Joulukuussa 2025 luetut

Joulukuussa tuli luettua taas hieman totutumpaan tahtiin. Vielä en edes yrittänyt kirja päivässä tahtiin, mutta luin/kuuntelin kuitenkin joulua valmistellessa, palapeliä tehdessä ja raketteja katsellessa yhteensä 23 kirjaa. 

Koko vuoden saldo on 265 kirjaa. 

Andersson Laura Kappelin salainen joulu. Kirja vei kivasti jonnekin sadan vuoden takaiseen Helsinkiin. Tykkäsin, kuten lähes kaikista tuohon aikaan sijoittuvista kirjoista. (21.12.) 🌟🌟

Ekberg Anna Uskottu nainen. Ekberg ei ole naiskirjailija, vaan kaksi miestä: Anders Rønnow Klarlund ja Jacob Weinreich. Kirja valikoitui luettavakseni lukupiirin itse valittuna Tanska-aiheisen kirjana siksi, että takakansiteksti mukaan juoni oli kuin kiinalaisessa hömppäelokuvassa. Kotiin sidottu vaimo, menestynyt pettäjämies ja väkivaltainen kuolema. Vain uudelleen syntymä muutamaa vuotta aiemmaksi ja sitä seurannut kosto jäi uupumaan. Yhdellä päähenkilöllä on siirtolapuutarhamökki  Nørreskovenin alueella. (10.12.) 🌟🌟

"Christian vetää syvään henkeä, sulkee silmänsä ja ajattelee kaikkea, mikä on mennyt vikaan, elämänsä monia harha-askelia, vääriä päätöksiä. Jotkut kutsuvat sitä kohtaloksi. Christian ei usko kohtaloon. Hän on järkevä mies. Elämä koostuu valinnoista ja niiden seurauksista. Mutta kuka olisi osannut ennustaa, että jonain päivänä hän päätyisi tähän pisteeseen? Että hän istuisi pakettiautossa myöhään illalla odottamassa vaimoaan pimeyden ja sateen suojissa kuin petoeläin savannin korkeassa ruohikossa."

"Avioliitto on ainoa sota, jossa nukutaan samassa sängyssä vihollisen kanssa. Woody Allan."

"Rakkaus voi parhaiten ilman lattialämmitystä, HTH-keittiötä ja kahden auton autokatosta. Rakkaus on kuin elävä organismi, hän muistaa ajatelleensa, kuin hiiva tai eläin – kaikilla maapallon eliöillä on jonkinlaiset erityiset reunaehdot, joiden on täytyttävä, jotta ne itäisivät ja kasvaisivat isoiksi. Ja niin kuin korvameduusa ei pysty elämään liian kylmässä vedessä tai lohi liian lämpimässä, rakkaus ei viihdy liian mukavassa ympäristössä. Vain kaksi ihmistä, tuli kamiinassa ja pari mattoa lattialla."

Eväsoja Minna Rakkauden merkit : perheestä, parisuhteesta ja avioliitosta japanilaisittain. Muutama tarina elävästä elämästä erilaisista avioliitoista nykyää Japanissa, Kioto. Tietokirja. (16.12.) 🌟

Ge Fei Näkymättömyysviitta. Kertoja valmistaa kaiuttimia työkseen, mutta elää melkolailla köyhänä pääkaupungissa, missä kaikki haluaa menestyä. Kirjassa on mainintoja klassisista kappaleista. Kuuntelin mm. Belá Bartókia. Peking, Kiina. (29.12) 🌟

" Joka varhain kuolee, se varhain uudestaan syntyy."

Haasio Ari Hikomorit. Japanilaisista, ja vähän suomalaisistakin kotiin sulkeutuneista nuorista kertova tietokirja. Odotin kirjalta enemmän, mutta aika perustiedoissa tämä kirja kertoi. Japani (3.12.)

Hämeenniemi Eero Kulkija Venetsiassa. Olen aloittanut kirjan vajaa vuosi sitten. Muistelen, että se oli ihan ok, mutta oli helppo jättää kesken ja unohtaa. Nyt kun kuuntelin loppuvuodesta useammankin keskeen jääneen kirjan loppuun, totesin, että tämähän oli hyvä, ja harkitsen uudelleen lukemista. Italia. (31.12.) 🌟🌟

Itkonen Juha Huomenna kerron kaiken. (19.12.)

Keskitalo Joona Järvi, joka murtui. Mielenkiintoinen tarina Rautjärveltä, jonka sijainti Etelä-Karjalassa piti oikein katsoa netistä. Tykkäsin keskeisten henkilöiden dynamiikasta. Rautjärvi. 

(27.12.) 🌟🌟🌟

Louis Édouard Kuka tappoi isäni. Oletin TrueCrime tyyppiseksi dekkariksi, mutta olikin romaani ja vieläpä ihan ok. Ranska. B(31.12.) 🌟🌟 

"Kaikkein eniten minua hämmästytti se, että näytit niin onnelliselta. Hymyilit."

Lu Wenfu Herkkusuu. 

"Tuollaisesta syöpöstä ei tule kunnon ihmistä." 

Päivän ensinuudelit on monien unelma, erityisesti Punainen villijoutsen - ravintolassa... Kirjassa puhutaan herkuista, mutta myös arkisesta ruuasta. Mutta kun 1958 suuren harppauksen aikaan ruokaa oli vähän, niin kolme kupillistakaan riisiä ei riittänyt tyydyttämään nälkää. Melkein kaikilla oli nälkä, mutta kulinaarisuudesta ei ollut takeita. (20.12.) 🌟🌟 Kiina, Jiangsu. 

"Sitten sain loistavan ajatuksen. Miksi en yrittäisi kirjoittaa kirjaa. Kaunokirjallisuus kuvaisi todellisuutta, mutta sen ei tarvitsisi pitäytyä tosiasioissa."

"Suuren harppauksen kestäessä ihmisillä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota syömiseen, ja vaikeina vuosina ihmisillä ei ollut enää mitään syötävää. Kun soijakastikettakin piti säännöstellä, kenellä olisi ollut enää mitään sanottavaa ruuasta. Jopa vihanneskeitto meni kuin kuumille kiville, vaikka siinä käytettiin yhä vähemmän öljyä ja enemmän suolaa. Ihmiset tahtoivat vatsaansa kaiken syötäväksi kelpaavan, sen maukkaus tai maittavuus oli yhdentekevää."

Murong Xuecun (1974-, oikealta nimeltä Hao Qun) Unohda minut tänä yönä, Chengdu. Kirjassa kerrotaan perheellisen miehen elämästä Chengdun kaupungissa. Kaikki ei mene hyvin, työ on pätkätyötä, mahjongin peluuta, päihteitä, parinvaihtoa ja vieraita naisia..., kunnes vaimo puuttuu peliin. 

Kiina, Sichuan. (20.12.) 🌟🌟🌟

"Seitsemän vuotta tuon tapahtuman jälkeen olen vihdoin ymmärtänyt, että pettämisessä ei ole mitään negatiivista. Chengdun katuja kävellessäni tulen usein miettineeksi, kuinka yksikään nainen tai mies voi pysyä tässä kaupungissa uskollisena. On kuin petoksesta ja nautiskelusta olisi näinä aikoina tullut tavallinen käytäntö."

Noronen Paula Yökoulu ja noiduttu tossut. Yökoulusarjan 3.osa. Koululle toimitetaan seitsemät tossut. Ja mitä sitten tapahtuukaan. Pohjatietoina kannattaa tutustua Lumikki-satuun. (31.12.) 🌟🌟

Noronen Paula Yökoulu ja vaarallinen operaatio. Yökoulusarjan 4.osa. Zombi vauvat ja ei niin tyypillisten koululaisten yökoulu uimahallissa. (31.12.) 🌟🌟

" Motto: Leipä putoaa lattialle aina joko voi puoli tai pohja ylöspäin. Harvemmin kyljelleen."

"Onko pakko pukea uimapuku jos on näkymätön?" 

Noronen Paula Yökoulu ja hirveä hammaskeiju. Jatkoa sarjalle. Tässä hammashoitaja tuputtaa sokeria. (31.12.) 🌟🌟

"Motto: Hammasmädän pelko on viisauden alku." 

Saahko Lotta-Sofia Lilja muuttaa maailmalle. Muutto suuntautuu Kiinaan. Tätä julkaistessa mietin, olenko lukenut tämän aiemmin erilaisella kansikuvalla, mutta ehkä en. E-kirjan kuvitus oli hieno. Kiina. (22.12.) 🌟🌟

Sallinen Paula Serkkuni, ihmiskauppias. Kertomus siitä, miten vietnamilainen nainen joutui ihmiskaupan uhriksi muutettuaan serkkunsa firmaan töihin Suomeen. Serkulla on Suomessa kolme kynsistudiota. Tietokirja. (31.12.) 🌟🌟

Su Tong (1963-) Punainen lyhty. Tarina rikkaan miehen viidestä vaimosta 1930-luvulta. Päähenkilö on 19-vuotiaana perheensä talousvaikeuksien vuoksi naimisiin joutunut opiskelija ja puoliso Chen Zuoqian täyttää juuri 50 vuotta. Elämä sisarvaimotaloudessa ei tuolloinkaan ollut helppoa. Elämä oli tylsää, ja kilpailu kulloisenkin suosikkivaimon statuksesta oli kova. Kirjan tapahtumapaikkana on kuvitteellinen kaupunki Kiinan itäosissa. 

 Kiina, Jiangsu. (18.12.) 🌟🌟🌟

" Kukako minä olen? Sen saatte kohta tietää."

Tudeer Marika Joulu Koirajoella 2017. Idan joulut -sarjan osa 1. Sarjassa seurataan Idan jouluja alle kouluikäisestä aikuiseksi. Suomi on juuri itsenäistynyt ja on maan ensimmäinen joulu. Pulaa on vähän kaikesta. (23.12.) 🌟

Tudeer Marika Joulu Pilpalassa 1924. Tässä kirjassa on mukana Idan kansakoulun joulujuhla. (24.12.) 🌟

Tudeer Marika Joulu Helsingissä 1935. Tästä osasta tykkäsin eniten, lienikö syynä se, että kuuntelin sen ensimmäiseksi. Helsinki. 🌟🌟

Tudeer Marika Joulu Kotirintamalla 1943. Ida on lääkärinä Helsingissä ja puoliso eläinlääkärinä rintamalla, lapset Pilpalassa. Kirjeet kulkee. (24.11.) 🌟

Tuokko Kaisu Pimeän hetket. Joulukalenterikirjaa vuodelta 2025. Eevi Manner -sarjan etkot. Kirjassa Manner on vielä koulussa. Olen tykännyt sarjasta paljon, mutta tämä ei ottanut mukaansa. En tiedä kuinka paljon tunnelmaan vaikutti se, että kuuntelin tämän joulupäivänä, jolloin ei vielä ollut tarjolla kokonaista kirjaa, vaan uusi osa tuli aloittaa uusine nopeussäätöineen 24 kertaa noin 15-20 minuutin välein, mikä ärsytti. Kristiinankaupunki. (25.12.) 🌟🌟

Valkama Heikki Keisarin varjo. Riku Mäen japanilaisista seikkailuista kertovan sarjan osa 6. Tällä kertaa Riku ja Naomi sattuvat olemaan junassa, jossa tapahtuu räjähdys. Tykkäsin kirjasta erityisesti siksi, että siinä esiteltiin hyvin uudet henkilöt. Nopeammasta temmosta pitävät lienevät hyvinkin paljon eri mieltä. Vaikka Japani on kiinnostanut teini-iästä alkaen, niin opin kuitenkin jotain uutta. Japani. (6.12.) 🌟🌟

"Iske kuin rukoilijasirkka, rajusti ja yllättäen.

Jostain nyrkkeilyvalmentajan sanat muistuivat Yaegashin mieleen."  

Loppiainen

Loppiaista vietetään itämaan tietäjien muistoksi. Monille loppiainen on joulun loppu, itselleni satakuntalaisena se vasta viikon päästäon Nuutinpäivänä. Niille, joilla on elävä joulukuusi, loppiainen onkin hyvä aika heittää kuusi pihalle ja aloittaa härkäviikot, mikä monille tarkoittaa kuntoilukuuria vuoden alussa, kun voi aloittaa uuden puhtaalta pöydältä. Niille, jotka aloittavat toivon menestystä. Tänään en kuitenkaan tarinoi laihdutuksesta, vaan eurooppalaisista loppiaisperinteistä.

Vaikka loppiainen on joulukauden päätös, se ei ole surun juhla, vaan pikemminkin uudelle tilaa tekevä. 

Samoin kuin Suomessa, myös Britanniassa loppiainen on ollut joulun loppumisen juhla. Seuraavana päivänä on pakko siivota koristeet pois, muuten tulee huono onni. 

Kreikassa ja Balkanilla pappi siunaa veden heittämällä sinne ristin ja nuoret miehet ja naiset kilpailevat siitä, kuka sukeltaa ristin ja samalla vuoden onnen itselleen. 

Alppien alueella häviteyäänb: vanha vuosi pois uuden tilalta polttamalla vanhan naisen hahmoon tehty nukke. 

Saksankielisellä alueella Eurooppaa loppiaisena kiertää tähtilaulajien joukko  (Sternsinger) ovelta ovelle tietäjiksi pukeutuneena laulamassa vanhaa vuotta pois. Ovien yläpuolelle kirjoitetaan liidulla esimerkiksi: 

20 ✶ C ✶ M ✶ B ✶ 25

missä kirjaimet tarkoittavat tietäjien vakiintuneita nimiä Caspar, Melchior ja Baltazar tai latinaksi Christus mansionem benedicat – Kristus siunatkoon tämän talon.

Tunnetuimpia perinteitä Euroopassa lienee kuitenkin Ranskan Papukuningas ja Italian Befana, joka esiintyy myös lahjojen tuojana Espanjassa, joskaan ei ehkä Befana nimellä. 

Italiassa loppiaisen yö ei kuulu vain itämaan tietäjille, vaan Befanalle — vanhalle noidaksi kutsutulle naiselle, joka lentää luudalla kylien yli ja tuo lapsille lahjoja. Hyville makeisia, tuhmaille hiilenpaloja (nykyään sokerista tehtyjä, onneksi).

Nimi Befana on vääntynyt muoto sanasta Epifania.

Mikkelin vuosinani noin 15 vuotta sitten näin Rai Unoöta elokuvan modernista Befanasta, joka oli nuori, uudeksi Befanaksi pyrkivä nainen. Elokuvan nimi oli Miacarabefana.it. En usko, että sitä on esitetty Suomen televisiossa. 

Yleisimmän tarinan mukaan tietäjät pysähtyivät Befanan mökille kysymään tietä Betlehemiin. Befana neuvoi heitä ystävällisesti, mutta kieltäytyi lähtemästä mukaan — talo piti siivota, työt olivat kesken. Myöhemmin häntä alkoi kaduttaa.

Niinpä hän pakkasi lahjoja ja lähti etsimään lasta yksin, ovelta ovelle. Koska hän ei koskaan löytänyt oikeaa lasta, hän jättää lahjan jokaiselle, varmuuden vuoksi.

Tässä tarinassa on jotain lohdullista:

jos myöhästyy, voi silti lähteä. Toisaalta se tuntuu surulliselta, sillä Befana raukka on lennellyt pari tuhatta vuotta korjaten mokansa, ettei lähtenyt 

Vanhemmissa, kristinuskoa edeltävissä tulkinnoissa Befana ei ole ihminen vaan vanha vuosi itse: Ryppyinen, väsynyt, mutta viisas.

Hän palaa loppiaisena, jotta uusi vuosi voi alkaa puhtaana. Luuta ei ole noituutta varten, vaan vanhan pois lakaisemiseen. Tuhka ja hiili eivät ole rangaistus, vaan muistutus: kaikesta jää jälki, mutta siitäkin syntyy lämpöä. Tässä versiossa Befana ei arvioi lapsia — hän katsoo vuotta.

Joissakin italialaisissa kylissä sanotaan, että Befana ei seuraa yhtä tähteä, vaan monia pieniä. Siksi hän eksyy helposti, pysähtyy juttelemaan, unohtaa ajan.

Hän on tarinan mukaan niiden suojelija,

jotka eivät kulje suoraan,

jotka etsivät pitkään,

jotka tekevät asiat omassa järjestyksessään.

Papukuningas, ranskaksi le Roi de la Fève, liittyy loppiaiseen yhtä tiukasti kuin Befana Italiaan.

Nimi tulee sanasta fève, härkäpapu.

Keskiajalla kakun sisään piilotettiin kuivattu papu. Se, joka sen löysi, kruunattiin päivän kuninkaaksi tai kuningattareksi. Hänen tehtävänsä oli määrätä leikit, nostaa maljoja ja usein myös kustantaa seuraava kakku. 

Nykyään pavun tilalla on usein pieni posliinifiguuri. Mutta ajatus on sama:

onni piiloutuu taikinaan.

Papukuningas ei ollut vallan symboli vaan sattuman. Ajatus oli lempeä: kuka tahansa saattoi olla hallitsija hetken, jopa lapsi tai palvelija. Maailma käännettiin hetkeksi nurin — ja sitten palautettiin paikalleen.

Muistelen lukeneeni joskus, että Papukuningasta kakkuineen on juhlittu myös Englannissa. 

Papukuningas ja Befana sopivat jollain tapaa hyvin. yhteen:

toinen tuo lahjat varmuuden vuoksi,

toinen piilottaa onnen taikìinaan.

Muistaakseni olen jakanut papukuninkaan kakun ohjeen noin 15 vuotta sitten, mutta jaetaan tässä uusi resepti. Tarjoiltaessa kakun päälle laitetaan paperista tehty kruunu, jonka pavun löytäjä saa päähänsä.

Papukuninkaan kakku – Galette des Rois

(ranskalainen, nopea ja armollinen, sopii myös vähemmän leipoville)

Ainekset:

2 levyä voitaikinaa (pyöreä tai suorakaide käy)

100 g pehmeää voita

100 g sokeria

100 g mantelijauhetta

1 kananmuna (+ 1 voiteluun)

1 tl vaniljasokeria

halutessa 1–2 rkl rommia tai konjakkia

1 papu tai pieni kuumuutta kestävä esine (puhtaana ja käärittynä folioon)

Täyte:

Sekoita pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi.

Lisää kananmuna, sekoita.

Lisää mantelijauhe, vaniljasokeri ja mahdollinen rommi. → Saat pehmeän, levittyvän massan (frangipane).

Kokoaminen:

Laita toinen voitaikinalevy pellille.

Levitä täyte keskelle, jätä 2–3 cm reunaa tyhjäksi. 

Paina papu/piiloyllätys täytteeseen.

Kostuta reunat vedellä.

Peitä toisella taikinalevyllä ja paina reunat tiiviisti yhteen.

Tee pintaan terävällä veitsellä kevyitä viiltoja (ei läpi asti).

Voitele kananmunalla.

Paisto:

200 °C

noin 25–30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Anna jäähtyä hetki — kuuma frangipane on petollista. Tosin kakku ehtii kyllä jäähtyä leikkaamisprosessin aikana. Perinteisesti yksi leikkaa kakusta tasakokoisen palan kaikille. Nuorin syöjä menee pöydän alle ja huutelee sieltä kuka saa minkäkin palan, jolloin pavun löytäminen on satunnaisempaa. Vaikka leikkaaja näkisi pavun, hän ei tiedä kuka palan saa. 

Itse olen tehnyt kakkua aina, kun olen saanut loppiaisvieraita, mutta kruunua ei ole jaettu. 

*  *  * 

Kuvat suunnittelin ChatGpt:n kanssa yhdessä Norman Rockwellin maalaustyylillä, mikä näkyi trendaavan Suomessa tämän joulun joulumuistoissa.