Porilaisena muijana innostuin naistenviikko-teemasta, mutta valitettavasti vähän jälkijunassa. Tätä kirjoittaessa on viikkoa takana jo kolme päivää. Niinpä poikkeuksellisesti esittelen kokoelman, josta olen lukenut vain kome ja puoli kirjaa varmasti ja viidennestä en ole ihan varma. Lupaan paikata tämän puutteen heti kohta, kun lukupino antaa myöden.
Valitsin naistenviikon teemaksi siis porilaiset naiskirjailijat. Yllättävää kyllä, sain koko viikon kasaan, vaikka porilaisten kirjailijoiden listaa katsellessa mietin aina, että missä on naiskirjailijat. Lista kun on perin miesvoittoinen. Wikipedian listalta puuttui Marketta Juntunen ja Leena-Teinilä Huittinen. Edellinen on kertonut internetissä olevansa porilainen ja jälkimmäisen otaksuin niin ikään asuneen Porissa, kun kerran on kirjoittanut kirjan vanhasta Porista.
RIIKKA
Hanna-Riikka Kuismalta olen silmäillyt kaikkia kirjoja ja lukenut noin puolet Kerrostalosta. Huomasin vasta nyt, että kirja jäi kesken keväällä, kun tutustuin Kuisman tuotantoon ennen kuin hän kävi vierailulla marttaillassa. Tykkäsin Kuisman kielestä, mutta kirjojen sisältö ei oikein imaissut mukaansa tällaista dekkarifriikkiä lukijaa.
Kuva marttaillasta 2022 ja porilaisesta sähkökaapista syksyllä 2019.
SALLI
Salli Katilan Lintukoto vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, vaikka en olekaan novellien ystävä. Kirjan novellit liittyvät näemmä lestadiolaisuuteen, mistä olen lukenut muutamia romaaneita aiemmin.
MARKETTA
Marketta Juntusen Järvi on tyyni on runokirja ja runokirjojahan on aina kiva lukea. Harmittavaa todeta, että en ole kuullut tästä kirjasta aiemmin, joten pitänee varata kirja oitis ja paikata tilanne.
JENNA ja JENNI
Jenna Mäkelä Kun pielihimo ottaa vallan - peliriippuvuus ja siitä selviytyminen on sekin menossa lukukistalle jollain aikavälillä. Pelihimosta en muista lukeneeni kuin yhden kirjan, luultavasti Matti-Yrjänä Joensuun Harjunpää ja kiusantekijät, mutta en löytänyt vahvistusta asialle.
Jenni Haukion runokirjan Sinä kuulet sen soiton olen lukenut uutena.
LEENA
Leena Teinilä-Huittinen ja Raimo Huittinen on tehnyt kirjan Vanha Pori, jonka olen lukenut viime vuosituhannella. Tykkään lukea vanhoja tarinoita tutuista paikoista, joita ei tarvitse googlettaa lukiessa.
OILI
Oili Suominen ansaitsee suuren hatunnoston. Hän on kääntänyt koko Gynter Grassin tuotannon. Niistä olen lukenut Peltirummun luultavasti 1980-luvun puolella, mutta harmittelen tämän tästä, kun ei ole tullut luettua enempää. Ehkä joku päivä pitäisi lukea muitakin. On harmi, että Grassia ei juuri löydy äänikirjoina.
Kuva Gdansk 2018 Günter Grassin kotimuseon pihalta. Harmikseni museo oli kiinni kun ohi kävelin, mutta piha oli kiva.
KIRSTI
Meinasin pistää tähän omat historiikkini, mutta valitsin kuitenkin Kirsti Ellilän Miestenvaihtoviikot. Muistelen lukeneeni sen, mutta en ole varma ennen kuin saan kirjan silmäiltäväksi.
Hyvää naistenviikkoa kaikille, erityisesti porilaisille muijille ja Karim Z. Yskovitsille hienon termin julkituomisesta.
