kuukauden saldona on peräti kaksi puuttuvaa maata! 

Selkeästi juhlan paikka. Pitkään hyllyä lämmittäneet Guinea-Bissau ja Eritrea on vihdoin luetut. Kiitos kevyen talviflunssan. Bonuksena tuli vielä Pohjois-Mariaanit, mikä ei ole itsenäinen valtio vaan Mikronesia alueella Oseaniassa oleva, Usalle kuuluva itsehallintoalue. Vähenevät vaan ei lopu nämä pienet, ei englanninkieliset valtiot, mistä käännetään vähän kirjoja ja vielä vähemmän suomeksi. 

**************

Aapeli Alapertin pitkä sota : pakinoita 1941-1944. Aapelin, Simo Puupponen (1915-1967) postuumisti 1986 ilmestynyt muistelmateos sota-ajoilta. Kirjassa on Aapelille tuttua rehevää sanailua joiden mietteet jäävät kuluttamaan mieltä. Esimerkiksi:

"kaikkihan räiskäleistä pitävät -Honolulusta Huippuvuorille..."

Jatkosodan aikaan Honolulu ja Huippuvuoret eivät varmastikaan olleet kaikille tuttuja, mutta toivat maailman vastakkaiset laidat hyvin mieleen. Jännä juttu, mutta en ole 25 vuoteen pitänyt plättejä mitenkään erikoisena... Mutta vohvelit... Pitänee paistaa niitä huomenna!

"Kevään merkki, sanoi savolaispoika, kun komppanian päällikön nenän päässä vesitipan näki." (24.1.) 🌟🌟🌟

Bagge Tapani (toim) Murhan sävel : 19 kertomusta rikoksesta ja musiikista. 19 kotimaista rikoskirjailijaa on kirjoittanut novellin jonka teemana on musiikki. Mukana on myös pari muusikkoa ja joitain ei niinkään tuttuja dekkaristeja. Osa kirjailijoista on nimekkäistä, osa hieman tuntemattomampia. Yleensä tykkään rikosnovelleista, vaikka novelli on minulle useimmiten liian lyhyt tarina. Nyt innostuin vain parista novellista enemmän. Eniten tykkäsin Pekka Salon Huilusta. Ilahduin kauan sitten unohtamastani sanasta 'seteliselkärankainen'. En muista kuulleeni sitä jälkeen 1990-luvun laman. Oli pakko tarkastaa milloin kirja on ilmestynyt, 2006 näkyy olevan. Yksittäiset novellit tietty voivat olla vanhempiakin. 

"Miten käy murhaajalta rock'n roll?"  (2.1.)

Bagge Tapani Tuhon torni. Selkokirja. Veijaritarina kirjailijasta ja sen naapurista. Naapurille sattuu ja tapahtuu ja kirjailijakin saa siitä osansa. Pitäähän naapuria auttaa keittiöremontissa.... Hämeenlinna, Riika

"Mietin, mitä ihmettä 

minä tein laivalla matkalla Riikaan.

Lähetin vaimolle viestin:

'Tutkin taustoja kirjassa varten.

Tulen huomenna.'  " (2.1.) 🌟🌟🌟

Buchholz Simone Hotelli Cartagena. Muutto Saksasta Kolumbiaan, bileet väärässä seurassa. 30 vuotta myöhemmin panttivankidraama. 

"Elämäni omalaatuisin pankkivankikaappari jo nyt." 

Tästä tulee oudoin lukukuukausi ikinä: joko lähes täydet tähdet tai likimain halu antaa pitkä miinus. Tämä kuuluu jälkimmäisiin. Tässä yhdistyy kolme minulle huonon dekkarin elementtiä: saksalainen kirjoittaja, tapahtumapaikkana Kolumbia ja lukija, joka vaatii 1.5 kertaisen nopeuden, jotta sen kestän. Mutta luettu on. (16.1.) 

Canales Díaz ja Guarnino Amarillo : Blacksad 5. Olis ehkä kannattanut alkaa osasta 1, sillä eläinhahmoja oli niin monta, mutta kannen keltainen auto kiinnitti huomion kirjastossa, joten aloitin tästä. Tämä ei kyllä jää viimeiseksi. Upeat kuvat, kivaa sanailua. Usa, Texas (6.1.) 🌟🌟🌟

Canales Díaz ja Guarnino Kun kaikki sortuu : toinen osaa Blacksad-sarja. Ei huono tämäkään. Rakennettiin siltaa. Mutta olisi ehkä kannattanut kirjastossa katsoa takakansitekstiä ja lainata myös eka osa. Flunssassa purin kirjapinoa, enkä varannut alkuosaa. Ehkä myöhemmin. Usa. (6.1.) 🌟🌟

Gulik Robert van (1910-1967) Yksi kaksi kolme kuolema. Rutto vainoaa aluetta, mutta se ei haittaa murhatutkimusta. Ei ehkä paras lukemani tuomari Dee kirja, mutta ihan ok. Tykkään tavasta, millä van Gulik kertoo Kiinan kulttuurista, johon on paneutunut kaukoidänvuosinaan. Kiina. 

5 siunausta: 

"Raha, korkea virka, pitkä ikä, hyvä terveys, paljon lapsia." (15.1.) 🌟

Gunnlaugr Käärmekielen saaga ja muita lyhytsaagoja. Kirjassa on neljä saagaa Islannista, joista yhtään en ollut kuullut aiemmmin. Tarinat kertovat1100-luvueta, saagana ne lienevät alkaneet 1200-luvulla, painettuna käsittääkseni 1775, suomeksi vasta 2005. (23.1.) 🌟🌟

Harper Jane Ulkopuoliset. Adam Falk sarjan 3 osa. Maalaisfestereilta on kadonnut vuotta aiemmin nainen,. Falk on lupautunut yhden vauvan kummiksi Falk. Ristiäiset siirtyvät katoamisen vuoksi seuraavaan vuoteen ja nyt Falk tutustuu uudestaan asiaan ollessaan ristiäisreissulla. Australia.

"Joku päätyy aina ennemmin tai myöhemmin itkemään vessassa." (16.1.) 🌟🌟🌟

Hewson David (1953-) 
Mysteerienhuvila. Pari roomalaista poliisia joutuvat pariksi, mutta kumpi vahtiikaan toista... Turistiargeologit löytävät ruumiin ja kohta kohta katoaa 16 vuotias tyttö... Mielenkiintoinen tarina Roomasta. Ihania muistoja tulvi monesta kirjan paikasta; sydämeni kotimaa, Italia. (25.1.) 🌟

Hulkkonen Mira Ilmasto-oivalluksia, Kuinka ihmismielen supervoimat valjastetaan planeetan parhaaksi. Ilmastolukupiirin kirjassa pohdittiin monelta kantilta miten ajatukset muokkaavat ilmastonmuutosta ja miten ajattelu ylipäätään toimii. Yhtenä keinona pohdittiin uusien sananparsien kehittämistä, erityisesti sellaisten, jotka päättyy riimeihin. Niistä puhuttiin oppimisen kannalta myös SuomiAreenalla reilu 5 vuotta sitten. 

"Pihveillä ja riisillä päästöjä riittää,

kaurasta ja linsseissä ilmasto kiittää." (28.1.) 🌟🌟

Jonasson Ragnar Tuhkayö. Kirjan kanssa tuli muisteltua kaaosta jonka Islantilainen tulivuori aiheutti koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Kirjassa ratkotaan murhaa Islannin pohjoisosassa. (19.1.) 

Juhani Risto Virta ottaa omansa. Mielessäni sijoitin kirjan Heinolaan, minne Juhani on haudattu. Pikku kaupunkia ei mainittu kirjassa, kuten ei myöskään Hotellikuolemassa, jonka olen lukenut aiemmin, yleensä kuvitteellisessa paikassa tapahtuvat kirjat eivät innosta.. Risto Juhani nimi on tuttu, hän on toiminut myös Porin teatterissa lavastajana. (29.1.) 🌟

Kellerman Jonathan Verkko. Pienellä saarella asuva lääkäri Pohjois-Mariaaneilta kutsuu psykologi-etsivän auttamaan arkistoinnissa ja kirjoittamaan yhteistä artikkelia. Mukaan lähtee vaimo ja koira. Edessä on kolme kuukautta paratiisisaarella. Jännityskirjassa tapahtuu murhiakin, mutta ne eivät ole poliisitutkinnan puolesta pääosassa. Jännitys löytyy jostain muualta. Loppu yllätti. Aika mielenkiintoisia ihmisiä oli tuolle Arukin saarelle kerääntynyt, kuten toimittaja Creedmankin: 

"Minä tarjoan, Creedman sanoi. En usein saa älylästä juttuseuraa. Ja tuo piskikin on ihan OK. Ei edes pissinyt päälleni." (5.1.) 🌟🌟

Khan Vaseem Kuolema koittaa keskiyöllä Persis Wadia ratkoo osa 1. Eletään vuoden 1949 viimeisen päivän iltaa. Intian ensimmäinen naispuolinen rikostutkija Persis Wadia kutsutaan tutkimaan murhaa Bombayssa. Englantilainen diplomaatti on kuollut. Scotland Yardin rikostutkija Archie Blackfinch osallistuu tutkimuksiin. Intia (10.1.) 🌟🌟🌟

Kipling Rudyard Kim kirjalla selätin tammikuun klassikon. Intia. (28.1.) 🌟🌟

Knuuttila Sanna-Leena Ne lensivät tästä yli. Kirjassa eletään talvisotaa. Hilkka ihastuu Veikkoon. Heidän tarinaansa käsitellään kahdessa seuraavassakin kirjassa. Tämän kirjan olen lukenut pari vuotta sitten, mutta halusin lukea sen uudestaan, kun löysin nuo kaksi muuta. Kauhajoki

"Minua jännitti.

Puristin sukkapuikkoja käsissäni

ja vilkaisin nopeasti Veikkola,

Veikko näytti komealta sotilaspuvussa.

Hän katsoi minuun ja hymyili."  (1.1.) 🌟🌟🌟

Knuuttila Sanna-Leena Minä odotan sinua. Selkokirja jatkaa siitä, mihin talvisodasta kertova Ne lensivät tästä yli -kirja jäi. Talvisota on päättynyt, Hilkka menee naimisiin Veikon kanssa ja sitten alkaa jatkosota. Kirjasta tuli mieleen anopin jatkosodan alusta kertoma tarina. Tulivat häävalokuvan otto tilaisuudesta Raumalta, kun kuulivat, että miehet kutsutaan rintamalle. Kauhajoki. 

"Rakas päiväkirja.

Paras lehmämme Heluna

kuoli eilen." (1.1.) 🌟🌟

Knuuttila Sanna-Leena Jäätyneet tiet. Selkokirja Lapin sodan evakkomatkasta karjan kanssa Lapista Kauhajoelle toi mieleen edesmenneen marttatuttavani muistot evakkomatkalta lehmien kanssa Karjalasta Poriin. Ei ollut onnen täyteinen se reissu. Alle rippikouluikäiset tytöt joutuivat nukkumaan ladoissa ja taivasalla, kun taloihin ei päästetty. Onneksi kuinkaan ei käynyt. 

"Elämä on kuin tie.

Se ei kulje aina pehmeää metsäpolkua.

Joskus se on jäätynyt ja kova." (1.1.) 🌟🌟🌟

Leinonen Anne Riimujen saari. Päähenkilö Kirsi eroaa, ottaa 2 viikon loman ja lähtee Pohjois-Norjaan Vuoreijaan johtavasta tiestä vasemmalle. Hän ajaa huonoa siltaa saarelle, missä on mökkejä. Paikka on niin pohjoisessa, minne pääsee, Seagransby taisi olla paikka, en löytänyt kartasta. Näyttää, että saarella ei ole muita. Yöllä myrsky vie sillan, aamulla Kirsi löytää loukkaantuneen miehen ja ompelee hänen haavansa kiinni. Hätäkeskus vastaa ensin, mutta toisella soitolla virkailija puhuu vitsistä ja lyö luurin korvaan. Voi jösses. Toinen ehtoo ja ollaan kuin kaniinit... Että tämmöinen jännityskirja... /fantasiakirja. (8.1.) Pitkästä aikaa iso ➖

Mattila Pirkko Perämeren Sofia. Kemiläisen, itsenäisen kauppiaan tarina. Sofia oli Mattilan isoäiti. Kirja on romaani, mutta historia ja sukuhistoria on totta. Mielenkiintoinen tarina, mutta olisin kaivannut hieman lisää yksityiskohtia arjesta. Kemi.

"Me lähdetään nyt ommaan kottiin." (12.1.) 🌟🌟

McCall-Smith Alexander (1948-) Laiskanlinnan laulu. Tässä kirjassa ei hoidella ulkopuolisen antamia tehtäviä, vaan autetaan huonekaluliikkeen omistajaa. Apuna häärii sympaattinen orpokodin johtajatar. Hänen kanssaan joisin mielelläni teetä ja maistelisin hedelmäkakkua. Botswana.

"Ei koskaan pitäisi lyödä kerään, ei etenkään ranskalaista pappia." (18.1.) 🌟🌟

Meresmaa J.S. Naakkamestari. Selkomukautettu kirja, eli kirja löytyy myös laajempana versiona. Tapahtumapaikkana Tampere vuoden 1900 tienoilla. Pääosassa on polion vaurioittanut Enni, joka on huutolaisena valimo-perheessä ja hioo ja viimeistelee koneenrattaita. Eräänä aamuna hän löytää siivestä loukkaantuneen naakan. Vähän harmittaa, että luin tämän selkomukautettuna. Pitempi tarina olisi ollut...pidempi, vaikka tämäkin oli tosi hyvä. Kirjalla on kaksi jatko-osaa, joten pitänee ottaa sarja käsittelyyn..

"Linnun luottamus oli niin liikuttavaa,

että kurkkuani kuristi." (2.1.) 🌟🌟🌟

Mustaluoto Seppo & Einarsdon Tjörvi Hylkeenmetsästäjä. Antti Suposta lähtee Islantiin avustamaan rikostutkija Reimaria murhatutkinnassa. Jotkut ovat verranneet tätä Rämön kirjoihin ja pitäneet huonompana. Jos itse lähtisin vertaamaan, niin sanoisin, että tämä saattaa viedä voiton, jos osia kertyy enemmän. Tykkäsin. Ja odotan innolla seuraavaa osaa. Islanti, Länsivuono (29.1.) 🌟🌟

Mäkinen Reima Mantšuria : Mannerheimin tulikaste sotapäiväkirjan sarjakuvasovitus. Kivasti piirretty, mutta minun silmilleni epämääräisillä fonteilla painettu paksu sarjakuvakirja, kertoi Mannerheimin sotatulikasteesta. Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja yleni sodan jälkeen, anstioistaan, everstiksi. Kirjassa on paljon historiallisia yksityiskohtia. Kirja alkaa 1.11.1904 junamatkalta Venäjän itärajalle ja päättyy 31.3.1905. Nykyinen Kiina, silloinen Venäjä. (3.1.) 🌟🌟

Nore Aslak Pohjoisen perintö. Paluu Huippuvuorille, mistä luin sarjan ekan osan melkein päivälleen vuosi sitten. Ekassa osassa en innostunut Libanonista, tässä toisessa Libanon ei häirinnyt, mutta melkein kaikki muu kyllä. Tuskin luen kolmatta osaa, vaikka ensimmäinen oli niin lupaava. 

"On viikkoja jolloin tapahtuu vuosikymmenien edestä." (31.1.) 

Numminen Niina Branco Pelele : Vapaaehtoistyö tekijänä Guinea-Bissaussa. Kuuden kuukauden aikana ehtii jo kokemaan muutakin kuin uuden kulttuurin parhaat puolet. Numminen työskenteli pienessä ammattikoulussa ja opetteli paikallisen kielen. Näitä kirjoja lukiessa välillä harmittelen, että miksi en aikanaan innostunut koululla käyneiden lähetystyöntekijöiden kertomuksista ja lähtenyt itsekin. Aikamoista luovimista työ Afrikassa on ollut muidenkin mielestä. Erityisesti aikakäsitys on siellä ilmeisesti edelleen hyvin erilainen kuin meillä.  Guinea-Bissau  

"-Meidän piti lähteä valkoisten aikaan eli sovittuun aikaan, mutta kyllä tämä on mustien aika, naureskelin Betolle." (17.1.) 🌟🌟

Paulaharju Samuli (1875-1944) Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita. Kirjassa on viisi eri kuvittajaa. Kummitustarinoita Lapin alueelta (Suomi, Norja). Osa oli sarjakuvaa, pari kuvitettua tarinaa. 

"Yhtäkkiä erämies tuntee, että joku nykäisee häntä jalasta. Hän säpsähtää ja tuiottaa pimeään, mutta ei näe ketään." (6.1.) 🌟🌟

Pokka Hannele Sau-Herra : kertomus Koiliskairasta. Olipa hyvin kerrottu tarina. Sau-Herran elämä oli mielenkiintoinen. Jäin miettimään, että nykyisin harvoin on sellaista kotiseutu rakkautta kuin kirjassa, mikä on sääli. Nykyään lähdetään isoon kaupunkiin opiskelemaan, totutaan siihen elämään eikä kukaan edes odota, että nuoret palaisivat kotikonnuilleen, vaikka töitä ehkä olisikin saatavilla. Muistelen, että Sau-Herra mainittiin syksyllä lukemassani kirjassa Raja-Joosepista. Savukoski. (6.1.) 🌟🌟🌟

Rogneby Jenny Leona : kortit on jaettu. Kirja oli hyvin kirjoitettu, viihdyin tekstin parissa, mutta se tarina... olisi pitänyt jo takakansitekstistä ymmärtää, että alaston ja verinen ekaluokkalainen pankkirosvona ei tiedä mitään hyvää. Itse tarinan olisin vielä kestänyt, mutta se Leona... Plussaa Maltasta. Skandi-dekkareiden ystäville tämä on varmasti uusi helmi, mutta kaltaiselleni, vähitellen enemmän ja enemmän CozyCrimeen kallistuvalle ei. Ruotsi. (2.1.)  

Sealy Allan (1951-) Hotelli Everest. Hotelli on ollut aikanaan kartano. Nyt sen omistaa 90-vuotias entinen vuorikiipeilijä, joka on majoittautunut huoneeseensa ja vaatii hoitoa. Hotellin ylläpidosta vastaa neljä nunnaa. Uusin niistä on Ritu, joka on tullut hoitamaan vuorikiipeilijää. Kirjassa tutustutaan tähän rappeutumaan hotelliin vuoden ajan. Ilmastointi, faksi, televisio jokaisessa huoneessa. Dekkarimaisia piirteitä tuo tullessaan uusnatsi Inge, joka etsii hotellin viereiselle hautausmaalle haudatun isoisänsä runoja, mutta katoaa. Kirjassa vilahtelee myös Nehru ja ruotsalaisia. Suomalaisetkin mainitaan. Kieli on runollisen lyhyttä. Paikoitellen jopa mielestäni töksähtelevää.Intia. Mutta kulttuuri pistää tästäkin ihanasti läpi: 

"Kutojalinnun pesä estää aaveita tulemasta ovelle." (19.1.) 🌟

Takala Tuija, Paimentyttö. Selkomukautettu, Enni Mustosen Idan suvusta kertovan sarjan ensimmäinen osa. Hyvä oli tämäkin, mutta alkuperäinen selvästi kokonaisempi tarina. Ihan hyvin mukautettu kuitenkin. Ja kaikki oleellinen oli mukana. Sipoo.

"Topeliukset lauloivat laulua, joka kertoi linnusta. Se oi vangittu häkkiin ja kaipasi kotiin. Kuulin sen keittiöön. Lauloin sitä yksin, kun tiskasin joulupöydän astiat.  

(3.1.) 🌟🌟

Taylor Elizabeth (1912-1975) Hyvien ihmisten hotelli. Ennen palvelutaloa voi asua vaikka hotellissa. Tässä hotellissa asuu sekä senioreita että matkailijoita. Hotelli preferoi jälkimmäistä, vaikka osa senioreita tuo lisää rahaa, kun juo baarissa sherryä joka ilta. Päähenkilö tulee hotelliin, koska mies on kuollut, eikä halua muuttaa lapsensa kotiin. Ainoa lapsenlapsi ei innostu kyläilemään, mutta sattuma tuo ystävän. Lontoo, Englanti. Taylor oli kirjalla Booker-palkintoehdokkaana 1971. Kirjasta on elokuva. 

"Kihti ei ole kuolemantauti." (24.1.) 🌟🌟

Theroux Paul (1941-) Suuri junamatka. Euroopan halki Turkkiin, Intia, Sri Lanka, Kaukoitä, Japani, Siperia. Neljä kuukautta junamatkalla. Yritin saada kirjan luettua viime vuonna, mutta jäi pari tuntia tälle vuodellekin. Odotin kirjalta paljon, paljon enemmän. Vähän jäi muuta käteen kuin ollappa rahaa niin vois lähteä reissuun... Jossain kohtaa P.T. sanoi jotenkin, että yksin pitkällä matkalla on vain omat ajatukset ja se panee mielikuvituksen liikkeelle. Mutta on matkailussa tietty myös se, että kun näkee erilaisia, on mistä ammentaa... vaikka matkakirjoja. Ja vaikka ihan kokonaista 208 kappaletta, mikä intialaiselle on hyvä numero. Olen säästellyt kirjaa olettaen että se on huikea, mutta olikin vain ihan ok. Nykyaikainen kuvitus ja YouTube/Insta videot, mistä seurata reissua olisi tehnyt kirjasta luettavamman, mutta niistä ei osattu edes haaveilla 1970-luvun alussa, jolloin matka tehtiin. Kirja on ilmestynyt englanniksi 1975 ja suomeksi pari vuotta myöhemmin. 

"Seuduille alkaa aina antaa anteeksi, kun jättää ne taakseen." (1.1.) 🌟

Virtanen Paavo Moskeijan varjossa. Eritrea. Toinen kokonaan uusi maa ja vasta on tammikuu... Flunssassa luen kirjoja ja torkun. Mielenkiintoista historiaa ajalta, jolloin Eritrea kuului Etiopiaan. Taas tuli mieleen, kuinka järjettömiä rajoja maiden välille on tehty tai jätetty tekemättä... Ja tehdään edelleen. Kirjan päähenkilö on nuori tytär, joka etsii uutta uskoa kristinuskosta, mutta myös hänen isänsä tunteista kerrotaan: 

"Tarkastellessaan asettaan hän ei matllanut olla hyppelehtimättä joitain nuoruudenaikaisia sotatanssin hyppyjä eikä kuvittelemasta nuoruudenaikaista käyrää miekkaa, joka nyt oli laitettu nahkatupppeen ja riippui toimettomana hänen huoneensa seinällä. Eivätpä näyttäneet hypyt enää sujuvan vanhuuden ja lihavuuden rasituksessa, joten hän luopui leikistä ja toisti vain hiljaa mielessään: - Onpa vielä jäljellä nuoruuden aikaiset sotatunteet, vaikka olenkin jo vanhuuden kynnyksellä." (18.1.) 🌟🌟

Ilmastolukupiiri 2024

Vuosi 2024 alkoi mukavasti kahdella uudella lukupiirillä. Löysin marttojen valtakunnallisen ilmastolukupiirin vuoden tauon jälkeen (eri ryhmä kuin aiemmin, mutta yhtä kaikki ilmastoasioita kansantajuisessa muodossa). Toinen aloittamani on yhden järjestöni oma piiri, missä luetaan dekkareita ja uudehkoja romaaneista. 

Ilmastoasioista tuli heti mieleen Kokemäen Uuno ja hänen juttunsa -kirjasta lukemani tarina. Se Uuno oli vähän niinkuin Severi Suhonen, kävi puhujakeikoilla, mutta soitteli vissiin vaan puhelimella. Supliikkimies. Ehti muistaakseni tehdä yhden elokuvankin.

Yksi tarina oli Amazonin sademetsistä. Uuno kuoli 1964, joten tarina on sitä vanhempi, mutta ounastelen Uunonkin vähän paheksuneen tapaa, jolla Amazonin metsiä tuhottiin jo silloin. 

"Yks suamalainen piäni siirtokunta sai kerran toimiluvan Prittiläisesä Kolumpiasa ja oli tommonen valehtelemati Uuremmaan läänin kokkoine pitelemätön mettäkappale. Pomo sano vaan, että juu pojjaat, tohon paperitehras ja tohon selluloosatehras ja tohon pualiautomaaytinen saha — ja syrjästä alkuun!!"

Ensimmäisenä kirjana piirissä oli Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa. Kirja oli itselleni melkolailla vanhan kertausta, eikä siitä muistunut tätä vajaa vuosi myöhemmin viimeistellessäni mieleen juuri muuta kuin kirjassa mukavasti toistuneet maininnat valaista. 

Tarkastin muistiinpanoni, ja olin kirjoittanut että kirja oli kuin SuomiArenan keskustelut. Joka vuosi sama pintaraapaisu, joka tuntuu kuunnellessa hirveän innostavalta, mutta mitään ei tapahdu jälkeenpäin.

Mainittakoon tässä, että olen lukenut yliopistossa perusopinnot myös ympäristöpolitiikasta ja tullut aivopestyksi Marttojen ilmasto-opintopiireillä ja luennoilla sekä lukenut viidellä vuosikymmenellä lukuisia artikkeleita ja kirjoja ympäristö- ja ilmastoasioista, joten ihan kaikki ilmastoasiat eivät ole enää uutta. 

Helmikuussa luimme Maailmanloppu peruutettu -kirjan. Sen kirjoittaja on Pasi Nokelainen (huom. tekijän nimi on tärkeä, myös Esko Valtaoja on kirjoittanut aiemmin saman nimisen kirjan).

Kirjassa esitetään 7 eri tapaa selvitä kiertotalouden avulla ilmasto- ja materiaalikriisistä.

Keskimääräinen suomalainen tekee tekstiilijätettä noin 15 kiloa vuodessa. Tarvetta olisi, että vaatteita käytettäisiin 2 kertaa pidempään. Se ei ole helppoa, jos ostetaan huonosta materiaalista nopeasti ja heikkolaatuisesti tehtyjä vaatteita. Aiemmin vaatesesonkeja oli 3-4 vuodessa. Nykyään sesonkeja on 12-36.

Pidempään käyttöaikaan pääsee huoltamalla tekstiiliä, korjaamalla sitä itse tai ostamalla palvelua. Tuttavat kyselevät välillä Facessa ompelijayrittäjää. Kirjasta opin, että Suomessa toimii valtakunnallinen Menddie-palvelu. Toimittaja lähetti kokeeksi lempihousunsa sinne ja sai ne korjattuna kuuden päivän jälkeen. 

Visio 2030-luvulle on vaatteiden kierätyspalvelu, jolloin ihmisen ei tarvitse ostaa juuri mitään vaatteita, vaan niitä tilataan käyttöön työpaikalle, kotiin ja lomalle. Joku firma omistaa, pesee ja huoltaa vaatteet, jolloin ne ovat myös mahdollisimman kestäviä. Tuo olisi hyvä idea Lapin turisteille jo nyt. Lämpimissä maissa ei tarvita untuvatoppahaalareita.

Vaatteiden ohella kirjassa puhutaan myös mm. mineraalien riittävyydestä ja energian viihdekäytön vähentämistä. Esim. Suomessa noin 40% kotitalouksista käyttää mobiilidataa vaikka wlan olisi huomattavasti energiatehokkaampaa.

Kevään loppuihin piireihin en ehtinyt mukaan, mutta luen niistäkin ainakin Mari Koistisen Lautasmatkan jossain välissä. Aihe ainakin on tosi innostava.

Lokakuussa oli vuorossa Atte Korholan Tämä ihmisen luonto. 

Jo kirjan ensilause on kutsuva:

"Tämä ihmisen luonto on teos, jota pidän parhaimpana kirjana, jonka olen ympäristöaiheesta koskaan kirjoittanut. Näin on helppo todeta, sillä en ole aikaisemmin ympäristöä käsittelevää kirjaa kirjoittanutkaa."

Totta Korhola puhui. Ilmastolukupiirissä olikin aiheena tällä kertaa mielenkiintoisen sujuvasanaisesti kirjoitettu kirja. 

Opin mm, että 1998-2013 oli imaston lämpenemisessä jostain syystä rauhallisempi jakso, jolloin ilmasto lämpeni vuosikymmenessä vain 0,05 astetta totutun 0,12 asteen sijaan (tutkija suomalainen, joten asteet Celciusta) Sitä kutsutaan hiatukseksi (hiātus on latinaksi aukko). Ja sitä tutkitaan paljon. Mutta vaikka kuinka tutkitaan:

"Hiatus on ja pysyy niin kuin naula Junttilan tuvan seinässä."

Itse olen tottunut että naulan sijaan Junttilan seinässä oli jotain ihan muuta, mutta menköön noin. Naulat ei haise.

Itselleni kirjan lukeminen oli hidasta, kun piti tehdä paljon muistiinpanoja sukututkimusta varten... Joten tykkäsin. Paljon.

Marraskuun kirjana oli vaihteeksi romaani. Valitettavasti en päässyt osallistumaan lukupiiriin, mutta aloitin kirjan hyvissä ajoin. 

Viimeinen muuttolintu on australialaisen Charlotte McConaghyn kirjoittama lähitulevaisuuden sijoittuva kirja. Eletään aikaa, jolloin lajeja on kuollut ja kuolee sukupuuttoon runsaasti. 

Päähenkilö lähtee kalastusaluksen matkassa Grönlannista viimeisten lapintiirojen todennäköisesti viimeiseksi jäävän muuttomatkan vanavedessä etelään. Matkalla paljastuu, että pää henkilöllä on salaisuuksia... 

Kirja imaisi mukaansa, mutta tätä kirjoittaessa huomaan, että se on edelleen puolivälissä. Täytyy lukea loppuun. 

Ilmastolukupiirin hyvänä puolena pidän, että tulee luettua monipuolisemmin ilmastoasioista käsitteleviä kirjoja, mitä ilman lukupiiriä. 

Vaikka välillä mussutan itselleni, että ei näissä kirjoissa ole juuri mitään uutta... ja tottahan se monesti onkin, niin on kuitenkin myös totta, että kun katsoo samaa asiaa eri valossa huomaa eri asioita. 'Pimeässä kaikki kissat ovat harmaita'...... vaikka valoisassa olisivat melkein oransseja.

Iloa on tuonut myös se, että meillä jokaisella on oma tausta, jonka vuoksi nostamme yleensä keskusteluun asioita eri kantilta. En ole piirin vanhin enkä nuorin, ja jo ikäjakauma tuo lisää mielenkiintoa vaikka kirja olisi ollut itselleni vanhan kertausta hieman eri muodossa. 

Kritiikistäni huolimatta korostan, että jokainen kirja on ollut omalla tavallaan hyvä ja olen oppinut jokaisesta jotain uutta. Sitähän oppiminen nuoruuden jälkeen on: tietojen keräämistä aiempien tietojen ympärille.